Mitä rehellisesti sanottuna ajattelet, jos näet todella ylipainoisen ihmisen salilla treenaamassa?
Tai vaikka ryhmäliikuntatunnilla jumppaamassa, polkemassa pyörää tmv. Olen koittanut kannustaa hyvää ystävääni sali- ja ryhmäliikuntaharrastukseen, sillä se selvästi vähän kiinnostaisi häntä ja tukisi varmasti kunnon kohotuksessa sekä runsaan ylipainon vähentämisessä. Viikonloppuna puhuimme taas asiasta ja hän sanoi, ettei yksinkertaisesti kehtaa mennä, koska ihmiset katsovat häntä negatiivisesti ja ajattelevat ties mitä inhottavaa. Näin on kuulemma käynyt kerran, kun kävi salilla ilmaisella tutustumiskäynnillä, jonka sai työpaikkansa kautta. Hän myös kokee, että kun kävi pari kertaa zumbassa (ei kuntosalilla), häntä katseltiin arvostellen ja jotkut naureskelivat hänelle.
Onko tosiaan näin vai onko se vain korvien välissä ja hän on kuvitellut nuo katseet, naureskelut ja muut? Ajatteletteko oikeasti jotakin pahaa tuollaisissa tilanteissa tuollaisesta henkilöstä saati näytätte sen ulos päin? Tai jos itse olet/olet ollut samassa veneessä ystäväni kanssa, oletko selkeästi kohdannut tuollaista käytöstä?
Kommentit (63)
Jos näen hieman epävarman aloittelijan (kokoon katsomatta), toivon treenin jättävän heille hyvän mielen, onnistumisen tunteen ja kaikin puolin positiivisen muiston. Palaavat sitten todennäköisemmin uudelleen.
Ihan rehellisesti: samastuisin tosi paljon, vaikka olen ollut ikäni normaalipainoinen. Minulla mt-ongelmia, joiden takia tällä hetkellä toimintakyky aika pahasti alentunut. Yritän roikkua työelämässä, mutta tiukkaa tekee ja tuntuu, että moni toisille normaali asia tuottaa itselle paljon haastetta ja väsyn helposti. Lisäksi mietin jatkuvasti, mitäköhän toiset ajattelevat tästä räpiköimisestäni. Niin että vähän samantapainen tilanne kuin ystävälläsi, vaikka toisella kyse päällepäin näkyvästä tilanteesta ja toisella ei. Mut itse yritän ajatella asian niin, että yrittää täytyy silti, siitä ei mitään hyvää seuraa, jos luovuttaa itsensä suhteen.
No kyllä monet salilla "asuvat" ihmiset tuijottaa pahasti kaikkia, jotka näyttää vähänkin siltä, että ei oo usein käyneet salilla. Siis ihan laihojakin, jotka eivät oo oikein varmoja vielä liikkeistään ja eivät ole niin lihaksikkaita. Sen takia en itsekään käy salilla, vaan pyrin treenaamaan kotona. En jaksa sitä, että selän takana tirskutaan, kun me ollaan nyt niin siistejä, kun ollaan käyty salilla kauemmin.
No ite kyllä vähän nauran noille pullukoille ja ajattelen halveksuvia ajatuksia. Mutta se juttuhan on ettei niitten läskien pitäis välittää yhtään mun eikä muiden mielipiteistä.
Jos tuo lihavana liikunnan aloittaminen muiden edessä on vaikeaa ja kokee häpeää, niin miksei sitä hyväksy ja ala sitten liikkumaan aluksi sellaisissa paikoissa joissa olo tuntuu kotoisemmalta. Vaikka sitten hämärässä ja jossain metsäpoluilla? Eihän sen kuuluisi ja tarvitsisi olla niin, mutta parempi aloittaa sitten vaikka niin, kun ei ollenkaan. Kunto kohoaa muuallakin kun fitnesspimujen arvostelevien katseiden alla. Vaikka sitten polkupyörällä pimeässä pyörälampun kanssa.
Luontoaan vastaan ei kauan voi mennä, joten se on vaan pakko ottaa huomioon.
Että onneksi itse en sentään ole noin lihava.
Hyvä että liikkuu, mutta toivottavasti ei palkitse itseään jälkeen päin lihottavilla herkuilla.
