Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sua nelikirjaiminen mies.

Suomen 20 yleisimmän kutsumanimenä olevan etunimen listalta löytyi joitakin vuosia sitten yhteensä yli 180 000 nelikirjaimista miestä nimeltään Timo, Juha, Kari, Jari tai Mika. Kaikki muut nelikirjaimiset miehet siihen vielä päälle. Ketä heistä kaipaat?

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/20/tassa-suomen-top100-yleisinta-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko meillä äsken hellä hetki? Vai kuvittelinko vain?🤔❤️

Oli.. Mulla on ikävä sua! 💓

Jännä tunne jos molemmat oikeasti tuntee sen. ❤️

Oon jo monesti huomannut saman. Se ei voi olla sattumaa. Tunnen sen koko kehossa.

💓 Voi että kaipaan sua! Millon saan nähdä sinut?

Tiedät miten se onnistuisi luontevimmin jos rohkeutesi riittäisi. Kaikki muu on hakuammuntaa ja sattumanvaraista.

Voisitko sinä tällä kertaa tehdä asialle jotain?

Lisäys edelliseen.. Kun en oikeen uskalla ottaa yhteyttä koska mietin aina jos et halua oikeasti pitää yhteyttä. Koska et ite koskaan vapaaehtoisesti ota yhteyttä minuun. Miksi? Tulkitsen sen että et halua

Vapaaehtoisesti? Minusta kyllä minä olen ollut hieman aktiivisempi jos vilkaiset viesti historiaa. Sitä on jonkun viestin verran. Minun viesti on viimeisin. Ehkä et ole hän jota tarkoitan.

Hei sinimekkoista kaipaava! Lyhyt vai pitkä mekko? Tumma vai vaalea sininen? Milloin ja missä näit hänet siinä mekossa? Sano edes vuosiluku.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla villi ja rohkea; kokea nainen intiaanikesän päivän kanssasi, kun nuo kesäpäivät jo ehtivät mennä. Tarkenisit vielä siinä tummansinisessä, valkokuvioisessa mekossasi, jossa olit niin tyrmäävän kaunis. Sinua syliini kaipaan, koska rakastan sinua koko sydämestäni.

Oletko sinä sama mies joka laittoi eilen ja toissapäivänä myös kauniin pitkähkön viestin?

Sinulla on kaunis tapa kirjoittaa..

Huomasin sen jo silloin kun kerroit tästä mekkonaisesta ja hänen silmistään aikaisemmin.

Piditkö taukoa välillä?

Tunteesi ovat suuret ja kauniit. Miksi et lähesty naistasi?

Ai siinähän oli tosiaan, että tummansinisessä. Sellainen löytyy, mutta hän ei ole tainnut nähdä sitä... :(

Äh.

Pahemmaksi vaan menee.

Ennen tulkitsin vain hänen sanojaan ja käyttäytymistään..

Nyt tulkitsen jo vauvapalstan kaipausviestejä.

Voinko mennä enää pahemmin sekaisin?!

Vierailija kirjoitti:

Äh.

Pahemmaksi vaan menee.

Ennen tulkitsin vain hänen sanojaan ja käyttäytymistään..

Nyt tulkitsen jo vauvapalstan kaipausviestejä.

Voinko mennä enää pahemmin sekaisin?!

Ei oikeastaan 😂 nyt otat härkää sarvista ja otat yhteyttä siihen ihmiseen irl. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Äh.

Pahemmaksi vaan menee.

Ennen tulkitsin vain hänen sanojaan ja käyttäytymistään..

Nyt tulkitsen jo vauvapalstan kaipausviestejä.

Voinko mennä enää pahemmin sekaisin?!

Hyvä, että tiedostat sen. Näillä foorumeilla voi joutua aikamoiseen limbukseen, eli mitä vähemmän kuvittelet viestien olevan sinulle sen parempi.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla villi ja rohkea; kokea nainen intiaanikesän päivän kanssasi, kun nuo kesäpäivät jo ehtivät mennä. Tarkenisit vielä siinä tummansinisessä, valkokuvioisessa mekossasi, jossa olit niin tyrmäävän kaunis. Sinua syliini kaipaan, koska rakastan sinua koko sydämestäni.

