Sinä joka koet olevasi itsevarma

Luulen, että itsevarmuuteni perustuu introverttiyteeni ja siihen käsitykseen, että olen vallan hyvä tällaisena kuin olen eikä minua suuresti kiinnosta, mitä muut ajattelevat minusta, eikä minua kiinnosta ajatella millaisia muut ovat. He saavat olla minun puolestani sellaisia kuin ovat. En peilaa. 

Onnistumisen kokemuksiin. Onpa kyse sitten harrastuksista, töistä, ystävyys- tai parisuhteesta. Alkuun pienet tavoitteet ja niiden saavuttaminen luovat pohjan hyvälle itsetunnolle ja -varmuudelle. Siitä syntyy usko, että kun on ennenkin onnistunut, se hyvinkin onnistuu jatkossakin.

Ongelman ratkaissut kirjoitti:

Onnistumisen kokemuksiin. Onpa kyse sitten harrastuksista, töistä, ystävyys- tai parisuhteesta. Alkuun pienet tavoitteet ja niiden saavuttaminen luovat pohjan hyvälle itsetunnolle ja -varmuudelle. Siitä syntyy usko, että kun on ennenkin onnistunut, se hyvinkin onnistuu jatkossakin.

Minulla kun ei ole harrastuksia, töissä olen hyvä, muttei se kyllä nosta itsevarmuuttani mitenkään sillä työni ei ole vaativaa ja tätä osaisi vähä-älyinenkin ilman minkäänlaista koulutusta. Ystäviä on tasan yksi ja parisuhteessa en ole ollut koskaan :/ Vaikea kehittää itseään/uskoa että on hyvä tyyppi/kelpaa jollekkin kun elämässäni ei ole tuollaisia onnistumisia/mahdollisuuksia edes. Ap

Varmaan hyväksyvä lähipiiri on syy. On saanut myös epäonnistua.

Eniten se kai näkyy siinä, että minulle on helppoa hyväksyä erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia asioihin.

Jaa. Olen päättänyt elää tämän elämän niin kuin osaan. Noudatan Suomen lakeja ja pyrin hyvään käytökseen joskin aina en siinä onnistu.

Haen onnistumisia itseäni kiinnostavista asioista kuten luen kaikkea mitä käsiini saan ja luonto on lähellä sydäntä vaikkakin cityihmisenä se on lähinnä pururata mitä kierrän.

Jostain syystä 1940 luvulla oli tyyppi joka teki hirmu asioita. Mä en tee. Miksi se sai elää itseään kiinnostavan elämän niillä ällöttävillä teoilla?

Mä haluun kans elää täysillä, menetelmäni ovat, joo kyllä, koen olevani parempi ihminen kuin hän.

Miksi hän sai elää ja mun pitäis kituuttaa? Juu ei. Tiedän että noin suurta epäonnistumista tai tuhoa en koskaan suurimmillanikaan epäonnistumisen, munauksen tai flopin aikana tule tekemään. Ja se todella kannustaa jatkamaan omana itsenäni rohkeasti maailman tappiin. Luotan omiin arvoihini.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Olen päättänyt elää tämän elämän niin kuin osaan. Noudatan Suomen lakeja ja pyrin hyvään käytökseen joskin aina en siinä onnistu.

Haen onnistumisia itseäni kiinnostavista asioista kuten luen kaikkea mitä käsiini saan ja luonto on lähellä sydäntä vaikkakin cityihmisenä se on lähinnä pururata mitä kierrän.

Jostain syystä 1940 luvulla oli tyyppi joka teki hirmu asioita. Mä en tee. Miksi se sai elää itseään kiinnostavan elämän niillä ällöttävillä teoilla?

Mä haluun kans elää täysillä, menetelmäni ovat, joo kyllä, koen olevani parempi ihminen kuin hän.

Miksi hän sai elää ja mun pitäis kituuttaa? Juu ei. Tiedän että noin suurta epäonnistumista tai tuhoa en koskaan suurimmillanikaan epäonnistumisen, munauksen tai flopin aikana tule tekemään. Ja se todella kannustaa jatkamaan omana itsenäni rohkeasti maailman tappiin. Luotan omiin arvoihini.

Avaisitko tätä hieman?

Itsevarmuuteni on saanut pohjansa jo hyvästä lapsuudesta. Lapsuudenkodissani oli ja on yhä vieläkin todella hyvä ja kannustava ilmapiiri, olemme keskustelleet aina paljon ja jokainen on ollut tärkeä. Myös huumorintaju on ollut isona osana elämässäni ja yleensäkin se, että itselle voi nauraa, asioista löytyy hyvät puolet ja seuraavalla kerralla on jo fiksumpi. Siitä oli hyvä lähteä maailmalle ja vaikka vastoinkäymisiä on ollut, niin niistä on aina selvitty.

