Turhaan eläminen

Ai se ettei merkitse kenellekään mitään, eikä tee töitä.

Vierailija kirjoitti:

Ai se ettei merkitse kenellekään mitään, eikä tee töitä.

Lähinnä se ettei saa sellaista elämää jonka haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai se ettei merkitse kenellekään mitään, eikä tee töitä.

Lähinnä se ettei saa sellaista elämää jonka haluaisi.

Minkälaista elämää haluaisit elää?

Häiritseekö sinuakin ap työelämässä se, että se on kilpailua kelpaamisesta? Eikö sellainen ole vähän ihmisarvoa mitätöivää?

Kaikki elämä on turhaa siinä mielessä, että kukaan meistä ei ole korvaamaton.

Toisaalta kukaan ei ole turha siinä mielessä, että olisi arvoltaan muita huonompi. Jokainen meistä vaikuttaa maailmanhistoriaan. Luepa josus kaaosteoriasta: perhosen siipien lepatus voi aiheuttaa pyörremyrskyn toisella puolella maapalloa, joten totta hemmetissä ihmisyksilö pitkän elämänsä aikana ehtii vaikuttaa asioihin huomattavasti enemmän.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Perhosvaikutus

Sitä paitsi, kuka muka on pätevä arvioimaan muiden elämän turhuutta tai tärkeyttä? Ei kukaan, koska kukaan ei voi tietää edes omasta elämästään, mihin kaikkeen on tullut vaikuttaneeksi ja millä tavoin.

Minusta itse asiassa koko turhuuden näkökulma on idioottimainen. Sitä ei voi yksinkertaisesti mitenkään arvioida.

Toki sinä masentuneena ihmisenä voit ajatella eläväsi turhaa elämää, mutta siinä puhuu sairaus, se ei ole oikea arvio.

Minusta elämää pitåisi arvioida oikeastaan vain kahdesta näkökulmasta: siitä, miten hyvin pystyy toteuttamaan omia unelmiaan ja elämään itseään tyydyttävää elämää ja siitä, miten onnistuu myötävaikuttamaan muiden - ja muun elävän ympäristön eli luonnon - kykyyn elää mielekästä elämää.

Jos sinusta nyt tuntuu, että et kykene toteuttamaan omia unelmiasi, voit pyrkiä edesauttamaan sitä vaikkapa hakeutumalla hoitoon ja pyrkimällä eroon nykyisistä olosuhteistasi. Muutos on AINA mahdollinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai se ettei merkitse kenellekään mitään, eikä tee töitä.

Lähinnä se ettei saa sellaista elämää jonka haluaisi.

Minkälaista elämää haluaisit elää?

Ihan tavallista. Käydä mielessä työssä yms mutta sairaudet ja vammat on estäneet sen etten pärjää missään. Olen tavallaan mieheni ja perheeni keittiö piika ja mies riitelee kanssani jatkuvasti. Kuitenkaan en uskalla lähteä koska talous ja sairaudet mietityttää eli se miten ilman pientäkään apua selviäisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai se ettei merkitse kenellekään mitään, eikä tee töitä.

Lähinnä se ettei saa sellaista elämää jonka haluaisi.

Minkälaista elämää haluaisit elää?

Ihan tavallista. Käydä mielessä työssä yms mutta sairaudet ja vammat on estäneet sen etten pärjää missään. Olen tavallaan mieheni ja perheeni keittiö piika ja mies riitelee kanssani jatkuvasti. Kuitenkaan en uskalla lähteä koska talous ja sairaudet mietityttää eli se miten ilman pientäkään apua selviäisin.

Eli et kelpaa miehellesi?

Jos ei halua oppia elämään itsellensä, itsensä arvoista elämää, ja olemaan tyytyvinen siihen mitä itsellä on, ja vaalii sitä mitä on, eikä vain halua sitä mitä ei voi saada, niin turhaltahan se elämä varmasti tuntuu. Muista kuitnekin, että joku toinen on täsmälleen samassa, tai jopa paljon paskemmassa tilanteesa, ja silti hän ei näe itseään tai elämäänsä turhana. Omaa elämänkatsomusta voi myös kehittää, eikä fakkiutua johonkin entiseen kaavaan. Jos tätä ei halua tehdä, niin turhalta se varmasti tuntuu elää. Sille ei voi kukaan muu mitään kuin turhuuden kokija itse. Ei ole mitään sellaista mitä kukaan mesitä muista pystyisi sinulle antamaan, että olisit tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai se ettei merkitse kenellekään mitään, eikä tee töitä.

Lähinnä se ettei saa sellaista elämää jonka haluaisi.

Minkälaista elämää haluaisit elää?

