Lue keskustelun säännöt.
Missä luuserit keskustelevat?
31.05.2018 |
Täälläkään tuskin kukaan kykenee samaistumaan, kavereita ei ole, vanhemmilleni en todellakaan aio aiheuttaa lisähuolia, terapiaan en pääse enkä halua. Missä siis avata sanallinen arkku? Ei tilanne puhumalla muutu, mutta kymmenien vuosien patoumat sisällä eivät voi olla terve elämisen muoto.
Kommentit (75)
Aloitusviestin luuseri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisko niin, että luuseri näkee vain ne huonot asiat elämässään ja itsensä voittajaksi tunteva työtön, parisuhteeton ja tilapäisesti suljetulla osastolla majaileva , katselee elämäänsä vain paremmilla laseilla. Eikä ole veetuilua. Nim. Kokemusta on.
Kumpaan luokkaan siis kuvittelit minun kuuluvan?
Elämänlaatua ja saavutuksia on helppo mitata. Voit listata ne asiat, jotka ihmisen pitäisi saavuttaa. Sitten voit listata ne, jotka haluaisit saavuttaa. Lopuksi voit listata ne, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Jos näiden yhteenlaskettu summa lähentelee nollaa olet melko varmasti luuseri.
Oletin sun tuntevan itsestään luuseri ja,koska kyselyitä paikkoja jutella.
Miks pitäis listata asioita mitä ihmisen pitää saavuttaa? Oletko suorittaja?
Miksi pitäisi välittää siitä pidätkö sinä tai joku muu minua luuserina, kun en itse pidä, eivätkä tuntemani ihmiset arvota muita omien saavutustensa perusteella.
Neuvoisin sua opettelemaan hyväksymään itsesi ja ilmeisesti myös muut(?). Iloitse itsestäsi,olet tärkeä ja ainutlaatuinen. Se on tärkeiqntä.Tässä maailmassa, yhteiskunnassa ei voi elää tekemättä mitään. Et voi epäonnistua kaikessa tai lopettaa kaikkea kesken. Jokaisella on vastuu ja jokaiselta odotetaan edes minimipanosta. Enkä voi olla suorittaja, koska en ole ikinä mitään kunnollista suorittanut loppuun asti. Ja tottakai minut arvotetaan saavutuksieni perusteella. Ihmiset eivät hyväksy ihmistä, joka ei ole saavuttanut mitään. He eivät hyväksy luovuttajia, pohjasakkaa eivätkä ajelehtijoita.
Minä olen negatiivinen poikkeama. En vaikuta kenenkään elämään positiivisella tavalla. Ja kyllä pidän itseäni ainutlaatuisena luuserina.
Etkö edes hyvä ei-tekemisessä? Mites munkit tai vaikkapa henkisen tien etsijät yleensä - onko heilläkin jokin saavutusten taulukko t. highscore -lista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-olen pilannut elämäni (aika tavalla itse juu, tosin lapsena koettu seks. hyväksikäyttö saattoi vaikuttaa)
- epäonnistunut kaikessa (ainakin niissä asioissa, joista eniten haaveilin)
-saavuttanut nolla asiaa (olen saavuttanut montakin asiaa, mutta ne eivät ole olleet mulle itselle merkityksellisiä)
-elämäniloa ei ole ollut vuosiin (eipä ole ollut, ehkä sitä ei ole koskaan ollutkaan)
ELi olen täysluuseri. Mitä olen tänään keskustellut - uudesta Tähdet ja avaruus - lehdestä ja sen artikkeleista, kotipuutarhani tilasta ja siitä, mitä illalla tehdään.
Vierailija kirjoitti:
-olen pilannut elämäni (aika tavalla itse juu, tosin lapsena koettu seks. hyväksikäyttö saattoi vaikuttaa)
- epäonnistunut kaikessa (ainakin niissä asioissa, joista eniten haaveilin)
-saavuttanut nolla asiaa (olen saavuttanut montakin asiaa, mutta ne eivät ole olleet mulle itselle merkityksellisiä)
-elämäniloa ei ole ollut vuosiin (eipä ole ollut, ehkä sitä ei ole koskaan ollutkaan)
ELi olen täysluuseri. Mitä olen tänään keskustellut - uudesta Tähdet ja avaruus - lehdestä ja sen artikkeleista, kotipuutarhani tilasta ja siitä, mitä illalla tehdään.
Minkä ikäinen olet? Mikset hae opiskelemaan? Koska luet/keskustelet tommosista asioista, et ees taida olla kovin nuori.
Ensin haluan sanoa, että vaikka tässä on nyt keskitytty opiskeluun ja työelämään, niin mun luuseriuteni on koko ihmiselämän skaalan kattavaa. Alkaen koko elämän kestäneestä yksinäisyydestä, läheisyydenpuutteesta, seksistä, kavereista aina sinne toiselle laidalle opiskelemattomuuteen, työkokemuksen puutteeseen ja köyhyyteen. En enää osaa päättää minkä haluaisin korjata ensin ja mietin onko yhden osa-alueen parantaminen mitenkään hyödyllistä, jos kaikki muu on vinksin vonksin ja teillä tietämättömillä.
