Rehellisesti: miten jaksaa olla vuosikausia saati -kymmeniä seksuaalisesti kiinnostunut vain yhdestä ja samasta ihmisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus: rakkaus ja kunnioitus. Seksi ei ole vain seksiä vaan rakkauden osoitus. Ethän kyllästy ystäväänkään vaikka olisitte ystäviä vuosikymmeniä. Et mieti, että kuinka jaksan halata tuota ystävää vielä 30 vuoden päästä.

Itse asiassa minulla ei ole kovin pitkäaikaisia läheisiä ystäviä ja kyllästyn oikeastaan kaikkiin ihmisiin jos vietän liikaa aikaa heidän kanssaan tai jos vähänkään tulee mitään eripuraa ka ainahan sitä jostain tulee kun tarpeeksi viettää saman kanssa aikaa. Ap

Puoliso on usein läheisempi kuin omat vanhemmat tai sisarukset, pidempi aika eletty yhdessä, enkä ole kuullut että kovin moni muihinkaan perheenjäseniinsä kyllästyy. Kuulostat kyllä aika ikävältä ihmiseltä, luulen että sun kiinnostuksen vähyys ystäviisi on molemminpuolista, ei sulla ole oikeita tunteita ollenkaan.

Oon joskus itsekin miettinyt, miksei se seksi saman ihmisen kanssa kyllästytä, mutta siitähän se johtuu, että mukana on niin paljon tunteita.

Naiset pystyvät, miehet eivät. Biologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä sit mene naimisiin koskaan jonkun juhlan tai ihanan prinsessa-päivän takia.

Olen jo mennyt naimisiin yli 10 vuotta sitten ja olen edelleen naimisissa - seksuaalisesti kuolleessa liitossa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteyden ihmisen kanssa on oltava syvempi, kuin pelkkä seksuaalinen yhteys. Silloin myös kiinnostuu toisesta seksuaalisesti, kun seksuaalisuus on oman seksuaalisuuden toteuttamista kumppanin kanssa jonka kanssa on syvä hyvä luottamuksellinen suhde jossa kommunikaatio pelaa. Kun on syvä yhteys seksuaalisuus ei ole riippuvainen siitä että syttyy toisesta, eikä perustu jännityksen tunteisiin. Jännitys linkittyy aivojen palkitsemiskeskuksen toimintaan kuten myös päihteet, sokeri ym. Oikea vapaa seksuaalisuus ja rakkaus ei linkity sinne vaan syvemmälle. Tällaisen kumppanin löytäminen ei vaan ole ihan iisi juttu. Aikamoinen tuuri käy jos tän ihmisen kohtaa.

Tämä oli hyvä vastaus. Sanopa miten kersaperhe-elämässä pystyy tuota vaalimaan saati synnyttämään kun koko ajan on vittuuntunut ja rasittunut? Ap

Miksi ihmeessä lapset aiheuttaisivat sen että on koko ajan vittuuntunut ja rasittunut??? Elämään kuuluu hyviä päiviä ja huonoja päiviä, eniten on ihan ok päiviä, ei järisyttävän hyviä eikä huonoja. Perusonnellinen on kun rakastava puoliso ja ihanat lapset. Puolison kanssa menee joskus sukset ristiin mutta lapset on se mikä molemmille on tärkeintä, ja omat välit selvitetään ja jatketaan rakastamista. Lapsia rakastaa aina pyytettömästi, lapset on elämän tarkoitus ja suurin ilon lähde.

Oliko sinun vanhempasi vittuuntuneita ja rasittuneita sun takia? Ei ollut heilläkään sitten kaikki muumit kanootissa...

Öööh... kyllä minä ainakin olen seksuaalisesti kiinnostunut useista ihmisistä lähes joka päivä. Sitä kiinnostusta ei kuitenkaan ole pakko lähteä seuraamaan. Kyllä ne halut aika helposti saa tukahdutettua, kun miettii että olisiko se paneminen sen arvoista, että rikkoo parisuhteen jota on vuosia rakentanut. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä haluja olisi olemassa. Se on luonnollista ja TÄYSIN OK! Teot ovat se mikä ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sit mene naimisiin koskaan jonkun juhlan tai ihanan prinsessa-päivän takia.

