Miten saan luettua valani itkemättä? Apua

Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta tosi tunteellisissa tilanteissa mun on lähes mahdotonta olla itkemättä. En nyt tarkoita mitään perustapahtumia, vaan tyyliin läheisten hautajaisia (joissa en ole ikinä pystynyt nyyhkyttämisen vuoksi esim. lukemaan addresseja) ja nyt lähestyviä omia häitäni. Itkin onnesta kun mies kosi, olen itkenyt mekkoa sovitellessa, polttareissani, yleisesti hääpäivän konkretisoituessa.

Erityisesti valaa kirjoittaessa kyynelkanavat vaan aukeaa, ja esim. valan lukeminen ääneen ihan itsekseni saa mut itkemään, kun mietin itseäni lukemassa sitä miehelleni alttarilla ja miestä lukemassa omaansa minulle. Lukemisesta ei tule mitään, miten häissä sitten tulee? Miten ylipäänsä pystyn pitämään itseni kasassa enkä vaan itkemään ilosta koko matkaa alttarille?

Onko täällä vertaistukea ja muita itkupillejä, miten hoiditte tilanteen? Nolottaa tällainen, en yleisesti ottaen arkielämässä ole mitenkään supertunteellinen ihminen.