Lapsiperheet kaupassa

Vierailija kirjoitti:

Minä menen kauppaan aamu seitsämältä ja silloin on tosi vähän lapsiperheitä liikkeellä.

Sama vähän ennen ilta kymmentäkin. :D Jos 7-22 välillä ei rauhallista hetkeä löydä kyse on jo huonosta tuurista.

Ärsyttävintä on ne vekarat, joiden pitää välttämättä päästä kiipeämään kassahihnan loppupään "hyllylle" kurkistelemaan ja räpläämään ja olemaan tiellä, kun toiset asiakkaat yrittää pakata ostoksiaan.

Lapset oppii käyttäytymään kauppareissulla asiallisesti, kun heidät siihen opettaa. Meidän 3 ei  ole ikinä juosseet, metelöineet tai kiukutelleet kaupassa, ravintolassa eikä muuallakaan. ADHD:t taas on syytä jättää kotiin.

On "teillä" suomalaisilla kyllä sairas suhtautuminen lapsiin, ei voi muuta sanoa. Ei tuo ole tervettä ollenkaan. Asun ulkomailla, enkä ole kuuden vuoden aikana kertaakaan kuullut/nähnyt vastaavaa valitusta. Jos sinua häiritsee kanssaihmisten olemassa- ja läsnäolo, niin muuta jonnekin kauemmas muista ihmisistä, ja tilaa ruoat kotiinkuljetuksella. Kyllä lapset ovat osa yhteiskuntaa, ja heidän pitää saada käydä kaupassa siinä missä muidenkin. 

Oli pakko aikoinaan aina mennä lapsen kanssa ihan joka paikkaan, hammaslääkärissäkin poika odotteli vaunuissaan. Jo ennen eroa olin sillä tavalla yksinhuoltaja, ettei ex voinut koskaan jäädä lapsen kanssa kotiin. Kierukkakin laitettiin lapsen läsnäollessa. Toki siis vauvana ;)  Siihen aikaan lapset eivät niinkään riehuneet kaupoissa. Mutta uhmaikä meilläkin koettiin ja kerran olin hikisenä ja nolona kaupassa lapsen kanssa, kun sai yhtäkkiä uhmakohtauksen. Ei ollut Vauva-palstaa eikä koko nettiä, joten en tajunnut, mikä maassamakaavaa lasta vaivaa. Jääräpäinen olin, enkä antanut periksi, oltiin köyhiäkin, joten sitä tavaraa ei voitu ostaakaan. Raahasin lapsen pyöränistuimeen ja huutava lapsi istuimessa ajettiin kovaa kotiin. Kotona itkettiin kyllä molemmat...

Vaikka tuo jäi ainoaksi uhmakohtaukseksi kaupassa, olin helpottunut, kun lapsi oli tarpeeksi iso ollakseen kotona kaupassakäyntini ajan. En ole koskaan ymmärtänyt tätä koko suvun rahtaamista ruokaostoksille. Luulisi, että olisi mukavampiakin paikkoja yhdessäoloon kuin kauppa.

Otan aina lapsen mukaan rattaiden kanssa. Meillä ei ole autoa, ja painavia ostoksia ei jaksa kantaa pitkää matkaa. Rattaiden tavarakorissa ne menee mukavasti ja lapsi voi samalla nukkua päikkärit rattaissa.

Näen jo nyt otsikot "Lapsi jäi kaupassa trukin alle". Eikä saa säälipisteitä se Jacce-Ystina. Kun juostaan päättömänä lattiakorien/pikkukärryjen/sisarusten kanssa eikä väistellä ketään. Muita asiakkaita tönitään, ravistellaan kärryjä, syöksyillään hyllyjen takaa eteen ja huudetaan. Ajellaan päin niillä pyöreillä penkeillä missä pyörät alla tai törmäillään autokärryillä mummojen päälle kun pikkuveli huutaa vauhtia. Vai onko Prismoihin joku diagnoosipakko että pääsee sisälle? Lapsilla ja vanhemmilla?

