Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Juuri nyt ajattelen nainen sinun halaamistasi, sekä sitä miltä tuntuisi suudella sinua hitaasti ja tunnustellen. Tällaisia ajatuksia minulle tulee mieleen jatkuvasti ja aivan yhtäkkiä. Aivan kuin leijuisin, kun ajattelen sinua. Miltä tuntuisikaan kun olisit sylissäni; katsoisit minuun. En osaa edes kuvitella, kuinka ihanalta. Saat minut sekaisin.

Koska olet viimeksi nähnyt tuon naisen?

Vierailija kirjoitti:

Juuri nyt ajattelen nainen sinun halaamistasi, sekä sitä miltä tuntuisi suudella sinua hitaasti ja tunnustellen. Tällaisia ajatuksia minulle tulee mieleen jatkuvasti ja aivan yhtäkkiä. Aivan kuin leijuisin, kun ajattelen sinua. Miltä tuntuisikaan kun olisit sylissäni; katsoisit minuun. En osaa edes kuvitella, kuinka ihanalta. Saat minut sekaisin.

Oletko koskaan suudellut häntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko sä vaan jo pikku hiljaa tulla ja pelastaa mut? Mä en enää pärjää ilman sua.

Tulisin kyllä jos vaan tietäisin mistä sinut löytää.

Soita tai laita viestiä. Vai ootko poistanut mun numeron?

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä häneen? Mikä estää?

Laskin just että oon julkaissut instan storyssa tämän vuoden aikana n. 150 kuvaa ja videota. Yhtään niistä et oo katsonut. Pakko se on kai viimein uskoa ettei sua kiinnosta olla missään tekemisissä.

Huomaan kyllä mies, ettet taida olla niin ihastunut minuun kuin minä sinuun, ja ehkä se on tässä tilanteessa ihan hyvä.

Haluaisin silti kertoa sinulle, miten tärkeä olet minulle vaikka vain ystävänäkin. Sinun ajattelu ja sinun kanssasi keskustelu ovat pelastaneet minut niin monesta murheesta. Jokin sinussa rauhoittaa ja tekee levolliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko sä vaan jo pikku hiljaa tulla ja pelastaa mut? Mä en enää pärjää ilman sua.

Tulisin kyllä jos vaan tietäisin mistä sinut löytää.

Soita tai laita viestiä. Vai ootko poistanut mun numeron?

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä häneen? Mikä estää?

Ei ole keinoa. Mulla ei oo sun numeroa enää.

Mun tekis mieli lähteä ulos kävelemään jos vaikka vahingossa näkisin susta edes vilauksen. Näin säälittävä mä oon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko sä vaan jo pikku hiljaa tulla ja pelastaa mut? Mä en enää pärjää ilman sua.

Tulisin kyllä jos vaan tietäisin mistä sinut löytää.

Soita tai laita viestiä. Vai ootko poistanut mun numeron?

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä häneen? Mikä estää?

Ei ole keinoa. Mulla ei oo sun numeroa enää.

Vinkkejä: Somekanavat? Onko työpaikka tiedossa? Numeropalvelusta/Fonecta? Väestörekisterikeskuksen osoitepalvelu? Yhteisten tuttujen kautta? Haku rekisterinumerolla, jos hänellä on auto? Tarkemmat tunnisteet tälle palstalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kertoa sulle kaikesta ihan oikeastikin enkä vaan mielessäni.

Mitä kaikkea sulla on mielessä mitä haluaisit kertoa hänelle?

Kaikkea. Arkisia asioita, tärkeitä asioita. Kertoa, että sen häviäminen mun elämästä sattu sillon ja sattuu edelleen. Kertoa, että se oli yksi mun lempi-ihmisistä ja että mua pelotti silloin myöntää sitä sille, koska pelkäsin että kaikki menee rikki. Haluaisin kuulla miten sillä menee, haluaisin saada varmistuksen, että se on onnellinen ja että sillä on kaikki hyvin.

No myönsitkö hänelle kuitenkin, että hän on yksi sinun lempi-ihmisistä? Jos myönsit, menikö siitä kaikki rikki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletkohan sä koskaan mua?

Koko ajan ja ihan liikaa.

Sama täällä. En enää tiedä onko tää jo pakkomielle.

Ehkä se on rakkautta?

Vierailija kirjoitti:

Juuri nyt ajattelen nainen sinun halaamistasi, sekä sitä miltä tuntuisi suudella sinua hitaasti ja tunnustellen. Tällaisia ajatuksia minulle tulee mieleen jatkuvasti ja aivan yhtäkkiä. Aivan kuin leijuisin, kun ajattelen sinua. Miltä tuntuisikaan kun olisit sylissäni; katsoisit minuun. En osaa edes kuvitella, kuinka ihanalta. Saat minut sekaisin.

Voi kuinka ihana sä olet.

Mä haluaisin omia sut, koska juuri noin mä toivoisin erään minusta ajattelevan.

Sekaisin.. Niin minäkin sinusta..

