Lue keskustelun säännöt.
Luottamus mieheen koki ison kolauksen
05.06.2018 |
Mies jäi kiinni viestittelystä lukioaikaiselle tyttöystävälleen, myös muutama tapaaminen oli heillä ollut. Olivat siis tavanneet vuosien jälkeen samoissa juhlissa ja siitä alkanut fb ystävyys. Viestittely oli alkanut ihan harmittomalla kuulumisten vaihdolla, mutta pikku hiljaa mukaan oli alkanut tulla ihastumisen tunteita puolin ja toisin. Viestittelyä ja tapaamisia pidemmälle kumpikaan ei kuulema ollut missään vaiheessa juttua viemässä, molemmilla puoliso ja lapsia. Mutta mistä v*****a tuota sitten ikinä saa tietää ne todelliset motiivit oli miten tämän jutun oli tarkoitus mennä.
Mies tunnusti tapahtuneen vasta kiinni jäätyään, ja kivityksen olen ansainnut tästä hyvästä, mutta viestit tuli siis luettua yhtenä ääri synkkänä hetkenä.
Mies muuttui kotona kylmäksi ja etäiseksi minua kohtaan, kuljetteli puhelinta mukanaan joka paikkaan, hymyili tyhmästi puhelinta katsoessaan jne. perus petturin merkit siis ilmassa. Aloin tietenkin aavistella missä mennään ja sain lopulta lypsettyä että kuulumisten vaihtoa vanhan "naispuolisen tuttavan" kanssa on ollut, mutta eipä ollut valmis paljastamaan tämän "tuttavan" henkilöllisyyttä. Minä en noita satuja purematta niellyt, en keksinyt oikeasti muuta kun lukea lopulta ne hiton viestit kun en saanut miehestä irtoamaan en sitten mitään.. kierteli ja kaarteli, tuli kyllä semmoista satua että!
Selvisi sitten kenen kanssa oli viestaillut, ja se oli ensimmäinen puukon isku, toinen tuli siitä että olivat myös tavanneet muutamia kertoja. Tuli kyllä niin puskista, perus sinisilmäinen urpo, mutta en olisi miehestäni uskonut. Kyllä kaikki mihin olin uskonut ja luottanut romahti siltä istumalta.
Kun tunnustin miehelle lukeneeni viestit, niin olihan tuo äärimmäisen pahoillaan ja pyyteli anteeksi että oli ollut niin idiootti ja blaablaa.. Jankkasi että missään vaiheessa ei ole ollut lähdössä mihinkään, eikä ollut aikomusta alkaa "suhteeseen" tämän naisen kanssa. On kyllä niin pers**stä tää tilanne..
Vuoden alusta ollaan nyt tässä yritetty mahtua saman katon alle. Ollaan yritetty käyttäytyä mahdollusimman normaalisti, ja unohtaa tapahtunut. Helpommin sanottu kun tehty. Läheisyyttä on ollut jonkun verran, ja seksiäkin joitain kertoja, mutta kyllä siinä joku vaan hiertää välissä omalta puolelta.
Jotenkin ei vieläkään osaa käsitellä tätä asiaa, eikä saa oikein mietteitään hallintaan. Erohan se on mielessä ollut, mutta tuntuu toisaalta pahalta tämmöisen takia jättää kaikki ja unohtaa yhteinen tulevaisuus. On siis juuri rakennettu omakotitalo, lapset, vauva.. kaiken piti olla hitto soikoon just hyvin, niin tuntuu niin surulliselta alkaa nyt miettimään eroa.
Onhan nuo tunteet miestä kohtaan muuttuneet, en oikein tiedä mitä tuota kohtaan pitäisi tuntea. Toisaalta sama ihminen kun ennenkin, mutta sitten taas.. tuntuu ettei tunne ollenkaan.
Lähinnä kaipailisin ehkä muiden kokemuksia miten tämmöisen jälkeen eteenpäin, yksin, yhdessä? Tuleeko se ero sitten lopulta kuitenkin kun se luottamus toiseen on mennyt? Miten moni jää suhteisiin niiden lasten takia? Itsestä ainakin tuntuu kaikkein pahimmalta lasten puolesta tämä tilanne, ei se ole niiden vika että isänsä on tuommoinen moraaliton sika..
