Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä vaimon eroajatuksille loppu?
01.06.2018 |
Mitä tehdä kun vaimo haluaa erota? Millä saada puoliso onnelliseksi? Siinä suuret kysymykset mihin kipeästi kaipaisin vastauksia. Vaimo ilmoitti hiljattain että haluaa erota. Taustalla ei mitään kriisiä eikä muutakaan suurempaa ongelmaa. Kovasti olen yrittänyt keskustella ja kaivella syitä. "Ärsyttää vaan kuulemma kokoajan läsnäoloni, ja että ei voi olla onnellinen kanssani". Siinä kaikki.
Reiluja 3-kymppisiä molemmat yhdessä n. 10 vuotta, lapsia kolme (1, 5 ja 8v). Ulkoisesti kaikki ok, on omakotitalo ja toimeenkin tullaan.
Millä tuon vaimokullan pää nyt saadaan käännettyä? Uskon että pelastettavissa olisi tämä jos vain löytyisi keinot. Eihän nyt kertakaikkiaan tuollaisiin syihin vedoten erota ja rikota perhettä.!?
Itseä on vaikea kehua, mutta olen kyllä ollut mielestäni hyvä puoliso, eikä vaimo sitä ole kiistänytkään. Ei minussa ole kuulemma mitään vikaa mutta ei vaan kiinnosta olla. Ei usko että voisi olla kanssani onnellinen. Reilu kuukausi takaperin kun ilmoitti erosta olen yrittänyt entistä enemmän olla hänelle mukava. Pidän kodin siistinä, teen eväät töihin, hoidan lapsia enemmän jne. Kyselen kuulumisia ja yritän keskustella, mutta turhaan. Hieron ja pyrin antamaan läheisyyttä, mutta turhaan. Mille tässä nyt sitten alkaisi? Otin puheeksi pariterapiankin mutta meinasi että ei auta. Kolmansia osapuolia ei ole kummallakaan. Yksi ilta juteltiin ja sanoi että "ehkä en ole sua koskaan rakastanutkaan vaan halusin vain perheen". Aika musertavaa kuultavaa.
Alkoa minulla menee viikonloppuna yhtenä päivänä viikossa saunan jälkeen 4-6 annosta kun muut jo nukkuvat, eikä se ole aiheuttanut kinaa. Joku epäilee juopoksi kuitenkin.
Vaimo ollut lapsien kanssa kotona monta vuotta ja nyt kuukausi takaperin palasi työelämään. Uskoin että töihin paluu auttaisi häntä, että pääsisi pois kotoa, mutta samat tuntemukset on vaikka töissä nyt päivät käykin.
Eron syistä on vaikea hänen kanssaan enempää asiallisesti keskustella kun väittää vain ettei ole mitään syitä, kun ei vaan halua olla. Haluaa olla onnellinen ja ei onnistu minun kanssani. Lapsetkin kuulemma voisi paremmin kun on vanhemmat onnellisia. Ulkoisesti en kyllä näe mitään epäonnellisuuden piirteitä hänessä kotona. Leikkii lasten kanssa ja nauraa ja on normaali itsensä. Vähän aikaa sitten kun enemmän keskusteltiin ja tuli puheeksi myös käytännön järjestelyt erossa, muutot, lasten asuminen jne. totesi kuitenkin että eihän tässä nyt heti tarvitse mitään tehdä (erota). Eli toivoa on.? Itse olen tehnyt oman kantani varsin selväksi, rakastan häntä enemmän kuin mitään ja olen kaikkeni valmis tekemään tämän eteen.
Kommentit (33)
Ehkä teidän kannattaa olla yhdessä lasten takia, mutta kun nuorimmainenkin täyttää 18, on sinun vuorosi elää. Ansaitset parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten edes viitsit tuon kanssa? Ei hän sinua halua.
Ei tunteita voi herättää mielistelemällä. Rupea itse touhuamaan eroa nopeasti ja pääset paljon vähemmällä. Kun kerran tunteet kuolee, niin ne kuolee. Olen pahoillani puolestasi, mutta voit löytää uuden onnen elämääsi.
Kerrot lapsille, että äiti haluaa hajoittaa perheen.
