Lue keskustelun säännöt.
Ero ystävinä - jääminen saman katon alle
10.06.2018 |
Meillä siis minä en enää halua olla parisuhteessa lapsen isän kanssa. Olen tätä pyöritellyt mielessäni, ja haluaisin että eroaisimme, jäisimme parhaiksi ystäviksi ja kämppiksiksi saman katon alle. Toki nukkuminen eri sängyissä, ja molemmat tietäisi että hoitoja ei tuoda kotiin.
Voisiko tämä toimia? Meillä siis ongelma juuri se, etten tunne intohimoa enkä rakkautta, vain pelkkää ystävyyttä mieheen. Ja tosiaan lapselle olisi katastrofi jos eroaisimme ja toinen muuttaisi pois..
Ääh auttakaa
Kommentit (47)
Entä sitten, kun jompikumpi ihastuu, puhuu uuden rakkaudensa kanssa lukemattomia puheluita jne.? En usko, että onnistuu mustasukkaisuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko eritellä, mitä toivoisit tuolta järjestelyltä? Jos voisit silti asua ja elää arkea miehen kanssa, ilmeisesti ne sujuvat hyvin.
Tarkoitatko että sinut vain vapautettaisiin velvoitteesta harrastaa seksiä? Jos et kerran halua siihen ketään muutakaan? Etkö halua seksiä ollenkaan vai inhoatko sitä miehesi kanssa, ja miksi?Kyllä meillä on ihan toimiva seksielämä. Haluan vapauden, sinkkuuden, ja että mieheni kanssa oltaisiin ystävät eikä puolisot. Luulen että oltaisiin paremmat ystävinä kuin puolisoina.
Miksi miehesi ei ole sinulle hyvä puoliso?
Miten teillä on hyvä seksielämä jos et tunne häntä kohtaan intohimoa, millainen se sitten on?
Mitä haluat sinkkuelämältä, tarkoitatko sillä että haluat kokea miehen löytämisen huumaa, vai onko sinulla joku tietty mielessä?
Haen näillä nyt sitä että on helpompi auttaa, kun kysymys täsmentyy.
Eli eläisitte kuin ennenkin, mutta saisitte käydä vieraissa. Ei puolison kanssa voi yht äkkiä alkaa elää kuin kämppiksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eli eläisitte kuin ennenkin, mutta saisitte käydä vieraissa. Ei puolison kanssa voi yht äkkiä alkaa elää kuin kämppiksen kanssa.
Tätä mäkin mietin?
Ap oletko ihastunut johonkuhun ja haluaisit luvan kokeilla? Ehkä miehesi on tuottanut sulle jollain teoillaan pettymyksen. Koet että tämä toinen mies olisi ihanampi ja kaikkea mitä miehesi ei ole. Ihastuminen parisuhteessa on tavallista, mutta mun mielestä se on oikeiden ongelmien pakenemista, ei ratkaisu.
En tarkoita ettet saa erota, mutta selvitä itsellesi ensin, mikä se on mistä miehellesi kannat kaunaa. Menkää terapiaan, puhukaa siitä. Voi olla että olet ymmärtänyt väärin, tai voi olla että sen voi korjata yhdessä.
Voi tietysti olla ettei voi, mutta ensin unohda ihastus ja keskity ottamaan selvää.
Osuiko oikeaan, jos ei, mistä sitten kyse?
Miten elämäsi sen jälkeen olisi erilaista kuin nykyisin? Kuulostaa siltä, että ainut ero olisi rasti ruudussa naimisissa / eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ketään muuta, eikä edes ihastusta. On vain totaalikyllästyminen. Kaikki romanttiset tunteet minun puoleltani kuollut, jäljellä vain se kiintymys ja syvä ystävyys.
Terapia on hyvä idea, mutta en tiedä onko kiinnostusta edes siihen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ketään muuta, eikä edes ihastusta. On vain totaalikyllästyminen. Kaikki romanttiset tunteet minun puoleltani kuollut, jäljellä vain se kiintymys ja syvä ystävyys.
Terapia on hyvä idea, mutta en tiedä onko kiinnostusta edes siihen.