Miten voit sanoa rakastavasi kun et halua näyttäytyä minulle missään? Tai olla muulla tavoin yhteydessä minuun :-( Olen niin surullinen kun et ole elämässäni.

Tää kaipaus on niin turhaa.

Olisithan sä jotakin näinä vuosina sanonut. Jos tunteet sullakin olis tällaiset.

Haluisin huutaa etten välitä, mitä väliä ollaanko yhteydessä vai ei, en jaksa enää. Haluun lomaa susta.

Tottahan se ei oo mut siltä silti tuntuu. Oon niin kulunut ja hukannut itseni tähän. Miksi piti elämässä sattua tämmöinen rasti kohdalle? Tästä ei oo tullut mitään hyvää kenellekään. Mikä tän tarkoitus on? Oo niin turhautunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään olet kaivannut häntä? Milloin huomasit rakastuneesi häneen?

Olen kaivannut häntä siitä lähtien kun hän sanoi nimensä.

Millainen ääni hänellä on, kuvaile esim joillakin adjektiiveilla.

Ihanan matala, muttei kuitenkaan möreä ja siinä on jokin jännä sointi. Mielestäni maailman makein ääni ja puhetapa.

Joku muu katsoi asiakseen vastata puolestani. Vähemmän makeaa tuollainen tunkeilu.

Mitä sinä vastaisit, millainen ääni sillä sinun hänellä on?

Hän puhuu minulle korostetun asiallisesti ja pitää äänensä tasaisena, ei kiirehdi. Viipyilee, kuin hänen sanojensa välissä olisi enemmän tilaa kuin muille puhuessaan. Lauseiden välissä hän katsoo minua totisena, miltei huolestuneen näköisenä. Kerran olin aivan hänen lähellään, ja hänen äänensä oli vain hieman kuiskausta kovempi. Hän saattaa aloittaa keskustelun leikillisesti, kuin kujeillen, mutta vakavaksi se päätyy kuitenkin.

Mutta olenhan kuullut kuinka hän puhuu muille. Kun hän on närkästynyt, äänessä on uhmaa ja naputtava, kärkäs rytmi. Onnellisena se on lempeän pehmeä. Useimmiten hän on kuulteni hiljaa. Eikä se haittaa minua yhtään.

Jos puhuu sulle erilailla kuin muille tai katsoo erilailla kuin muita, suhtautuu suhun muutenkin erilailla kuin muihin. Eikös tuo nyt ole ihan kaikkien into you -oppaiden klassikkokamaa?

Pystyn keksimään lukuisia syitä miksi hän käyttäytyisi minua kohtaan eri tavalla kuin muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään olet kaivannut häntä? Milloin huomasit rakastuneesi häneen?

Olen kaivannut häntä siitä lähtien kun hän sanoi nimensä.

Millainen ääni hänellä on, kuvaile esim joillakin adjektiiveilla.

Ihanan matala, muttei kuitenkaan möreä ja siinä on jokin jännä sointi. Mielestäni maailman makein ääni ja puhetapa.

Joku muu katsoi asiakseen vastata puolestani. Vähemmän makeaa tuollainen tunkeilu.

Mitä sinä vastaisit, millainen ääni sillä sinun hänellä on?

Hän puhuu minulle korostetun asiallisesti ja pitää äänensä tasaisena, ei kiirehdi. Viipyilee, kuin hänen sanojensa välissä olisi enemmän tilaa kuin muille puhuessaan. Lauseiden välissä hän katsoo minua totisena, miltei huolestuneen näköisenä. Kerran olin aivan hänen lähellään, ja hänen äänensä oli vain hieman kuiskausta kovempi. Hän saattaa aloittaa keskustelun leikillisesti, kuin kujeillen, mutta vakavaksi se päätyy kuitenkin.

Mutta olenhan kuullut kuinka hän puhuu muille. Kun hän on närkästynyt, äänessä on uhmaa ja naputtava, kärkäs rytmi. Onnellisena se on lempeän pehmeä. Useimmiten hän on kuulteni hiljaa. Eikä se haittaa minua yhtään.

Jos puhuu sulle erilailla kuin muille tai katsoo erilailla kuin muita, suhtautuu suhun muutenkin erilailla kuin muihin. Eikös tuo nyt ole ihan kaikkien into you -oppaiden klassikkokamaa?