Ei ketään voi pakottaa rakatamaan, jos oikeasti kyse on siitä, että tunteet ovat kuolleet tai niitä ei ole ollutkaan. Todella kurja tilanne sinun kannaltasi ja jos tosiaan vaimo on mennyt naimisiin vain, koska halusi perheen, vaikka tiesi, ettet ole "se oikea", niin todella veemäisesti tehty vaimolta. Mutta ei sinun itsesikään kannalta kannata väkisin jäädä roikkumaan liittoon, jossa ei ole tunteita. Löydät aivan varmasti vielä jostain rinnallesi naise, joka haluaa sinut ihan itsesi vuoksi, eikä vain toiseksi vanhemmaksi ja lastenhankitavälineeksi.
"Yksi ilta juteltiin ja sanoi että "ehkä en ole sua koskaan rakastanutkaan vaan halusin vain perheen". Aika musertavaa kuultavaa."
Tuota et koskaan voi unohtaa. Veikkaan, että omat tunteesi tulevat kuolemaan tässä vuoden sisällä. Eihän ne tunteet heti kuole, kun tuollaista on kuullut, mutta ne kuolee pikkuhiljaa. Ja yksi päivä tajuat, ettet enää itsekään rakasta puolisoasi. Tuo on jotain niin pahaa, ettei se rakkaus enää vain voi pysyä sinulla samana.
Puhun kokemuksesta. Näin kävi mulle. Puoliso siis yhtäkkiä pudotti pommin ja sanoi, ettei ole tässä kymmeneen vuoteen juuri mitään enää tuntenut, lähinnä kärsinyt vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi pakottaa rakatamaan, jos oikeasti kyse on siitä, että tunteet ovat kuolleet tai niitä ei ole ollutkaan. Todella kurja tilanne sinun kannaltasi ja jos tosiaan vaimo on mennyt naimisiin vain, koska halusi perheen, vaikka tiesi, ettet ole "se oikea", niin todella veemäisesti tehty vaimolta. Mutta ei sinun itsesikään kannalta kannata väkisin jäädä roikkumaan liittoon, jossa ei ole tunteita. Löydät aivan varmasti vielä jostain rinnallesi naise, joka haluaa sinut ihan itsesi vuoksi, eikä vain toiseksi vanhemmaksi ja lastenhankitavälineeksi.
Miksi rakkaus on niin erilainen kuin mikään muu tunne, että sen perusteella pitää tehdä elämänvalintoja?
Vaimosi on tehnyt kuten palstalla miehet kehottavat naisia tekemäänkin: tyytymään johonkin mieheen ja perustamaan perheen tämän kanssa. Naistenhan ei pidäkään kranttuilla vaan tyytyä siihen "ihan kivaan" mieheen. Tämä on sitten asian varjopuoli eli jossain vaiheessa pelkkä kotileikki alkaa maistua puulta. Olet todennäköisesti edelleenkin "ihan kiva", mutta vaimosi kokee, että yhteiselo kanssasi ei ole edes "ihan kivaa". Et voi oikein tehdä muuta kuin hyväksyä tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun toisen naama alkaa ärsyttää on peli menetetty.
Sorry vaan, mutta et voi sille mitään. Elämä ei ole reilua.
Näitä tapauksia on pilvin pimein, että otetaan vaan eka kiva mies/nainen jok vastaan tulee, kun pitää saada parisuhde ja on kiire perustaa perhe. Sitten kun se perhe on saatu, huomaa, ettei se "ihan ok" ihminen olekaan se kenen kanssa jaksaisi lopun ikäänsä olla ja erohan siitä sitten seuraa.
Ap:n kannattaisi vaan antaa periksi ja etsiä joku, joka oikeasti hänet haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä miehetkin tekevät tuota. Esim. just Sami Minkkinen. Ja tiedän monia muitakin, mukaan lukien oma mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi pakottaa rakatamaan, jos oikeasti kyse on siitä, että tunteet ovat kuolleet tai niitä ei ole ollutkaan. Todella kurja tilanne sinun kannaltasi ja jos tosiaan vaimo on mennyt naimisiin vain, koska halusi perheen, vaikka tiesi, ettet ole "se oikea", niin todella veemäisesti tehty vaimolta. Mutta ei sinun itsesikään kannalta kannata väkisin jäädä roikkumaan liittoon, jossa ei ole tunteita. Löydät aivan varmasti vielä jostain rinnallesi naise, joka haluaa sinut ihan itsesi vuoksi, eikä vain toiseksi vanhemmaksi ja lastenhankitavälineeksi.