Juuri tätä kutsutaan rakastamiseksi. Romanttiset tunteet kuuluvat rakastumiseen joka muuttuu ajan myötä rakastamiseksi, joka vaatii aktiivista ponniskelua. Vai jäikö nuoruus elämättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika itsekäs ajatus sinulta. Haluat siis suhteen hyvät puolet (taloudellinen auttaminen, kotitöissä auttaminen, lapsen kanssa oleminen), mutta et halua suhdetta. Kuka hullu mies tuohon suostuu? Olet pyöritellyt mielessäsi, mutta et puhunut miehellesi? Sehän on aikuista meininkiä. No, vastauksesi kysymykseen, tuo toimii siinä tilanteessa kun kumpikaan ei enää halua uutta suhdetta. Nainen saattaa sopeutua tähän jos lapsi on pieni, mutta miehet haluaa usein heti uuden kumppanin. Eli jos kumpikaan ei ole kiinnostunut seksistä eikä suhteista, niin voitte asua kavereina. Mutta jään ihmettelemään että miksi ette voi jatkaa parisuhteessa, kunnes lapsi on isompi? Valitse mitä haluat. Jos haluat nuo mitä mainitsit, jäät suhteeseen lapsen takia. Jos haluat uuden parisuhteen, eroa. Niin yksinkertaista. Lapsen takia voi aivan hyvin sinnitellä pari vuotta.
Ap on vihdoin itsenäistymässä. Avaa vaan ovia ja kurkista mitä löytyy. Nämä säikyt neuvojat pariterapioineen voit jättää omiin standardisuhteisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, että tulee onnistumaan. Kuvittelisin kyllä, että mies voi tuosta ottaa pikkuisin nokkiinsa ja lähteä elämään omaa elämäänsä, hankkia uuden suhteen jne. Ehdota niin sittenpä tiedät.
Mitä ap. kuvittelet / ajattelet että miehesi saa tuosta järjestelystä? Ihan oikeasti? Saa jatkaa sun elättämistä, mutta ei saa enää seksiäkään?
Ihan naisena nyt kysyn, kun mun mielestä toi jo ajatuksen tasolla kuulostaa niin hemmetin idioottimaiselta.
Meillä sama tilanne. Ainakin tähän asti on toiminut. Meillä ei ole enään yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Toki jos jompi kumpi löytää uuden niin sitten mietitään uudestaan jatkot. Ei kuitenkaan olla kenellekään kerrottu erosta. Tämä tietty tuo ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas taas lievästi farisealainen meininki täällä...
Kaikki parisuhteet ovat erilaisia, kai siksi, että ihmisetkin ovat jokseenkin erilaisia. Ei siis ole olemassa vain yhtä tai kahta patenttiratkaisua erilaisten ihmisten erilaisiin tilanteisiin.
Eli kyllähän kämppiksenä voi jatkaa, etenkin jos parisuhde jo sellaista muistuttaa. Sehän vain ikäänkuin virallistetaan tekemällä kummallekin osapuolelle selväksi, ettei tästä pitkässä juoksussa tämän valmiimpaa taida tulla. Eikä sen tarvitse myöskään olla mitään estotonta sinkkuelämää saman katon alla - kysehän on vain väliaikaisratkaisusta - ja jos kaksi aikuista kykenee hillitsemään himonsa, ja ylipäätään sopimaan ko. poikkeusjärjestelyistä, niin eiköhän ne mahdolliset puhelutkin saa hoidettua niin, ettei toista häiritse. Ja jos taas mustasukkaisuutta ilmenee, niin sehän on sitten merkki siitä, että ehkä onkin vielä
sellaisia tunteita toista kohtaan - ja mikä sitten jää nähtäväksi. Eihän mistään voi etukäteen tietää toimiiko jokin asia vai eikö se toimi. Useimmilla tämä esitetty idea ei varmastikaan toimi, mutta joillekuille se voi hyvinkin olla kaikkia osapuolia - lapset mukaanlukien - hyvinkin hyödyttävä ratkaisu.
