Olenko aivan hirveä miniä?

Vierailija kirjoitti:

Isä saa pian valmistautua siihen, kun venäläinen anoppi asuu heillä antamassa lastenhoitovinkkejä ja hänen vanhempansa taas eivät saa edes tulla piipahtamaan.

Äitini ei ole venäläinen, ja asuu meistä 150km päässä. Hänen vanhempansa saavat muutaman viikon päästä nähdä vauvaa useamman kerran viikossa, jos vain tahtovat. Vaikka minulla ei ole hyvät välit heihin, niin en voi lapselta viedä isovanhempia. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen luettuani: mielestäni kuulostat kyllä aika ehdottomalta itsekin. On tylyä sanoa, että ette sitten tule vauvaa katsomaan sen paremmin sairaalaan kuin kotiinkaan. Kirjoittamasi esimerkit appivanhempien tungettelusta, kuten puheet vauvan nimen julkaisusta, vaatteista, imetyksestä, hoitopaikasta, koulusta eivät mielestäni ole tuollaisenaan mitään loukkaamista tai tungettelua vaan ihan normaalia kiinnostusta ja ihmisten välistä keskustelua.  

Ymmärrän että sinulla on erilainen tausta ja olet sitä kautta oppinut erilaiset tavat ja toisaalta hormonit hyrskyvät ylikierroksilla. Kuitenkin myönteinen suhtautuminen puolin ja toisin auttaa tosi paljon ja ruokkii hyvää.

Jos olisi heihin hyvät välit niin olisin luultavasti päästänyt kotiinpääsypäivänä katsomaan vauvaa. He ovat menneet meille omilla avaimillaan (sillon kun heillä ne vielä oli) ja veivät vauvalle ostettuja vaatteita kierrätykseen, koska olivat "väärän värisiä/väärästä materiaalista/rumia". Imetyksen anoppi lyttäsi kokonaan, ei kuulemma ole okei opettaa lasta roikkumaan rinnalla. "Hyvin toi *miehen nimi* kasvoi korvikkeella!" On myös epäillyt minun tyydyttävän omia seksuaalisiani tarpeita imetyksellä. He olivat apen kanssa käyneet yhdessä jo steinerkoulun avoimien ovien päivässä, toivat sieltä esitteitä ja ilmoittivat että tänne se lapsi sitten menee. Päiväkotikin oli valittu valmiiksi, se missä mieheni on ollut. Matkaa sinne noin 25km, meillä alle 500m päässä lähin päiväkoti. Itse en koe tätä normaalina 

Ap

Itse en koe tätä ollenkaan uskottavana. Sorry. Aki Hirviniemi taas trollailemassa vauvapalstalla.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen luettuani: mielestäni kuulostat kyllä aika ehdottomalta itsekin. On tylyä sanoa, että ette sitten tule vauvaa katsomaan sen paremmin sairaalaan kuin kotiinkaan. Kirjoittamasi esimerkit appivanhempien tungettelusta, kuten puheet vauvan nimen julkaisusta, vaatteista, imetyksestä, hoitopaikasta, koulusta eivät mielestäni ole tuollaisenaan mitään loukkaamista tai tungettelua vaan ihan normaalia kiinnostusta ja ihmisten välistä keskustelua.  

Ymmärrän että sinulla on erilainen tausta ja olet sitä kautta oppinut erilaiset tavat ja toisaalta hormonit hyrskyvät ylikierroksilla. Kuitenkin myönteinen suhtautuminen puolin ja toisin auttaa tosi paljon ja ruokkii hyvää.

Jos olisi heihin hyvät välit niin olisin luultavasti päästänyt kotiinpääsypäivänä katsomaan vauvaa. He ovat menneet meille omilla avaimillaan (sillon kun heillä ne vielä oli) ja veivät vauvalle ostettuja vaatteita kierrätykseen, koska olivat "väärän värisiä/väärästä materiaalista/rumia". Imetyksen anoppi lyttäsi kokonaan, ei kuulemma ole okei opettaa lasta roikkumaan rinnalla. "Hyvin toi *miehen nimi* kasvoi korvikkeella!" On myös epäillyt minun tyydyttävän omia seksuaalisiani tarpeita imetyksellä. He olivat apen kanssa käyneet yhdessä jo steinerkoulun avoimien ovien päivässä, toivat sieltä esitteitä ja ilmoittivat että tänne se lapsi sitten menee. Päiväkotikin oli valittu valmiiksi, se missä mieheni on ollut. Matkaa sinne noin 25km, meillä alle 500m päässä lähin päiväkoti. Itse en koe tätä normaalina 

Ap

Itse en koe tätä ollenkaan uskottavana. Sorry. Aki Hirviniemi taas trollailemassa vauvapalstalla.  

