Kompromissit parisuhteessa KÄYTÄNNÖSSÄ
Kompromissit parisuhteessa KÄYTÄNNÖSSÄ
klo 9:15 | 31.5.2018
Oletko tehnyt parisuhteessasi kompromisseja jostain asioista, pienistä tai suurista? Kerro käytännön esimerkki ja miten ne ovat toteutuneet? Joustatteko välillä kompromissista? Ja kuinka usein olette valmiita joustamaan?
Onko olemassa asioita, joista ei voi kompromissia tehdä?
Meidän parisuhteessa toinen on kotihiiri ja toinen kylänluuta. Aluksi tämä aiheutti ongelmia, kun toinen oli koko ajan menossa ja toinen olisi halunnut viettää enemmän aikaa yhdessä.
Asiasta aikoinaan keskusteltiin paljon ja kun tahtoa oli yhdessä olla, niin molemmat tulivat vähän toista vastaan. Kotihiiri antaa toisen mennä (eikä valita jokaisesta menosta) ja kylänluuta ei suostu ihan jokaiseen menoon mitä olisi tarjolla. Yhteistä aikaa järjestetään kerran viikossa tai kahdessa.
Alussa oli vähän hakemista, että löydettiin molemmille sopiva käytäntö, mutta nyt ollaan tyytyväisiä.
En tuohon joustamisasiaan osaa vastata. Tottakai tarpeen mukaan joustetaan, mutta jos toinen alkaisi vaatimaan jatkuvaa joustoa, niin eihän se asia sitten enää olisi niin kuin alunperin oltiin sovittu.
Minä halusin ison perheen, mies halusi olla lapseton. Teimme yhden lapsen ja nyt minulla ei ole isoa perhettä ja mies on "väkisin" isä. Rakastan lastani, mutta surettaa, ettei lapsia tule enempää.
Lapsiasia on semmonen mistä ei vaan voi neuvotella.
Tiedän et tulevaisuudessa joudun luopumaan joko miehestä tai kaupungissa asumisesta miehen vuoksi, kun mies haluaa asua maalla. Ollaan tehty kompromissi sen suhteen et asutaan nyt pk-seudun sydämessä ja myöhemmin maalle.
Meillä yksi isoimmista kompromisseista on tehty lähtemisestä. Mies on sellainen hetivalmis-tyyppi, joka on minne vaan valmis lähtemään seuraavan viiden minuutin aikana, reissuunkin lähtiessä tavara on pakattu jo edellisenä päivänä ja itse taas olen sellainen haahuilija-taivaanrannanmaalari ja järkyttävän hidas lähtemään. Toki jos on joku tietty aika milloin pitää jossain olla, menee aikataulussa, mutta muussa sitten voisin vetelehtiä ikuisuuden ennen kuin olen lähtövalmis.
Alkuun tästä oli hirveästi riitoja, mies ei olisi jaksanut odotella ja minä en jaksanut kuunnella sitä huomauttelua enkä kiirehtiä mihinkään. Nyt sitten mies on nätisti hiljaa ja minä taas nopeuttanut lähtövalmiuttani ja molemmat ovat tyytyväisiä - päästään miehen mieliksi nopeammin lähtemään ja minä saan hieman aikaa maleksia.
Eiköhän jokaisen parisuhteen onnistuminen vaadi sitä, että kompromisseja tehdään jossain asiassa. Vai onko jollain parisuhde, missä ei olisi tarvinnut tehdä yhtä ainuttakaan kompromissia?