Miksi rakkaus on niin erilainen kuin mikään muu tunne, että sen perusteella pitää tehdä elämänvalintoja?
No juuri siksi, ettei sitten tule tällaisia tilanteita. Jos valitaan se "ihan ok, sopii hyvin isäksi/äidiksi, eikä hirveästi naama ärsytä, eik tässä nyt muitakaan oo tarjolla tähän hätään" -tyyppi, koska halutaan perustaa perhe, halutaan leikkiä kotia tai halutaan leikki parisuhdetta (tai halutaan leikkiä päivä prinsessaa häisssä), ollaan tilanteesssa, jossa kymmenen vuoden kuluttua se "ihan kiva" ei riitä, vaan se naama ja toisen tavat alkavat ärsyttää - tuntuu, että elämä valuu hukkaan, että voisi sitä olla enemmänkin, ja totakaan jaksa tossa nurkissa pyörimässä ja sotkemassa ja tyhmiä kyselemässä kattella. Että siksi, ettei kenenkään tarvitsisi vauva-palstalla kysellä, miten vaimon/miehen pään saan kääntymään, kun itse rakastaa, mutta toinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat hyvältä mieheltä. Toivoisin, että voit päästää irti ja löytää rinnallesi jonkun, joka haluaa samaa kuin sinä ja jonka kanssa jaat rakkauden.
Koska en kuitenkaan tunne teitä, on tuon lyhyen tekstin perusteella mahdotonta antaa lopullista tuomiota suhteellenne. Jos sinusta tuntuu, että toivoa on, niin ehkä sitä on. Kunhan et vaan valehtele itsellesi suojellaksesi itseäsi. Olen itsekin joskus yrittänyt vuosikausia vakuuttaa itselleni, että toinen rakastaa, vaikka järjellä ajateltuna ja nyt objektiivisesti jälkikäteen tarkasteltuna tuo ihminen ei koskaan rakastanut minua, valehteli vain. Ja kaikki muut ympärillämme sen näkivät paitsi minä. Olisiko sinulla luotettua ystävää, joka tuntee teidät molemmat, jonka kanssa voisit jutella? Ettet jää nettikeskustelun varaan, täällähän ihmiset voivat sanoa mitä vain hölmöäkin.
Rakastuminenhan ei ole pysyvä tunne, vaan se minullakin ailahtelee pitkässä suhteessa. Jos saisit vaimosi kanssa (huom. yhteistyössä, ei niin että vain sinä yrität!) rakastumisen tunnetta tuotua takaisin suhteeseenne, voisi teillä olla toivoa. Kysy vaimoltasi, olisiko hänellä halua yrittää vielä, saisiko kipinää takaisin suhteeseen esim. lemmenlomalla, uudella yhteisellä harrastuksella, treffi-illoilla tai muulla vastaavalla. Jos häntä ei kiinnosta, niin et voi väkisinkään sitä yrittää. Siinä vain palaa loppuun ja jälkikäteen harmittaa kun antoi enemmän kuin toinen.
Mitä tahansa tapahtuukaan, älä katkeroidu. Olet selvästi rakentanut elämäsi perheenne ympärille. Voi tuntua, että kaikki sortuu jos vaimosi ei jää. Mutta olen itse kokenut niin monet ylä- ja alamäet rakkaudessa että voin varmuudella sanoa, ettet sinä mene lopullisesti rikki vaikka suhteenne menisikin. Ja voit löytää rakkaudessa jotain niin upeaa, ettet sen jälkeen kaipaa enää mennyttä. Ihanat lapset olette kuitenkin saaneet, ja heitä et tule menettämään koskaan. Kaikkea hyvää!