Hienoa jos sulla itsellä on ollut niin helpot suhteet appivanhempiin, ettet koe mun ongelmaa uskottavana. Valitettavasti toisille tää on arkipäivää.

Ap

Uskon että teet oikeita ratkaisuja yhdessä miehesi kaa.

Ihan alku oli ok, mutta sitten se paljastui, typerä trolli...

Meillä anoppi olevansa tervetullut meille joka ikinen päivä, monta kertaa, kun meidän esikoinen syntyi. Raahasi meille rumia vaatteita, jotka oli monta numeroa liian isoja.

Pauhasi koulusta, lähikouluun ei ole menemistä, vaan vaarallisemman tien takana olevaan kouluun, jossa mieheni sekä anoppi itse aikoinaan on käynyt. Koska suvun perinne...

Ihan joka asia oli väärin. Imetys ei onnistunut, joten olen huono äiti. Lapsi nukutettiin kyljelleen, sekin väärin, kun hänen lapsensa olivat nukkuneet mahallaan. Harsovaipat olisi pitänyt olla, kirjaimellisesti ne samat, kuin isällänsä 35 vuotta aiemmin. Oli säästänyt... En olisi saanut käydä vauvan kanssa kaupassa. Siis ruokaostoksilla kärrylenkin lomassa. Olisi halunnut hoitaa... Väärä nimi valittiin, ja anoppi sai tietää den ristiäisissä kuten kaikki muutkin. On kuulemma epäilyttävä tapa. eikä edes tehty vauvalle omaa huonetta, kun pinnis mahtui mainiosti meidän makkariin.

Jos AP joudut tuosta samasta puoliakaan, niin pidä riittävästi etäisyyttä. Mä olin tulossa hulluksi, vasta välien katkaisu auttoi tilanteeseen. Ei tarvitse olla kynnysmattona kenellekään. Edes anopille, vaikka hän miehesi äiti onkin.

Vierailija kirjoitti:

Et ole hirveä. Oikein hyvä idea olla päästämättä ketään synnärille, ja kotonakin pieni varoaika, jos ovat noin tunkeilevia ja epäystävällisiä.

Siis miten niin sairaalaan ei saa mennä vieraita?

Koskas tämmönen laki on tullut voimaan?

Vierailija kirjoitti:

Teidänhän se lapsi on, ei niiden isovanhempien. Jos syystä tai toisesta ensimmäiset viikot haluatte viettää ihan vaan perheen kesken, kyllä sukulaisten ja tuttavien pitäisi tuota toivetta mukisematta kunnioittaa.

Olen ymmärtänyt, että mukavien ja auttavaisten ihmisten vierailut on tervetulleita just äidin väsymyksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole hirveä. Oikein hyvä idea olla päästämättä ketään synnärille, ja kotonakin pieni varoaika, jos ovat noin tunkeilevia ja epäystävällisiä.

Siis miten niin sairaalaan ei saa mennä vieraita?

Koskas tämmönen laki on tullut voimaan?

Helsigin naikkarillakin on osasto jolle ei saa mennä vieraita. Laki se ei ole mutta sairaala kieltää.

Et ole hirveä vaan anoppisi on. Synnytyksen jälkeen on muuten stressiä, siihen ei tarvita enää sitä lisää. Ja kyllä se on se lapsen äiti, joka päättää, ketä laskee kotiin katsomaan vauvaa vai laskeeko ketään. Miehille nyt yleensä on helppo kutsua vieraita, mikäs siinä on sohvalla seurustella, kun vaimo keittää kahvit ja tarjoaa tuoreet leipomukset vieraille.

Omakin mies olisi päästänyt flunssaa sairastavan katsomaan vauvaa, mutta sen minä kielsin. En pystynyt kunnolla istumaan ja rinnat oli niin kipeät, että kuljin kotona yläruumis paljaana. Senkö vieraat olisivat halunneet nähdä?

Vierailija kirjoitti:

Et ole hirveä vaan anoppisi on. Synnytyksen jälkeen on muuten stressiä, siihen ei tarvita enää sitä lisää. Ja kyllä se on se lapsen äiti, joka päättää, ketä laskee kotiin katsomaan vauvaa vai laskeeko ketään. Miehille nyt yleensä on helppo kutsua vieraita, mikäs siinä on sohvalla seurustella, kun vaimo keittää kahvit ja tarjoaa tuoreet leipomukset vieraille.

