Lue keskustelun säännöt.
Suosittele kirjaa!
Ainoa kriteeri on, ettei saa olla suomalaista tuotantoa, enkä kauheasti välitä näistä ruotsalaisista/tanskalaisista/norjalaisista dekkarisarjoista myöskään :)
Eli suosittele kirjaa minkä voisit lukea uudestaan monta kertaa tai yllätti positiivisesti ja myös pieni kuvaus ja syy miksi oli niin kiehtova :)
Yritän löytää kesäluettavaa lomalle, joten apu olisi ihanaa!
Kommentit (342)
Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihail Bulgakov Saatana saapuu Moskovaan
kaikki Khaled Hosseinin kirjat. Etenkin Leijapoika. Todella koskettavia kirjoja. Kirjoutustyyli on sellainen, että kun kerran aloittaa, ei pysty lopettamaan. Kirjat sijoittuvat pääasiassa Afganistaniin. Samalla oppii myös paljon historiaa, politiikkaa ja kulttuuria.
Myös Chimamanda Ngozi Adichie on hyvä kirjailija.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa kriteeri on, ettei saa olla suomalaista tuotantoa, enkä kauheasti välitä näistä ruotsalaisista/tanskalaisista/norjalaisista dekkarisarjoista myöskään :)
Eli suosittele kirjaa minkä voisit lukea uudestaan monta kertaa tai yllätti positiivisesti ja myös pieni kuvaus ja syy miksi oli niin kiehtova :)
Yritän löytää kesäluettavaa lomalle, joten apu olisi ihanaa!
Saksan tai ranskan kielioppi.
George R. R. Martinin A Song of Ice and Fire -sarja. Eli kirjaversio Game of Thrones -sarjasta. Vaikka ei tuosta telkkarisarjasta olisi edes kiinnostunut niin kirjat kannattaa lukea, ne ovat paljon parempia. Alkuperäiskielellä kaikkein paras lukukokemus. Ja lukemista riittää pidemmäksikin aikaa. Ainut haittapuoli on, että sarjasta on ilmestynyt vasta viisi osaa seitsemästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Gifts of the Desert, by Kyriakos Markides.
Ei kevyttä kesälukemista, mutta niin kiinnostava ja erilainen näkökulma henkisyyteen, etten malttanut laskea käsistä ennen kuin silmät painuivat väkisin kiinni.
Yli 300-sivuinen järkäle, mahtuu kyl yöpöydälle. ;-)
Sori, ihan pakko. Mikä järkele on 300 sivua? Minusta harvoin hyvä tarina saadaan noin vähään määrään sivuja 🤔 tai olen löytänyt ne kaikkein surkeimmat teokset...
Agatha Christien elämänkerta ”Vanha hyvä aikani”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gifts of the Desert, by Kyriakos Markides.
Ei kevyttä kesälukemista, mutta niin kiinnostava ja erilainen näkökulma henkisyyteen, etten malttanut laskea käsistä ennen kuin silmät painuivat väkisin kiinni.
Yli 300-sivuinen järkäle, mahtuu kyl yöpöydälle. ;-)Sori, ihan pakko. Mikä järkele on 300 sivua? Minusta harvoin hyvä tarina saadaan noin vähään määrään sivuja 🤔 tai olen löytänyt ne kaikkein surkeimmat teokset...
Samaa mieltä, 300 sivua ei ole järkälettä nähnytkään, mutta ettäkö lyhyet olisivat automaattisesti surkeita?! Nykyään tuntuu sekä kirjoja että elokuvia pitkitetään jotenkin itseisarvoisesti. Hyvät tarinat voi kertoa myös ytimekkäästi. Yksi parhaista lukemistani on Steinbeckin Helmi, joka on todella pieni Suuri kirja.
<3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haruki Murakamin kirjat. Kannattaa lukea ainakin 1Q84, vaikka onkin yli 1000- sivuinen järkäle. Maaginen ja jännittävä kirja. Pidän siitä miten Murakamin kirjoissa liikutaan jossain yliluonnollisen rajoilla, mutta asiat on kuvattu hyvin tavalliseen maailmaan sopivalla tavalla.
Kyllä, ehdottomasti! Oma lempparini Murakamin kirjoista on Kafka rannalla sekä Suuri lammasseikkailu (olen tosin lukenut nämä englanniksi). Murakami maalailee ihan mielettömiä maisemia - koskaan ei tiedä koska muutenkin kiehtova ja jännittävä tarina saa yllättävän, ehkä yliluonnolliseltakin tuntuvan twistin. Mitään scifiä nämä eivät kuitenkaan ole. Kirjojen henkilöhahmoihin kiintyy.
