Mitä yli 18-vuotiaiden ja yliopistossa tms opiskelevien lastenne juttuja te maksatte?

Vuokrasta maksan 200e/kk, ja auton että autokoulun maksoimme puoliksi. Jotain vanhoja astioita ja sänkynsä sai mukaan kotoa.

Mulle ei maksettu mitään. Sain viikonlopun jälkeen kassissa leipää mukaan.

Omalle lapselle aion antaa kyllä vähän enemmän, sen verran kuin nyt tulot antaa myöten. ruokaa ja puhelinlaskuja. Jos lähtee vielä kanssani matkalle, yritän jos pystyn maksamaan hänenkin matkan. Omia matkojaan hänen kyllä täytyy maksaa työllään.

Saa ottaa kotoa mukaan kalusteita, ja olen jo ostanut perusastiastoa mukaan.

Kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Maksamme kaiken. Miksi emme maksaisi, jos on varaa? Turha laittaa lapsia odottamaan perintöä kymmeniä vuosia, kun voi nyt tarjota ilmaisen asumisen, auton käyttöön, matkat, harrastukset jne.

Verottaja ei sano mitään, jos lapsi asuu ilmaiseksi vanhempien omistamassa asunnossa.

Maksoin hgin kauppakorkeassa opiskelleelle pojalleni kaiken mm kaksi ulkomaan vaihtoa. Matkustelu rahat jms nyt valmistui ja sai heti

hyväpalkkaisen työn. Tarkka poika. Säästää ison osan palkasta. Nuuka ku mikä

Maksoimme kaiken siihen asti, että valmistui. Eka tili oli nettona vähän yli 4000 e, joten nuori aikuinen totesi, että pärjää kyllä. Osti vuoden kuluttua oman asunnon.

Emme mitään.

Kyllä täysi-ikäisen on jo omillaan pärjättävä.

Itse opiskelen yliopistossa, vanhemmat eivät maksa menojani, paitsi heidän luonaan kyläillessäni maksavat ruoat ym. Tiedän kyllä, että hädän tullen varmasti auttaisivat, onneksi hätää ei ole vielä tullut.

Rahallisen avun sijaan auttavat muuten ihan hurjasti. Olivat muuttoapuna, halusivat keväällä tulla kanssani pesemään ikkunat ja ajoivat tuomaan ruokaa ollessani kipeä. Heille voi aina soittaa ja pyytää neuvoa missä tahansa asiassa. Tällaiset asiat ovat minun silmissäni miljoonasti arvokkaampia kuin eurot pankkitilillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa vertailla :)

Meillä on 20-vuotias tytär, joka opiskelee yliopistossa. Me olemme maksaneet ja maksamme:

- autokoulu

- auto ja bensat

- oman kodin sisustus ym tavarat

- harrastukset (sellonsoitto ja ratsastus)

- loma- ja opintomatkat (esim tänä kesänä kielikurssi Italiassa)

- tärkeimmät vaate ym hankinnat

- sijoituksia tytön nimiin lahjaverotuksen sallimissa määrin

- vähän taskurahaa silloin tällöin

Ei kyllä noin paljon. Halutaan että itsenäistyy vähitellen.

-autokoulun

-ekan auton (vanha ja käytetty), ei bensoja, mutta vakuutuksen ja veron

-joitain sisustusjuttuja ja huonekaluja sai ottaa kotoa mukaansa

-ipadin, tarvitsi opiskelussa

-puhelinliittymän, haluan että liittymä on aina maksettu, turvallisuusasiakin

-ei enää harrastuksia

-lomamatkoja osittain tai kokonaan

-autettu laskujen maksamisessa tai joissain hankinnoissa joskus hyvin harvoin, jos ollut tiukkaa

-viety silloin tällöin ulos syömään tai kahville

Käytännössä ihan samat kuin tämä jälkimmäinen. Huonekalut ostettiin aikoinaan teini-ikäisenä omaan huoneeseen sillä ajatuksella, että otat nämä mukaasi. Samoin keittiö ym. kodintavaroita kerättiin etukäteen, joten näihin ei mennyt muuttaessa enää rahaa. Joskus annan ”toimintasatasen”, että pääsee vähän tuulettumaan. On tosi tarkka rahoistaan ja tuntuu että enemmänkin voisi nauttia opiskelijabileistä.