Myös miehelläni on ollut samanlainen tausta ja näyttää siltä, että lapsemmekin ovat oppineet asenteen ja sopivan itsevarmuuden. Tämä itsevarmuus ei ole vain pintaa, vaan se on syvällä.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että itsevarmuuteni perustuu introverttiyteeni ja siihen käsitykseen, että olen vallan hyvä tällaisena kuin olen eikä minua suuresti kiinnosta, mitä muut ajattelevat minusta, eikä minua kiinnosta ajatella millaisia muut ovat. He saavat olla minun puolestani sellaisia kuin ovat. En peilaa. 

Mulla suunnilleen sama. Vain muutamalla ihmisellä on mulle merkitystä, muut ovat mulle yhdentekeviä. Muiden  ihmisten mielipiteet kiinnostaa mua yhtä paljon kuin lyhtypylvään mielipide ja samoin muiden ihmisten elämä kiinnostaa mua yhtä paljon kuin lyhtypylvään elämä. Teen pääasiassa asioita, joista pidän ja joista olen kiinnostunut ja niiden ihmisten kanssa, joilla on mulle merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Olen päättänyt elää tämän elämän niin kuin osaan. Noudatan Suomen lakeja ja pyrin hyvään käytökseen joskin aina en siinä onnistu.

Haen onnistumisia itseäni kiinnostavista asioista kuten luen kaikkea mitä käsiini saan ja luonto on lähellä sydäntä vaikkakin cityihmisenä se on lähinnä pururata mitä kierrän.

Jostain syystä 1940 luvulla oli tyyppi joka teki hirmu asioita. Mä en tee. Miksi se sai elää itseään kiinnostavan elämän niillä ällöttävillä teoilla?

Mä haluun kans elää täysillä, menetelmäni ovat, joo kyllä, koen olevani parempi ihminen kuin hän.

Miksi hän sai elää ja mun pitäis kituuttaa? Juu ei. Tiedän että noin suurta epäonnistumista tai tuhoa en koskaan suurimmillanikaan epäonnistumisen, munauksen tai flopin aikana tule tekemään. Ja se todella kannustaa jatkamaan omana itsenäni rohkeasti maailman tappiin. Luotan omiin arvoihini.

Jos olisit jättänyt turhat liirumlaarumit tekstistäsi pois, niin se olisi ollut ihan fiksu...

Vierailija kirjoitti:

Ongelman ratkaissut kirjoitti:

Onnistumisen kokemuksiin. Onpa kyse sitten harrastuksista, töistä, ystävyys- tai parisuhteesta. Alkuun pienet tavoitteet ja niiden saavuttaminen luovat pohjan hyvälle itsetunnolle ja -varmuudelle. Siitä syntyy usko, että kun on ennenkin onnistunut, se hyvinkin onnistuu jatkossakin.

Minulla kun ei ole harrastuksia, töissä olen hyvä, muttei se kyllä nosta itsevarmuuttani mitenkään sillä työni ei ole vaativaa ja tätä osaisi vähä-älyinenkin ilman minkäänlaista koulutusta. Ystäviä on tasan yksi ja parisuhteessa en ole ollut koskaan :/ Vaikea kehittää itseään/uskoa että on hyvä tyyppi/kelpaa jollekkin kun elämässäni ei ole tuollaisia onnistumisia/mahdollisuuksia edes. Ap

Ei mikään ominaisuus kehity, jos sitä ei pyri kehittämään. Aloita vaikka joku uusi, kehittävä harrastus. Siitä saat niitä onnistumisen kokemuksia ja tapaat uusia ihmisiä, josta saattaa muodostua jopa ystävyys- tai parisuhde. Kotona ihmetellen asia ei taatusti ratkea.

Mulla ainakin isän kehuihin ja hyväksyntään, sekä sukumme muita perheitä vanhempaan ja suurempaan varallisuuteen. Ei ole tarvinnut koskaan itkeskellä, ettei ole johonkin rahaa, kun olin lapsi ja nykyisin varaa ei ole kaikkeen, mutta se on osin valinta, koska en halua myydä varallisuuttani, vaan elän tuloillani ja sillä, mitä olemassaoleva varallisuus tuottaa. Raha rauhoittaa ja antaa itsevarmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että itsevarmuuteni perustuu introverttiyteeni ja siihen käsitykseen, että olen vallan hyvä tällaisena kuin olen eikä minua suuresti kiinnosta, mitä muut ajattelevat minusta, eikä minua kiinnosta ajatella millaisia muut ovat. He saavat olla minun puolestani sellaisia kuin ovat. En peilaa. 

