Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Hyvin outo mies ja parisuhde nykyisin

Kristiina81
30.05.2018 |

Tässäkö tää nyt oli. Mies on nykyisin aina väsynyt tekemään mitään. Yleensä kun kysyn johonkin tai ehdotan jotain vastaus on en jaksa tai menkää vaan muut perheestä eli minä ja lapset.

Jos yritän halata mies sanoo miks pitäs. Jos kysyn rakastaako mua sanoo katotaan. Jutellaa joskus toiste. Sitä ei tuu.
Sit ku yritän inttää ja seuraan perään niin alkaa kiroilee eikä suostu juttelee. Jos olen samassa huoneessa pyytää jättämään rauhaan. Jos en lähde huoneesta alkaa laittaa ovea kiinni ja mä oon siinä välissä. Sit sanoo et mee pois tai sua sattuu. Mitä tää on. Oon oikeesti lähteny sit pois ku en tiiä työntäiskö se ihan oikeesti sen oven väkisin mun päälle. Kuka aikuinen tollasta ees tekee??

Kysyin meneekö töissä huonosti sano että ei. Silti välillä uhkailee irtisanovansa itsensä.

Nukutaan eri huoneissa. Aamusin mies nousee myöhemmin ku muut eikä yleensä sano mitään. Tekee kahvia ja menee partsille yksin istumaan.

En tiiä mitä tässä nyt sit. Kesälomakin tulossa ja mies sanoo et haluu vaan olla rauhassa eikä tehdä mitään. Eikä todellakaan mene lääkäriin vaikka olen pyytänyt.

Olen kysynyt haluaako sit erota sano et ei. Onko kellään tällaista ollut?

Kommentit (46)

Vierailija
41/46 |
31.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäänsä kyllästynyt.

Tämä. Kyllästynyt. Joskin "kyllästynyt" kuulostaa hurjan lievältä ilmaisulta. Totaalitympääntynyt?

Kuvitellaan että kävelen koiran kanssa kaukana erämaassa. Koira kävelee vierelläni. En minä sitä siihen pakota, en edes käytä kaulapantaa ja hihnaa. Kumpikin kävelee vapaaehtoisesti, vapaasti. Kävelemme yhdessä vierekkäin koska se kummastakin on hyvä juttu, kummallekin se sopii. No, kenties koira pysähtyy ja menee maahan makaamaan, ei enää hievahdakaan. On täysin hyödytöntä ja jopa haitallista jos minä sitten yritän väkisin houkutella tai piristää tai kannustaa tai komentaa tai pakottaa tai huijata tai pelotella sitä koiraa ylös ja liikkeelle. Ei se edes hievahda. Joten odottelen niin kauan kuin jaksan, josko koira ihan omatoimisesti nousisi. Kun en enää jaksa odottaa, yritän ottaa koiran syliini ja kantaa sitä. Jos kantaminen onnistuu, ongelma ratkaistu. Jos en jaksa kantaa koiraa, jätän sen siihen, jatkan matkaa yksin.

...

Jotkut hullut ihmiset laittaisivat koiran hihnaan ja väkisin raahaisivat sitä, se raahautuisi kivuliaasti kyljellään maassa ja hullut valittaisivat "onpa raskasta, kylläpäs tämä koira tuottaa minulle paljon vaivaa". Jos kyseessä on koiranulkoilutus niin tuo henkilö on ilmiselvästi hullu koiranulkoiluttaja, eläinrääkkääjä. Jos kyseessä on parisuhde niin kyseessä on tyypillinen aviovaimo.

Mies tekee vertauksen, jossa vaimo on ihminen ja aviomies koira??? 

Vierailija
42/46 |
31.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Näitä teidän naisihmisten kommentteja lukiessa tuntuu että se parisuhdevala tuntuu menevän kaikilla suurinpiirtein näin:

"Niin myötä- kuin minun vastamäessä. Jos sinulla on vaikeaa niin se on moroooooo ...."

En varmaankaan ole ainoa, joka haluaisi kuulla sinun ohjeesi aloittajalle. Mitä hänen sinun mielestäsi pitäisi nyt tehdä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/46 |
31.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäänsä kyllästynyt.

Tämä. Kyllästynyt. Joskin "kyllästynyt" kuulostaa hurjan lievältä ilmaisulta. Totaalitympääntynyt?

Kuvitellaan että kävelen koiran kanssa kaukana erämaassa. Koira kävelee vierelläni. En minä sitä siihen pakota, en edes käytä kaulapantaa ja hihnaa. Kumpikin kävelee vapaaehtoisesti, vapaasti. Kävelemme yhdessä vierekkäin koska se kummastakin on hyvä juttu, kummallekin se sopii. No, kenties koira pysähtyy ja menee maahan makaamaan, ei enää hievahdakaan. On täysin hyödytöntä ja jopa haitallista jos minä sitten yritän väkisin houkutella tai piristää tai kannustaa tai komentaa tai pakottaa tai huijata tai pelotella sitä koiraa ylös ja liikkeelle. Ei se edes hievahda. Joten odottelen niin kauan kuin jaksan, josko koira ihan omatoimisesti nousisi. Kun en enää jaksa odottaa, yritän ottaa koiran syliini ja kantaa sitä. Jos kantaminen onnistuu, ongelma ratkaistu. Jos en jaksa kantaa koiraa, jätän sen siihen, jatkan matkaa yksin.