Mulle tulee aina hyvä mieli kun näen ylipainoisen ihmisen treenaamassa, siis sen takia että henkilö on selvästi motivoitunut ja jaksanut raahautua salille. Itsekkin pullukkana olen aina taistellut itseäni vastaan etten ole jaksanut liikkua, nyt vasta olen tajunnut liikkumisen ilon ja hyödyn ja se kuuluu kaikille ulkonäöstä ja iästä riippumatta. Ihmiselle on luonnollista liikkua. Olen ylpeä kaikista niistä ylipainoisista (including me) jotka rupesivat liikkumaan! Hyvä te! Hyvä me! :) Siis tämä on aidosti ainoa ajatus mikä mieleen voi tulla jos näen pullukan salilla.
T: N25
Minusta on hienoa, että uskaltaa lähteä salille ja ei kun treenaamaan vain! Itse olen saanut naureskelua ja ilkkumista osakseni nuorilta tytöiltä, ja myönnän ettei se nyt ihan mukavalta kuulosta sillä itse perään kuulutan tapoja - oli sitten minkä kokoinen tahansa. Mielestäni sinut itsensä kanssa oleva ei koskaan naureskele toisille.
Että toivottavasti jaksaa jatkaa harrastustaan, eikä lopeta heti. On varmaan nyt ekoja kertoja salilla.
Yleensä en kyllä ajattele mitään ihmeellistä. Keskityn omaan treeniin.
Että kyseinen ihminen haluaa ylipainostaan /painonhallintaongelmistaan huolimatta pitää itsensä muuten kunnossa tai että hänellä on jokin terveydellinen syy kuten selkävaivat, joiden vuoksi kohentaa lihaskuntoaan.
Laihduttamisen kannalta kuntosalilla (tai liikunnalla ylipäätään) on niin vähäinen merkitys, että en kuvittele hänen käyvän salilla siksi että laihtuisi salilla käynnin ansiosta. Tämän oletan kaikkien ihmisten nykypäivänä jo ymmärtävän. Ja ymmärrän myös sen, että kaikki eivät halua olla hoikkia saati fitness-intoilijoita vaan joku voi olla tyytyväinen "isokokoisena", vaikka se ei ns. yleiseen kauneusihanteeseen sovikaan.
Tiedänkin muuten henkilön, joka on hyvinkin lihaksikas, treenaa salilla säännöllisesti ja on silti myös ylipainoinen. Ylipainostaan huolimatta hän on silti terveempi kuin olisi samalla ylipainolla liikuntaa harrastamatta.
Että tuolta minäkin näytin.
On mahdollista muuttua!
Keskityn kyllä ihan omaan treeniin. En katsele muita, en huomaa edes työkavereita salilla! Oikeesti en hoksaa heitä niin että tervehdin. En edes halua huomata tai katsoa ketään ja toivon itsekin saavani treenirauhan.
Sano että käy ilmasella tutustumiskäynnillä parilla eri salilla. Niissä voi olla eroa. Siis myös porukassa jotka ko salilla käy.
Hyvää vain ajattelen. Toivon mielessäni, että kuntoiluinto kestää ja tyyppi saa itsensä terveellisempiin mittoihin.
Olen itse konkari salikävijä (kilpaurheilen) ja tosi usein kun näkee jonkun tosi ylipainoisen salilla, he kulkevat siellä ujosti "anteeksi että olen olemassa" -asenteella, ja ihan välttelevät edes katsekontaktia saati jutustelua esim. pukkarissa. Siitä tulee kyllä aina vähän surullinen mieli! Jos vain tietäisivät, että eivät siellä muut todellakaan arvostele tai ajattele pahasti!
Tervetuloa joukkoon vaan!
Vierailija kirjoitti:
Hyvää vain ajattelen. Toivon mielessäni, että kuntoiluinto kestää ja tyyppi saa itsensä terveellisempiin mittoihin.
Olen itse konkari salikävijä (kilpaurheilen) ja tosi usein kun näkee jonkun tosi ylipainoisen salilla, he kulkevat siellä ujosti "anteeksi että olen olemassa" -asenteella, ja ihan välttelevät edes katsekontaktia saati jutustelua esim. pukkarissa. Siitä tulee kyllä aina vähän surullinen mieli! Jos vain tietäisivät, että eivät siellä muut todellakaan arvostele tai ajattele pahasti!
Tervetuloa joukkoon vaan!
Joo, tämäkin ketju todisti, että näin on! Eikun...