Täytyy myöntää, että vaikka pyrin olemaan kyseenalaistamatta toisten valintoja, ja minua lapset kaupassa eivät häiritse, niin en kerta kaikkiaan jaksa käsittää miksi ihmiset käyvät koko perheellä ruokakaupassa.

t. 3 lapsen äiti

Mulla on usein mukana molemmat lapset, 7v ja 4v. Osaavat käyttäytyä, koska on opetettu miten ihmisten ilmoilla ollaan. Harmi, jos ärsyttää ihan vain lasten olemassaolo tässä maailmassa. Se ei tosin ole mun ongelma.

Jaa, enemmän mua vituttaa ne mummot mitkä tuntuu olevan sielä kaupassa odottamassa kuolemaa niiden isojen kärryjensä kanssa, mihinkään ei taatusti ole kiire, ei voi väistää milliäkään vaikka takana kuinka yrität yskiä ja kiinnittää huomiota. Sitten kun joudut sanomaan että anteeksi pääsisikö tästä ohi saat sellaista mulkoilua että välillä pelottaa tippuuko tuoltakin eläkeläiseltä silmät päästä. Kassalla aletaan summan kuultua etsimään kolikkopussia jonka sisältö on tottakai kipattava siihen kassaneidin laskettavaksi. Lopuksi muistetaan vielä että ainiin mullahan olikin täällä nämä lotot aina -70 luvulta lähtien tarkistamatta, katsopas ne nopsaa samalla. Ai ei ollut voittoa, no uusitaan ne vielä sitten.

Varmasti joskus on tilanteita, että kauppaan joutuu menemään koko remmillä, mutta en mäkään tajua, että jotkut tuntuvat ajattelevan kauppareissua koko perheen laatuaikana 😳 Mulla on pieni vauva ja sen kanssa on vielä helppoa käydä kaupassa, kun istuu aina ihan hiljaa turvaistuimessaan, eikä huuda koskaan. Silti nytkin käyn kaupassa mieluiten yksin, saati sitten kun tyttö tulee taaperoikään ja alkaa juoksennella. Kyllä mä uskon, että tyttö oppii käymään kaupassa ihan asiallisesti sitten aikanaan, vaikkei äiti sitä aina mukaan raahaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävintä on ne vekarat, joiden pitää välttämättä päästä kiipeämään kassahihnan loppupään "hyllylle" kurkistelemaan ja räpläämään ja olemaan tiellä, kun toiset asiakkaat yrittää pakata ostoksiaan.

Lapset oppii käyttäytymään kauppareissulla asiallisesti, kun heidät siihen opettaa. Meidän 3 ei  ole ikinä juosseet, metelöineet tai kiukutelleet kaupassa, ravintolassa eikä muuallakaan. ADHD:t taas on syytä jättää kotiin.

Minä nostan heidän joka kerta pois ja sanon että väistäppä nyt että pääsen pakkaamaan kassini ja pakkaan ihan rauhassa välittämättä lapsen parkumisesta ja sanon vanhemalle otan osaa.

Missä kaupoissa te oikein käytte kun aina tulee vastaan noita kauhukakaroita? En muista kuin pari kauppareissua joissa on ollut vähän villimpiä ipanoita.

Ymmärrä, että lasten kitinä ärsyttää, mutta jos lähdetään lähän luokitteluun, niin samalla voidaan kieltää juoruvat akat, jotka tukkivat käytävät vaunuparkillaan. Tai saakelin pahalta haisevat ihmiset yms. 

Suosittelen menemään tarpeeksi myöhään kauppaan, jolloin pienet lapset ovat jo nukkumassa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se säästä jo omiakin hermoja kun käy toinen vanhemmista ostokset tekemässä.

Erittäin paljon on kiinni lasten kasvatuksesta. Jos ei ole opetettu kuria pienenä, niin kauppareissut ovat varmasti hankalia. Jos lapset osaavat käyttäytyä, niin kauppareissut eivät mitenkään raasta hermoja.

Ei mua tavallisessa ruokakaupassa lapset ärsytä, se on niin lyhyt aika mitä siellä menee kumminkin.  Ihan sama ketä ja mitä siellä muita on.

