Miksi jotkut eivät halua tehdä työpaikalla koskaan mitään hauskaa yhteistä?

Jos ne ovat siellä tekemässä töitä.

Minä en jaksa mitään TyHy-päiviä yms. Olen introvertti, ja haluan nauttia vapaa-ajallani rauhasta. Eivät ne työkaverit NIIN kivoja ole, ettäkö jaksaisin heitä vapaa-ajallakin nähdä, kun 8 h viitenä päivänä viikossa jo näen.

Eikä kaikkien ole helppoa heittäytyä tuollaiseen mukaan.

Olen töissä tekemässä töitä, en hulluttelemassa, kaveeraamassa tai pitämässä hauskaa. Töissä juttelen työasioista, en heitä läppää tai puhu kotiasioista.

Me, joita sinunlaisesti ärsyttävät, siedämme teitä kuitenkin kohteliaan hiljaa, koska ymmärrämme että ihmisiä on erilaisia. Mutta toivoisimme, että te ekstrovertitkin ymmärtäisitte meitä ja antaisitte meidän olla millaisia olemme, ilman pakottamista osallistumaan tai nauramaan jutuillenne.

Yritä jotain muuta tempausta kuin pizzaperjantai. Se ei varmaan nappaa kaikille!

Toisten käsitys hauskasta tekemisestä ei välttämättä ole sama kuin sinulla.

Myötistä 😂😂

No usein se yhteinen kiva kuten pitsa maksaa. Jos se yhteinen kiva olisi ilmaista, voisin lähteä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Me, joita sinunlaisesti ärsyttävät, siedämme teitä kuitenkin kohteliaan hiljaa, koska ymmärrämme että ihmisiä on erilaisia. Mutta toivoisimme, että te ekstrovertitkin ymmärtäisitte meitä ja antaisitte meidän olla millaisia olemme, ilman pakottamista osallistumaan tai nauramaan jutuillenne.

Introvertti-ekstrovertti-jakoa on ihan turha vetää tähän mukaan. Olen itse ekstrovertti mutta en silti koskaan ole ollut kiinnostunut työpaikan yhteishölmöilyistä. Olen töissä tekemässä hommiani enkä pelleilemässä, enkä oikeastaan edes erityisemmin pidä työkavereistani joten en halua viettää vapaa-aikaani heidän seurassaan.

Vierailija kirjoitti:

No usein se yhteinen kiva kuten pitsa maksaa. Jos se yhteinen kiva olisi ilmaista, voisin lähteä mukaan.

Meillä tuollaiset on yleensä ilmaisia. Ja kerran kuussa on aina joku tiimi- tai virkistyspäivä johon kuuluu usein kalliita aktiviteetteja ja hyvät ruoat juomatarjoiluineen. Itse en osallistu koskaan, inhoan kaikkia tuollaisia laumatilaisuuksia. 

Mitä olen asiasta jutellut, tuntuu että ehkä kolmasosa ihmisistä aidosti tykkää noista. Sitten on suurin osa, jotka ei tykkää, olisivat mieluummin vaikka töissä, mutta eivät halua antaa itselleen pomojen edessä kuvaa ettei tiimihommat kiinnosta, joten menevät kuitenkin. Sitten on me muutama erityisen erakko introvertti, jotka ilmoitamme heti että en ole tulossa ;) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me, joita sinunlaisesti ärsyttävät, siedämme teitä kuitenkin kohteliaan hiljaa, koska ymmärrämme että ihmisiä on erilaisia. Mutta toivoisimme, että te ekstrovertitkin ymmärtäisitte meitä ja antaisitte meidän olla millaisia olemme, ilman pakottamista osallistumaan tai nauramaan jutuillenne.

Introvertti-ekstrovertti-jakoa on ihan turha vetää tähän mukaan. Olen itse ekstrovertti mutta en silti koskaan ole ollut kiinnostunut työpaikan yhteishölmöilyistä. Olen töissä tekemässä hommiani enkä pelleilemässä, enkä oikeastaan edes erityisemmin pidä työkavereistani joten en halua viettää vapaa-aikaani heidän seurassaan.

Joo noin päin tuo on varmasti totta, että ei läheskään kaikkia ekstroverttejäkään kiinnosta nuo. Mutta tuntuu että sellaista introverttia ei olekaan joka noista tykkäisi, monelle ne on jopa oikein kauhun aihe jos on pakko osallistua. 

En minä osaa jotain mainoslauluja. Tuo on hieman saman lajin ongelma kuin huumorintajuttomalta tai tyhmältä vaikuttaminen, kun ei tunne jotain sketsi- tai muiden hömppäohjelmien hokemia tai vitsejä.

