Mistä te lihavat (100+ kg) saatte itsevarmuutenne? Kyselee normaalipainoinen nainen
Eräs lihava tuttuni (100+ kg) osti tiukan vartalon myötäisen nuden/beigen värisen topin ja tokaisi mulle "Joku mies saattaa nyt kesällä vaikka vislata mulle kun kävelen tää päällä kaupungilla ;)" Öhhh. Itse en IKINÄ voisi kuvitella itsestäni noin ja olen tosiaan normaalipainoinen nainen. Mulla ei ole lainkaan itsevarmuutta ja pukeudun kesälläkin mahdollisimman peittäviin ja löysiin vaatteisiin. Häpeän pientä pömppistäni ja pieniä tissejäni. Tällä lihavalla tutullani on kyllä todella isot riippurinnat mutta on hänellä kyllä ylimääräistä muuallakin. Olen kateellinen hänen itsevarmuudelleen ja sille että hän voi pukeutua mihin vain kiloistaan huolimatta :(
Kommentit (53)
Ennen peittelin kans, nyt 108kg ja otan rannalla aurinkoa bikineissä. Jos jonkun silmiin sattuu, katsokoon muualle. Pakko se on itsensä tämmöisenä vaan hyväksyä, ei tuohon muu auta :) eikä kannata ajatella mitä miehet miettii, nais ja miesmakuja kun on niin erilaisia, jokaiselle jotakin.
Kun ei ole muita vaihtoehtoja ja aikansa teeskentelee itsevarmana, se asenne jää päälle.
Niinhän sitä sanotaan että pyöreämmät on rennompia sängyssäkin. Itse oon hoikka ja hyvin ulkonäkötietoinen, aina voisi olla ns. paremman näköinen, joten ikinä ei tunnu tarpeeksi hyvältä. Toivon että ikä parantaa tämän ennen pitkää... :/
Mua kiinnostaisi tietää vislaavatko miehet todellakin lihaville?
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää vislaavatko miehet todellakin lihaville?
Luojan kiitos, minulle ei ole miehet vislanneet koskaan, olen sitten ollut 45kg tai nyt 95kg. Ehkä minun olemuksestani näkee, että aika rumasti olisin vastannut. Aika nopeasti olisin kysynyt onko häneltä koira juossut karkuun.
Mitä väliä on joillakin miesten mielipiteillä, häh? Tai joidenkin miestenmiellyttämishaluisten naisten, häh?
Minä olen 100-kiloinen ja minä pukeudun niin, kun hakuan ja mikä tuntuu hyvälle. Olen kyllä suhteellisen konservatiivinen, mutta en häpeile itseäni. Enkä todellkaan toivo, et miehet vislaa. Nuorempana jossain etelässä vislailu ärsytti suunnattomasti, mutta siellä miehet vislaa kaikille naisille, ikä ja ulkonäkö ei juuri näyttänyt vaikuttava, Lähinnä sellainen on ärsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 100-kiloinen ja minä pukeudun niin, kun hakuan ja mikä tuntuu hyvälle. Olen kyllä suhteellisen konservatiivinen, mutta en häpeile itseäni. Enkä todellkaan toivo, et miehet vislaa. Nuorempana jossain etelässä vislailu ärsytti suunnattomasti, mutta siellä miehet vislaa kaikille naisille, ikä ja ulkonäkö ei juuri näyttänyt vaikuttava, Lähinnä sellainen on ärsyttävää.
Mulla ikää 29 v, koskaan ei ole miehet vislanneet perään ulkomailla vaikka olen matkustellut paljon. Normaalipainoinen/hoikka olen. Kerran ollessani noin 25 v, joku 15 v poika vislasi kaupassa perääni. Piti ihan pysähtyä ja katsoa perään että mullekko tosiaan vislasi. Farkkuihin ja t-paitaan olin tosiaan pukeutunut.
Mulle on vislailtu perään, kun ikää oli alle 20v. Ilmeisesti oon sit rumistunut, kun lapseuden pyöreys on kasvoista kadonnut. Mutta ei oo kyllä ikävä, yleensä ne vislailijat oli jotain setämiehiä...
Mutta osa on sokeita omalle kehonkuvalleen. Oli sitten laiha tai lihava, niin voi nähdä itsensä isompana/pienempänä kuin oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki häpeä kehoaan. Ei se riipu läskin määrästä. Ikävää kaverisi kannalta, kun tällaisia mietit ja tänne vielä kirjoittelet.