Mutta menkääpä jonnekin ostoskeskukseen, esim. Tuuriin tai muihin sen tyyppisiin, ajatuksella, että siellä todella menee aikaa ja on paljon sellaista, mitä on ajatellut katselevansa ka kokeilevansa ja mahdollisesti ostavansa.  Joka ikinen kerta siellä jossain joku lapsi karjuu koko keuhkojensa voimilla.  Sitä ei haluaisi kuunnella, kun se ei lopu ei millään.  Kun yksi sitten viimein lopettaa, ilmeisesti menevät ulos kokonaan, niin jo toinen jossain aloittaa.  Silloin sitä väkisin tulee mieleen, että miksi ihmeessä pitää pieni lapsi tuoda tämmöiseen paikkaan.  Lapsi näkee siellä vain ne omat mielenkiinnon kohteet, lelut ja karkit.  Aikuiset taas katselevat ihan muita asioita.  Ja sitten alkaa se huuto.  Onko se nyt vanhemmistakaan kivaa?  Ei pikkulapsella riitä kärsivällisyyttä vain olla ja odotella.  Lapselle se kaikki on pitkäveteistä.  Alkaa riskaaminen ja ränääminen.  Ja kun ne vanhemmat eivät edes osta niitä mitä lapsi sitten näkee ja haluaa.

Tietenkin on niitäkin lapsia, jotka käyttäytyvät rauhallisemmin.  Onhan lapsissa eroja.  Jotkut on hyvinkin tuppisuita ja rauhallisia.  Mutta en heitäkään veisi tuntikausiksi jonnekin isoon ostoskeskukseen vain olemaan mukana, kun vanhemmat katselee vaatteita tai kodinkoneita.  Katselin kerran sivusta, kun nuori äiti valikoi lankakeriä intensiivisesti huomaamatta, kuinka pikkupoika vieressä huokaili ja kääntyili, ja kun poika viimein alkoi heitellä niitä keriä pitkin lattioita edes jotenkin itseään viihdyttääkseen, niin sitten hän oli äidin mielestä kauhean tuhma.

Meillä nyt ei ole kuin yksi lapsi, mutta käydään usein silti koko perheenä kaupassa. Tykätään miehen kanssa muutenkin puuhailla arkijuttuja yhdessä ja lapsi nyt menee siinä sivussa. Mahtuu vielä kärrynistuimeenkin, niin on helppoa. Usein mennään myös kauppareissun jälkeen ostoskeskuksen leikkipaikallekin. Aika hyvin jaksaa istua ja odottaa, en koe haastavaksi ollenkaan.

Ihmiset tuntuvat häiriintyvän kaikesta nykyään. Jos nyt asuu vaikka isommalla paikkakunnalla niin väistämättä on ihmisiä joka lähtöön ympärillä. En tiedä olenko outo mutta en osaa häiriintyä esim kaupoissa sen enempää meluavista lapsista kuin hitaista vanhuksistakaan. Käyn usein kaupoilla kun tykkään shoppailla ja kierrellä kaupoissa katselemassa (en joka kerta edes osta mitään). Todella harvoin näkee mitään häiritsevää käytöstä. Ainoa mikä häiritsee ja vähän pelottaakin jos joku juoppo tai narkkari alkaa mesoamaan. Yleensä silloin tulee järjestysmiehet paikalle. Olen itse lapseton sinkku. Näin siis Helsingissä.

Ikävä kyllä mies on suurimman  osan ajasta tien päällä työn puolesta ,  joten ainoa vaihtoehto on ottaa koko  katras kauppaan vaikka sitä "yhtä  kermapurkkia hakemaan".  12 v tyttäreni on kehitysvammainen, mikä on näy ulospäin mutta käytöksessä kyllä ja sitten on 3v kaksoset joilla normaalia taaperokiukkua. Eli möliää ja säntäilyä riittää, mutta koetan parhaani mukaan pitää sirkuksen kurissa! 

Olipa hyvä kauppareissu äsken, ei kitiseviä lapsija lelumopoillaan jalkojen päälle ajamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se säästä jo omiakin hermoja kun käy toinen vanhemmista ostokset tekemässä.

Erittäin paljon on kiinni lasten kasvatuksesta. Jos ei ole opetettu kuria pienenä, niin kauppareissut ovat varmasti hankalia. Jos lapset osaavat käyttäytyä, niin kauppareissut eivät mitenkään raasta hermoja.

Ei ehkä raasta hermoja, mutta onhan se nyt helpompi mennä kauppaan yksin kuin parhaimminkaan käyttäytyvän 2-vuotiaan kanssa? Vai?

-3:n äiti