Kuulostaa vähän siltä, että vaimo on tottunut siihen arkeen. Jossa on osallistuva isä lasten kanssa. Talousasiat ovat kunnossa. Arki on lapset,koti, työ ja kauppa ehkä? Onko hän harrastanut mitään tai löytyykö kavereita? Siinä arjen oravanpyörässä,jossa kaikki toimii kuin itsestään ei välttämättä ymmärrä mitä toivoo jos alkaa haaveilla ns vapaudesta. Arki yksin lasten kanssa, jotka kipuilevat mahdollisesti vanhempien voi vaatia aikansa totutella ja sitkeyttä. Se ei varsinaisesti ole mitään jännittävää riehakasta sinkkuaikaa. Myös talous jossa eletään niillä omilla tuloilla. Mahdollinen mediamyynti yms. Se on Härdelli mihin ei välttämättä siinä myrskyn silmässä ollessa lähtisi enää. Saatikka sitten mahdollinen uuden kumppanin löytäminen, varsinkin kun lapset ovat kuitenkin noin pieniä vielä.
Mutta sinuna pohtisin tuota, ettei ole ehkä koskaan rakastanut. Onko se vain kouluissaan sanottu. Vai tarkoittaako todella sitä. Ja miettisin tyydyttääkö se sinua,että toisella ei ole mahdollisesti kuin kaverillisia tunteita. Kumppanuus vaatii kyllä lujaa tahtoa. Joten miettisin onko rinnalla ihminen, joka pysyy myös vastoinkäymisissä siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän siltä, että vaimo on tottunut siihen arkeen. Jossa on osallistuva isä lasten kanssa. Talousasiat ovat kunnossa. Arki on lapset,koti, työ ja kauppa ehkä? Onko hän harrastanut mitään tai löytyykö kavereita? Siinä arjen oravanpyörässä,jossa kaikki toimii kuin itsestään ei välttämättä ymmärrä mitä toivoo jos alkaa haaveilla ns vapaudesta. Arki yksin lasten kanssa, jotka kipuilevat mahdollisesti vanhempien voi vaatia aikansa totutella ja sitkeyttä. Se ei varsinaisesti ole mitään jännittävää riehakasta sinkkuaikaa. Myös talous jossa eletään niillä omilla tuloilla. Mahdollinen mediamyynti yms. Se on Härdelli mihin ei välttämättä siinä myrskyn silmässä ollessa lähtisi enää. Saatikka sitten mahdollinen uuden kumppanin löytäminen, varsinkin kun lapset ovat kuitenkin noin pieniä vielä.
Mutta sinuna pohtisin tuota, ettei ole ehkä koskaan rakastanut. Onko se vain kouluissaan sanottu. Vai tarkoittaako todella sitä. Ja miettisin tyydyttääkö se sinua,että toisella ei ole mahdollisesti kuin kaverillisia tunteita. Kumppanuus vaatii kyllä lujaa tahtoa. Joten miettisin onko rinnalla ihminen, joka pysyy myös vastoinkäymisissä siinä.
Kodinmyynti ei mediamyynti
Onpa ikävä kuulla, että olet panostanut parisuhteeseen ja vaimoa ei vaan enää kiinnosta. Onko koskaan sanonut rakastavansa.
On vaan ollut kiire saada perhe. Nyt miettii jälkikäteen mitähän on tullut tehtyä ja alkaa pakittelemaan.
Törkeää ja haluaa loukata ja satuttaa sinua sekä lapsianne.
Parisuhdetta perustettaessa on mielestäni hyvä pitää mielessä, että ollaan yhdessä kunnes kuolema erottaa. Se on hyvä mittari siihenkin kenen kanssa menee kimppaan. On valitettavasti kaikenlaisia huijareita, jotka eivät ajattele näin kauaskantoisesti. Se on kuitenkin hyvä lähtökohta saada rauhaa ja turvallisuutta.
Yritä vielä keskustella vaimosi kanssa. Ei pakottamalla ja puristamalla. On julmaa, jos vaimo ei edes suostu puhumaan.
Jos voisitte miettiä mitä hyvää suhteessanne on. Onko sama heittää kaikki menemään ja jatkaa särkenein sydämin. Vai panostaa nykyiseen suhteeseen.