Pystyn keksimään lukuisia syitä miksi hän käyttäytyisi minua kohtaan eri tavalla kuin muita.

Kuten ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

If he’s into you, he will make it happen. No matter what. Muistakaa se arvon leidit. Turhaan ei kannata haikailla.

Joo, no turhaan sitä on kokonaan miehen harteille vierittää. Ihan ihmeellisiä nämä ajatusmaailmat. Luin aihe vapaalta joku aika sitten aiheen missä naiset kirjoittelivat kuinka jotkut ovat tulkinneet hymyn tai ystävällisyyden kiinnostukseksi kun ovat lähestyneet jollain tavalla. Sekin on jotain ihan paskaa. Se, että mies osoittaa kiinnostuksensa naista kohtaan meinaa sitä, että mies on kiinnostunut. Ihan kuin miehellä ei olisi oikeutta kiinnostua ennen kuin nainen on jollain tavalla osoittanut olevansa kiinnostunut.

Tossa joku aika sitten baarissa katseet kohtasivat jonkun naisen kanssa pari kertaa illan aikana ja valomerkin aikaan se tulikin ihan suoraan kysymään, että lähdenkö nussimaan... Kieltäydyin nätisti. Minä en ajatellut sitä niin, että nyt se varmaan niiden parin katsekontaktin takia oletti, että olen kiinnostunut. Miksi naiset sitten vääntävät nämä toisinpäin? Pakko sanoa, että kun luin niitä viestejä niin aloin arvostamaan tuota kyseistä naista rohkeudesta. Liian moni jättää sen lähestymisen kokonaan miehille, ja samalla naureskellaan jos joku ei toivottu uskaltaa lähestyä. "Se luuli että olen kiinnostunut" on tyhmin lause mitä ihminen voi sanoa kun se lähestyminen nimenomaan kertoo siitä että se lähestyjä on kiinnostunut.

Ööö, no ei. Se ketjuhan oli täynnä kokemuksia, kun vastapuoli (mies) oli tullut luokse ilmoittamaan, että EI ollut ollut kiinnostunut. Vaikkei nainen ollut antanut mielestään vinkkiä omastakaan kiinnostuksesta. Miten sä sellaisen väännät kiinnostuksen osoittamiseksi?

Kerroin omankin kokemuksen, kun kaverin opiskelukaveri oli lähettänyt mulle terveiset, että valitettavasti seurustelee. Kun hänestä olin katsonut häntä ”silleen” ja mä taas en muistanut edes vilkaisseeni koko tyyppiä kertaakaan siinä mitä nyt sekunti ohimennen nähtiin.

Vierailija kirjoitti:

Tää kaipaus on niin turhaa.

Olisithan sä jotakin näinä vuosina sanonut. Jos tunteet sullakin olis tällaiset.

Haluisin huutaa etten välitä, mitä väliä ollaanko yhteydessä vai ei, en jaksa enää. Haluun lomaa susta.

Tottahan se ei oo mut siltä silti tuntuu. Oon niin kulunut ja hukannut itseni tähän. Miksi piti elämässä sattua tämmöinen rasti kohdalle? Tästä ei oo tullut mitään hyvää kenellekään. Mikä tän tarkoitus on? Oo niin turhautunut.

Kirjoittaja jatkaa: en vaan pysty olemaan sun kaveri jonkun määrittelemättömän pitkän ajan, jos tämä oleminen ja tunteet pysyy tällaisina. Tunteiden kuolemiseen en vain jaksa uskoa. En ole pystynyt sanomaan sulle hyvästi, vaikka kai pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään olet kaivannut häntä? Milloin huomasit rakastuneesi häneen?

Olen kaivannut häntä siitä lähtien kun hän sanoi nimensä.

Millainen ääni hänellä on, kuvaile esim joillakin adjektiiveilla.

Ihanan matala, muttei kuitenkaan möreä ja siinä on jokin jännä sointi. Mielestäni maailman makein ääni ja puhetapa.

Joku muu katsoi asiakseen vastata puolestani. Vähemmän makeaa tuollainen tunkeilu.

Mitä sinä vastaisit, millainen ääni sillä sinun hänellä on?