Luuseriuttani olen antanut tilanteen jatkua siihen pisteesee, että ikä tulee useassa jutussa eteen. Nyt muutamaa vuotta vaille nelikymppisenä uskon ennemmin lottovoittoon kuin onnelliseen loppuelämään. Normaali ihminen olisi korjannut tilanteen viimeistään kymmenen vuotta sitten. Minä en näin tehnyt ja tässä ollaan nyt.
Vierailija kirjoitti:
-olen pilannut elämäni (aika tavalla itse juu, tosin lapsena koettu seks. hyväksikäyttö saattoi vaikuttaa)
- epäonnistunut kaikessa (ainakin niissä asioissa, joista eniten haaveilin)
-saavuttanut nolla asiaa (olen saavuttanut montakin asiaa, mutta ne eivät ole olleet mulle itselle merkityksellisiä)
-elämäniloa ei ole ollut vuosiin (eipä ole ollut, ehkä sitä ei ole koskaan ollutkaan)
ELi olen täysluuseri. Mitä olen tänään keskustellut - uudesta Tähdet ja avaruus - lehdestä ja sen artikkeleista, kotipuutarhani tilasta ja siitä, mitä illalla tehdään.
Kohdallasi taitaa siis olla kyse ajattelun vääristymästä. On ikävää, että tunnet olevasi epäonnistuja, mutta se on vain subjektiivinen näkemys. Ulkopuoliset tuskin kokevat samoin ja toivon, että opit arvostamaan pieniäkin kokemuksia ja saavutuksiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luusereita ovat ne, jotka eivät tee asioille mitään.
Aivan. Pääsit juuri syvälle mun luuseriuteni alkulähteen ääreen. Mä luovutan, epäonnistun, kun en yritä ja lopulta päätän vain olla. Huono ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
XD
Kiitos osallistumisestasi. Tuon reaktion olen kokenut liian monta kertaa. Siksi olenkin nykyään hiljaa, kun joku kysyy minulta jotakin henkilökohtaista. Tai valehtelen. Molemmat hyviä vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitusviestin luuseri kirjoitti:
Ensin haluan sanoa, että vaikka tässä on nyt keskitytty opiskeluun ja työelämään, niin mun luuseriuteni on koko ihmiselämän skaalan kattavaa. Alkaen koko elämän kestäneestä yksinäisyydestä, läheisyydenpuutteesta, seksistä, kavereista aina sinne toiselle laidalle opiskelemattomuuteen, työkokemuksen puutteeseen ja köyhyyteen. En enää osaa päättää minkä haluaisin korjata ensin ja mietin onko yhden osa-alueen parantaminen mitenkään hyödyllistä, jos kaikki muu on vinksin vonksin ja teillä tietämättömillä.
Luuseriuttani olen antanut tilanteen jatkua siihen pisteesee, että ikä tulee useassa jutussa eteen. Nyt muutamaa vuotta vaille nelikymppisenä uskon ennemmin lottovoittoon kuin onnelliseen loppuelämään. Normaali ihminen olisi korjannut tilanteen viimeistään kymmenen vuotta sitten. Minä en näin tehnyt ja tässä ollaan nyt.
No, nyt on setit. Ymmärrän ketjun otsikon. En ymmärrä sua.
Et ole luuseri. Olet masentunut ja tarvit jonkun jonka kanssa purkaa tuota juttua. Jokaisen ihmisen elamssa on epaonnistumisia ja vaiheita jolloin on vaikeaa. Ei se tee ihmisesta luuseria. Meista jokainen tarvii apua, jonkun joka uskoo meihin.
Miksi vihaat itseasi, senko takia etta maisterintutkinto jai kesken, No eihan se ole big deal. Jos se on tarkea rupeat tekemaan sita uudestaan, jos ei niin hyvaksyt sen asian etta se ei ollut sun juttu. end of story.
Tsemppia!
alkuperaiseen kysymykseen: Luuserit juoruilevat muista ihmisista ja ovat kovasti kiinnostuneita muiden jutuista etta saavat arvostella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole luuseri. Olet masentunut ja tarvit jonkun jonka kanssa purkaa tuota juttua. Jokaisen ihmisen elamssa on epaonnistumisia ja vaiheita jolloin on vaikeaa. Ei se tee ihmisesta luuseria. Meista jokainen tarvii apua, jonkun joka uskoo meihin.
Miksi vihaat itseasi, senko takia etta maisterintutkinto jai kesken, No eihan se ole big deal. Jos se on tarkea rupeat tekemaan sita uudestaan, jos ei niin hyvaksyt sen asian etta se ei ollut sun juttu. end of story.
Tsemppia!
alkuperaiseen kysymykseen: Luuserit juoruilevat muista ihmisista ja ovat kovasti kiinnostuneita muiden jutuista etta saavat arvostella.
Jos tämä olisi maisterintutkinnosta kiinni niin en todellakaan kirjoittelisi tänne.
