Onko täällä ketään, joka tuntee itsensä rumaksi, vaikka tietää olevansa viehättävä?

Minä. Johtunee lapsuuden ja nuoruuden traumoista. Uskoin aikuisuuden kynnykselle asti olevani silmittömän ruma. Kun sitten muutin opiskelemaan uudelle seudulle ja jätin kaiken vanhan taakse, hämmennyin totaalisesti kun sainkin vähän väliä kuulla olevani todella kaunis. Itse en sitä silti pystynyt uskomaan. Välillä on parempia jaksoja välillä huonompia. Joskus elin sitäkin aikaa etten uskaltanut ulos kuin pimeällä koska koin että muut katsovat minua inhoten ja ajattelevat miten olen kehdannut ihmistenilmoille edes tulla. Tilanne usein kärjistyy silloin kun elämässä on muitakin vaikeuksia. Seesteisimpinä kausina olen jotenkin sujut ulkonäköni kanssa.

Nyt kolmekymppisenä tilanne on parempi kuin nuorempana mutta koen silti säännöllisesti ahdistusta ulkonäöstäni. Nyt kun katselen nuoruuden kuvia, niitä harvoja joita on, vihasin kameroita enkä kestänyt että minusta jää muille kuvamateriaalia, näen kauniin ja suloisen nuoren naisen. Ja harmittaa etten osannut itseäni arvostaa. Varmaan ajattelen nykyisista kuvista samalla tavalla 10 vuoden päästä mutta silti en osaa suhtautua itseeni eri tavoin.

Koen omat kasvoni jotenkin epänormaaliksi vaikken osaa oikein sanoa miksi. Kaikki on paikallaan, mikään ei ole häiritsevän isoa, pientä tms. Mutta olen vain epänormaali. Muiden ihmisten kasvot, olivat sitten viehättäviä tai vähemmän tai vaikka kuinka persoonallisen näköisiä, näen normaalina.

Minulle on myös jonkinasteinen kasvosokeus joka kohdistuu eniten itseeni. Kamppailen jonkin verran muiden ihmisten tunnistamisen kanssa, mutta omat kasvoni ovat ihan sumua. En koskaan muista miltä näytän ja peiliin katsominen on aina jonkinasteinen shokki. Tunnistan itseni valokuvista mutta tuntuu siltä että en tuo voi olla minä. Hämmennyn aina myös täysin jos joku tunnistaa minut. Koen että kasvoni ovat sellaiset ettei kukaan voi niitä muistaa, että ne olisivat muillekin sumua. Juuri vähän aikaa sitten törmäsin kaupassa henkilöön jota en ollut tavannut 10 vuoteen ja vaikka itse tunnistin hänet, en voinut uskoa että hän tunnisti minut ja moikkasi siis ensin.

Vierailija kirjoitti:

Minä masennun aina kun näen jonkun toisen ottaman kuvan tai videon itsestäni! Aivan kamala läski, epämuodostunut pullanaama jolla on aina kuvissa idiootti-ilme! Selfiessä onnistun jostain mystisestä syystä näyttämään ihmiseltä ja vielä ihan nätiltäkin. Aivot varmaan huijaa siinä jotenkin.

Koen siis olevani susiruma, mutta erittäin usein saan silti huomiota miehiltä. Katsovat silmiin, hymyilevät ja tulevat juttelemaan. Töissäkin nuoretkin miehet haluavat työskennellä minun parinani. Ja hyvin nuoresta lähtien ollut parisuhteessa, sinkkuna en ole ollut kuin muutaman viikon parinkymmenen vuoden aikana. Voisikohan se olla niin, että mahdollisesta rumuudesta huolimatta iloinen ja hymyilevä olemukseni vetää miehiä puoleensa?

Ei sinkkuus ole mikään merkki mistään rumuudesta. Monet minua paljonkin rumemmat tuttuni ovat sarjaseurustelijoita, joilla miehiä riittää. Itse ihan nätiksi ja jopa kauniiksikin kehuttu, ei miehiä mailla eikä halmeilla. Ei ole aina ulkoisista seikoista nämä asiat kiinni.

En kyllä koe olevani viehättävä. Tai mitenkään erityinen. Ilmeeni kasvoilla ei kerro nykyisin mitään. Ei kannata antaa merkityksiä ilmeille liikaa. Kannattaa keskittyä omaan naamaansa ja omiin ajatuksiinsa.

Tunnen itseni toisinaan lihavaksi ja sellainen mielestäni katsoo takaisin peilistä. Olen normaalipainon alarajoilla.

Näin on ollut teinistä asti. Tiedostaminen että itse näen itseni väärin ei vie pois sitä epämukavaa oloa.

Tää on suoraan kun mun kommentti. Painin sen kanssa, että omasta mielestäni näytän semi ok:lta joissain selfieissä missä naama on oikeassa asennossa ja ei hymyile liikaa, mutta muuten tuntuu, että olen helkkarin epämiellyttävän näköinen.

Olen tällä hetkellä sinkku ja miehet kehuvat kauniiksi, mutta pelkään, että se on vaan sanahelinää.

Jotkut naiset ovat sanoneet, että näen itseni kyllä todella negatiivisesti.

Tää on oikeasti ongelma. Tällä hetkellä deittailen miestä, joka on mielestäni todella hot, ja hänen mukaansa olen todella kaunis. On sanonut sen useasti. Ihan hirveää kun en vaan usko todeksi mitä hän sanoo. Pystyn vaan ajattelemaan, että hän on liian hyvännäköinen minulle

Joo. Käyn tällä hetkellä terapiassa muun muassa kehonkuvan vääristymän vuoksi.