Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Asioita, joita jätän tekemättä, koska olen lihava:
31.05.2018 |
- Pysyn pois luokkakokouksista (syynä juoruilu, ilkeily. harmittaa, koska olisi kiva nähdä vanhoja kavereita, mutta häpeän liikaa)
- Kivat liikuntatapahtumat ja -harrastukset (tykkäisin esim. kokeilla melomista, kamppailulajeja, tennistä... hauskoja lajeja olis hirveästi, mutta en kestä sitä "mitä toi läski täällä tekee" -katsetta. Kukaan ei halua läskin pariksi.)
- Tanssiminen. (haluaisin harrastaa, mutta häpeän läskejäni)
Näitä on muitakin vastaavia. Onko tässä mitään järkeä? Yritän laihduttaa, mutta sen lopputuloksena olen lihonut entisestään. En oikeasti tiedä mitä tekisin. Ajattelen laihduttamista koko ajan. Läskit rajoittavat elämääni, koska häpeän itseäni ihan järjettömästi. Haluaisin tehdä vaikka mitä. Jätin hakematta yhtä kiinnostavaa työpaikkaakin, koska firman sivuilla kaikki oli hoikkia, urheilullisia ja jotenkin täydellisiä. Istun sitten tässä nykyisessä ankeassa työssä ankeana läskinä, lihomassa vuosi vuodelta enemmän. Kadehdin kaikkia. Hoikkia ihmisiä. Urheilullisia ihmisiä. Lihavia ihmisiä, jotka eivät välitä läskeistään vaan tekevät mitä huvittaa. Ankeeta on, kovin ankeeta.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Malla_tunturi kirjoitti:
Ravitsemustieteestä cum laude-kokonaisuuden arvosanalla 5 suorittaneena totean, että ruokavalion koostamisen merkitys on 75 % ja liikunnan 25 % pyrittäessä laihduttamaan.
Sinulla ei taida olla elämässäsi suurempia huolia, kuten esimerkiksi vakavasti sairaita omaisia, koskapa jaksat kiinnittää huomiota niin pinnalliseen asiaan kuin lievä ylipaino? Vai oletko selkeästi ylipainoinen eli ylittääkö BMI:si arvon 30:ntä? (Lievästä ylipainosta puhutaan, kun BMI sijoittuu välille 25-30.)
"Hoikkien ja urheilullisten" ihmisten pitäminen täydellisinä osoittaa mielestäni äärimmäisen pinnallista, ja ulkonäkökeskeistä ajattelua! Entäpä kaikki se, mitä ihmisellä on korviensa välissä? Kannattaa muistaa, että yhdellä maailman älykkäimmistä ihmisistä Stephen Hawkinilla oli sairauden runtelema keho.
Huh huh heijaa vaan...Ainakaan psykologiaa et ole opiskellut!
Täällä eräs lihava, jonka lapsi (ainoa vielä) sairasti vuosia syöpään ja lopulta kuoli. Ja silti olen jaksanut kiinnittää niinkin pinnalliseen asiaan huomiota kuin ylipainoon. Mitä enemmän on murheita, sitä enemmän vatvoo kaikkea pientäkin, ja yksi pieni juttu voi romahduttaa just ja just kasassa pysyvän korttitalon (kokemusta on julkisella paikalla itkemisestä, kun viimeinen pisara tuli, jostakin ihan pienestä "vastoinkäymisestä").
Joka tuutista tulee hoikkuuden ihannointia ja tietoa lihavuuden haitoista. Tieto sinällänsä on hyvä asia, mutta ei yhtään auta, kun ahmii keksejä illalla, jotta ei romahtaisi lasta saattohoitaessa. Ja ulkopuolisten tuomio ylipainosta, kun lihavat vain ovat laiskoja ja tyhmiä, tuntuu vielä pahemmalta. Valitettavasti ihmiset tuomitsevat, kuten sinäkin, toiset hyvin pinnallisista asioista, toisen ulkonäöstä tai tekstistä, sinun tapauksessasi. En olisi kokenut stressiä ulkonäöstä, jos sitä ei jatkuvasti mediasta ja muiden toimesta olisi tyrkytetty. Onneksi elämässäni on ollut fiksuja ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet, että lapsen sairauden ja kuoleman keskellä on hyvin toisarvoista, mitä syö, kunhan pysyy itse hengissä ja kuinka paljon painaa.
Voi, otan osaa. :´(
Itselläni on vastoinkäymisistä sama kokemus, että kun niitä kasaantuu, niin ihan naurettavan pienet jutut voi saada purskahtamaan itkuun. Ja kun kyyneleitä alkaa tulla, niitä sitten kanssa tulee, eikä kukaan tajua, miten voi koko maailma romahtaa ihan pikkujutusta... :(Kiitos❤
Toi on hirveä tunne, kun ne kyyneleet alkaa tulla ja eikä niitä enää pysty pidättelemään. Ja muut pitää ihan hulluna😂 no, onneks se ei oo pysyvä tila, vaikka pitkään voi kestää toipua vastoinkäymisistä.
Oon huomannut, kun on helpompaa on suhtautuminen omaan kroppaankin armollisempaa.
Ja kaikille lihaville, tehkää mitä lystäätte! Yritän opetella itse sitä ihan sillä, että suon itselleni kauniita vaatteita, bikineitä ym, ja yritän taistella sitten-kun-olen ajatuksia vastaan.
Kannattaa muistaa, että jos/kun saisit itsesi laihdutettua hoikaksi, voisi silloinkin tulla uusia lannistavia ”sitten-kun-”ajatuksia. Tärkeintä yrittää oppia hyväksymään itsensä sellaisena kun on ja nauttia kauniista vaatteista ja asusteista vaikka olisi kokoa xxl tai xxs. Googleta ”itsemyötätunto” ja tutustu aiheeseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse rakastan uimista järvessä. En ole kehdannut mennä uimaan n.10 vuoteen, vaikka uimapaikka olisi melko lähellä. Enkä edes ole mikään superlihava. 160/66. Haaveilen kesäisin, että miten ihanaa olisi pulahtaa raikkaaseen järviveteen. Pelkään, että ihmiset nauravat ja ottavat kuvia ja lataavat ne jonnekin naurettaviksi.Miten voi ihmisellä olla näin huono itseluottamus.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos❤
Toi on hirveä tunne, kun ne kyyneleet alkaa tulla ja eikä niitä enää pysty pidättelemään. Ja muut pitää ihan hulluna😂 no, onneks se ei oo pysyvä tila, vaikka pitkään voi kestää toipua vastoinkäymisistä.
Oon huomannut, kun on helpompaa on suhtautuminen omaan kroppaankin armollisempaa.
Ja kaikille lihaville, tehkää mitä lystäätte! Yritän opetella itse sitä ihan sillä, että suon itselleni kauniita vaatteita, bikineitä ym, ja yritän taistella sitten-kun-olen ajatuksia vastaan.