Tsemppiä ja toivottavasti voitte jatkaa yhdessä :)
Ei pidä paikkaansa!!Itselläni on 3 kertaa hävinnyt tunteet miestä kohtaan ja 3 kertaa ne on takaisin palannut.
Siksi naimisiin mennessä kysytään tahdotko rakastaa. Koska kun rakkaus häviää ongelmien, suorittamisen, stressin tms alle, se mikä suhteen pelastaa on TAHTO rakastaa!
Ei ole pelkästään niin että tunteen takia toimimme, vaan myös toimintamme synnyttää tunteita.
Miehelle sanoisin näin onko vaimo saanut hellyyttä? Onko seksiä edeltänyt esileikit?
Oksitosiinia vapautuu kosketellessa ja tämä ns. Kiintymyshormoni saa meidät sitoutumaan tiukemmin. Esimerkit äiti+ vauva suhde.
Vierailija kirjoitti:
Miten edes viitsit tuon kanssa? Ei hän sinua halua.
Ei tunteita voi herättää mielistelemällä. Rupea itse touhuamaan eroa nopeasti ja pääset paljon vähemmällä. Kun kerran tunteet kuolee, niin ne kuolee. Olen pahoillani puolestasi, mutta voit löytää uuden onnen elämääsi.
Mekin ollaan erosta puhuttu, mutta ero johtuu siitä, että mies käyttäytyy huonosti mua kohtaan. Tuossa teidän tapauksessa en eroa ymmärrä. Ei sitä huvikseen kannata erota. Tunteet nyt tulee ja menee ja tulee uudestaan taas, se on normaalia pitkässä suhteessa. Pienet lapset myös vaikuttaa suhteeseen, asiat voi muuttua parempaan kun lapset kasvaa.
Tuota- olen elänyt niin kauan ja katsellut elämää sen eri puolilta että vähän kallistuisin ajatukseen kolmannesta osapuolesta kuitenkin. Vaimon töihinpaluu on hyvä asia- lieneekö siellä joku, jolta saa huomiota ja flirttiä lasten kanssa vietettyjen vuosien jälkeen?
Myös rouvasi taustalla on merkitystä- millaisen lapsuuden hän on elänyt? Saiko rakkautta, oppiko luottamaan?
Mieti myös omaa jaksamistasi, jatka harrastuksiasi, tapaa ystäviäsi. Karu totuus on ettet voi enempää tehdä jos toinen ei esim. pariterapiaan suostu... toki voit terapeuttia tavata yksinkin.
Tutustu tunnekeskeiseen pariterapiaan ja lähde sinne! Vaikka yksin se auttaa.
Onko joku asia mistä vaimo on sanonut että sen pitäisi muuttua?
Itse puhuin miehelle erosta, koska hän luisti kotitöistä vuodesta toiseen ja koska mies ei halunnut seksiä, seksi oli pelkkä yhdyntä ilman esileikkejä. Seksiä oli kun mies tahtoi, sellaista mitä mies tahtoi. Ja ae kesti sen aikaa mitä mies kesti.
En tuntenut itseäni naiseksi, koin olevani äiti miehelleni, ja reikä jora saatto käyttää ku sattu ehkä haluta seksiä.
En kuitenkaan kokenut miehen haluavan minua, kiihottuvan mun läheisyydestä ja vartalosta, vaan tunsin olevani vain reikä jota käytetään kun ei muutakaan ollut. Ikinä ei kosketellut rintoja/takapuolta, ei suudellut kiihkeästi, ei ikinä kehunut että hyvä perse ei edes että kauniit silmät. Lopulta koin olevani ruma ja kelvoton, silloin tylnsin miehen loitommalle, en halunnu että satuttaa mua enään. Halusin ensisijassa olla nainen
Alue: Aihe vapaa
Epäkypsä huijari tuo sun vaimos. Ansaitset parempaa.
Huijarilla tarkoitan sitä, että on tehnyt noin massiiviset elämänvalinnat (lapset, avioliitto jne.) miehen kanssa, jota ei ehkä koskaan ole rakastanutkaan, vaan vain huijannut ja teeskennellyt tunteet. Eli naispuolinen Sami Minkkinen.