Lapsiperheet kaupassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se säästä jo omiakin hermoja kun käy toinen vanhemmista ostokset tekemässä.

Erittäin paljon on kiinni lasten kasvatuksesta. Jos ei ole opetettu kuria pienenä, niin kauppareissut ovat varmasti hankalia. Jos lapset osaavat käyttäytyä, niin kauppareissut eivät mitenkään raasta hermoja.

Ei ehkä raasta hermoja, mutta onhan se nyt helpompi mennä kauppaan yksin kuin parhaimminkaan käyttäytyvän 2-vuotiaan kanssa? Vai?

-3:n äiti

On toki, mutta en silti näe mitään ongelmaa mennä lasten kanssa kauppaan. Meillä ei ole "kuin" kaksi lasta, mutta kyllä heidän kanssa on aina ollut helppoa käydä ostoksilla. Ja nyt kun ovat kouluiässä, toimivat tehokkaina tavaroiden kerääjinä, joten kaupassa käynti on oikeastaan helpompaa kuin yksin.

Ai vitsit! Me käydään lähes aina perjantaina koko perhe kaupassa. Siitä alkaa viikonloppu ja kaikki saa sanoa ruuista mielipiteensä ja valkata itse herkkunsa! Ikinä ei oo varmasti ketään häiritty tai häiriinnytty kenestäkään satunnaisia etuilijoita lukuunottamatta. Älkää jaksako olla noin pikkumaisia. Tää on vaan elämää!

Olen ehkä outo, mutta olen aina tykännyt käydä koko porukalla kaupassa. Tykkään niin paljon miehen seurasta, että silloin kun hän ei ole työmatkoilla, teen mielelläni arkijuttuja yhdessä  hänen kanssaan. Meillä on kolme lasta, jotka eivät ehkä aina ole olleet niitä maailman asiallisempia lapsia. Silti kaikki jutut, mitkä rikkoo rutiinit, ovat tervetulleita. Jopa se kauppareissu, jos vaihtoehtona on jäädä kolmen lapsen kanssa taas kerran yksin kotiin. Yksin kaupassa käyminen taas on kuolettavan tylsää. 

Minua ei ole ainoallakaan kauppareissulla koskaan häirinnyt minkään perheen käyttäytyminen. Missä te näihin törmäätte vai onko teillä sietokyky niin paljon matalampikin kuin itselläni? MInulle on aina ollut selvää, että yhteisössä eläminen ja toimiminen edellyttää sitä, että sitä törmää aika laajalla skaalalla erilaisiin ihmisiin. Hyvin harvoin koen ylipäätään mitään asiaa häiritsevänä. 

Saahan ne lapset kauppaan tulla jos niillä on käytöstapoja...useimmin ei ole kyllä...eipä tosin vanhemmillakaan

Tää kansa kuivuu kasaan, en ihmettele miksi.

Esikoisen kanssa aikoinaan lapsi oli aina mukana kaupassa, ei koskaan kiukutellut, pienenä nukkui, nukahti hyvässä lykyssä jo kotoa lähteissä hississä. Isompana lapsi osasi hyvin kulkea kaupoissa ja kauppakeskuksissa, ei kiukutellut koskaan. Sateenvarjorattaat sai bussissa ja metrossa todella kätevästi kasaan, ja kulkeminen oli helppoa. Yhden kerran muistan kun jossain kaupassa lapsi sai raivarin ja silloin otin kersan kainaloon ja kannoin ulos, ei sen kummempaa. Lapsi kulki mun mukana oikeastaan aina koska olin yksinhuoltaja, eikä ollut oikein syytä lasta kotiinkaan jättää vaikka olisi ollut isänsä kanssa.

Kaksosten kanssa taas en ole ottanut heitä kauppaan mukaan juuri koskaan, ja silloinkin jos otan niin yleensä vain toisen. Kahden vauvan kanssa oli todella hankala liikkua, ei niitä kahta kaukaloa jaksanut kanniskella ja isoja kaksostenrattaita ei jaksanut auton perään alkaa taiteilemaan jonkun kauppareissun takia. Ja vaikka mun nuorimmat lapset on "harjoitelleet" kaupassa olemista todella, todella vähän, niin eivät ole hekään kaupoissa kiukutelleet.  Minä myös en ymmärrä miksi jotkut menevät koko perhe kauppaan, siis vaikka ei olisi lapsiakaan niin pariskuntia näkee paljon kaupassa. Mun mies ei halua missään nimessä kauppaan, minä ostan hänelle kengätkin.

Olin vuosia isossa marketissa töissä ja kyllähän ne oli pääsääntöisesti yhdet ja samat perheet (ja ihmiset muutenkin), jotka aiheuttivat ongelmia kerrasta toiseen. Tiesi aina, kun tietyt naamat astuivat ovista sisään, että nyt on hulinaa luvassa. Yleensä huonosti käyttäytyvät vanhemmat antavat myös lastensa käyttäytyä kuin porsaat. Suurin osa ei näin onneksi toimi.

Minulle ei kuulu kenenkään muun perheen kauppakäynnit, vaikka olisivat koko suvulla kaupassa. Mutta olen varmaan itse joskus lapsineni se, jota katsellaan paheksuen :D.

Melkoisen vilkas 3-vuotias, jota harvoin kiinnostaa vain istua napottaa autokärryssä. Asun kahdestaan lapsen kanssa, enkä nyt viitsi jonkun kaupassa käynnin vuoksi hankkia lapsenvahtia, mieluummin käytän sen muihin menoihin. Kauppareissut ovat välillä silkkaa kasvatustilannetta ja lapsen huomion kiinnittämistä fiksumpaan tekemiseen kuin ympäri kauppaa riemuissaan juoksemiseen. Kehun, tsemppaan, uhkailen ja suhisen, juoksen tenavan kiinni monta kertaa.

Ainakaan ei tule tehtyä yhtään ns. ylimääräistä hankintaa, koska hemmetin äkkiä kierretään kaupasta tarpeelliset läpi, ja kassan kautta ulos. Ei kyllä toisaalta ehdi miettiä sitäkään, että paheksuuko joku paremmin tietävä Seppo-Irmeli mielessään ja myöhemmin av:lla ruuanhakureissuamme. Tsemppiä kauppareissuihin kaikille, teillekin, ketkä ehditte muidenkin kauppakäyttäytymistä miettiä! Prismassa tavataan :D.