Puhelinlaskun maksamme kuukausittain. Lisäksi autamme tarvittaessa isommissa hankinnoissa, kuten tietokoneessa tai talvitakissa.

Mun vanhemmat tukee tosi paljon, kun vertaa moneen opiskelukaveriin. Mä siis opiskelen ja teen kahta työtä, mutta rahat ei aina silti riitä. Puoliso käy töissä, mutta hänellä menee palkat omiin menoihinsa. Puolison tulojen vuoksi en saa asumistukea. Mun vanhemmat ovat maksaneet mm. autokoulun, auton liikenneveron ja -vakuutukset (käyn autolla eri paikkakunnalla opiskelemassa) ja apua vuokraan ym. käyttörahaa.  Saan siis tosi paljon rahallista tukea ja se vähän hävettääkin, kun vanhemmat eläkkeellä. Mutta he ovat aina halunneet panostaa meihin lapsiin, jos vaan on ollut rahallisesti mahdollista tukea ja arvostavat sitä, ettei raha mene alkoholiin tai tupakkaan. Ja haluavat, että valmistun ajoissa, eikä että opiskelut venyvät siksi, ettei rahat riitä ja pakko tehdä enemmän töitä. Mulla menee kk:ssa eniten rahaa asumiseen, lemmikeistä syntyviin kuluihin sekä matkustamiseen opiskelupaikkakunnalle. En tosiaankaan elä yltäkylläisyydessä, Tallinnassa ja Tukholmassa olen käynyt molemmissa kerran risteilyllä ilmaiseksi eri tahojen kautta, ulkomailla olen ollut viimeksi 4 vuotta sitten ennen opiskeluja ja mulla on opintolainaa lähes maksimi.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat tukee tosi paljon, kun vertaa moneen opiskelukaveriin. Mä siis opiskelen ja teen kahta työtä, mutta rahat ei aina silti riitä. Puoliso käy töissä, mutta hänellä menee palkat omiin menoihinsa. Puolison tulojen vuoksi en saa asumistukea. Mun vanhemmat ovat maksaneet mm. autokoulun, auton liikenneveron ja -vakuutukset (käyn autolla eri paikkakunnalla opiskelemassa) ja apua vuokraan ym. käyttörahaa.  Saan siis tosi paljon rahallista tukea ja se vähän hävettääkin, kun vanhemmat eläkkeellä. Mutta he ovat aina halunneet panostaa meihin lapsiin, jos vaan on ollut rahallisesti mahdollista tukea ja arvostavat sitä, ettei raha mene alkoholiin tai tupakkaan. Ja haluavat, että valmistun ajoissa, eikä että opiskelut venyvät siksi, ettei rahat riitä ja pakko tehdä enemmän töitä. Mulla menee kk:ssa eniten rahaa asumiseen, lemmikeistä syntyviin kuluihin sekä matkustamiseen opiskelupaikkakunnalle. En tosiaankaan elä yltäkylläisyydessä, Tallinnassa ja Tukholmassa olen käynyt molemmissa kerran risteilyllä ilmaiseksi eri tahojen kautta, ulkomailla olen ollut viimeksi 4 vuotta sitten ennen opiskeluja ja mulla on opintolainaa lähes maksimi.