...

Jotkut hullut ihmiset laittaisivat koiran hihnaan ja väkisin raahaisivat sitä, se raahautuisi kivuliaasti kyljellään maassa ja hullut valittaisivat "onpa raskasta, kylläpäs tämä koira tuottaa minulle paljon vaivaa". Jos kyseessä on koiranulkoilutus niin tuo henkilö on ilmiselvästi hullu koiranulkoiluttaja, eläinrääkkääjä. Jos kyseessä on parisuhde niin kyseessä on tyypillinen aviovaimo.

Mies tekee vertauksen, jossa vaimo on ihminen ja aviomies koira??? 

No ei voinut verrata että aviomies on itsepäinen muuli, koska muulia ei pahinkaan hullu jaksa kantaa.

Vierailija
44/46 |
31.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet tyypillinen nainen. Ensin valitat vuosikausia sitä kuinka vaikea on löytää parisuhdetta. Sitten kun vihdoin parisuhteen saat niin teet kaikkesi sabotoidaksesi sen pilalle. "Vaikka kuinka ahkerasti kiusaan ja ahdistelen miestäni jättämättä häntä hetkeksikään rauhaan, hän ei edelleenkään pidä minusta, onpa kumma! Mikä häntä vaivaa?" Sinä häntä vaivaat. Totaalisia tolvanoita nuo kommentoijat jotka sanovat että miehelläsi on masennus. Rasittava kumppani ei ole masennus.

Ja jos nyt tahdot sanoa että sinulla ei kestänyt vuosikausia löytää parisuhdetta ja että sinulla oli paljonkin hyviä miehiä joista valita, niin tuota: miksi valitsit itsellesi miehen joka ei voi sietää sinua?

-Terveisin, 31v mies...

Olin naimisissa. Käyttäydyin kun aviomiehesi. Vaimoni oli kuin sinä eli ei kertakaikkiaan tajunnut lopettaa. Naisilla on omituinen sairaalloinen pakkomielle, pakko pysyä parisuhteessa. Miksi täytyy väkisin pysyä kuolleessa suhteessa vaikka se on kidutusta kummallekin? Lopulta minä häivyin, otin avioeron. "Masennukseni" loppui heti kun vaimoni oli poissa silmistäni.

Elä omaa elämääsi. Älä tärvele teidän kummankin elämää.

Ao oli ehdottanut eroa. Ei käynyt miehelle. Kuka se tässä sairaalloisen pakkomielteisesti haluaa roikkua suhteessa? Vaikka olisi itse siihen tyytymätön.

Vierailija
45/46 |
31.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet tyypillinen nainen. Ensin valitat vuosikausia sitä kuinka vaikea on löytää parisuhdetta. Sitten kun vihdoin parisuhteen saat niin teet kaikkesi sabotoidaksesi sen pilalle. "Vaikka kuinka ahkerasti kiusaan ja ahdistelen miestäni jättämättä häntä hetkeksikään rauhaan, hän ei edelleenkään pidä minusta, onpa kumma! Mikä häntä vaivaa?" Sinä häntä vaivaat. Totaalisia tolvanoita nuo kommentoijat jotka sanovat että miehelläsi on masennus. Rasittava kumppani ei ole masennus.

Ja jos nyt tahdot sanoa että sinulla ei kestänyt vuosikausia löytää parisuhdetta ja että sinulla oli paljonkin hyviä miehiä joista valita, niin tuota: miksi valitsit itsellesi miehen joka ei voi sietää sinua?

-Terveisin, 31v mies...

Olin naimisissa. Käyttäydyin kun aviomiehesi. Vaimoni oli kuin sinä eli ei kertakaikkiaan tajunnut lopettaa. Naisilla on omituinen sairaalloinen pakkomielle, pakko pysyä parisuhteessa. Miksi täytyy väkisin pysyä kuolleessa suhteessa vaikka se on kidutusta kummallekin? Lopulta minä häivyin, otin avioeron. "Masennukseni" loppui heti kun vaimoni oli poissa silmistäni.

Elä omaa elämääsi. Älä tärvele teidän kummankin elämää.

Ao oli ehdottanut eroa. Ei käynyt miehelle. Kuka se tässä sairaalloisen pakkomielteisesti haluaa roikkua suhteessa? Vaikka olisi itse siihen tyytymätön.

Vierailija
46/46 |
31.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tuollainen sovi lapsille parisuhteen malliksi. Suhde on saatava kohenemaan, tai sitten ero. Myös ap voi päättää erosta, oman hyvinvointinsa vuoksi, vaikka mies ei sitä haluaisikaan.