Itse näen sen mahdollisuutena "pehmeään eroon", ja missä on mahdollisuus käsitellä koko ero perusteellisesti niin, että siitä jää mahdollisimman vähän jossiteltavaa ja mieltä vaivaamaan. Ja terapiatkin jätän omaan arvoonsa, sillä jos ei asioista kyetä keskustelemaan kahden kesken, niin sittenhän on sama erota heti ja nopealla kaavalla.
Divorce with Benefits kirjoitti:
Onpas taas lievästi farisealainen meininki täällä...
Kaikki parisuhteet ovat erilaisia, kai siksi, että ihmisetkin ovat jokseenkin erilaisia. Ei siis ole olemassa vain yhtä tai kahta patenttiratkaisua erilaisten ihmisten erilaisiin tilanteisiin.
Eli kyllähän kämppiksenä voi jatkaa, etenkin jos parisuhde jo sellaista muistuttaa. Sehän vain ikäänkuin virallistetaan tekemällä kummallekin osapuolelle selväksi, ettei tästä pitkässä juoksussa tämän valmiimpaa taida tulla. Eikä sen tarvitse myöskään olla mitään estotonta sinkkuelämää saman katon alla - kysehän on vain väliaikaisratkaisusta - ja jos kaksi aikuista kykenee hillitsemään himonsa, ja ylipäätään sopimaan ko. poikkeusjärjestelyistä, niin eiköhän ne mahdolliset puhelutkin saa hoidettua niin, ettei toista häiritse. Ja jos taas mustasukkaisuutta ilmenee, niin sehän on sitten merkki siitä, että ehkä onkin vielä
sellaisia tunteita toista kohtaan - ja mikä sitten jää nähtäväksi. Eihän mistään voi etukäteen tietää toimiiko jokin asia vai eikö se toimi. Useimmilla tämä esitetty idea ei varmastikaan toimi, mutta joillekuille se voi hyvinkin olla kaikkia osapuolia - lapset mukaanlukien - hyvinkin hyödyttävä ratkaisu.Itse näen sen mahdollisuutena "pehmeään eroon", ja missä on mahdollisuus käsitellä koko ero perusteellisesti niin, että siitä jää mahdollisimman vähän jossiteltavaa ja mieltä vaivaamaan. Ja terapiatkin jätän omaan arvoonsa, sillä jos ei asioista kyetä keskustelemaan kahden kesken, niin sittenhän on sama erota heti ja nopealla kaavalla.
tuo toimii, jos mies kokee asiat samoin kun ap. Jos taas miehellä on pientäkään halua jatkaa sitä perus parisuhde-elämää, niin ei tule onnistumaan ystävinä ero ja samankaton alle jääminen 1-3vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on toimittu juuri noin, ja toistaiseksi toimii. Jos jommallekummalle tulee ns. uusi tuttavuus, niin tilannetta katsotaan uudelleen. Erosimme siis viime kesänä, ja sen jälkeen on eletty saman katon kanssa jonkinlaisessa vanhemmuusliitossa. Ei oikeastaan puhuta kuin lasten asioista, mutta ei hirveästi riidelläkään.
Meillä tilannetta helpottaa se, että ihan oikeasti ei ole ollut mitään parisuhdemaista meininkiä enää vuosikausiin (ajatuskin siitä puistattaa) sekä se, että paikalla ollaan arkena enimmäkseen vuorotellen. Olemme kertoneet asian avoimesti sukulaisille ja ystäville, ja siihen on suhtauduttu yllättävän hyvin.
Me eletään noin. Onnistuu. Kohta jo vuosi takana. Mutta meillä suhde hiipui vähitellen ja ollut jo pitkään tosi "kuiva liitto". Meillä ei ole ollut mitään riitoja. Siksi ollaan pystytty kaikesta sopimaan asiallisesti.
Kuulostaa ihan normiliitolta. Näin meillä elettiin monta vuotta ennen eroa.
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa vaan suoraan jos tämä on ihan idioottiajatus... Itsestä se vaan tuntuu mahdolliselta.
-ap
On onnistunut muutamien kohdalla mutta vain sen ajan kun on harkinta-aika erossa eli puoli vuotta. Yleensä molemmat haluavat selkeän oman tilan aika pian ja se ei onnistu jos toinen ei muuta pois. Harva alkaa edes harkitsemaan päiviäkään yhdessä kun ero on edessä.