Ihan tavallista. Käydä mielessä työssä yms mutta sairaudet ja vammat on estäneet sen etten pärjää missään. Olen tavallaan mieheni ja perheeni keittiö piika ja mies riitelee kanssani jatkuvasti. Kuitenkaan en uskalla lähteä koska talous ja sairaudet mietityttää eli se miten ilman pientäkään apua selviäisin.

Eli et kelpaa miehellesi?

Kai se rakkaus on tässä vuosien saatossa kuollut. Mies ei ymmärrä rajoitteitani ja on muutenkin hyvin kontrolloiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai se ettei merkitse kenellekään mitään, eikä tee töitä.

Lähinnä se ettei saa sellaista elämää jonka haluaisi.

Minkälaista elämää haluaisit elää?

Ihan tavallista. Käydä mielessä työssä yms mutta sairaudet ja vammat on estäneet sen etten pärjää missään. Olen tavallaan mieheni ja perheeni keittiö piika ja mies riitelee kanssani jatkuvasti. Kuitenkaan en uskalla lähteä koska talous ja sairaudet mietityttää eli se miten ilman pientäkään apua selviäisin.

Ok, eli uskalluksesta kiinni ei saamattomuudesta. No, en osaa auttaa, sillä uskallusta on vaikea ulkopuolisen myydä sulle, kun tahtoa ei riittävästi ole. Kun tahtoa muutokseen tulee riittävästi, apuakin saa.

Itse olen matkalla pahasta suosta ylöspäin, siis pahemmasta kuin sinä. Mutta mulla on tahtoa, ja tietoa, etten saavuta hyvää elämää hetkessä enkä helpolla, mutta silti vuodessa olen edistynyt jo paljon. En ole enää asunnoton! Lasten terveys on parantunut, toinen on jo ilman lääkitystä. Omat fyysiset sairaudet ovat pahentuneet, mutta psyykkinen puoli on paremmalla tolalla. Mä tiedän, että tulen pärjäämään vielä paljon paremmin kuin nyt!

Mä tiedän, että sulla on se vika, että tavallaan nautit tuosta sun "surkeasta" elämästä, ja siksi siitä on varmasti vaikeaa lähteä parantamaan omaa elämää.

Kyllä sinä pärjäät, otat asioista selvää ja jätät piikatytön hommat. Sanotaan, ettei uskalleta lähteä, mutta tosiasiassa sinä pelkäät lähteä ja hoitaa itse asiasi. Lähtemällä voit voittaa kaiken, mutta jäämällä tuhoat itsesi ja lapsesi. Mikään sairaus tai vamma ei estä kouluttautumista, jos vaan perse kestää istumista. Tai sitten työsopimuskoulutus. Lopeta tekosyiden keksiminen ja toimi!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki elämä on turhaa siinä mielessä, että kukaan meistä ei ole korvaamaton.

Toisaalta kukaan ei ole turha siinä mielessä, että olisi arvoltaan muita huonompi. Jokainen meistä vaikuttaa maailmanhistoriaan. Luepa josus kaaosteoriasta: perhosen siipien lepatus voi aiheuttaa pyörremyrskyn toisella puolella maapalloa, joten totta hemmetissä ihmisyksilö pitkän elämänsä aikana ehtii vaikuttaa asioihin huomattavasti enemmän.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Perhosvaikutus

Sitä paitsi, kuka muka on pätevä arvioimaan muiden elämän turhuutta tai tärkeyttä? Ei kukaan, koska kukaan ei voi tietää edes omasta elämästään, mihin kaikkeen on tullut vaikuttaneeksi ja millä tavoin.

Minusta itse asiassa koko turhuuden näkökulma on idioottimainen. Sitä ei voi yksinkertaisesti mitenkään arvioida.

Toki sinä masentuneena ihmisenä voit ajatella eläväsi turhaa elämää, mutta siinä puhuu sairaus, se ei ole oikea arvio.

Minusta elämää pitåisi arvioida oikeastaan vain kahdesta näkökulmasta: siitä, miten hyvin pystyy toteuttamaan omia unelmiaan ja elämään itseään tyydyttävää elämää ja siitä, miten onnistuu myötävaikuttamaan muiden - ja muun elävän ympäristön eli luonnon - kykyyn elää mielekästä elämää.

Jos sinusta nyt tuntuu, että et kykene toteuttamaan omia unelmiasi, voit pyrkiä edesauttamaan sitä vaikkapa hakeutumalla hoitoon ja pyrkimällä eroon nykyisistä olosuhteistasi. Muutos on AINA mahdollinen!

Ei jumal*auta perhosvaikutus tarkoita tuota. Nyt oikeasti hei! Lueppa vaikka ihan joku perus wikipedia linkki aiheesta. Perhosvaikutus tarkoittaa sitä että pienikin heitto jossain vaiheessa tapahtumaa saa aikaan suuren reaktion loppupäässä. Ja tämän variaatiot.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä pärjäät, otat asioista selvää ja jätät piikatytön hommat. Sanotaan, ettei uskalleta lähteä, mutta tosiasiassa sinä pelkäät lähteä ja hoitaa itse asiasi. Lähtemällä voit voittaa kaiken, mutta jäämällä tuhoat itsesi ja lapsesi. Mikään sairaus tai vamma ei estä kouluttautumista, jos vaan perse kestää istumista. Tai sitten työsopimuskoulutus. Lopeta tekosyiden keksiminen ja toimi!