Kommentit (72)
Luottamuksesi ei tule ikinä palautumaan. Puhun kokemuksesta. Asia tulee kalvamaan mieltäsi vielä vuosienkin päästä, vaikka koittaisit jatkaa suhdetta puhtaalta pöydältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erolla on pikkulapsiin koko elämänpituinen vaikutus, usein negatiivinen. Jos eroajatukset perustuvat vain sinun tuntemuksiisi, kehotan sinua laittamaan ns. jäitä hattuun ja suhtautumaan järjellä asioihin. Etenkin, kun tai jos miehelläsi ei ole jatkuvaa, todellista etenevää suhdetta toiseen naiseen.
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksesi ei tule ikinä palautumaan. Puhun kokemuksesta. Asia tulee kalvamaan mieltäsi vielä vuosienkin päästä, vaikka koittaisit jatkaa suhdetta puhtaalta pöydältä.
Tää nyt ei pidä paikkaansa, riippuu täysin ihmisestä. Puhun kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Apua, olen tosi pahoillani puolestasi :( Jos teillä ei olisi lapsia ja erityisesti vauvaa, neuvoisin heti eroamaan. Mutta toisaalta kuulostaa äärimmäisen huonolta hetkeltä erota. Luuletko että pystyt vielä luottamaan mieheen jos puhutte asiasta tarpeeksi juuria myöten? Suostuisiko mies pariterapiaan? Jos ei, sekin on tietysti jo yksi huono merkki lisää... Ymmärrän että talon kannalta harmittaa myös, mutta muista että se on vain materiaa. Sinun hyvinvointisi ja sydämesi ehjyys on tärkeämpi, taloista viis.
Kiitos, tunnustan että ehkä vähän silmät kostui tuntemattoman ystävällisistä sanoista 😊
Puhuttu on kyllä juurta jaksain, käyty läpi tuo miehen säätö ja myös meidän parisuhteen tilaa. Monet itkut myös itketty. Mies tuntuu kyllä aidosti katuvan, ja on sanonutkin että tuntuu pahalta kun on tajunnut mitä voi menettää. Itse ajattelee nuo viestien vaihdotkin jotenkin merkityksettöminä kuin minä..
Tuo luottamuspula on kyllä vielä tällä hetkellä niin vahvasti läsnä, tuntuu että voiko toisen mihinkään sanomisiin enää luottaa. Vaatii kyllä pitkän matkan kaikkinensa että tässä jotenkin voisi tätä yhteistä elämää vielä jatkaa.
Mies ehdotti kyllä haluaisinko mennä yksin tai yhdessä puhumaan asiasta jollekin ulkopuoliselle, mutta itsestä ajatus tuntuu jotenkin epämukavalle.
Pattitilanne kyllä.
-ap
Toivottavasti miehesi tekee rikosilmoituksen salakatselusta, pettäminen ei ole Suomen lain mukaan rikos, mutta toisen puhelimen viestejä ei saa lukea ilman lupaa. Mitä mieltä olisit siitä, jos joku toinen lukisi kaikki henkilökohtaiset viestisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamusta on vaikea palauttaa.:(
Hankala tilanne kyllä.
Olisiko jotain enemmänkin tapahtunut jos mies ei olisi jäänyt kiinni? Kun kerran kuitenkin tunnusti vasta kiinni jäätyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillälaillahan ne juuri paljastuvatkin.Salakatselulla. Se vaan on miehen todellinen luonto.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miehesi tekee rikosilmoituksen salakatselusta, pettäminen ei ole Suomen lain mukaan rikos, mutta toisen puhelimen viestejä ei saa lukea ilman lupaa. Mitä mieltä olisit siitä, jos joku toinen lukisi kaikki henkilökohtaiset viestisi?
En ole ap. Mä lukisin mun miehen kaikki viestit jos vaan saisin puhelinen auki. Ei ole kiva elää jatkuvassa kalvavassa epäitietoisuudessa. Tiedät, että selkäsi takana hääräillään jotain. Lapsetkin aistivat jotain. Puhelinta kuljetetaan saunaan/suihkuun aina äänettömällä. Mies ei tietysti tunnusta mitään, päinvastoin syyttää vainoharhaiseksi. En ikinä koskisi mieheni puhelimeen ilman painavaa syytä.