Pitäisiköhän muuttaa erilleen jos ei rahat riitä edes vaikka tekee kahta työtä, vanhemmat tukee ja opintolainat maksimissa. Vai mihin ihmeeseen ne kaikki rahat menee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat tukee tosi paljon, kun vertaa moneen opiskelukaveriin. Mä siis opiskelen ja teen kahta työtä, mutta rahat ei aina silti riitä. Puoliso käy töissä, mutta hänellä menee palkat omiin menoihinsa. Puolison tulojen vuoksi en saa asumistukea. Mun vanhemmat ovat maksaneet mm. autokoulun, auton liikenneveron ja -vakuutukset (käyn autolla eri paikkakunnalla opiskelemassa) ja apua vuokraan ym. käyttörahaa.  Saan siis tosi paljon rahallista tukea ja se vähän hävettääkin, kun vanhemmat eläkkeellä. Mutta he ovat aina halunneet panostaa meihin lapsiin, jos vaan on ollut rahallisesti mahdollista tukea ja arvostavat sitä, ettei raha mene alkoholiin tai tupakkaan. Ja haluavat, että valmistun ajoissa, eikä että opiskelut venyvät siksi, ettei rahat riitä ja pakko tehdä enemmän töitä. Mulla menee kk:ssa eniten rahaa asumiseen, lemmikeistä syntyviin kuluihin sekä matkustamiseen opiskelupaikkakunnalle. En tosiaankaan elä yltäkylläisyydessä, Tallinnassa ja Tukholmassa olen käynyt molemmissa kerran risteilyllä ilmaiseksi eri tahojen kautta, ulkomailla olen ollut viimeksi 4 vuotta sitten ennen opiskeluja ja mulla on opintolainaa lähes maksimi.

Pitäisiköhän muuttaa erilleen jos ei rahat riitä edes vaikka tekee kahta työtä, vanhemmat tukee ja opintolainat maksimissa. Vai mihin ihmeeseen ne kaikki rahat menee?

Ymmärrän, että kuulostaa tyhmältä, mutta en kyllä muuttaisi aviopuolisoina erilleen vaan asumistuen takia. Minulle tulevia kuluja ovat vuokra 400 e/kk, puhelin 25 e/kk (josta saan myös netin tietokoneeseen), autolla opiskelupaikkakunnalla käyminen n. 120 e/kk, linja-autokortti (1kk) 30 e/kk, vakuutukset n. 60 e/kk, ruoka n. 60-100 e/kk, eläinten kulut n. 40 e/kk. Tähän päälle tulee myös yllättävät kulut 0-100 e/kk. Lisäksi on sattunut huono mäihä lemmikkien kohdalla, kun ovat sairastelleet: vuoden aikana eläinlääkärikulut 2500 e ja niitä on makseltu pitkin vuotta osamaksulla. Palkka on mulla n. 360 e/kk, opintotuki alle 200 e. Lisäksi keikkatyöstä saan 0-200 e/kk riippuen paljonko keikkaa on. Ruuan laadusta ja monipuolisuudesta en halua tinkiä, vaikka ostankin edullista. Järkevinhän olisi asua opiskelupaikkakunnalla, mutta se ei tällä hetkellä ole mahdollista.

Maksamme vuokrasta sen osuuden, mitä asumistuki ei kata niiltä kuukausilta kun ei ole töissä. Käytännössä noin puolet vuodesta.

Ei oikeastaan muuta, toki voisimme auttaa vaikka isommissa välttämättömissä hankinnoissa, jos lapsi pyytäisi.

Mulle maksoivat aikanaan asunnon siihen asti, kun menin töihin (oman alan työt) graduvaiheessa. Satunnaisesti sitten vähän käteistä ja heillä käydessä matkarahat yläkanttiin. Myöhemmin antoivat käsirahan asuntoon ja seuraavaan asuntoon maksoivat suurimmat remppalaskut, noin 40 000 Eurolla. Samoin edellisen auton välirahan maksoivat ja maksavat perheen ulkomaanmatkat yleensä. Jos tarvin uuden sohvan, äiti tulee kauppaan maksamaan sen kortilla. Tämä sen takia, että toisen ostoksia on helppo maksaa kenenkään tietämättä. Itsekin voitaisiin maksaa, kun käydään töissä, mutta tämä on ennakkoperintöä ja näistä ostoksista säästyneet rahat sijoittelen. Siksi mulla onkin aika iso sijoitussalkku.

