Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: miten jaksaa olla vuosikausia saati -kymmeniä seksuaalisesti kiinnostunut vain yhdestä ja samasta ihmisestä?
31.05.2018 |
Hermojaraastava kersaperhe-elämä siihen oheen niin eihän siitä seksistä mitään tule enää pidemmän päälle. Vai tuleeko joillakin? Niin että molemmat sitä oikeasti haluavat?
Kommentit (74)
En todellakaan osaa tähän mitenkään hienosti vastata. En yleensäkään jaksa analysoida kaikkia mahdollisia asioita. Me ollaan viihdytty yhdessä 30 v, välillä onnemme kukkuloilla, välillä vähän siellä alempana. Samoin seksi on joskus ilotulitusta, joskus vain paineenpoistoa. Nyt keski-ikäisenä seksi on ehkä parasta, ei ole mitään erityisiä odotuksia sen eikä kumppanin suhteen, ei ulkonäköpaineita tms. Tehdään mikä hyvältä tuntuu ja on hauskaa.
Lapset eivät ole olleet esteenä seksille, joskus kyllä vähän rajoittaneet leikkejä. Olin kotona monta vuotta lasten ollessa pieniä, joten ehkä sekin vaikutti, jaksoin ehkä paremmin olla sitten illalla innokkaana petipuuhissa, kun tiesin, että ei ole aamulla kiire minnekään. Ja miehen ei tarvinnut töistä tullessaan alkaa tekemään kotitöitä, ehti levätä ja olla rauhassa lasten kanssa ja minä taas sain käydä harrastuksissa tuulettumassa.
Meillä lapset menivät aina aikaisin nukkumaan, klo 20, joten siinä jäi ihan mukavasti aikaa olla kahdenkesken. Isompana lapset nousivat viikonloppuisin aamulla katsomaan lastenohjelmia aamupalan kanssa, me saimme nukkua tai rakastella. Muukin aika käytettiin hyödyksi; kun lapset olivat kavereilla, harrastuksissa tai vain pihalla. Pihasaunassa meillä on kiva takkatupa...
Nyt enää nuorin lapsi asuu kotona ja hänkin on usein menossa, joten voimme rakastella melko vapaasti. Seksielämään on löytynyt taas uusi vaihde, kun on enemmän vapautta. Minusta tuntuu jopa, että kun seksiä ei koko ajan ole voinut niin vapaasti harrastaa, se on tehnytkin seksielämälle vain hyvää, ei ole päässyt kyllästymään. Ja on pakostakin ollut vaihtelua, kun on välillä pitänyt harrastaa pikaseksiä jossain välissä ja toisaalta on vietetty seksiviikonloppuja hotellissa lasten ollessa jossain hoidossa jne.
Eli en osaa oikein hyvin vastata kysymykseesi. Kyllä minä vain edelleen puolisoani haluan ja näyttääpä hänkin haluavan minua. Olisko se sitten ihan vaan yksinkertaisesti se rakkaus, joka saa syttymään aina vaan uudelleen ja uudelleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No rehellisesti. Mulla on komea mies, joka on todella hyvä sängyssä, mutta kyllä näin kesäisin tulee katsottua myös vieraita.
Pettää ei tarvi, mutta pieni flirtti ja silmänilo piristää kummasti.
Ehkä se syy ja selitys seksin loppumiseen meillä on yksinkertaisesti niiden tunteiden puuttuminen toista kohtaan joka saa haluamaan seksiä toisen kanssa. Joillakin tunteet eivät lopu, monella loppuvat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Yhteyden ihmisen kanssa on oltava syvempi, kuin pelkkä seksuaalinen yhteys. Silloin myös kiinnostuu toisesta seksuaalisesti, kun seksuaalisuus on oman seksuaalisuuden toteuttamista kumppanin kanssa jonka kanssa on syvä hyvä luottamuksellinen suhde jossa kommunikaatio pelaa. Kun on syvä yhteys seksuaalisuus ei ole riippuvainen siitä että syttyy toisesta, eikä perustu jännityksen tunteisiin. Jännitys linkittyy aivojen palkitsemiskeskuksen toimintaan kuten myös päihteet, sokeri ym. Oikea vapaa seksuaalisuus ja rakkaus ei linkity sinne vaan syvemmälle. Tällaisen kumppanin löytäminen ei vaan ole ihan iisi juttu. Aikamoinen tuuri käy jos tän ihmisen kohtaa.
Tässä totuus.
En halua kuvitellakaan, minkälaista seksielämäni olisi jos en olisi miestäni tavannut, enkä tosiaan halua ketään muuta kuin häntä. Kaikki häntä aiemmat kokemukseni ovat varjo sen rinnalla, mitä meillä on yhdessä. Ei tarvitse miettiä, miten "jaksan" tätä. Kuin kysyisi miten jaksan hengittää.
