Lue keskustelun säännöt.
Onko nunnaksi (tai munkiksi) ryhtyminen koskaan viehättänyt ajatuksen tasolla teitä?
05.06.2018 |
Perhe-elämästä kieltäytyminen, kurinalainen rauhallinen elämä jne.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan. Eikö ne ole katolilaisuuden juttuja?
Ja ortodoksien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskovaiset on va jak keja......
Kiitos syväluotaavasta analyysistäsi, että olen va jak ki.
Ja vastaus kysymykseen; vaikka olenkin uskovainen, en viehäty luostarielämästä. Pidän kaupunkiympäristöstä ja matkailusta, enkä haluaisi elää ilman puolisoa. Hiljaisuutta käyn hakemassa yksin mökiltä silloin tällöin.
Ei sen jälkeen, kun Elisabet-nunna katosi.
On, mutta buddhalaiseksi nunnaksi. Ihanaa kun saisi vetää pään kaljuksi, kaavut päälle eikä miettiä yhtään ulkonäköä. Toki myös vetäytyminen hiljaisuuteen mietiskelemään.
Vierailija kirjoitti:
Ei sen jälkeen, kun Elisabet-nunna katosi.
Miksi yhden nunnan katoaminen tekee noin epäluuloiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On käynyt monesti mielessä.
Hiljaisuus ja kiireetön arki viehättävät.
Ongelmana on se, etten ole uskonnollinen ja epäilen ettei nunnatkaan ole niin enkelimäisiä kuin elokuvissa kuvaillaan.
Kiirettä pitää nousta joka aamu aikaisin rukouksiin ja päivässä on monta palvelusta. Työtä on paljon, koska luostarit ovat isoja talouksia, joissa valmistetaan ruuat, pestään pyykit, siivotaan ja kesällä hoidetaan kasvimaat. Siihen lisäksi kahvila- ja ravintolatoiminta, majoitus, turismi, mitä näitä tulonlähteitä nyt onkaan. Saat siis ylöspidon työtäsi vastaan.
Joskus nuorena romantikkona tuollainenkin on ohimennen käynyt mielessä, ei sen jälkeen. Olen ollut talkoolaisena parissa luostarissa. On ihanaa asua omassa kodissa omin ehdoin, eikä missään yhteisössä. Eikä se uskokaan ole enää samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä perhe. Edelleen nunnaksi ryhtyminen silti kiehtoo. En oikein osaa sanoa, mikä siinä ajatuksessa niin viehättää. Pitää varmaan lukea jotain nunna-aiheisia kirjoja, niin saan tämän halun pois järjestelmästäni.
Kirjasuositus:
2022 ilmestyneet Nunna Kristodulin päiväkirjat.
Mielenkiintoinen elämä hänellä, hyvin nuoresta hänen elämänsä kulki luostariin vievää polkua. Lahjakas ihminen joka sai toteuttaa sitä palvelustehtävåå jonka koki omakseen.
Itse en ikinä ole ajatellut luostarielämää mahdollisena.
Toisaalta hyvinkin voisin olla maallikkojäsen, eli elää ns normaalia elämääni (naimisissa, lapsia, työelämässä) mutta olla silti yhteydessä luostariin.
Ehkä se on vielä edessä kun lapset kasvavat jos työelämä joustaa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On käynyt monesti mielessä.
Hiljaisuus ja kiireetön arki viehättävät.
Ongelmana on se, etten ole uskonnollinen ja epäilen ettei nunnatkaan ole niin enkelimäisiä kuin elokuvissa kuvaillaan.
Kiirettä pitää nousta joka aamu aikaisin rukouksiin ja päivässä on monta palvelusta. Työtä on paljon, koska luostarit ovat isoja talouksia, joissa valmistetaan ruuat, pestään pyykit, siivotaan ja kesällä hoidetaan kasvimaat. Siihen lisäksi kahvila- ja ravintolatoiminta, majoitus, turismi, mitä näitä tulonlähteitä nyt onkaan. Saat siis ylöspidon työtäsi vastaan.
Ja vielä sivullisena huomautan että ketään ei noin vaan sitovasti vihitä nunnaksi, vaan ensin on käytävä muutaman vuoden kokelasaika. Perua siis saa jos havaitsee jotain väärää sisarten toiminnassa tms, ja siinä ajassa sen saa varmasti selville, mikäli sellaista löytyy.
Eipä oikeastaan. Eikö ne ole katolilaisuuden juttuja?