Omakin mies olisi päästänyt flunssaa sairastavan katsomaan vauvaa, mutta sen minä kielsin. En pystynyt kunnolla istumaan ja rinnat oli niin kipeät, että kuljin kotona yläruumis paljaana. Senkö vieraat olisivat halunneet nähdä?

Ok. Äiti päättää silloin kun on tehnyt lapsen typeryksen kanssa. Muutoin sovitaan yhdessä, ei se isäkään välttämättä halua vieraita vaikka äiti haluaisi koko suvun paikalle.

Miksi et päästä anoppia katsomaan vauvaa aikaisemmin? Ei kai hän teille asumaan jää kuitenkaan? :D

Joo joo, veljeni venäläinen vaimoke oli sairaalassa katsomassa meidän vauvaa suunnilleen heti kun napanuora oli saatu poikki. Ei tuo 6 viikkoa ja venäläinen perhekeskeisyys (koko suku siis) nyt oikein istu samaan tarinaan.

Ap. ei ole mistään kotoisin.

Ei ainakaan Venäjältä.

Itse en kyllä toimisi noin. Päästäisin isovanhemmat katsomaan lasta aikalailla ensimmäisinä päivinä, mutta sen jälkeen sanoisin heille, että nyt olemme rauhassa muutaman viikon ja tutustumme vauvaan.

Ikävää, että ovat olleet hankalia sinulle, mutta varmasti hakuavat nähdä lapsenlapsensa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen luettuani: mielestäni kuulostat kyllä aika ehdottomalta itsekin. On tylyä sanoa, että ette sitten tule vauvaa katsomaan sen paremmin sairaalaan kuin kotiinkaan. Kirjoittamasi esimerkit appivanhempien tungettelusta, kuten puheet vauvan nimen julkaisusta, vaatteista, imetyksestä, hoitopaikasta, koulusta eivät mielestäni ole tuollaisenaan mitään loukkaamista tai tungettelua vaan ihan normaalia kiinnostusta ja ihmisten välistä keskustelua.  

Ymmärrän että sinulla on erilainen tausta ja olet sitä kautta oppinut erilaiset tavat ja toisaalta hormonit hyrskyvät ylikierroksilla. Kuitenkin myönteinen suhtautuminen puolin ja toisin auttaa tosi paljon ja ruokkii hyvää.

Jos olisi heihin hyvät välit niin olisin luultavasti päästänyt kotiinpääsypäivänä katsomaan vauvaa. He ovat menneet meille omilla avaimillaan (sillon kun heillä ne vielä oli) ja veivät vauvalle ostettuja vaatteita kierrätykseen, koska olivat "väärän värisiä/väärästä materiaalista/rumia". Imetyksen anoppi lyttäsi kokonaan, ei kuulemma ole okei opettaa lasta roikkumaan rinnalla. "Hyvin toi *miehen nimi* kasvoi korvikkeella!" On myös epäillyt minun tyydyttävän omia seksuaalisiani tarpeita imetyksellä. He olivat apen kanssa käyneet yhdessä jo steinerkoulun avoimien ovien päivässä, toivat sieltä esitteitä ja ilmoittivat että tänne se lapsi sitten menee. Päiväkotikin oli valittu valmiiksi, se missä mieheni on ollut. Matkaa sinne noin 25km, meillä alle 500m päässä lähin päiväkoti. Itse en koe tätä normaalina 

Ap

Tämä! Oikeesti?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet, mutta jos miehesi on kanssasi samaa mieltä, että on ok jumittua kotiin kuudeksi viikoksi, niin sitten teette niin.

Miehelle asia on ok. Itse olen ajatellut ajaksi noin kaksi-kolme viikkoa, en pystyisi kauempaa olemaan kotona käymättä missään. Tahdon vain saada imettämisen luonnistumaan varmasti, sekä luoda suhteen lapseeni. Oppia tuntemaan ja luoda hieman rytmiä. 

Tässäkin on kyse kulttuurieroista, joten mun mielestä olisi hyvä kunnioittaa toisia. Ja äitihän sen loppupeleissä päättää kuka tulee vauvaa katsomaan.

No ei äiti, vaan vanhemmat. Minusta se, että sinun äitisi saa tavata vaivan, mutta miehen ei, on väärin.

