Lue keskustelun säännöt.
Pahinta mitä olet appivanhemmillesi tehnyt?
05.06.2018 |
Kysytäänpä välillä näin päin. Uskaltaako kukaan vastata?
Kommentit (44)
En kerran syönyt anopin tekemää ruokaa. Ei ollut nälkä ja lapsemmekin oli jo syönyt. Suuttui kauheasti ja seurasi oikeasti iso riita tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollut eri mieltä anopin kanssa. Tätä en ole saanut anteeksi vieläkään ja miten voisinkaan, kun joka tapaamisella olen kuitenkin jostain "väärää" mieltä.
Vierailija kirjoitti:
En kerran syönyt anopin tekemää ruokaa. Ei ollut nälkä ja lapsemmekin oli jo syönyt. Suuttui kauheasti ja seurasi oikeasti iso riita tuosta.
Niin itsekästä kuin se onkin, tulee aina hyvä mieli, kun täältä lukee, ettei ole ainoa, joka on tällaisia hirveyksiä kehdannut tehdä anoppia kohtaan.
Meillä anoppilassa oli tervetulokahvit ja -pullat ja siitä puolen tunnin päästä ruoka ja sitten taas jälkkärikahvit ja -pullat. Suututtiin, kun ei ollut enää ensimmäisen pullan jälkeen nälkä.
Vierailija kirjoitti:
En ole rehellisesti sanottuna tukenut heidän suhdetta lapsiimme. Esikoisen vauvavuosi meni anopin kanssa kamppaillessa monista asioista, joten jälkensä jätti enkä ole aikuismaisesti päässyt yli monista loukkauksista, vaikka meillä on jo kolne lasta. Tavataan kyllä heitä, mutta lapset eivät jää hoitoon, enkä erityisen paljon lapsille heistä puhu, mutta en kyllä mitään negatiivistakaan.
Täältä aina saa lukea miten pitäisi tukea lapsen suhdetta isovanhempiin, vaikka nämä olisivat millaisia kus*päitä. En itse ole vieläkään keksinyt, että miten opin tukemaan lapseni suhdetta ihmiseen, joka täysin avoimesti inhoaa minua tai miten saisin itsestäni tuntumaan edes siedettävältä jättää lapsia hoitoon tällaiselle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Eihän miniät ikinä mitään pahaa tee. Hehän ovat aina oikeessa. Anopit ne vaan on pahoja ja aina väärässä, eiks niin mammat?
Eli ei ole mitenkään mahdollista, että kenelläkään olisi inhottavaa anoppia? Anopithan ovat aina oikeassa. Miniät ne vaan on pahoja ja aina väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heittelin roskiin kaikki anopin antamat lahjat.
Lakkasin tapaamasta niitä.
Joskus yritin loukata sanoilla.
Toivon, että olisin pystynyt parempaan ja rajannut oman tilani sähköpaimenella.
Vein viekkaudella ja vääryydellä rakkaan esikoispojan. Voiko sen suurempaa rikosta edes tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole antanut lasta yöhoitoon. Ja olen pitänyt puoliani kun olen saanut haukkuja.
En mitään. Molemmat kuolivat ennen naimisiin menoamme.
Mutta tulimme oikein hyvin toimeen, en jaksa uskoa, että olisi tullut ongelmia.
Mieheni tulee myös oikein hyvin toimeen appivanhempiensa (minun vanhempieni) kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin raskaaksi. Sitä ennen tulimme hyvin toimeen eikä kukaan kertonut, ettei lasten hankkimisella ole appivanhempien siunausta.
En tehnyt heille lapsenlapsia piloille paapottavaksi ja lopulta lemppasin heidän poikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole minäkään lähettänyt äitien- ja isänpäiväkortteja appivanhemmille.
En edes yritä estää miestäni hoitamasta omia lapsiaan. Nyt mies saattaa kieltäytyä viettämästä lomiaan esim. mökkiremontissa koska haluaa olla perheensä kanssa, ja se on tietysti minun saamattomuuttani kun en yksin hoida lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pärjännyt elämässä. Se tuntuu olevan appiukolle aivan järkyttävän kamala asia, hän vähättelee kaikkea mitä olen saavuttanut. Lisäksi röyhkeästi riistin poikansa häneltä, kun ukolla oli tapana hälyttää aikuiset, jo perheen perustaneet poikansa apuun milloin mihinkin hommaan. Kun lopulta laitoimme miehen kanssa tälle stopin, vikahan oli yksin minun kun estän miestä menemästä. Lisäksi olen väärän maalainen.
Vein anopiltani hänen poikansa. Pakotin kuulemma naimisiin, käänsin äitiään vastaan, tuhosin kasvatustyönsä jne.
En anna poikaamme hänelle hoitoon, en tue heidän suhdettaan, olen salaa onneni kukkuloilla, kun poika vierastaa häntä, kiroan syvimpään h*lvettiin. Kehtaan olla kuuntelematta hänen kasvatusneuvojaan tai kehtaan jopa sanoa, että tiedän jonkin tavattoman typerän asian, josta minua lapsenhoidossa muistuttaa. Esim. että lapselle pitää laittaa kengät jalkaan kun menee ulos. Ainiin, kehtasin olla antamatta pojalle tuttia, kun ei sitä koskaan huolinut ja kyseli vielä kun poika oli melkein 2v, että joko syö tuttia.
Samat sanat kuin ed. Lisäksi käräytin anoppivainaan kieroilusta. Sain koko suvun vihat niskaan. Onneksi ei tarvii enää olla tekemisissä. Huvittavia nuo ukon sukulaiset.
Olen liian vanha heidän pojalleen. Ymmärrän, että asia vaivasi kun 24-vuotias nainen iski heidän 19-vuotiaan poikansa, mutta nyt kun poikakin on jo yli kolmenkymmenen, luulisi että ikäeron voisi jo antaa olla.
En ole hankkinut lapsia miehen kanssa, vaikka anoppi sitä vaatii ja painostaa.
Soittanut kännissä yöllä, ja haukkunut ne molemmat.
Ja tietysti tämä on tapahtunut aikana jolloin (varsinkaan passiivisen) tupakoinnin haitoista ei tiedetty, mutta hyvähän se on silti nyt kostaa.