Sinä 85-88-syntynyt, mihin "kastiin" kuuluit yläasteella?
Olitko kenties pissis, ernu, hevari, hippi, emo, fruittari vai mikä? Vai olitko harvinaisuus, joka ei kuulunut mihinkään?
Onko nykyään enää mitään nuorison "alalajeja" muutakuin kaikki samaa massaa? (tytöillä: hiukset keskijakauksella, palkkikulmat, pillifarkut/revityt farkut niin että nilkat näkyvät, kånken-reppu/niken jumppapussi ja pyöränä jopo)
Kommentit (48)
En mihinkään. Meidän kaveriporukka oli ihan keskiverto taviksia, osa kuului jopa siihen "suosittujen" jengiin, mut jokainen näytti ihan itseltään.
Meidän koulussa ei ollut 2000-luvun alussa mitään selkeitä tyylejä, ei ollut hevareita, fruittareita, tms. Muutama pissikseksi lokeroitava ehkä, mut muuten oltiin kyllä ihan samaa massaa kaikki.
Mun mielestä aika lailla tavis. Suurin osa oli samaa massaa.
Olin panomiesten eli pleijereiden hiljainen kaveri. Vähän naisellinen silloin. Nyt olen hiljainen kaveri yksin yksiössäni. Kiitos jumalalle näistä.
Olin nothing. Jatkuvaa pilkkaa ja vähättelyä. Yritin olla hevari mutten onnistunut siinäkään ja siitäkin sai sitten kuulla. Yritin olla myös oma itseni ja ottaa kaikki huomioon mutta kiusaaminen yltyi. Onneksi yläaste oli ohi kolmessa pitkässä vuodessa.
Pissiksiä taidettiin olla koko kaveriporukka.
Itse olin punkkari, mutta suurin osa oli pissiksia, hoppareita, hevareita. Yksi oli rockabilly, sitten oli joku hikari joka painoi koko yläasteen tarkoituksena saada vain hyviä numeroita, taisi olla joku hippikin seassa.
T: num. 28
Tavis. En suosittu, en hyljeksittykään. Sellainen kunnon mies, joka ei saa pimppaa.
Tavis. Sosiaalisesti ihan pidetty ja kavereita oli riittävästi, kaikkien kanssa tulin juttuun. Olen ollut aina sosiaalisesti aika lahjakas ja ulospäinsuuntautunut, jokaisesta uudesta koulusta tai työstä on löytynyt heti kavereita.
Ulkonäkö, vaatteet, meikkaus tai pojat eivät kiinnostaneet vielä silloin, kaikki aika meni tallilla ja silloinkin ainoa intohimo oli hevoset. Vähän hitaasti kehittyvä olin kyllä, koska yläasteella olin paljon enemmän lapsi kuin muut, ainakin henkisesti. Muistaakseni seiskan alussa leikin viimeisen kerran tosissani. Nyt ya-ikäiset näyttävät niin tyylikkäiltä ja aikuisilta, tuskin hyppivät hangessa tai rakentavat majoja.
Oon 88. Olin tavis ja yritin olla pissis. Tai olin ehkä noiden välimuoto. En ollut suosituimpien joukossa mutta siinä aika lähellä. Oi niitä aikoja! Oli kamalaa ja ihanaa.
Oon vm 87. Olin normi tavista, peruskamuja mulla oli , nekin siis ihan tavallisia. Ei oltu "suosittuja", semmosta näkymätöntä porukkaa varmaankin:D
Olin köyhästä perheestä niin en kelvannut mihinkään porukkaan
Olin sellainen, jonka poissaoloa ei huomattu, mutta kuitenkin kaikkien kaveri ja kaikille tasapuolisesti puhuin ja minulle puhuttiin. En edustanut mitään suuntausta tai ryhmää. En hikari, en huonoin, keskiverto. Tavallinen. Siis niin tavallinen kuin pystyy ihminen olemaan ihan vaatteista lähtien :D
Sellainen hevari, ehkä vähän ernukin. Aina mustat vaatteet. Synkkä olemus.
Suurin osa meidän luokalla oli pissiksiä ja hoppareita, pari hevaria joukossa. Minä olin kai semmmoinen only gay in the village- tyyppi. Pukeuduin täysin mauttomasti ja istuin masentuneena kotona, kun en ollut koulussa.
En mikään mainituista. Ei kai pissikset tai emot osuneet vielä tuon ikäisiin? Ei ainakaan meidän koulussa noista puhuttu. Minä hengailin milloin keidenkin kanssa, kavereita riitti, ja pukeuduin milloin mitenkin, ihan viikon sisällä tyyli muuttui. N -85
Mikä v*ttu on ERNU?! Välillä tuntuu kuin en olisi elänyt ikäisteni kanssa samassa maailmassa.