Tuollainen vaatii sen että tunteet on totaalisen kuolleet kummaltakin, muuten se on toiselle silkkaa kidutusta.
Vierailija kirjoitti:
Divorce with Benefits kirjoitti:
Onpas taas lievästi farisealainen meininki täällä...
Kaikki parisuhteet ovat erilaisia, kai siksi, että ihmisetkin ovat jokseenkin erilaisia. Ei siis ole olemassa vain yhtä tai kahta patenttiratkaisua erilaisten ihmisten erilaisiin tilanteisiin.
Eli kyllähän kämppiksenä voi jatkaa, etenkin jos parisuhde jo sellaista muistuttaa. Sehän vain ikäänkuin virallistetaan tekemällä kummallekin osapuolelle selväksi, ettei tästä pitkässä juoksussa tämän valmiimpaa taida tulla. Eikä sen tarvitse myöskään olla mitään estotonta sinkkuelämää saman katon alla - kysehän on vain väliaikaisratkaisusta - ja jos kaksi aikuista kykenee hillitsemään himonsa, ja ylipäätään sopimaan ko. poikkeusjärjestelyistä, niin eiköhän ne mahdolliset puhelutkin saa hoidettua niin, ettei toista häiritse. Ja jos taas mustasukkaisuutta ilmenee, niin sehän on sitten merkki siitä, että ehkä onkin vielä
sellaisia tunteita toista kohtaan - ja mikä sitten jää nähtäväksi. Eihän mistään voi etukäteen tietää toimiiko jokin asia vai eikö se toimi. Useimmilla tämä esitetty idea ei varmastikaan toimi, mutta joillekuille se voi hyvinkin olla kaikkia osapuolia - lapset mukaanlukien - hyvinkin hyödyttävä ratkaisu.Itse näen sen mahdollisuutena "pehmeään eroon", ja missä on mahdollisuus käsitellä koko ero perusteellisesti niin, että siitä jää mahdollisimman vähän jossiteltavaa ja mieltä vaivaamaan. Ja terapiatkin jätän omaan arvoonsa, sillä jos ei asioista kyetä keskustelemaan kahden kesken, niin sittenhän on sama erota heti ja nopealla kaavalla.
tuo toimii, jos mies kokee asiat samoin kun ap. Jos taas miehellä on pientäkään halua jatkaa sitä perus parisuhde-elämää, niin ei tule onnistumaan ystävinä ero ja samankaton alle jääminen 1-3vuodeksi.
Siksipä sanoinkin, ettei se kaikilta onnistu - ja jos ei onnistu - tai idea tyrmätään heti kuka milläkin verukkeella - niin sehän vain kertoo itsekunkin kommunikointi- yms. kyvyistä.
Ja onhan se outoa, että suhteen alussa osataan kyllä kaikki liirumlaarumit, mutta eron sattuessa meneekin täysin vihaksi.
Miksi?
Parissuhteestahan joko oppii jotain - tai ei opi - ja erossa se oppi - tai oppimattomuus - sitten yleensä näkyy.
No, tiedän, että olen melko outo lintu monellakin tapaa - kuten varmasti ap:kin on - mutta ei viestini ole tarkoitettukaan draamakuningattarille/prinseille... ;)
Itse olen hieman vastaavassa tilanteessa, eli että ero on mielessä päivittäin - ja tunnustaa täytyy, että itse pitäisin tuota varteenotettavana ajatuksena ja vaihtoehtona. Kun takana on jo yli 20 vuoden parisuhde, joka muistuttaa enemmän kämppis-with-occasional-benefits-suhdetta kuin mitään muuta - ja yksi yhteinen lapsi vielä pari vuotta kotosalla - niin miksi ei; tilapäisratkaisuna oikein hyvä, vaikkei varmastikaan onnistuisi kaikilta.
En esim. inhoa puolisoani, ja tulemme kyllä toimeen, mikä luonnollisesti auttaisi asiassa, ja pari vuotta olisi aikaa valmistella asioita - tulevaa - varsinkin kun yhteistä omaisuuttakin on jne...