Sinä 85-88-syntynyt, mihin "kastiin" kuuluit yläasteella?

Luuserisakkia olin silloin ja yhä vieläkin :(

Olin tavis. Pari hyvää kaveria, poikien silmissä ruma ja syrjitty. Miehiltä sain ensimmäisen kerran huomiota 26-vuotiaana

Koulun ainoa hevari eli siis pohjasakkaa.

Pissis kuulema :D järkee tuli kyllä jo lukioaikana

Farkut ja college-paita, eli tavis varmaan. Rankasti koulukiusattu.

Ensin tavis, mutta sitten kun aloin saada huomiota "suosituilta" niin muutuin vähän pissikseksi. Tosin häpeilin sitä niiden oikeiden vanhojen kavereiden seurassa ja esim. kun vaihdoin seuraa niin kävin välillä vessassa vaihtamassa vaatteita/lisäämässä/vähentämässä meikkiä sen mukaan kenen porukkaan olin menossa seuraavaksi. Huoh, oli se hankalaa :D

olin ihan vaan luuseri :D  hajuttomat ja mauttomat vaatteet jostain prismasta, ei tyylitajua, hiukset roikkui päätä myöten, ei meikkiä. muistan kuinka kaikkien piti kuulua johonkin tällaiseen ryhmään ollakseen vähän cool. luuseriudestakin pystyi nousemaan, jos sai kasattua itselleen vaikka "emo" tai "ernu" imagon. itse en siinä onnistunut.

Nykyään ei katukuvassa ( ainakaan pk. seudulla ) enää näitä näy. kaikki tuntuu olevan sitä samaa siististi sliipattua massaa. vaikea enää ulkonäön perusteella sanoa, ketkä voisivat olla niitä epäsuosittuja, joita itse edustin. kaikki on nykyään nättejä ja siististi pukeutuvia.

Ernu tietty. Masentunut vieläkin.

Kyllä ne nykyään on kaikenlaisia hiihtäjiä. On metallinaamaa ja sateenkaaritukkaa. Taitaa ne tavisliisat olla vähemmistössä, jätkissä taas sitten on aivan liikaa taviksia. 

Tavis olin, sillä olin liian arka pyytämään vanhemmilta rahaa uusiin vaatteisiin (olimme köyhiä). Toisaalta onneksi näin, sillä muuten olisin varmaan ostanut paineen alla niitä pissisvaatteita, micmacia ja playboypupu-toppeja!! 😁

Täällä epäsuosittu ja kiusattu nörttityttö vm. -85. Muuten olin melko tavis.

Olin luuseri, eli köyhästä perheestä rumissa vaatteissa kulkeva, alaviistoon katsottava tyyppi, jolla oli vielä rillit! Hui! Parikymppisenä olinkin sit jo mallimammojen pyyntöjä välttelevä, rehellisesti sanottuna kaunis nuori nainen. Itsetunto ei ole koskaan ollut kohdillaan sen alentuvan kohtelun takia, mitä koulussa koin, mutta ei sitä päältäpäin huomaa. Silti toivon joskus, ettei kouluaika olisi ollut ihan niin paskaa.

Hevari/gootti. Ja mihin tuo nyt tänä päivänä olisi muuttunut? Edelleen sama musiikki menee. Pukeutuminen on rauhallisempaa kuin teininä.

Goottihippiernu :D

Maalaiskunnassa ei kauheasti mitään alalajeja ollut. Pojilla oli tummat vaatteet, hiukset mallia jakaus tai hyppyritukka 😁 Olin ujo poika joka tarkkaili tilannetta porukan sivummalla. Tietokoneet ja joukkuelajit kiinnostivat ja salaa katselin tyttöjä välitunneilla. Luokassa istuin aina nurkkapaikalla takarivissä. Pienellä paikkakunnalla koulussa oli hyvä meininki eikä tappeluita tai kiusaamista ollut 👍

Mies vm86

Ihan vaan tunnollinen, yksinäinen hikari.

Mä oon '90, mutta kastit näköjään samat. Meidän perälle taisi emot ja ernut tulla vasta enemmän kuin olin itse jo lukion puolella. Olin itse sitä emokastia, yläasteen alkupuolella tosin olisin salaa halunnut olla pissis... Ja vähän varmaan olinkin pukeutumisen puolesta, mutta luonne/suosio ei ihan niihin piireihin riittänyt.

Nykynuorisot tosiaan eivät tunnu juuri erottuvan toisistaan. Heidät voi ehkä jakaa karkeasti kolmeen: tavikset, sporttiset ja (japani)ernut. Ernuja selkeä vähemmistö, mutta heitäkin näkee. Hevarit, punkkarit, rokkarit ja hipit tuntuvat pudonneen kuvasta täysin. Ehkei musiikkimaku enää ole samalla tavalla identiteettikysymys.

Mä olin vähän pissimäinen, mutta samalla luokan priimus ja oppilaskunta-aktiivi. Vaatteet viimeisen päälle, nenä vähän pystyssä, viikonloppuisin pussikaljaa ja röökiä takapihalla. Keskiarvo silti yli 9,5. Samanlaisia oli parhaat kaverit. Koulu oli tärkeä, mutta muuten pissisteltiin. Osattiin käyttäytyä aikuisten seurassa.

Olin aika epäsuosittu ja kuuntelin erilaista musiikkia kuin muut.

Freaks & Geeks -sarja alkoi niihin aikoihin ja hihkuin kun viimein pystyin samaistumaan johonkin: Olin aivan kuin Lindsay Weir! Ei hänkään ollut kunnolla freak tai geek, jotain siltä väliltä ja kaikki suhtautuivat epäillen.

Mä olin punkkari, tukka irokeesi ja naamassa ja korvissa hakaneuloja. Vaatteet meiningillä ihansama, enimmäkseen ostin kierrätyskeskuksesta mitä vaan mikä meni päälle, sellainen sekava sekamelska. Ei ollu niin justiinsa. Koulussa kävin jos jaksoin. Meni röökiä ja kaljaa vedellessä ja randomtuttavien kanssa nusautellessa yläaste ja lukio. Olin tosi vihanen maailmalle ja kaikille, muunmuassa itelleni. No sieltä noustiin. Nykyään menee ihan hyvin.