En jaksa . Lapset eivät siivoa ennenkuin räjähdän, huudan kurkku suorana ja imuroin kaikki legot sekä barbinkengät

Vierailija kirjoitti:

Tuo jätesäkki-idea on siitä huono, että naapurin 5v ottaa sen kirjaimellisesti. Siivoaa joskus oma-aloitteisesti äidin kenkiä ja laukkuja sisältöineen roskiin, koska lattiallahan ei saa olla mitään. Hieno hetki havaita, että pankkikortti ja avaimet on jossain roskapussijemmassa (lapsi ei vielä ulotu viemään niitä roskapusseja säiliöön), mutta lapsi ei kerro, missä. Hokee vain, että jos on tavarat lattialla, niin ne kuuluu roskiin.

No se on kyllä naapurinäidin typeryyttä jos opettaa lapsille että "kaikki lattialla oleva kuuluu roskiin", varsinkin jos itsellä on taipumusta jättää tavaroita lojumaan. Joku jo aiemmin kirjoittikin, että samat säännöt koko perheelle.

Meillä lattioilla joskus saattaa olla jotakin sinne kuulumatonta, mutta noin yleisesti pidetään paikat siisteinä. Joskus unohtuu, niinkuin jokaisella joskus jotakin, mulla laukku keskelle keittiön pöytää, miehellä kengät keskelle tuulikaappia, lapsilla omia tavaroita pitkin taloa. Niistä sitten huomautetaan puolin ja toisin ja yritetään olla tarkempia taas jatkossa.

Lasten tavarat pysyy ihan jo sillä paikoillaan että tavaroiden keräämisestä on tehty pienestä pitäen rutiini ja siinä vaiheessa kun vastuu omien huoneiden siivoamisesta siirtyi lapsille, pari kertaa käytiin keskustelu että miksi niitä tavaroita ei kannata jättää toisten siivottaviksi; silloin on iso mahdollisuus että tavarat päätyvät ihan jonnekin muualle kuin mihin omistaja ne halusi eikä niitä sitten löydy kun tarvitaan. Jokaisella on oma tilansa, kirjoituspöytänsä, tavaransa ym. joihin ei mennä koskemaan mutta yleisestä siisteystasosta päättää kyllä aikuiset. Joskus on jotain harkkakamoja jäänyt siihen mihin on sattunut tippumaan mutta koska niitä ei kukaan "väärästä paikasta" huolla niin ovat jatkossa löytäneet kyllä taas paikoilleen jos harkat on jääneet välistä/on myöhästytty kun on pitänyt alkaa huoltaa kamoja kiireessä.

Eipä ole tarvinnut pahemmin lapsille huutaa. Ja silloinkin jos ääni on noussut niin on saanut enemmänkin syyttää omaa muuten huonoa päiväänsä ja pyytää anteeksi aiheetonta karjumista. Mutta meillä ollaan kai muutenkin kai rennommin monessa asiassa, en esim. kiellä 10veetä jos se lipsauttaa "kevyen" kirosanan jos esim. joku vahinko käy, kiroillaanhan me aikuisetkin välillä jos vaikka potkaisee jalkansa pöydänkulmaan. Joka toisena sanana v-sanan käyttö ei ole sallittua mutta eipä sitä kukaan ole koskaan yrittänytkään. Ja vieraiden läsnäollessa ei kiroilla ollenkaan. Pienempänä toinen lapsista oli päiväkodissa oppinut hokemaan vttua, sekin loppui kun kysyin rauhallisesti että tietääkö hän mitä sana tarkoittaa ja osaako hän selittää, miksi hän oikein sitä hokee. Kuulostaako se sanana kivalta, onko sitä kiva rallattaa, mikä voisi olla fiksumpi hokema.

Miksi huutaa ja raivota ja niuhottaa kun asiat voi hoitaa rennomminkin? Usein se rennompi tapa kun on lasten kanssa toimivampikin kuin autoritäärinen karjuminen ja käskyjen jakelu.

Ottakaa lapset mukaan siivoamiseen ja tehkää kotitöitä YHDESSÄ. Meillä on 4,5v ja 2v lapset. He osallistuvat kotitöihin päivittäin kanssani. He auttavat lelujen keräämisessä, imuroinnissa, pölyjen pyyhkimisessä, pyykkien pesemisessä, vaatteiden kaappiin laitossa, ruuan laitossa, tiskaamisessa ja roskien viennissä. Minä olen itse hommissa kokoajan mukana ja kehun ja kiitän lapsia kovasti, kun he auttavat. Kertaakaan ei ole tarvinnut huutaa tai komentaa lapsia, koska meillä kotityöt tehdään yhdessä. Esikoinen on tarkka ja haluaa, että meillä on siistiä. Usein siivoaa paikkoja oma-aloitteisesti. Voi olla, että murrosiässä he eivät tee hommia yhtä innoissaan kuin nyt. Mutta ainakin vielä tämä meidän yhdessä tekeminen on toiminut.