En ymmärrä mitä pahaa aloituksessa nyt oli? Se nyt vain on fakta, että joillain on ylimääräistä, ei ap sitä paheksunut lainkaan. Päinvastoin, hän kehui tämän ystävänsä itsetuntoa ja sanoi olevansa kateellinen. Kaikkea ei kannata lukea aina liian kriittiset lasit silmillä ja nähdä sellaista, mitä ei ole sanottu ja tarkoitettu.
Minäkin normaalipainoinen, mutta ihailen joidenkin itsetuntoa. Eivöt välitä vaikka vatsamakkara jossain näkyisikin. Tämä on juuri sitä kehopositiivisuutta, jota haluaisin itsellenikin. Vaikeaa se vain on kun olen lapsesta asti saanut olla kuulevani lihava. Siis ihan omalta perheeltäni. Näinkin itseni aina tukevana ja tanakkana. Häpesin kehoani kun olen niin lihava. Nyt katson kuvia noilta ajoilta ja olen ollut todella hoikka, en ymmärrä miten olen voinut nähdä itseni niin paljon isompana. En tiedä näenkö edelleen kokoni väärin vai miksi koen itseni lihavana, vaikka bmi on normaaleissa rajoissa.
Elämäni merkityksellisyyttä ei määrittele muiden ajatukset. Ihan sama mulle kuka katsoo, ihaillen tai inhoten. Pukeudun miten haluan, teen mitä haluan tehdä.
Itsevarmuus on sisäinen olotila, ei läskit tai niiden puute. Pilke silmässä ja se, miten kantaa itsensä. Hymy tekee ihmeitä.
Oli aloituksessa vikaa, koska vaikka ap ehkä ihaili ystävänsä itsetuntoa, hän kuitenkin oletti että a) lihavalla sellaista ei pitäisi olla ja b) itsetunto on automaattisesti kiinni ulkonäöstä ja painosta. Molemmat oletukset ovat pahasti pielessä, totuudenvastaisia ja (naisia) alentavia.
Minä olen lihava. En ihan satakiloinen mutta selvästi kuitenkin. Minulla on hyvä itsetunto, pukeudun mihin huvittaa. Itsetuntoni tulee pääasiassa onnistumisistani muilla alueilla kuin ulkonäössä, mutta haluan toki myös ulkonäköni olevan linjassa ammattisemani, perheeni, harrastusteni jne kanssa. En halua kenenkään vislailevan perääni eikä sitä kyllä ole kovin usein tapahtunutkaan, kun miehet ovat entistä fiksumpia.
Ai mistä itsevarmuus ?! Heh, no siitä tietenkin että olen tosi tyytyväinen kroppaani ja kannan ylpeästi kiloni :D En ole ikinä laihduttanut enkä laihduta. Olen terve kuin pukki, ei ole mitään tarvetta laihduttaa. Ja pukeudun just niihin vaatteisiin joista pidän, kesällä totta kai topit,hameet jne, ei minua kiinnosta pätkääkään muiden mielipiteet, jos joku ei tykkää ulkonäöstäni,ei ole minun ongelma enkä vaivaa sillä päätäni. Miehet ainakin tykkää ;) kaikki tuntemani miehet, nuoret ja vanhat, ovat vain ja ainoastaan kehuneet kurvikkuuttani ja mies seurasta ei ole ikinä ollut pulaa! Olen 57 v nainen :D Ihanaa kesää kaikille ! Taidan lähtee rantsulle ottaan aurinkoo ja pulahdan uimaan.
Kyllä se itsetunto tulee kotoa, onnekseni olen ollut lapsena ja nuorena laiha.
Sen sijaan sisareni sairauden myötä lihoi, hoikalle äidilleni muodostui siitä hirveä ongelma ja sisarelleni elinikäinen syömishäiriö, vaikka ei ollut kuin pari vuotta ylipainoinen, elämä pyörii syömisen ja syömättömyyden ympärillä. Hyväksyntää hakee vieläkin 40v kun ottaa lusikallisen kakkua, en jaksa enempää.
Itse olen lihonut aikuisena ja vaikka läskit välillä ärsyttävät itseäni, tiedän niiden ärsyttävän vielä enemmän äitiäni ja jollain sairaalla tavalla nautin kun ne ärsyttävät häntä.