Toiseksi mulla ei ole mitään salattavaa. Voin milloin tahansa antaa katsoa puhelimeni viestit. Saa lukea henkklökohtaiset viestini. Niissä ei ole mitään sellaista, mitä puolisoni ei saisi nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne kyllä.
Olisiko jotain enemmänkin tapahtunut jos mies ei olisi jäänyt kiinni? Kun kerran kuitenkin tunnusti vasta kiinni jäätyään.
Tätä juuri olenkin miettinyt ja paljon, mihin tuon kaiken oli tarkoitus johtaa? Jos en olisi tehnyt sitä rikosta ja lukenut viestejä niin jatkuisiko yhteydenpito vielä, ja olisiko niissä tapaamisissa jo menty jonkun rajan yli? Olivat kyllä muutenkin laittamassa hommaa jäihin ennen kun paljastuivat, mutta siihen loppui viimestään. Ainakin näin haluan uskoa.
Mies oli kyllä se jarruttelevampi osapuoli, nainen olisi luultavasti ollut valmis enempäänkin. Kiva ajatus että tuolla jossain väijyy tuommonen naikkonen, valmiina hyökkäämään miehen kimppuun :D
Tottakai en voi tuota toista naista yksin syyttää, mutta kyllä naisena ja äitinä ihmettelen ihmisen löyhää moraalia. Miehellä lapset ja avovaimo raskaana kotona..
Ja ihan jo tässä kohtaa tiedoksi että "sitä" mies sai kotoa ihan raskauden loppumetreille saakka :D
Luottamusta on vaikea palauttaa, mikä todistaisi sinulle että mies on tosissaan kanssasi ja nämä tälläiset huomionhaut ovat historiaa? Onko hänen mitenkään mahdollista tehdä sitä? Mielestäni nämä ovat erinomaisia tilanteita myös kääntyä pariterapeutin puoleen. Mies ei kuitenkaan ole edennyt sanoista tekoihin. Jos omassa suhteessani kävisi ilmi moista olisin erittäin loukkaantunut ja rikki asiasta ja todennäköisesti kääntyisin ammattiavun puoleen jotta saisin myös omaan reaktiooni järkevät mittasuhteet. Mielestäni tämä ei vielä ole peruste erolle kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eroa sitten. Mitä sä täällä märiset? Mies ei tehnyt mitään rikollista eikä kukaan kuollu.
Joo - eihän se viestien lukeminen oikein ole, itse asiassa se on rikos, mutta sangen ymmärrettävää. En minä sinua voi siitä kovin ankarasti tuomita enkä edes halua, tuo on hyvin inhimillistä.
Tilanne on kinkkinen. Lapset eivät asiaa helpota yhtään. Itse olen käynyt suurin piirtein samanlaisen sopan läpi, ja se oli kyllä yhtä ... Vetkuttelimme nimenomaan lasten takia vuosia, ja sitten kun lopulta päädyimme eroon, kaikki lapsemme sanoivat, että se olisi pitänyt tehdä heti (vaikka nuorinkin oli siinä vaiheessa vasta 12-vuotias eli sen perhe-ei-niin-kivan-elämän alkaessa noin kuusivuotias) eikä vasta silloin. Lapset siis kärsivät siitä ilmapiiristä - sitähän me emme voi tietää, kuinka paljon he olisivat erosta kärsineet. Näin he kuitenkin sanoivat eron lopultakin tullessa.
Lasten välit meihin molempiin ovat edelleen hyvät ja rakastavat, ja me aikuisetkin tulemme todella hyvin toimeen nyt, kun emme asu saman katon alla. Luottamus on kuitenkin iäksi mennyt, ja vaikka ex-mieheni välillä väläyttelee yhteen palaamista, se on täysin poissuljettu asia - en luota häneen parisuhdeasioissa yhtään, ja puoliksi säälin hänen naisystäviään, sillä he käyvät toinen toisensa perään tuon saman kuvion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, ettet halua parisuhdeterapiaan kielii siitä, että olet osa ongelmaa. Siis ehkä ansainnut koko tilanteesi. Eroa vaaan, lehmä.