Olen jo mennyt naimisiin yli 10 vuotta sitten ja olen edelleen naimisissa - seksuaalisesti kuolleessa liitossa. Ap

Miksi et eroa jos kerran rakkaus on kuollut?

Meidän seksielämä on nyt 18 yhdessäolovuoden ja kahden lapsen jälkeen parempaa kuin koskaan. Avoimempaa, rohkeampaa, spontaanimpaa, vaihtelevampaa, rennompaa, jännittävämpää, enemmän läsnä arjessa.

Sitä minä en tiedä miten voi olla kiinnostunut ja kiihottunut samasta ihmisestä vuodesta toiseen, kun minä en tunne muita vaihtoehtoja. En osaa katsoa vierasta ihmistä "sillä silmällä", kaverit on kavereita, työkaverit työkavereita.. Ei mun tutka ole yhtään auki sellaiselle mahdollisuudelle että jonkun muun kanssa seksi voisi olla hyvää tai kaipaamisen arvoista. Mulle hyvän seksin pohja on luottamuksessa ja emotionaalisessa läheisyydessä, eikä mulla niitä ole kenenkään muun seksuaalisesti potentiaalisesti kiehtovan ihmisen kanssa kuin puolisoni.

Meillä on välillä ollut tosi huonojakin seksikausia, enkä minä silloinkaan ole kaivannut muuta kuin sitä omaa puolisoa. Muu ei vaan... sytytä. Ajatuskin jostain uudesta, vieraasta ihmisestä vällyjen välissä on tosi outo ja kiusallinen, ei kiihkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteyden ihmisen kanssa on oltava syvempi, kuin pelkkä seksuaalinen yhteys. Silloin myös kiinnostuu toisesta seksuaalisesti, kun seksuaalisuus on oman seksuaalisuuden toteuttamista kumppanin kanssa jonka kanssa on syvä hyvä luottamuksellinen suhde jossa kommunikaatio pelaa. Kun on syvä yhteys seksuaalisuus ei ole riippuvainen siitä että syttyy toisesta, eikä perustu jännityksen tunteisiin. Jännitys linkittyy aivojen palkitsemiskeskuksen toimintaan kuten myös päihteet, sokeri ym. Oikea vapaa seksuaalisuus ja rakkaus ei linkity sinne vaan syvemmälle. Tällaisen kumppanin löytäminen ei vaan ole ihan iisi juttu. Aikamoinen tuuri käy jos tän ihmisen kohtaa.

Tämä oli hyvä vastaus. Sanopa miten kersaperhe-elämässä pystyy tuota vaalimaan saati synnyttämään kun koko ajan on vittuuntunut ja rasittunut? Ap

Miksi ihmeessä lapset aiheuttaisivat sen että on koko ajan vittuuntunut ja rasittunut??? Elämään kuuluu hyviä päiviä ja huonoja päiviä, eniten on ihan ok päiviä, ei järisyttävän hyviä eikä huonoja. Perusonnellinen on kun rakastava puoliso ja ihanat lapset. Puolison kanssa menee joskus sukset ristiin mutta lapset on se mikä molemmille on tärkeintä, ja omat välit selvitetään ja jatketaan rakastamista. Lapsia rakastaa aina pyytettömästi, lapset on elämän tarkoitus ja suurin ilon lähde.

Oliko sinun vanhempasi vittuuntuneita ja rasittuneita sun takia? Ei ollut heilläkään sitten kaikki muumit kanootissa...

Lähinnä koska ihan koko ajan on tehtävä pakollisia kotitöitä ja muuta, mikä ei yhtään itseä kiinnosta. Rahat hupenevat aina jonnekin, edes vessassa ei saa käydä rauhassa ja kaikki muut kliseet jotka kaikki tuntevat. Hermot kireällä koko ajan paitsi joskus kun juo alkoholia. Ap

Eipä se kiinnostakaan. Ensin ajattelet että pikkulapsiaika vaan vie halut ja kyllä ne aikanaan palaa, mutta ei.