Tässä on kyse siitä, että en voi kertoa itsestäni totuudenomaisesti mitään. Minä olen pitkäaikaistyötön, kouluttamaton, yksinäinen, kokematon, yksinäinen ja mitä muuta. Olen yhteiskunnan elätti, epäonnistuja. Mä yritin joskus, mutta en enää pitkiin aikoihin. Mulla ei ole mitään mistä voisin olla ylpeä ja siksi en sosialisoi.
Kiitos silti tsempistä. Lämmitti kylmääkin sielua.
Jos puuttuu tutkinto, opiskele.
Jos puuttuu työ, hae töitä.
Jos puuttuu kumppani, deittaile ahkerasti.
Jos puuttuu seksi, ole viehättävämpi.
Jos ahdistaa, mene terapeutille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos puuttuu tutkinto, opiskele.
Jos puuttuu työ, hae töitä.
Jos puuttuu kumppani, deittaile ahkerasti.
Jos puuttuu seksi, ole viehättävämpi.
Jos ahdistaa, mene terapeutille.
Tämä on helppoa, mutta jotkut ei tajua. Luuserin titteli on näille ansaittu. Onneksi en tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puuttuu tutkinto, opiskele.
Jos puuttuu työ, hae töitä.
Jos puuttuu kumppani, deittaile ahkerasti.
Jos puuttuu seksi, ole viehättävämpi.
Jos ahdistaa, mene terapeutille.Tämä on helppoa, mutta jotkut ei tajua. Luuserin titteli on näille ansaittu. Onneksi en tunne.
Aivan. Kyllä mä tämän ymmärrän. Luuseri on painolasti yhteiskunnalle ja vaiva jokaiselle hänet tuntevalle. Siksi vetäydyn kuoreeni, en käy missään ja yritän olla mahdollisimman näkymätön. Valittettavasti se ei poista sitä häpeäntunnetta, joka seuraa jokaista päivän hetkeä, eikä se poista heikkouttani, joka estää minut tekemästä jotain tilanteelleni. Ennen pidin vielä tiiviisti yhteyttä vanhempiini, mutta nyt sekin on jäämässä pois - helpompaaa varmasti heillekin.
Toivottavasi elät omilla säästöilläsi etkä pölli rahaa toisten kukkaroista. Epäonnistujien elätys ei ole yhteiskunnan velvollisuus. Yksilönvastuu on, että tekee joskus jotain arvokasta.
Nyt tuli kutsu te-toimistoon tekemään suunnitelmaa ja keskustelemaan tulevasta. Siellä taas saa kokea oman surkeutensa oikein konkreettisesti, kun virkailija kysyy mitä olen tehnyt, mitä aion tehdä ja miksi olen tässä tilanteessa? Pienen keskustelutuokion jälkeen päädymme katsomaan virkailijan koneelta olematonta työhistoriaani ja menetettyjä opiskelumahdollisuuksia. Näen pöydän toisella puolella istuvan ihmisen silmistä, että hänkin haluaisi luovuttaa kanssani työskentelyn, mutta ammattivelvollisuus pakottaa hänet suosittelemaan jotain opintoja ja ehkä työkokeilua. Kiitän ehdotuksista, lupaan pohtia ja lopulta sovimme palaavamme asiaan puolen vuoden päästä. Ovi sulkeutuu ja me molemmat päästämme huojentuneen uloshengityksen ilmoille. Hän palaa työhönsä oikeiden asiakkaiden kanssa, minä ostan yhden euron juuston, painan lippalakin syvemmälle päähäni ja ajan bussilla kohti yksinäistä kotia, jossa minua ei odota rakastava kumppani vaan eilisen likainen tiski ja lehtiää surullisesti lepattava huonekasvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä mikään voittajien palsta ole, joten kaikkien luusereiden tekstit tänne vaan.
Minuun verrattuna on.
Täällä epäonnistumista ovat väliaikainen työttömyys, vuoden kestänyt sinkkuus, kesken jäänyt maisteritutkinto, ajoittainen liikasyönti, liian vanha auto, kesämökin puute, yksinäisyys parisuhteessa ja vain 15 matchia Tinderissä. Kaikki nuo täysin ulkona minun kokemusmaailmastani ja vain yksittäistapauksia. Normaalien ihmisten normaaleja ongelmia.
Tässä on totuus. Normaali ihminen kyllä pystyy järkeilemään, että täydellisiä luusereita on pakko olla olemassa, mutta eivät he halua käyttää siihen aikaa tai ajatuksia. Miksi edes ajatella jotain millä ei ole mitään vaikutusta omaan elämään? Normaali ihminen näkee kadulla makaavan kerjäläisen väistääkseen tämän likaisen olemuksen ja päästyään ohi unohtaa koko jutun ja kiirehtii cafe lattelle uuteen trendikahvilaan.
Voisitko mennä pois? Vaikka sinne mielenterveyspalstalle?
Ei vauvafoorumi ole paikka tällaiselle. Hae apua ja lopeta ihmisten kiusaaminen.
Munkin kiinnostaa, minkä ikäinen olet? Mikset mene opiskelemaan? :D