Kyllä se on vaan estänyt mun kouluttautumisen. Olen vaikka mitä kokeillut ja ikää on jo paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki elämä on turhaa siinä mielessä, että kukaan meistä ei ole korvaamaton.

Toisaalta kukaan ei ole turha siinä mielessä, että olisi arvoltaan muita huonompi. Jokainen meistä vaikuttaa maailmanhistoriaan. Luepa josus kaaosteoriasta: perhosen siipien lepatus voi aiheuttaa pyörremyrskyn toisella puolella maapalloa, joten totta hemmetissä ihmisyksilö pitkän elämänsä aikana ehtii vaikuttaa asioihin huomattavasti enemmän.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Perhosvaikutus

Sitä paitsi, kuka muka on pätevä arvioimaan muiden elämän turhuutta tai tärkeyttä? Ei kukaan, koska kukaan ei voi tietää edes omasta elämästään, mihin kaikkeen on tullut vaikuttaneeksi ja millä tavoin.

Minusta itse asiassa koko turhuuden näkökulma on idioottimainen. Sitä ei voi yksinkertaisesti mitenkään arvioida.

Toki sinä masentuneena ihmisenä voit ajatella eläväsi turhaa elämää, mutta siinä puhuu sairaus, se ei ole oikea arvio.

Minusta elämää pitåisi arvioida oikeastaan vain kahdesta näkökulmasta: siitä, miten hyvin pystyy toteuttamaan omia unelmiaan ja elämään itseään tyydyttävää elämää ja siitä, miten onnistuu myötävaikuttamaan muiden - ja muun elävän ympäristön eli luonnon - kykyyn elää mielekästä elämää.

Jos sinusta nyt tuntuu, että et kykene toteuttamaan omia unelmiasi, voit pyrkiä edesauttamaan sitä vaikkapa hakeutumalla hoitoon ja pyrkimällä eroon nykyisistä olosuhteistasi. Muutos on AINA mahdollinen!

Toisaalta kaikki on turhaa pitkällä aikavälillä ja mitkään ihmisten saavutukset eivät ole ikuisia; ei vaikka asutettaisiin koko galaksi, tai tuhat galaksia. Ennen pitkää entropia vie kuitenkin voiton. Ainoa mitä todella voidaan tehdä on nopeuttaa tätä vääjäämätöntä kohtaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai se ettei merkitse kenellekään mitään, eikä tee töitä.

Lähinnä se ettei saa sellaista elämää jonka haluaisi.

Minkälaista elämää haluaisit elää?

Ihan tavallista. Käydä mielessä työssä yms mutta sairaudet ja vammat on estäneet sen etten pärjää missään. Olen tavallaan mieheni ja perheeni keittiö piika ja mies riitelee kanssani jatkuvasti. Kuitenkaan en uskalla lähteä koska talous ja sairaudet mietityttää eli se miten ilman pientäkään apua selviäisin.

Ok, eli uskalluksesta kiinni ei saamattomuudesta. No, en osaa auttaa, sillä uskallusta on vaikea ulkopuolisen myydä sulle, kun tahtoa ei riittävästi ole. Kun tahtoa muutokseen tulee riittävästi, apuakin saa.

Itse olen matkalla pahasta suosta ylöspäin, siis pahemmasta kuin sinä. Mutta mulla on tahtoa, ja tietoa, etten saavuta hyvää elämää hetkessä enkä helpolla, mutta silti vuodessa olen edistynyt jo paljon. En ole enää asunnoton! Lasten terveys on parantunut, toinen on jo ilman lääkitystä. Omat fyysiset sairaudet ovat pahentuneet, mutta psyykkinen puoli on paremmalla tolalla. Mä tiedän, että tulen pärjäämään vielä paljon paremmin kuin nyt!

Mä tiedän, että sulla on se vika, että tavallaan nautit tuosta sun "surkeasta" elämästä, ja siksi siitä on varmasti vaikeaa lähteä parantamaan omaa elämää.

Oiskohan apkin vain kadottanut itsensä, silloin ei saa elämästä omannäköistä, vaikka mitä tekisi. Hän tarvitsisi hyvin järeää apua. Tai ehkä toisaalta "vain" konkreettista, eli paremmat olosuhteet, sekin auttaisi varmasti jo paljon, vaikka näkisinkin, että suhde itseen on katkottu. Se tila ei ole oma syy, vaan syntyy lapsuudessa.