Kyllä minuakin on aina appivanhempien jutut ärsyttäneet, mutta rakastan miestäni, joten ei tullut mieleenkään estää isovanhempia näkemästä vauvojani heti kun he halusivat. Anna miehen esitellä vauva, ja ole itse vaikka eri huoneessa, jos et jaksa kuunnella heidän juttujaan.

Äläkä vetoa venäläisyyteen siinä, että haluat eristyä miehen vanhemmista. Se ei ole totta, että siellä miehen sukua ei tarvitsisi tavata tuossa ajassa, ja saa sinut vaikuttamaan entistä ikävämmältä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet, mutta jos miehesi on kanssasi samaa mieltä, että on ok jumittua kotiin kuudeksi viikoksi, niin sitten teette niin.

Miehelle asia on ok. Itse olen ajatellut ajaksi noin kaksi-kolme viikkoa, en pystyisi kauempaa olemaan kotona käymättä missään. Tahdon vain saada imettämisen luonnistumaan varmasti, sekä luoda suhteen lapseeni. Oppia tuntemaan ja luoda hieman rytmiä. 

Tässäkin on kyse kulttuurieroista, joten mun mielestä olisi hyvä kunnioittaa toisia. Ja äitihän sen loppupeleissä päättää kuka tulee vauvaa katsomaan.

Vai äiti päättää :D Voi isä raukkaa :D

Koettakaa ajan kanssa sopeutua puolin ja toisin.

Meillä kyllä mies on joka kerta kysynyt minulta aina ensin jaksanko nähdä vieraita, ennenkun vastaa sukulaistensa vierailupyyntöihin. Yksi synnytys oli minulle todella rankka, joten toipumisessani meni monta viikkoa. Sairaalastakaan en päässyt kotiin ihan heti.

En minäkään sululaisiani kutsuisi kysymättä mieheltä, jos hän on vielä heikossa kunnossa juuri leikkauksessa oltuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet, mutta jos miehesi on kanssasi samaa mieltä, että on ok jumittua kotiin kuudeksi viikoksi, niin sitten teette niin.

Miehelle asia on ok. Itse olen ajatellut ajaksi noin kaksi-kolme viikkoa, en pystyisi kauempaa olemaan kotona käymättä missään. Tahdon vain saada imettämisen luonnistumaan varmasti, sekä luoda suhteen lapseeni. Oppia tuntemaan ja luoda hieman rytmiä. 

Tässäkin on kyse kulttuurieroista, joten mun mielestä olisi hyvä kunnioittaa toisia. Ja äitihän sen loppupeleissä päättää kuka tulee vauvaa katsomaan.

No ei äiti, vaan vanhemmat. Minusta se, että sinun äitisi saa tavata vaivan, mutta miehen ei, on väärin.

Kyllä minuakin on aina appivanhempien jutut ärsyttäneet, mutta rakastan miestäni, joten ei tullut mieleenkään estää isovanhempia näkemästä vauvojani heti kun he halusivat. Anna miehen esitellä vauva, ja ole itse vaikka eri huoneessa, jos et jaksa kuunnella heidän juttujaan.

Äläkä vetoa venäläisyyteen siinä, että haluat eristyä miehen vanhemmista. Se ei ole totta, että siellä miehen sukua ei tarvitsisi tavata tuossa ajassa, ja saa sinut vaikuttamaan entistä ikävämmältä ihmiseltä.

Kyllä se oma äiti on ihan eri asia kuin vieraammat ihmiset. Minun äitini on nähnyt minut heikkona ja huonovointisena, pahimmillani mitä ikinä olen ollut. Anoppini ja appeni on paljon vieraampia minulle. En heidän edessään halua olla kipeimmilläni.

Mikä ihmeen neuvo on tuollainen, että omassa kodissa pitäisi olla toisessa huoneessa? Ihan outoa ja siitä kyllä ainakin vieraat pahastuisi..

Sinäkö kutsuisit kotiinne puolet suvustasi, jos miehesi on todella kipeä? Et välittäisi kuin omasta suvustasi, et miehen mielipiteestä ja voinnista lainkaan? Voihan se mies kotonaan pakoilla ja möllötää yksin eri huoneessa.

Vaihdetaanko anoppeja? Mun anoppini ei tullut edes ristiäisiin, koska oli juuri silloin uuden miesystävänsä kanssa Roomassa. Lapsi on nyt 2 v ja nähnyt mummia kolme kertaa ja nekin niin, että me käytiin kylässä.