Meidän esikoinen on nyt muuttamassa omilleen. Mun vanhemmat olisi valmiita tukemaan tyttöä, mutta niin mekin. Täytyy vaan vetää johonkin raja, ettei ihan saa ilmaiseksi kaikkea. Minäkin sain opiskeluaikana isoa tukea, mutta edellytys oli, että opiskelen, valmistun ja myöhemmin käyn töissä. En usko, että tukisivat, jos vaan loisisin kotona nytkin. Heille tämä on vaan tapa antaa ennakkoperintöä, mutta tärkeää on nähdä samalla, että pärjättäisiin ilmankin.

Isoveli saa suunnilleen samat. Esimerkiksi osti uuden asunnon muutama vuosi sitten ja siinä on iso hoito- ja rahoitusvastike. Vastikelaskut maksaa vanhemmat joko kuukausi. Veli on myös intohimoinen sijoittaja, hän on parempi siinä kuin minä.

Meillä neljälle maksettu autokoulu, valmennuskurssit, opiskeluasuntojen kalustus, junamatkat ja lähtiessä täydet ruokakassit. Nyt autamme lastenlasten hoidossa ja ilo on molemminpuolinen. Tämä on elämää, oikeaa elämää.

Meillä neljälle maksettu autokoulu, valmennuskurssit, opiskeluasuntojen kalustus, junamatkat ja lähtiessä täydet ruokakassit. Nyt autamme lastenlasten hoidossa ja ilo on molemminpuolinen. Tämä on elämää, oikeaa elämää.

Itse en saanut yhtään mitään. Oma valinta kuulemma, kun opiskelen.

Omia lapsia aion kyllä avustaa huonekalujen hankinnassa, ja aina jos on jotain isompaa tarvetta. Eli tilanteen mukaan. Mutta en kyllä maksele juhlimista ja norkoilua ja oletan, että jotain töitä tehtäisiin samalla :)

Olen 23-vuotias ja vanhempani maksavat minun:

-hammaslääkärimaksut

-pianotunnit

-silmälasit/piilolinssit

Näiden lisäksi jos minulla on esim risat talvikengät he haluavat usein ostaa minulle uudeet, tai jos puhelimeni ei toimi saattavat auttaa uuden ostamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Viisaat vanhemmat antavat lapsilleen rahaa silloin kun he opiskelevat jos heillä on mistä antaa. Silloin lapsi sitä eniten tarvitsee eikä sitten kuusikymppisenä eläkeiän kynnyksellä kun vanhemmista aika jättää.

Eikö tuossa ole se riski, että lapsi oppii siihen, ettei hänen tarvitse tulla omillaan toimeen ollenkaan ja on vielä sen vuoksi kuusikymppisenäkin vanhempiensa rahapussilla. Pahimmassa tapauksessa lapsi ei opi olemaan omillaan vielä senkään jälkeen, kun vanhempia ei ole, vaan velaksi eläminen jatkuu, kun omia mielitekoja ei osata pitää oikeassa suhteessa tuloihin.

Olen pitänyt viisaampana sitä, etten ala miksikään raha-automaatiksi missään vaiheessa. Silloin lapsi ottaa itse vastuun omasta kulutuksestaan ja tekemisistään. Kun rahaa ei tule liian helpolla, niin lapsi kokee esimerkiksi kesätöiden tekemisen mielekkääksi ja miettii omaa kulutustaan eri tavalla kuin jos joku toinen maksaisi automaattisesti kaikki kulut. Toki tuen lastani monilla tavoin, vaikka en mikään raha-automaatti olekaan.