Tutkimus: Päivähoidossa olleet lapset menestyvät koulussa paremmin kuin kotihoidetut

Kun ajattelen alle kolmen vuoden ikäistä taaperoa en kyllä häntä laittaisi päivähoitoon . Kun tietää miten suuria lapsiryhmät ovat  ja miten vähän paikalla on henkilökuntaa , milloin mistäkin syystä , saa tuon ikäinen  lapsi usein vain välttämättömän huomion . Eli saa ruokaa ja vaipat , mutta usein ei ehditä sylissä pitämään eikä isossa joukossa kaikkia huomioimaan itkivätpä tai eivät . Miksi ihminen ei halua hoitaa usein kovasti kaivattua ja vihdoin saatua  lastaan itse ja kotona ?Käydä hänen kanssaan kerhoissa ja lasten leikkipaikoilla joissa kyllä saa lapsikin "oppia" sosiaalisuutta ? Tällainen kerhossa piipahtamisen  mahdollisuus on kyllä tarjolla melkein kaikkialla .  Siellä  näkee muita saman ikäisiä , oppiin yhdessäoloa ja kun alkaa väsymään pääsee  kotiin eikä tarvitse kilpailla huomiosta kun oma äiti sitä antaa kaiken aikaa . Tiedämme,  että lapsemme ovat nykyään lyhytjännitteisiä , hermostuneita ja rauhattomia ja itse uskon ,  että siihen syy on myös päivähoitopaikan jatkuvassa melussa ,  rauhattomassa ilmapiirissä  oleminen koko pitkän päivä ajan . Lapsen aivot ovat tuossa iässä  hurjassa kehitysvaiheessa. Lapsi tarvitsevat rauhaisan paljon  huomiota sisältävän ilmapiirin jotta lapsi pääsee kehittymään omaan tahtiinsa omaksi itsekseen . Kukaan aikuinen ei ikinä jaksaisi olla koko päivää  samankaltaisissa ryhmissä (no kertomansa mukaan opettajat melkein toki joutuu ) missä alle lapsiamme ja varsinkin  alle kolmevuotiaita pidetään ja se on muka heille hyväksi . Ei kyllä ole .

Ajatelkaa aikaa ennen päivähoitoa . Lapset hoidettiin äitien toimesta pääsääntöisesti kodeissa. Jos vanhemmat kumpikin olivat  työssä niin silloin heidän oli pärjättävä jopa itsekseen .  En usko ,  että tuon ajan ihmiset olivat missään oppimisen tai taitojen suhteessa ainakaan jälkeenjääneempiä  kuin nykyvuosien päivähoidetut tai   koulun aloittava pikkulapsemme ,uskallanpa  epäillä ,  että päin vastoin . 

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Ehkä pitää paikkansa ehkä ei. 

Meidän muksu ei kuitenkaan tule viettämään päivääkään päiväkodissa jos se vain minusta on kiinni 

Entä eskari?

Eskari taitaa olla  nykyään pakollinen valitettavasti. Sinnekkään en mielelläni laittaisi lasta. 

Onnks mulla on aikaa vielä puunita asioita. 

Vanhemmuudessa on nyt kuitenkin se juttu, että lapsen etu pitäisi panna omien mielihalujen edelle. Esim. se, että lapsi ei pääse opettelemaan ryhmässä olemista, ei ole lapsen etu, vaikka vanhemmalla onkin joku ideologinen syy esim. päiväkodin vastustamiselle. Lapsi ei kuitenkaan ole vanhempien omaisuutta, vaan kehittyy omaksi itsekseen ja omaksi persoonakseen, eikä kuitenkaan ole koko elämäänsä vanhempien kontrollissa.

Meidän esikoinen lopetti eskarin (koulun eskari) viime viikolla, ja eilen tuumasi, että nyt jo on eskaria ikävä. Vaikka monesti oli vaikea herätä aamulla kouluun (meidän paikkakunnalla on koulun eskari, joten lapset puhuvat koulusta) ja selvästi oli ennen loman alkua väsymystä ilmassa, niin kyllä se toisten lasten kanssa oleminen on silti lasten mielestä kaikkein mukavinta.

Lapsen etu ei ole joutua ryhmään tasapäistettäväksi ja taannutettavaksi. Lapsi pystyy opettelemaan muuallakin ryhmässä olemista kuin jossain helkkarin laitoksessa. 

Siskonlapset huutaa hurraata kun koulutloppuu lauantaina. Ei enää liianhelppoja ekaluokan tehtävi jotka ovat tylsistyttäneet koko vuoden. Kaikista kokeista täydet pisteet ja oppetajat ovat ihmetelleet miksi muksut koulussa tylsistyy. No ne tehtävät on liian helppoja joten kyllähän se tylsistyttää jos ei mitään haasteita ole. Niin ja kotona on kasvatettu eskariin saakka

En mä sanonut, että pitää mennä päiväkotiin, mutta itsehän tuolla kerroit, miten et mielellään laittaisi lastasi eskariinkaan. 

Juu, maailma on sellainen tasapäistävä paikka. Ennemmin tai myöhemmin lapsi siihen kuitenkin joutuu, ja vanhemman pitää vain hyväksyä se ja päästää irti. Ikuisesti ei lasta voi pitää altistettuna vain niille perheen omille arvoille.