Minäkin pidän Murakamin kirjoista. Omat suosikkini on 1Q84 ja The wind-up bird chronicles. Juuri tuo on kiehtovaa, että tapahtumat sijoittuvat tavallaan ihan tavalliseen ja arkiseen maailmaan, mutta kuitenkin tapahtuu kaikkea yliluonnolista ja yllättävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Humiseva harju. Klassikko, josta löytyy terää vielä tänä päivänäkin. Tempaisee mukaansa ja henkilöhahmojen ja suhteiden kuvaus oli mielenkiintoista, juoni piti imussaan loppuun asti. Harvinaisen väkevä rakkausromaani, joka ei ole kuitenkaan pelkkä rakkausromaani. Luin tämän kirjan ensimmäistä kertaa ollessani 13-vuotias ja vasta silloin tajusin, miten suuria tunteita lukeminen voi herättää.
Oman lisäkiinnostuksensa tuo mielestäni se, että kirjailija Emily Bronte oli kyennyt eristäytyneestä elämästään huolimatta kyennyt kirjoittamaan noinkin puhuttelevan ja aikalaisissaan paheksuntaa aiheuttaneen kirjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wonder (ihme), katukatti Bob, happotesti (tositapahtumia).
Mielikuvituspoikaystävä, bikinirajatapaus (kevyttä hömppää)
Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä
Han Kang: Vegetaristi
Han Kang: Ihmisen teot
Kaksi näistä sai koskettavuudessaan minut itkemään ja kaikkiin kolmeen pätee, etten vieläkään oikein tiedä, mitä niistä ajatella. Monikerroksisia, koskettavia, rajuja kirjoja kaikki, länsimaiselle ihmiselle jollain tapaa kiehtovan monimutkaisia, sillä kulttuuri, jossa teokset ovat syntyneet, on kovin toisenlainen kuin tämä meikäläinen.
Pidä huolta äidistä sai pohtimaan, kuinka vähän voikaan tietää toisesta ja kuinka saatamme elää oletustemme ohjaamina.
Vegetaristi oli raju kirja hulluudesta (mitäköhän se onkaan, vai onko?) osajuonteena pakkomielteinen seksuaalisuus. Raju kudelma hävetyistä ja salatuista tunteista, ajatuksista, teoista, kohtaloista.
Ihmiset teot oli järkyttävä, eikä vähiten sen takia, että nimensä mukaisesti kirja kuvasi ihmisen tekoja - hirvittäviä sellaisia, joista mieluummin ei tietäisi, sillä silloin elämä täältä nojatuolista käsin on hallitumpaa ja siistimpää. Vaan kun elämä on, ja siksi on tärkeää tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
William Mcneil: verkottunut ihmiskunta. Jo klassikoksi muodostunut teos ihmiskunnan historiasta. Suosittelen lämpimästi yleissivistäväksi teokseksi, mikäli vähänkin historia kiinnostaa.
Marianne J. Legaton Miksi miehet eivät muista mitään ja naiset liiankin hyvin.
Samuel Huntington: Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. Harvinaisen oikeaan osunut profetia tämän päivän poliittisista linjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No luen vähän laidasta laitaan kirjoja. Elämänkertoja, jännitystä, romantiikkaa, historiallista.. :) Hyllystä löytyy Dostojevskiä sekä Keysiä. AP
Hah hah haa, et sinä lukemista vailla ole vaan pätemistä.
Kannattaa ehkä löysätä pipoa ja miksei vyötäkin, elämä on hauskempaa.
Håkan Nesser on mainio, siirtyilee sakkiprobleemista musiikkiin ja viineihin ratkoen rikoksia. Sivistyneitä, kuoliaaksinaurattavia dekkareita, vaikket niitä osaa arvostaa. Minä taas en arvosta slaavisynkistelyä enkä tekoälyllisyyttä.
Dostojevskista meni maku kun Väyrynen lukaisi koko tuotannon ganska snabbt.
Muuten eri mieltä mutta Nesseria suosittelen minäkin.
Minä pidän Dostojevskista, mutta kyllä nämä kirjaketjut selkeästi joskus siirtyvät pätemisen puolelle.
Miten näin anonyymissa keskustelussa voisi päteä?
Patrick Rothfussin Tuulen nimi