Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsi menemään mielellään toisen vanhemman luo?
01.06.2018 |
Lapsi ei millään haluaisi käydä toisen vanhempansa luona. Tietenkään hän ei itse asiasta vielä pysty päättämään ja mentävä on. Mutta olisi vaan paljon mukavampi kaikille, jos lapsi kävisi siellä mielellään. Miten saisin tästä lapselle myönteisen kokemuksen?
Olen yrittänyt puhua, että siellä on kivaa, toinen vanhempi halua nähdä sinua, jne. Lapsi vaan toteaa, että ei ole kivaa ja torppaa muutkin kannustusyritykseni.
Meillä vanhemmilla ei ole toimivaa keskusteluyhteyttä. Tästäkään asiasta emme pysty puhumaan.
Kurjaa on, kun lapsi toistelee lähes päivittäin, ettei halua sinne mennä. En tiedä, mitä tekisin, että hän menisi mielellään. Onko neuvoja?
Kommentit (8)
Lapsi vaistoaa kun vanhempien välit eivät ole kunnossa. Siinä syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen lapsen äiti on lohdutellut, että vanhempana saa sitten itse päättää. Ja me sitten taas sanomme, että pian sinä sitten taas tulet uudelleen kun ei millään lähtisi äidilleen. Ei me asiasta sen suurempaa numeroa olla tehty. Asiat nyt vaan menee näin.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi on?
Alle kouluikäinen.
Ensinnäkin pitäs olla selviö, et kumpikaan vanhempi ei puhu toisesta negatiiviseen sävyyn ikinä lapsen kuullen. Jos sä puhut, on se ikään kuin lapsen aivopesua. Jos taas toinen vanhempi puhuu siellä sinusta negatiivisesti, voi olla ettei lapsi kestä mennä sinne sitä kuuntelemaan.
Muuten keskustelisin asiallisesti lapsen kanssa, miksi ei halua mennä. Muuttasin käytäntöjä, jos on jtn johon ite voi vaikuttaa. Riippuu kovin paljon syystä, miks lapsi ei haluu lähtee. Jos toisaalla on esim tiukemmat säännöt, ni keskustelee siitä et on erilaisia tapoja elää ja toisille jotkut asiat on tärkeempiä ku toiset jne.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen lapsen äiti on lohdutellut, että vanhempana saa sitten itse päättää. Ja me sitten taas sanomme, että pian sinä sitten taas tulet uudelleen kun ei millään lähtisi äidilleen. Ei me asiasta sen suurempaa numeroa olla tehty. Asiat nyt vaan menee näin.
Eli asiat nyt vaan menee niin, että lapsella on jatkuvasti kurja olo? Haluaisin mielummin auttaa häntä jotenkin, että hän kokisi tilanteen positiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin pitäs olla selviö, et kumpikaan vanhempi ei puhu toisesta negatiiviseen sävyyn ikinä lapsen kuullen. Jos sä puhut, on se ikään kuin lapsen aivopesua. Jos taas toinen vanhempi puhuu siellä sinusta negatiivisesti, voi olla ettei lapsi kestä mennä sinne sitä kuuntelemaan.
Muuten keskustelisin asiallisesti lapsen kanssa, miksi ei halua mennä. Muuttasin käytäntöjä, jos on jtn johon ite voi vaikuttaa. Riippuu kovin paljon syystä, miks lapsi ei haluu lähtee. Jos toisaalla on esim tiukemmat säännöt, ni keskustelee siitä et on erilaisia tapoja elää ja toisille jotkut asiat on tärkeempiä ku toiset jne.
Olen aina ollut tarkka siitä, että en lapsen kuullen puhu hänen toisesta vanhemmastaan negatiiviseen sävyyn. Ne asiat ovat aikuisten asioita eivätkä lapselle kuulu. Hänellä on oikeus muodostaa oma käsityksensä toisesta vanhemmastaan.
Sitä en tiedä, miten toinen vanhempi käyttäytyy. Lapsi on kerran yhtäkkiä kesken leikin ilmoittanut ykskantaan, että tämä toinen vanhempi ei minusta pidä. Tämä kommentti ei liittynyt mihinkään sen hetkiseen, hän vain sanoi näin enkä kysellyt enempää. Vaihtotilanteissa saan välillä kuulla vähättelyä ym tältä toiselta taholta, voi liittyä siihenkin.
Lapsi ei halua keskustella asiasta. Jos yritän, hän alkaa esim luetella numeroita tai höpistä vain omiaan.
Ootko varma että toisen vanhemman luona on asiat hyvin?käyttääkö ex alkoholia tma?
Minkä ikäinen lapsi on?