Tosi harvat ystävätkään kyllä säilyy läheisenä kymmeniä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Öööh... kyllä minä ainakin olen seksuaalisesti kiinnostunut useista ihmisistä lähes joka päivä. Sitä kiinnostusta ei kuitenkaan ole pakko lähteä seuraamaan. Kyllä ne halut aika helposti saa tukahdutettua, kun miettii että olisiko se paneminen sen arvoista, että rikkoo parisuhteen jota on vuosia rakentanut. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä haluja olisi olemassa. Se on luonnollista ja TÄYSIN OK! Teot ovat se mikä ratkaisee.

Minä taas en ole koskaan seksuaalisesti kiinnostunut kuin omasta puolisosta jota rakastan. Kaksi miestä on ollut elämän aikana, ja yhden käden sormet riittää niiden laskemiseen joihin olen tuntenut seksuaalista vetoa. Kohta 20 vuotta aviomiehen kanssa, eikä mulla pikkarit kastu kuin oman miehen kanssa, enkä osaa kuvitellakaan seksiä muiden kanssa. Inhoan kättelyäkin enkä halaile kuin miestäni ja pieniä lapsiani jos ei joku "pakota".

Voihan ne muutkin periaatteessa kiinnostaa, mutta kun tietää, mitä kaikkea menettäisi jos kokeilisi, ei halua kokeilla.

Ja sitten jos seksi pelaa tarpeeksi hyvin, ja muutkin elämänalueet suhteessa. Ei sen tarvitse niin kiihkeää ja jännittävää olla, vaan mukava yhteinen hetki, tai joskus ihan vain sitä että antaa kumppanille sitä mitä hän haluaa, vaikka ei itseä juuri nyt kiinnostaisi. Samalla tavoin kuin tekee muitakin palveluksia.

Oikeasti kun mietin elämääni taaksepäin niin melkein kaikkien kanssa ensimmäiset seksikerrat ovat olleet melkoista räpellystä. Vasta pidemmän tuttavuuden myötä on oppinut kertomaan toiselle mitä itse haluaa, ja tietämään toisen toiveita. Ei ehkä huvita enää aloittaa jonkun kanssa ihan alkeista uudelleen sitä opettelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sit mene naimisiin koskaan jonkun juhlan tai ihanan prinsessa-päivän takia.

Olen jo mennyt naimisiin yli 10 vuotta sitten ja olen edelleen naimisissa - seksuaalisesti kuolleessa liitossa. Ap

Tostahan ois tavallaan kuitenkin helppo lähteä. Olis selkeä syy. Omalla kohdallani tilanne on sellainen että vähän kaikki hiertää, mutta seksiä harrastetaan ja tuntuu jotenkin omituiselta että jonakin päivänä vaan lähtisi, vaikka näennäisesti on sitä läheisyyttäkin. Ei oikein tiedä mitä asiaa syyttäisi. Kaikki vaan kyllästyttää ja puolison persoonakin tökkii.

Vierailija kirjoitti:

Meidän seksielämä on nyt 18 yhdessäolovuoden ja kahden lapsen jälkeen parempaa kuin koskaan. Avoimempaa, rohkeampaa, spontaanimpaa, vaihtelevampaa, rennompaa, jännittävämpää, enemmän läsnä arjessa.

Sitä minä en tiedä miten voi olla kiinnostunut ja kiihottunut samasta ihmisestä vuodesta toiseen, kun minä en tunne muita vaihtoehtoja. En osaa katsoa vierasta ihmistä "sillä silmällä", kaverit on kavereita, työkaverit työkavereita.. Ei mun tutka ole yhtään auki sellaiselle mahdollisuudelle että jonkun muun kanssa seksi voisi olla hyvää tai kaipaamisen arvoista. Mulle hyvän seksin pohja on luottamuksessa ja emotionaalisessa läheisyydessä, eikä mulla niitä ole kenenkään muun seksuaalisesti potentiaalisesti kiehtovan ihmisen kanssa kuin puolisoni.