Mietin itsekin tuota aiemmin elämässäni, kun ihanat mitä erilaisemmat miehet olivat iltojeni ilo ja päivieni piristys! Aina oli jotain sutinaa johonkin suuntaan, ja jännitys ja perhoset vatsaan tuli näiden miesten pyörityksestä. Oli pitkiä panosuhteita, useita päällekkäin (jolloin alkoi jo käymään työstä se sopiminen, ja monesti esim. kaikki kolme olisivat halunneet samalle päivälle), yhden illan piristyksiä, lomaheiloja, kesäkissoja...
Sitten oikeastaan ihan yhtäkkiä kerran ravintolassa istuessani tajusin että en jaksa tämmöistä hommaa enää. Otin siitä minua kierrelleen miehen itelleni, ja nyt olen 4 vuotta halunnut vain häntä. Näin se voi kummasti kelkka kääntyä ihan yllättäenkin!
Loppuelämästä ja mukana tulevista haluista nyt ei kukaan voi tietää, joten päivä kerrallaan mennään, ja toistaiseksi näyttää kyllä ihan hyvältä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alettiin seurustella 1988, sen jälkeen ei ole ollut muita. Rakastutaan aina uudestaan, kokeilunhalua on ja seksissähän löytyy aina kokeiltavaa. Edelleen osaa yllättää minut! Toisaalta myös toisen syvä tunteminen tuo seksiin jotain uutta.
T. Viisikymppinen nainen
Onko teillä myönteisistä vastauksia kirjoittaneilla ollut koskaan suhteessanne niin vaikeaa vaihetta että seksi olisi loppunut kuukausiksi? Ja suhde parantunut myohemmin, myös seksin saralla? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellinen vastaus otsikkoon: Ei meillä ainakaan jakseta koko ajan olla kiinnostuneita toisistamme. Luonnotontahan se olisi, ellei katse silloin tällöin harhailisi.
Syventäen: Katsoa saa, ei koskea. Jos aika ajoin onkin vällyjen välissä hiljaisempaa, ei se silti ole kummallekaan mikään lupalappu lähteä vieraisiin. Yhteisiä asioita on niin paljon muitakin kuin vain seksi ja mukulat, niin ei tule sitä tarvettakaan. Ja sitten kun se taas jossain vaiheessa roihahtaa se kitulias kipinä takaisin liekkiin, siinä aina huomaa että hiljaiselo ei välttämättä pahaa tehnyt, intoa riittää taas kuin silloin joskus kun vasta "harjoiteltiin" lastentekoa.
Vierailija kirjoitti:
Rehellinen vastaus otsikkoon: Ei meillä ainakaan jakseta koko ajan olla kiinnostuneita toisistamme. Luonnotontahan se olisi, ellei katse silloin tällöin harhailisi.
Syventäen: Katsoa saa, ei koskea. Jos aika ajoin onkin vällyjen välissä hiljaisempaa, ei se silti ole kummallekaan mikään lupalappu lähteä vieraisiin. Yhteisiä asioita on niin paljon muitakin kuin vain seksi ja mukulat, niin ei tule sitä tarvettakaan. Ja sitten kun se taas jossain vaiheessa roihahtaa se kitulias kipinä takaisin liekkiin, siinä aina huomaa että hiljaiselo ei välttämättä pahaa tehnyt, intoa riittää taas kuin silloin joskus kun vasta "harjoiteltiin" lastentekoa.
Kuinka pitkiä totaalitaukoja teillä on ollut ja synnytyksen jälkeisiä ei lasketa? Tässä nyt kun on yli 2kk taas mennyt niin alkaa tuntua siltä ettei tästä enää mitään tule. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se että inhoaa elämäänsä muutenkin on merkittävä syy siihen ettei seksi vanhan kumppanin kanssa tunnu enää miltään tai loppuu. Ap
Niin, sulla ainakin tuntuu olevan kaikki pielessä. Stressiä, masennusta..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se että inhoaa elämäänsä muutenkin on merkittävä syy siihen ettei seksi vanhan kumppanin kanssa tunnu enää miltään tai loppuu. Ap
Niin, sulla ainakin tuntuu olevan kaikki pielessä. Stressiä, masennusta..?
Stressiä ja ahdistusta kyllä. Ei masennusta. Ap
Elät ja hengität vielä kuitenkin, eli olet ainakin lääketieteen kannalta elossa? Vaikka yhdessä ketjussa täällä toisin väitettiin, puolisostaan voi erota. En toki sano, että tänään, mutta ehkäpä elämä tuo vielä sinulle uusia tuulia ja sen uuden kumppaninkin.