Vierailija kirjoitti:
Ai mistä itsevarmuus ?! Heh, no siitä tietenkin että olen tosi tyytyväinen kroppaani ja kannan ylpeästi kiloni :D En ole ikinä laihduttanut enkä laihduta. Olen terve kuin pukki, ei ole mitään tarvetta laihduttaa. Ja pukeudun just niihin vaatteisiin joista pidän, kesällä totta kai topit,hameet jne, ei minua kiinnosta pätkääkään muiden mielipiteet, jos joku ei tykkää ulkonäöstäni,ei ole minun ongelma enkä vaivaa sillä päätäni. Miehet ainakin tykkää ;) kaikki tuntemani miehet, nuoret ja vanhat, ovat vain ja ainoastaan kehuneet kurvikkuuttani ja mies seurasta ei ole ikinä ollut pulaa! Olen 57 v nainen :D Ihanaa kesää kaikille ! Taidan lähtee rantsulle ottaan aurinkoo ja pulahdan uimaan.
Eli sun itsetuntosi tulee miesten ihailusta, voi mummo parkaa.
Terveisin samanikäinen, joka kelpaa itselleen ihan ilman miesten ihailuakin.
Kyllä ne miehet lihavillekin vislailee. Se on todella alentavaa.
Itse olen huomannut kaduilla ja kaupoissa liikkuessani monia lihavia naisia, jotka oikeasti näyttävät ainakin omaan silmääni kauniilta, vaikka lihavia ovatkin. Ehkäpä he vain kantavat itsensä ylpeästi? Ovat nauravaisia ja rentoja, positiivinen asenne? Kyllä sellainen näkyy ulospäinkin.
Ihailen ylipainoisia naisia, jotka uskaltavat pukeutua miten haluavat ja uskaltavat mennä ihmisten ilmoille, eivätkä häpeä itseään, koska ei oikeasti ole mitään hävettävää. Jos joku nauraa lihavalle ihmiselle, se kertoo vain siitä naurajasta itsestään. Se on lapsellista ja huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Oli aloituksessa vikaa, koska vaikka ap ehkä ihaili ystävänsä itsetuntoa, hän kuitenkin oletti että a) lihavalla sellaista ei pitäisi olla ja b) itsetunto on automaattisesti kiinni ulkonäöstä ja painosta. Molemmat oletukset ovat pahasti pielessä, totuudenvastaisia ja (naisia) alentavia.
Minä olen lihava. En ihan satakiloinen mutta selvästi kuitenkin. Minulla on hyvä itsetunto, pukeudun mihin huvittaa. Itsetuntoni tulee pääasiassa onnistumisistani muilla alueilla kuin ulkonäössä, mutta haluan toki myös ulkonäköni olevan linjassa ammattisemani, perheeni, harrastusteni jne kanssa. En halua kenenkään vislailevan perääni eikä sitä kyllä ole kovin usein tapahtunutkaan, kun miehet ovat entistä fiksumpia.
Ei aloituksessa lukenut lainkaan, että lihavalla ei pitäisi olla hyvää itsetuntoa.
Aika monella itsetunto nyt vain on kiinni siitä ulkonäöstä. Kyllä itseenikin se vaikuttaa, valitettavasti. Enkä edes häpeä tätä myöntää, olkoot se sitten kuinka alentavaa tahansa. Minä tunnen näin ja minulla on siihen myös oikeus. Kuten sinullakin omiin tunteisiisi, juuri tuollainen itsetunto kuin sinulla onkin mahtavaa. Mutta ei siitä kannata pahastua, jos joku sitä ihailee.
Juuri sinun tyylistä ihailen. Pystyy pukeutumaan mihin vain välittämättä siitä, näyttääkö se toisen mielestä hyvältä! Itselläni on nyt raskauden myötä taas jalkoihin kerääntynyt hirveästi rasvaa, enkä viitsi käyttää lyhyitä shortseja. Olisi koko ajan epävarma olo ja kynisin lahkeita alaspäin.
Jotkut tykkäävät vislailuista ja jotkut ei. Ap ja kaverinsa selvästi tykkäävät. Minäkään en pidä siitä, tulee inhottava olo. Inhoan tuollaista huomiota. Onneksi nyt lasten kanssa liikkuessa ei ole pelkoa tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää vislaavatko miehet todellakin lihaville?
Olisi tärkeämpää pohtia onkohoikille vislaaminen yhtään sen kunnioittavampaa.
Ei kaikki häpeä kehoaan. Ei se riipu läskin määrästä. Ikävää kaverisi kannalta, kun tällaisia mietit ja tänne vielä kirjoittelet.