Ajattelen, että onneksi minä en ole ainoa huonokuntoinen ja vähän surkea. Tosin kerran eräs tukuva nainen veti loppuvenyttelyissä sellaiset spagaatit, että siinä rinnalla kalpeni kaikki. Saatan myös ajatella, että tyyppi on varmasti käynyt salilla jo pitkään, on pudottanut jo kymmenen kiloa, ja on oikeasti tosi kova kuntoinen itseeni verrattuna. Joo, tunnen pientä huonommuutta käydessäni salilla, vaikka olenkin toistaiseksi pysynyt normaalipainoisena.
Yleensä nuo katselut ja naureskelut on oman pään sisässä. Jos joku nauraa niin heti oletetaan että nauretaan hänelle, ja "tuijotuskin" on yleensä sitä että katsotaan kuka tuli paikalle. Tietysti on aina niitä joiden mielestä ylipainoisten ei pitäisi tulla salille, mutta omasta mielestäni he ovat rohkeita kun haluavat tehdä painolleen jotain eivätkä jää sohvalle itkemään "geeneistä".
Itse en ajattele mitään, mutta rehellisesti sanottuna uskon, että on olemassa (ääliösti käyttäytyviä) ihmisiä, jotka tuossa tilanteessa tuijottaisivat virnuillen tai jopa puhelisivat tirskuen keskenään puoliääneen, niin että ylipainoinen varmasti huomaisi, että hänestä puhutaan.
Tätä on mielestäni turha yrittää täysin kiistää. Tällaisiin ihmisiin on mahdollista törmätä. Tärkeintä olisikin pyrkiä tekemään varmuuden vuoksi etukäteissuunnitelma, miten itse kohdata tällainen käytös. Iskenkö silmää, teenkö voitonmerkin, hymyilenkö, irvistänkö, sanonko jotain, pyydänkö apua joltain ulkopuoliselta, näytänkö kieltä...?
Vierailija kirjoitti:
Että kyseinen ihminen haluaa ylipainostaan /painonhallintaongelmistaan huolimatta pitää itsensä muuten kunnossa tai että hänellä on jokin terveydellinen syy kuten selkävaivat, joiden vuoksi kohentaa lihaskuntoaan.
Laihduttamisen kannalta kuntosalilla (tai liikunnalla ylipäätään) on niin vähäinen merkitys, että en kuvittele hänen käyvän salilla siksi että laihtuisi salilla käynnin ansiosta. Tämän oletan kaikkien ihmisten nykypäivänä jo ymmärtävän. Ja ymmärrän myös sen, että kaikki eivät halua olla hoikkia saati fitness-intoilijoita vaan joku voi olla tyytyväinen "isokokoisena", vaikka se ei ns. yleiseen kauneusihanteeseen sovikaan.
Tiedänkin muuten henkilön, joka on hyvinkin lihaksikas, treenaa salilla säännöllisesti ja on silti myös ylipainoinen. Ylipainostaan huolimatta hän on silti terveempi kuin olisi samalla ylipainolla liikuntaa harrastamatta.
Miksi tuota alapeukutetaan? Noin minäkin ajattelen. Ihailtavaahan se on, että pitää kunnostaan huolta vaikka se ylipainon vuoksi on paljon työläämpää kuin normaalipainoisilla. Mutta ei hän silti mikään fitnesstimmiwautsinainen ole eikä sellaiseksi edes tule (jos tässä nyt jotakin ihastelua halutaan), vaikka kuinka kävisi salilla ellei muuta myös ruokavaliotaan ja/tai ruokamääriään, koska siitä ylipaino tulee eikä salilla käymättömyydestä. Sitä muuttamalla/vähentämällä ylipaino myös lähtee eikä pelkällä salilla käymisellä. Liikunnan osuus ylipainoisen laihduttamisessa ja painonhallinnassa on mitätön verrattuna ruokavalioon.
Minä käyn uimahallin kuntosalilla ja painoindeksini on (oli!) jotain 34. Siellä käy porukkaa vanhoista ämmistä (kuten minä) teinipoikiin, läskeistä ja ruipeloista atleettisiin voimanostajiin, kalvakoista ja porsaanpunaisista ruskeisiin ja mustiin. En ole huomannut, että minusta oltaisiin ajateltu mitään. Itse ajattelen, että ihanan tasa-arvoinen paikka. Zumba on vaikea laji vasta-alkajalle, jos ei ole erityisen liikunnallinen.