Hän puhuu minulle korostetun asiallisesti ja pitää äänensä tasaisena, ei kiirehdi. Viipyilee, kuin hänen sanojensa välissä olisi enemmän tilaa kuin muille puhuessaan. Lauseiden välissä hän katsoo minua totisena, miltei huolestuneen näköisenä. Kerran olin aivan hänen lähellään, ja hänen äänensä oli vain hieman kuiskausta kovempi. Hän saattaa aloittaa keskustelun leikillisesti, kuin kujeillen, mutta vakavaksi se päätyy kuitenkin.

Mutta olenhan kuullut kuinka hän puhuu muille. Kun hän on närkästynyt, äänessä on uhmaa ja naputtava, kärkäs rytmi. Onnellisena se on lempeän pehmeä. Useimmiten hän on kuulteni hiljaa. Eikä se haittaa minua yhtään.

Jos puhuu sulle erilailla kuin muille tai katsoo erilailla kuin muita, suhtautuu suhun muutenkin erilailla kuin muihin. Eikös tuo nyt ole ihan kaikkien into you -oppaiden klassikkokamaa?

Pystyn keksimään lukuisia syitä miksi hän käyttäytyisi minua kohtaan eri tavalla kuin muita.

Kuten ?

En halua kirjoittaa niitä tänne.

Rakastan sinua.

Minä syön nyt suklaata. Ruokahalu palaamassa edes vähän? En laita sinulle viestiä en laita sinulle viestiä en laita sinulle viestiä en... enkä edes lue tätä palstaa en lue en lue en... (yritän hypnotisoida itseäni, joku aikaisempikin kirjoittaja taisi joskus tehdä jotain vastaavaa?)

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sinua.

Rakastatko miestä vai naista?

Enpä olisi uskonut, että lopulta sinussa ei ollut miestä sanomaan suoraan. Surullista, mutta ehkä tämä auttaa minua pääsemään sinusta yli ja eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

If he’s into you, he will make it happen. No matter what. Muistakaa se arvon leidit. Turhaan ei kannata haikailla.

Joo, no turhaan sitä on kokonaan miehen harteille vierittää. Ihan ihmeellisiä nämä ajatusmaailmat. Luin aihe vapaalta joku aika sitten aiheen missä naiset kirjoittelivat kuinka jotkut ovat tulkinneet hymyn tai ystävällisyyden kiinnostukseksi kun ovat lähestyneet jollain tavalla. Sekin on jotain ihan paskaa. Se, että mies osoittaa kiinnostuksensa naista kohtaan meinaa sitä, että mies on kiinnostunut. Ihan kuin miehellä ei olisi oikeutta kiinnostua ennen kuin nainen on jollain tavalla osoittanut olevansa kiinnostunut.

Tossa joku aika sitten baarissa katseet kohtasivat jonkun naisen kanssa pari kertaa illan aikana ja valomerkin aikaan se tulikin ihan suoraan kysymään, että lähdenkö nussimaan... Kieltäydyin nätisti. Minä en ajatellut sitä niin, että nyt se varmaan niiden parin katsekontaktin takia oletti, että olen kiinnostunut. Miksi naiset sitten vääntävät nämä toisinpäin? Pakko sanoa, että kun luin niitä viestejä niin aloin arvostamaan tuota kyseistä naista rohkeudesta. Liian moni jättää sen lähestymisen kokonaan miehille, ja samalla naureskellaan jos joku ei toivottu uskaltaa lähestyä. "Se luuli että olen kiinnostunut" on tyhmin lause mitä ihminen voi sanoa kun se lähestyminen nimenomaan kertoo siitä että se lähestyjä on kiinnostunut.

Ööö, no ei. Se ketjuhan oli täynnä kokemuksia, kun vastapuoli (mies) oli tullut luokse ilmoittamaan, että EI ollut ollut kiinnostunut. Vaikkei nainen ollut antanut mielestään vinkkiä omastakaan kiinnostuksesta. Miten sä sellaisen väännät kiinnostuksen osoittamiseksi?

Kerroin omankin kokemuksen, kun kaverin opiskelukaveri oli lähettänyt mulle terveiset, että valitettavasti seurustelee. Kun hänestä olin katsonut häntä ”silleen” ja mä taas en muistanut edes vilkaisseeni koko tyyppiä kertaakaan siinä mitä nyt sekunti ohimennen nähtiin.

Puhutaan varmaan eri ketjuista?