"Tunteista puhuminen" konkreettisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ehkä aleksitymia? Mulla oli muutaman vuoden mt-oireiden takia sellanen, etten ymmärtänyt mihin viitataan, kun kysytään, miltä joku tuntuu. Opin hiljalleen taas puhumaan tunteistani kun löysin eri paikoista ihmisiä, jotka oli siinä tosi taitavia ja heillä oli aikaa mulle (osalla työnsä puolesta). Mulla oli myös pitkä aika, etten osannut puhua oma-aloitteisesti ihmisille melkein mitään, koska lapsena ei ollut ketään, kelle puhua. En edes tiennyt tai olin unohtanut, että on olemassa sellasta, että toisille voi kertoa jotain omia asioita.

Osaan tunnistaa tunteitani ihan kohtalaisesti ja tykkään analysoida niitä mielessäni, mutta en usko että kaikki tunteeni kiinnostavat muita tai ovat joka tilanteessa tärkeitä. Joskus on vaikea vastata, kun kysytään mitä tunnen, mutta monesti silloin tunne on neutraali tai päällä on jokin muuhun asiaan liittyvä tunne, joka peittää alleen kysyttyyn asiaan liittyvän tunteen. Esimerkiksi jos olen jännittynyt ja kysytään mitä mieltä olen jostain asiasta, niin voi olla vaikea jännityksen alta analysoida mitä tunnen siitä asiasta, ja pystyn miettimään sitä vasta myöhemmin, kun jännitys on ohi. Lisäksi joskus saattaa olla vaikea tulkita kysymystä oikein, koska kysymys on liian epämääräinen, joten en tiedä mistä edes aloittaisin vastaamisen. Ap.

Kuulostaa, että sulla on liikaa ajatuksia päässä :D Ehkä säännöllinen meditaatioharjoitus vois auttaa hiljentämään mieltä tai erottamaan, mikä ajatussisältö tai tunne on tärkeä ja mikä ei niin oleellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ehkä aleksitymia? Mulla oli muutaman vuoden mt-oireiden takia sellanen, etten ymmärtänyt mihin viitataan, kun kysytään, miltä joku tuntuu. Opin hiljalleen taas puhumaan tunteistani kun löysin eri paikoista ihmisiä, jotka oli siinä tosi taitavia ja heillä oli aikaa mulle (osalla työnsä puolesta). Mulla oli myös pitkä aika, etten osannut puhua oma-aloitteisesti ihmisille melkein mitään, koska lapsena ei ollut ketään, kelle puhua. En edes tiennyt tai olin unohtanut, että on olemassa sellasta, että toisille voi kertoa jotain omia asioita.

Osaan tunnistaa tunteitani ihan kohtalaisesti ja tykkään analysoida niitä mielessäni, mutta en usko että kaikki tunteeni kiinnostavat muita tai ovat joka tilanteessa tärkeitä. Joskus on vaikea vastata, kun kysytään mitä tunnen, mutta monesti silloin tunne on neutraali tai päällä on jokin muuhun asiaan liittyvä tunne, joka peittää alleen kysyttyyn asiaan liittyvän tunteen. Esimerkiksi jos olen jännittynyt ja kysytään mitä mieltä olen jostain asiasta, niin voi olla vaikea jännityksen alta analysoida mitä tunnen siitä asiasta, ja pystyn miettimään sitä vasta myöhemmin, kun jännitys on ohi. Lisäksi joskus saattaa olla vaikea tulkita kysymystä oikein, koska kysymys on liian epämääräinen, joten en tiedä mistä edes aloittaisin vastaamisen. Ap.

Tuli sellainen mieleen, että voithan vastata esim. tuollaisessa tilanteessa jos toinen sulta kysyy noin, että "en nyt oikein osaa heti sanoa, (kun on vähän tällainen jännittävä tilanne...)" tms. Eli kertoa kuten asia on. Sitten myöhemmin voit ottaa puheeksi uudelleen, kun tiedät, jos siis oli jotenkin olellinen asia mitä kysyttiin. Voithan myös esittää vastakysymyksen, että "mitä mieltä sinä sitten olet?" Hän varmaan on kiinnostunut kysymästään aiheesta kun kerran sultakin sitä jo kysyi?

Ja jos et pysty tulkitsemaan kysymystä varmasti oikein, niin voithan kysyä tarkentavan kysymyksen? Ehkäpä kysymys on todella esitetty vähän epämääräisesti? Jotkut eivät kysykään aina asioita niin suoraan, vaan kautta rantain. Ei sellaisista kysymyksistä saakaan aina tolkkua.

Onko tässä kysymys muuten nyt parisuhteista vai yleisesti kaikenlaisista ihmissuhteista; ystävyys-, sukulaisuussuhteista..?

Ehkäpä tunteistasi ja ajatuksistasi ollaan enemmän kiinnostuneita kuin olet lullutkaan :) Voithan vähitellen koittaa kehittää kanssakäymistäsi avoimempaan suuntaan niiden ihmisten kanssa joista oikeasti pidät, ja alat kertoilla enemmän pienempiäkin asioita, mitä ajattelet ja tunnet? Päättelin tässä vähän, että olisit vähän hiljaisempaa sorttia yleisesti ottaen? Vähän sulkeutunut?

Itse olen hyvinkin kiinnostunut hyvien ystävieni kaikenlaisista ajatuksista ja tunteista. Kumppania nyt ei ole, mutta näin on ollut myös seurustelusuhteissani. Silloin haluaa tutustua toiseen erityisen hyvin.