Mulla suunnilleen sama. Vain muutamalla ihmisellä on mulle merkitystä, muut ovat mulle yhdentekeviä. Muiden  ihmisten mielipiteet kiinnostaa mua yhtä paljon kuin lyhtypylvään mielipide ja samoin muiden ihmisten elämä kiinnostaa mua yhtä paljon kuin lyhtypylvään elämä. Teen pääasiassa asioita, joista pidän ja joista olen kiinnostunut ja niiden ihmisten kanssa, joilla on mulle merkitystä. 

Tuo ei ole itsevarmuutta, vaan se on pelkoa. Pelkäät ympärillä olevaa, pelkäät vierasta ja outoa, pelkäät lähes kaikkea sulkemalla vieras ja outo pois mielestäsi. Muut eivät näe sinua ollenkaan itsevarmana, vaan pelokkaana, kylmänä ja ja jopa vihamielisenä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin isän kehuihin ja hyväksyntään, sekä sukumme muita perheitä vanhempaan ja suurempaan varallisuuteen. Ei ole tarvinnut koskaan itkeskellä, ettei ole johonkin rahaa, kun olin lapsi ja nykyisin varaa ei ole kaikkeen, mutta se on osin valinta, koska en halua myydä varallisuuttani, vaan elän tuloillani ja sillä, mitä olemassaoleva varallisuus tuottaa. Raha rauhoittaa ja antaa itsevarmuutta.

Rahan antama itsevarmuus on pintaa vain. Kaadut heti, kun sen antama turva lähtee.

En välitä p*skaakaan mitä minusta ajatellaan, miltä muiden mielestä näytän tai mitä minulta odotetaan.

Olen kiva kaveri ja pätevä työntekijä, ihan naisen näköinen ja jos se ei riitä niin en voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että itsevarmuuteni perustuu introverttiyteeni ja siihen käsitykseen, että olen vallan hyvä tällaisena kuin olen eikä minua suuresti kiinnosta, mitä muut ajattelevat minusta, eikä minua kiinnosta ajatella millaisia muut ovat. He saavat olla minun puolestani sellaisia kuin ovat. En peilaa. 

Mulla suunnilleen sama. Vain muutamalla ihmisellä on mulle merkitystä, muut ovat mulle yhdentekeviä. Muiden  ihmisten mielipiteet kiinnostaa mua yhtä paljon kuin lyhtypylvään mielipide ja samoin muiden ihmisten elämä kiinnostaa mua yhtä paljon kuin lyhtypylvään elämä. Teen pääasiassa asioita, joista pidän ja joista olen kiinnostunut ja niiden ihmisten kanssa, joilla on mulle merkitystä. 

Tuo ei ole itsevarmuutta, vaan se on pelkoa. Pelkäät ympärillä olevaa, pelkäät vierasta ja outoa, pelkäät lähes kaikkea sulkemalla vieras ja outo pois mielestäsi. Muut eivät näe sinua ollenkaan itsevarmana, vaan pelokkaana, kylmänä ja ja jopa vihamielisenä.

Eikä ole mitään pelkoa. Pystyn oikein hyvin olemaan tekemisissä muidenkin ihmisten kanssa. Minusta jopa pidetään niin työpaikalla kuin muuallakin. Kyse on puhtaasti siitä, että en elä elämääni kaikkien muiden ihmisten hyväksynnän ja arvostuksen kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että itsevarmuuteni perustuu introverttiyteeni ja siihen käsitykseen, että olen vallan hyvä tällaisena kuin olen eikä minua suuresti kiinnosta, mitä muut ajattelevat minusta, eikä minua kiinnosta ajatella millaisia muut ovat. He saavat olla minun puolestani sellaisia kuin ovat. En peilaa. 

Mulla suunnilleen sama. Vain muutamalla ihmisellä on mulle merkitystä, muut ovat mulle yhdentekeviä. Muiden  ihmisten mielipiteet kiinnostaa mua yhtä paljon kuin lyhtypylvään mielipide ja samoin muiden ihmisten elämä kiinnostaa mua yhtä paljon kuin lyhtypylvään elämä. Teen pääasiassa asioita, joista pidän ja joista olen kiinnostunut ja niiden ihmisten kanssa, joilla on mulle merkitystä. 