Työporukalla asioiden teko pilaa nekin asiat jotka kaveriporukalla on hauskoja.

Työkaverit ei ole ystäviäsi. Niihin on syytä pitää tietty etäisyys, että työnteko sujuu myös jos tulee jotain ongelmatilanteita. Ennen vanhaan tämä ymmärrettiin ja ihmiset teititteli toisiaan vaikka olisivat olleet 20 vuotta samassa työpaikassa. Konttoreissa ainakin, raksalla ei niinkään.

Minä en muuten edes tiedä mikä joku Grandiosa-laulu on. Joku mainosrenkutusko? Katsos kun toiset meistä ei katso telkkaria ollenkaan. Ja muutenkin valmispizzat ei inspiroi kun teen itse aika tavalla parempaa.

Työpaikalla tehdään töitä, vapaa-ajalla pidetään hauskaa. Työpaikan joukkuehenkeä kohotetaan tekemällä hyvää tulosta. 

Kuulostaa hauskalta tempaukselta. Ikävää että työpaikoilla ainakin puolet on yleensä näitä introverttejä ankeuttajia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hauskalta tempaukselta. Ikävää että työpaikoilla ainakin puolet on yleensä näitä introverttejä ankeuttajia.

Ihan kauhean hauska. Ja introvertit sekä muut, jotka eivät ymmärrä, miksi töissä käydään, vaan istuvat naama norsun v:lla, aina kun on noita huisinhauskoja tempauksia, pitää savustaa pois työpaikoilta.

Kyllä hauskat tempaustyypit mielellään elättävät tosikotkin. Kunhan vain töissä on kivaa.

En käsitä miksi sitä me-henkeä pitää ylläpitää ja voimistaa väen väkisin? Olen mennyt töihin tekemään sen työn mitä minulta halutaan sovittua palkkaa vastaan, tervehdin työkaverit kuten tervehdin samassa rappukäytävässä asuvat naapurinikin, mutta en minä heihin sen syvemmin halua tutustua.

Tuollaista ei kovin suuressa työyhteisössä kannata yrittää. Jos on vaan muutamasta ihmisestä kyse ja kaikki ovat samanhenkisiä, voi hullutella ja tehdä ties mitä tempauksia, mutta mitä enemmän on porukkaa, sitä enemmän siellä on erilaisia ihmisiä ja nimenomaan erilaisen huumorintajun omaavia ihmisiä.

Ja johonkin julkisesti laulamiseen (vaikka olisikin porukalla) on aika monella korkea kynnys, vaikka ei olisikaan mitenkään "rajoittunut".

Meidän työpaikalla suurinosa on kovia juoruamaan ja puhumaan pahaa muista, ai miksi en haluaisi viettää yhdessä enemmän aikaa kun on pakko, mietitääs...

Ja ennen kuin joku sanoo että "kannattaisko vaihtaa työpaikkaa", niin kokemuksella ei se vaihtamalla parane, siellä missä on paljon naisia, on myös paljon kieroilua ja juoruilua.

Terv. Naisvaltaisen alan valitettavasti valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista joukkiehengen kohotusta. Sain tänään muutaman tyypin toimistolla laulamaan kanssani grandiosan pizza perjantai laulua kun tilasimme kaikille pitzaa toimistolle. Suurin osa työkavereista ei kuitenkaan lähtenyt lauluun yhtään mukaan. Kiusallisena hymyilivät tai esittivät kuin eivät olisi huomanneet kauan minua. Miksi on niin vaikeaa joskus olla vähän leikkisä ja irrotella? Kauhean rajoittunutta porukkaa. ☹️

Ai miksi kaikki ei huvitu juuri sinun mielestäsi kivoista jutuista? Tuliko mieleen että persoonat ja huumori voi olla hyvinkin erilaisia. Miksi pitäisi esittää muuta kuin on, vain jotta sinulle tulisi siitä hyvä mieli? Mitä jos antaisit muiden olla mitä he ovat, huvittua ja irrotella niistä jutuista mistä aidosti huvittuvat ja sinä keskittyisit itseesi etkä yrittäisi muista muokata kaltaisia ja sitä kautta loisit parempaa yhteishenkeä työpaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla tehdään töitä, vapaa-ajalla pidetään hauskaa. Työpaikan joukkuehenkeä kohotetaan tekemällä hyvää tulosta. 

Meillä työteho ja motivaatio on noussut sillä että kilpailaan tuloksesta hikihatussa toisiamme vastaan. Se saa bonuksen ja pullakah in joka onnistuu kuukauden aika trkemään parhaan tuloksen. Tehokkaampaa tuottavampaa kuin hölmöily ja tyhy -päivät.