En laita todellakaan eskariinkaan jos siltä voin lapsen vältää ja kotikoulu on paras vaihtehto. Niin eli mun pitäisi päästää lapsi paikkaan jossa sen arvomailma tuhotaan täysin kotiväki haukutan jne. Juu ei todellakaan tule tapahtumaan jos se vain minusta on kiinni. Minä ja mies ollaa lukioon saakka oltu kotiopetuksessa ja siinä ei ole ollut mitään ongelmaan. Kumpikin on työssään menestynyt ja minä lähden syksyllä opiskelemaan toista ammattia. Eli olemme siis pärjänneet elemässämme keskimäärin yhtä hyvin kuin kuka tahansa päiväkodin ja esiopetuksen läpikahlannutkin.

Niin, tässä juuri esimerkki siitä, että ei suinkaan ajatella lapsen etua (haluaisiko lapsi olla toisten kanssa ryhmässä ja saada kavereita), vaan vanhempien ideologian takia otetaan lapselta pois mahdollisuus vertaisryhmän seuraan.

Miksi painotat koko ajan kavereita? On hyvä, jos lapsi oppii olemaan ja tekemään asioita myös itsekseen, ei kaikkeen tarvita ryhmän tukea ja jatkuvaa kavereiden seuraa pienstä pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Ehkä pitää paikkansa ehkä ei. 

Meidän muksu ei kuitenkaan tule viettämään päivääkään päiväkodissa jos se vain minusta on kiinni 

Entä eskari?

Eskari taitaa olla  nykyään pakollinen valitettavasti. Sinnekkään en mielelläni laittaisi lasta. 

Onnks mulla on aikaa vielä puunita asioita. 

Vanhemmuudessa on nyt kuitenkin se juttu, että lapsen etu pitäisi panna omien mielihalujen edelle. Esim. se, että lapsi ei pääse opettelemaan ryhmässä olemista, ei ole lapsen etu, vaikka vanhemmalla onkin joku ideologinen syy esim. päiväkodin vastustamiselle. Lapsi ei kuitenkaan ole vanhempien omaisuutta, vaan kehittyy omaksi itsekseen ja omaksi persoonakseen, eikä kuitenkaan ole koko elämäänsä vanhempien kontrollissa.

Meidän esikoinen lopetti eskarin (koulun eskari) viime viikolla, ja eilen tuumasi, että nyt jo on eskaria ikävä. Vaikka monesti oli vaikea herätä aamulla kouluun (meidän paikkakunnalla on koulun eskari, joten lapset puhuvat koulusta) ja selvästi oli ennen loman alkua väsymystä ilmassa, niin kyllä se toisten lasten kanssa oleminen on silti lasten mielestä kaikkein mukavinta.

Lapsen etu ei ole joutua ryhmään tasapäistettäväksi ja taannutettavaksi. Lapsi pystyy opettelemaan muuallakin ryhmässä olemista kuin jossain helkkarin laitoksessa. 

Siskonlapset huutaa hurraata kun koulutloppuu lauantaina. Ei enää liianhelppoja ekaluokan tehtävi jotka ovat tylsistyttäneet koko vuoden. Kaikista kokeista täydet pisteet ja oppetajat ovat ihmetelleet miksi muksut koulussa tylsistyy. No ne tehtävät on liian helppoja joten kyllähän se tylsistyttää jos ei mitään haasteita ole. Niin ja kotona on kasvatettu eskariin saakka

En mä sanonut, että pitää mennä päiväkotiin, mutta itsehän tuolla kerroit, miten et mielellään laittaisi lastasi eskariinkaan. 

Juu, maailma on sellainen tasapäistävä paikka. Ennemmin tai myöhemmin lapsi siihen kuitenkin joutuu, ja vanhemman pitää vain hyväksyä se ja päästää irti. Ikuisesti ei lasta voi pitää altistettuna vain niille perheen omille arvoille.

En laita todellakaan eskariinkaan jos siltä voin lapsen vältää ja kotikoulu on paras vaihtehto. Niin eli mun pitäisi päästää lapsi paikkaan jossa sen arvomailma tuhotaan täysin kotiväki haukutan jne. Juu ei todellakaan tule tapahtumaan jos se vain minusta on kiinni. Minä ja mies ollaa lukioon saakka oltu kotiopetuksessa ja siinä ei ole ollut mitään ongelmaan. Kumpikin on työssään menestynyt ja minä lähden syksyllä opiskelemaan toista ammattia. Eli olemme siis pärjänneet elemässämme keskimäärin yhtä hyvin kuin kuka tahansa päiväkodin ja esiopetuksen läpikahlannutkin.

Niin, tässä juuri esimerkki siitä, että ei suinkaan ajatella lapsen etua (haluaisiko lapsi olla toisten kanssa ryhmässä ja saada kavereita), vaan vanhempien ideologian takia otetaan lapselta pois mahdollisuus vertaisryhmän seuraan.

Miksi painotat koko ajan kavereita? On hyvä, jos lapsi oppii olemaan ja tekemään asioita myös itsekseen, ei kaikkeen tarvita ryhmän tukea ja jatkuvaa kavereiden seuraa pienstä pitäen.

Koska ihminen on laumaeläin, ja ryhmässä toimimaan oppiminen on todella tärkeää. Kavereiden merkitys vertaisryhmänä lapselle on todella suuri. Eristetty lapsi on aika harvoin onnellinen.