Mieti ap, jos suhteessanne on toisen naisen mentävä aukko, suhteessanne on jotain vikaa. Mikäs se vika on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miehesi tekee rikosilmoituksen salakatselusta, pettäminen ei ole Suomen lain mukaan rikos, mutta toisen puhelimen viestejä ei saa lukea ilman lupaa. Mitä mieltä olisit siitä, jos joku toinen lukisi kaikki henkilökohtaiset viestisi?
En ole ap. Mä lukisin mun miehen kaikki viestit jos vaan saisin puhelinen auki. Ei ole kiva elää jatkuvassa kalvavassa epäitietoisuudessa. Tiedät, että selkäsi takana hääräillään jotain. Lapsetkin aistivat jotain. Puhelinta kuljetetaan saunaan/suihkuun aina äänettömällä. Mies ei tietysti tunnusta mitään, päinvastoin syyttää vainoharhaiseksi. En ikinä koskisi mieheni puhelimeen ilman painavaa syytä.
Toiseksi mulla ei ole mitään salattavaa. Voin milloin tahansa antaa katsoa puhelimeni viestit. Saa lukea henkklökohtaiset viestini. Niissä ei ole mitään sellaista, mitä puolisoni ei saisi nähdä.
Ok, sulla siis toinen puh hoitoja varten?
AP, onko mies palautunut normaaliksi eli onko kuten ennenkin vai onko sinulle epäilys, että puuhailee edelleen jotain?
Ja joo, ei kai se mies ollut sinua mihinkään jättämässä, koska ajatteli voivansa syödä ja säästää kakun.
Ehkä te olitte tulleet suhteessanne siihen pisteeseen, että mies
1. alkoi pitää sinua itsestäänselvänä osana elämäänsä, sinun eteesi ei tarvitse tsempata
2. toisaalta vastuu kasvavasta perheestä ja sitoutuneisuus kauhistutti
ja sitten purki sen olonsa tuolla tavalla.
Nuo ovat hankalia, koska miehet ottavat usein kaikki tilanteiden purut syytöksinä - etenkin kun miehesi on syyllinen koko episodiin.
Jätä se sika. Kun jokin on rikkoontunut, ei sitä ehjäksi saa. Lapset kärsivät erosta paljon vähemmän kuin vanhempien tyytymättömyydestä ja huonosta suhteesta. Turhaa jäädä roikkumaan tuollaiseen suhteeseen.
Itse menisin parisuhdeterapiaan. Noista saa itselleen pahimmillaan vuosikymmenien taakan jos ei osaa suhtautua tilanteeseen "oikein".
Itse näen siten, että jos aikoo viettää jonkun ihmisen kanssa vaikka 40 vuotta, niin siihen aikaan mahtuu kaikenlaista. Siihen mahtuu ihastumista, suurempaa ja pienempää, ja kaikenlaista muuta ei niin mukavaa. Taito onkin siinä, että näkee asiat pidemmällä tähtäimellä. Onko "rikos" niin vakava, että sen perusteella kannattaa tehdä suuria muutoksia? Ja entäs se seuraava suhde? Mikä takaa, että se seuraava olisi tässä suhteessa täydellinen?
En sano, että pettävää kumppania kannattaa katsoa, mutta jos on valmis jättämään pienenkin hairahduksen jälkeen, niin minusta silloin suhteellisuuden taju on kadoksissa. Kannattaa myös muistaa, että se hairahtuja voi olla ihan itsekin.
Apua, olen tosi pahoillani puolestasi :( Jos teillä ei olisi lapsia ja erityisesti vauvaa, neuvoisin heti eroamaan. Mutta toisaalta kuulostaa äärimmäisen huonolta hetkeltä erota. Luuletko että pystyt vielä luottamaan mieheen jos puhutte asiasta tarpeeksi juuria myöten? Suostuisiko mies pariterapiaan? Jos ei, sekin on tietysti jo yksi huono merkki lisää... Ymmärrän että talon kannalta harmittaa myös, mutta muista että se on vain materiaa. Sinun hyvinvointisi ja sydämesi ehjyys on tärkeämpi, taloista viis.