Meillä on välillä ollut tosi huonojakin seksikausia, enkä minä silloinkaan ole kaivannut muuta kuin sitä omaa puolisoa. Muu ei vaan... sytytä. Ajatuskin jostain uudesta, vieraasta ihmisestä vällyjen välissä on tosi outo ja kiusallinen, ei kiihkeä.

Sama. Olet asian ytimessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sit mene naimisiin koskaan jonkun juhlan tai ihanan prinsessa-päivän takia.

Olen jo mennyt naimisiin yli 10 vuotta sitten ja olen edelleen naimisissa - seksuaalisesti kuolleessa liitossa. Ap

Tostahan ois tavallaan kuitenkin helppo lähteä. Olis selkeä syy. Omalla kohdallani tilanne on sellainen että vähän kaikki hiertää, mutta seksiä harrastetaan ja tuntuu jotenkin omituiselta että jonakin päivänä vaan lähtisi, vaikka näennäisesti on sitä läheisyyttäkin. Ei oikein tiedä mitä asiaa syyttäisi. Kaikki vaan kyllästyttää ja puolison persoonakin tökkii.

Teetkö sinä niitä seksialoitteita teillä? Vai vain puoliso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sit mene naimisiin koskaan jonkun juhlan tai ihanan prinsessa-päivän takia.

Olen jo mennyt naimisiin yli 10 vuotta sitten ja olen edelleen naimisissa - seksuaalisesti kuolleessa liitossa. Ap

Tostahan ois tavallaan kuitenkin helppo lähteä. Olis selkeä syy. Omalla kohdallani tilanne on sellainen että vähän kaikki hiertää, mutta seksiä harrastetaan ja tuntuu jotenkin omituiselta että jonakin päivänä vaan lähtisi, vaikka näennäisesti on sitä läheisyyttäkin. Ei oikein tiedä mitä asiaa syyttäisi. Kaikki vaan kyllästyttää ja puolison persoonakin tökkii.

No ei kyllä ole, etenkin kun ihan kaikki ei hierrä ja kersaperheen pyöritys tässä kohtaa menisi mahdottomaksi jos ”lähtisi”. Ei kersaperheellinen voi koskaan vain ”lähteä”, koska on velvollisuuksia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tosi harvat ystävätkään kyllä säilyy läheisenä kymmeniä vuosia.

Mutta ne jotkut pysyy, ja puoliso on yksi niistä.

Mulla on ystäviä, osa sukulaisiakin, joiden kanssa ei nähdä välillä vuosikausiin, mutta kun nähdään, jatketaan luontevasti siitä mihin viimeksi jäätiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sit mene naimisiin koskaan jonkun juhlan tai ihanan prinsessa-päivän takia.

Olen jo mennyt naimisiin yli 10 vuotta sitten ja olen edelleen naimisissa - seksuaalisesti kuolleessa liitossa. Ap

Tostahan ois tavallaan kuitenkin helppo lähteä. Olis selkeä syy. Omalla kohdallani tilanne on sellainen että vähän kaikki hiertää, mutta seksiä harrastetaan ja tuntuu jotenkin omituiselta että jonakin päivänä vaan lähtisi, vaikka näennäisesti on sitä läheisyyttäkin. Ei oikein tiedä mitä asiaa syyttäisi. Kaikki vaan kyllästyttää ja puolison persoonakin tökkii.

No ei kyllä ole, etenkin kun ihan kaikki ei hierrä ja kersaperheen pyöritys tässä kohtaa menisi mahdottomaksi jos ”lähtisi”. Ei kersaperheellinen voi koskaan vain ”lähteä”, koska on velvollisuuksia. Ap

Tottakai voi lähteä, ja monet lähteekin, varsinkin miehille se on erittäin helppoa.

Monet täälläkin sanoo että viikko-viikkosysteemi on aivan mahtavaa kun saa olla sinkkuna joka toinen viikko ja viettää mukavaa perhe-elämää joka toinen viikko.

En tyytynyt.

Odotin niin kauan että tapasin tyypin joka vie fysiikalla jalat altani.

Ja niin tapahtuu vieläkin, myös lasten jälkeen :)