Minä en näe asioita ihan noin, eivät muut ole yhdentekeviä, vaan he saavat olla minun puolestani sellaisia kuin ovat, he ovat ihan hyviä minun näkökulmastani ja se, ettei minua paljon kiinnosta on ehkä samaa sukua välinpitämättömyyden kanssa, mutta en vain tunne tarvetta vertailla ja siitähän usein on kyse. Verrataan, onko itse parempi tai huonompi kuin joku toinen. Minulle suunnilleen kaikki käy. Henkistä laiskuutta varmaankin, mutta eipä minulla ole monia epävarmojen ihmisten huoliakaan. Esimerkiksi kannustaminen käy minulta helposti, koska en tunne kateutta. 

1

Tiedän missä olen hyvä ja missä olen huono. Tämä tieto perustuu kykyyn arvioida (objektiivisesti) itse itseäni ja suorituksiani. Uskallan myöntää heikkouteni ja pyytää tarvittaessa apua. Perusluonteeltani olen utelias (= asioista ja ihmisistä kiinnostunut) optimisti.

Työelämässä olen hämmästellyt sitä, miten kyvyttömiä huippuhyvät ihmiset ovat arvioimaan itseään ja tuotoksiaan. Kaikessa palaute pitää tulla ulkopuolelta. Jos palautetta ei tule, niin he romahtavat pettyneiksi ja pelokkaiksi alisuoriutujiksi.

Minua jäi kiinnostamaan tuo Hitleriä kadehtivan ajatus. Enpä ole moista ennen kuullut. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän missä olen hyvä ja missä olen huono. Tämä tieto perustuu kykyyn arvioida (objektiivisesti) itse itseäni ja suorituksiani. Uskallan myöntää heikkouteni ja pyytää tarvittaessa apua. Perusluonteeltani olen utelias (= asioista ja ihmisistä kiinnostunut) optimisti.

Työelämässä olen hämmästellyt sitä, miten kyvyttömiä huippuhyvät ihmiset ovat arvioimaan itseään ja tuotoksiaan. Kaikessa palaute pitää tulla ulkopuolelta. Jos palautetta ei tule, niin he romahtavat pettyneiksi ja pelokkaiksi alisuoriutujiksi.

Tähän samaan olen itsekin törmännyt. Haetaan hyväksyntää ja arvostusta muilta ja jos ei sitä saa, petytään.

Nro 8

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Olen päättänyt elää tämän elämän niin kuin osaan. Noudatan Suomen lakeja ja pyrin hyvään käytökseen joskin aina en siinä onnistu.

Haen onnistumisia itseäni kiinnostavista asioista kuten luen kaikkea mitä käsiini saan ja luonto on lähellä sydäntä vaikkakin cityihmisenä se on lähinnä pururata mitä kierrän.

Jostain syystä 1940 luvulla oli tyyppi joka teki hirmu asioita. Mä en tee. Miksi se sai elää itseään kiinnostavan elämän niillä ällöttävillä teoilla?

Mä haluun kans elää täysillä, menetelmäni ovat, joo kyllä, koen olevani parempi ihminen kuin hän.

Miksi hän sai elää ja mun pitäis kituuttaa? Juu ei. Tiedän että noin suurta epäonnistumista tai tuhoa en koskaan suurimmillanikaan epäonnistumisen, munauksen tai flopin aikana tule tekemään. Ja se todella kannustaa jatkamaan omana itsenäni rohkeasti maailman tappiin. Luotan omiin arvoihini.

Avaisitko tätä hieman?

Se aatu heppu. Pelkään että menee poistoon niin jos nimen oikein kirjoittaa.

En ole täydellinen ihminen. Päivittäin mokaan jossain tai unohdan jotain. Voin sanoa jotain mistä lähimmäinen pahastuu ja olen pahoillani tuottamastani murheesta jota pyydän anteeksi ja otan opikseni.

Olen työtön tällä hetkellä ja eronnut yksinhuoltaja. Olen siis flopannut elämässäni monella eri tavalla.

Kuitenkaan en tarkoituksella ole ilkeä tai laiska ja yritän joka päivä löytää töitä sekä kasvattaa lapsiani omaan elämäänsä ilon kautta. On vain tämä yksi elämä.

Miksi pitäisi kantaa koko maailman painoa kun tuokaan tyyppi menneisyydessä ei sitä tehnyt?

Miksi hän sai elää omasta mielestään hyvän elämän samaan aikaan kun itse hyvinvointivaltiossa murehtisin omaa epäonnistumista?

Kaikki mitä ikinä saan aikaan on kuitenkin positiivista eteenpäin vievää rehellistä tekemistä vaikka se ei aina onnistu.

Mulla on tämmöisenä paljon annettavaa lähipiirilleni ja se on paljon se. Olen arvokas omana itsenäni ja matkalla opin elämästä enemmän.