Haluisin sut mies näihin synkkiin syysiltoihin mun vierelle. Ois ihana vaan olla sun läheisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri nyt ajattelen nainen sinun halaamistasi, sekä sitä miltä tuntuisi suudella sinua hitaasti ja tunnustellen. Tällaisia ajatuksia minulle tulee mieleen jatkuvasti ja aivan yhtäkkiä. Aivan kuin leijuisin, kun ajattelen sinua. Miltä tuntuisikaan kun olisit sylissäni; katsoisit minuun. En osaa edes kuvitella, kuinka ihanalta. Saat minut sekaisin.

Voi kuinka ihana sä olet.

Mä haluaisin omia sut, koska juuri noin mä toivoisin erään minusta ajattelevan.

Sekaisin.. Niin minäkin sinusta..

Ja piti vielä lisätä että halusin omia sut jo eilen illalla sen kauniin viestisi jälkeen. Jos se oli sulta, se jossa sanoit ettei kukaan koskaan ole tuntunut samalta..

Kunpa keksisit jonkin syyn poistua työpisteeltäsi ja tulisit juttelemaan, jos menen itse rauhallisempaan paikkaan. Mutta tässä vaiheessa, kun tilanne on jatkunut jo pitkään, kaikki jutunaiheet olisivat selkeästi tekosyitä, kun oikeasti pitäisi vain sopia, että tavataan jossain muualla. Mitä siitä voisikaan alkaa? Vai katseletko minua vain siksi, että olet huomannut, kuinka olen vilkuillut sinua jo pitkään? Ainakaan et ole sen takia vähemmän ystävällinen, mutta ehkä se johtuu vain siitä, että näin pitkän ajan jälkeen ajattelet minun vain olevan perusiloinen ihminen, vaikka olen erityisesti onnellinen juuri sinut nähdessäni. Ehkä et haluaisi tietää miten paljon ajattelen sinua. No, huomenna toivottavasti nähdään. (Pirkanmaalle)

Vierailija kirjoitti:

Kerro vähän sinusta, joka Villasukkaa kaipaat? Millainen sä oot? Villasukasta tiedämme jo jotain.

Mä nyt oon tämmönen, vähän omalaatuinen, normeja uhmaava tapaus. Kiltti ja tuhma yhtä aikaa. Ja kovin väsynyt pitämään kulisseja yllä.

Toissa viikolla.

Sydän huutaa ikävästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko sä vaan jo pikku hiljaa tulla ja pelastaa mut? Mä en enää pärjää ilman sua.

Tulisin kyllä jos vaan tietäisin mistä sinut löytää.

Soita tai laita viestiä. Vai ootko poistanut mun numeron?

Mitä jos ottaisit itse yhteyttä häneen? Mikä estää?

Ei ole keinoa. Mulla ei oo sun numeroa enää.

Vinkkejä: Somekanavat? Onko työpaikka tiedossa? Numeropalvelusta/Fonecta? Väestörekisterikeskuksen osoitepalvelu? Yhteisten tuttujen kautta? Haku rekisterinumerolla, jos hänellä on auto? Tarkemmat tunnisteet tälle palstalle?

Mä oon pelkuri. Eikä se musta välitä kuitenkaan. Mä sit taas muistan ulkoa jopa hänen rekisterinumeronsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kertoa sulle kaikesta ihan oikeastikin enkä vaan mielessäni.

Mitä kaikkea sulla on mielessä mitä haluaisit kertoa hänelle?

Kaikkea. Arkisia asioita, tärkeitä asioita. Kertoa, että sen häviäminen mun elämästä sattu sillon ja sattuu edelleen. Kertoa, että se oli yksi mun lempi-ihmisistä ja että mua pelotti silloin myöntää sitä sille, koska pelkäsin että kaikki menee rikki. Haluaisin kuulla miten sillä menee, haluaisin saada varmistuksen, että se on onnellinen ja että sillä on kaikki hyvin.

No myönsitkö hänelle kuitenkin, että hän on yksi sinun lempi-ihmisistä? Jos myönsit, menikö siitä kaikki rikki?

En myöntänyt, koska mua pelotti. Kaikki meni rikki, koska en kertonut. Se tässä harmittaakin. Olin vaan onnellinen, että hän oli mun elämässä ja en osannut ennustaa, että hän häviäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletkohan sä koskaan mua?

Koko ajan ja ihan liikaa.

Sama täällä. En enää tiedä onko tää jo pakkomielle.

Ehkä se on rakkautta?

Se tässä pelottaakin. Pelottaa se että rakastan ihmistä, joka ei enää kuulu mun elämään ja että tajuan sen tunteen vasta nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletkohan sä koskaan mua?

Koko ajan ja ihan liikaa.

Sama täällä. En enää tiedä onko tää jo pakkomielle.

Ehkä se on rakkautta?

Se tässä pelottaakin. Pelottaa se että rakastan ihmistä, joka ei enää kuulu mun elämään ja että tajuan sen tunteen vasta nyt.

No, rakkauden tähden sun ehkä kannattaisi ottaa kyseiseen henkilöön yhteyttä. Jospa saisit hänet vielä takaisin sun elämään.

Mitä tapahtui kun ei enää kuulu elämääsi?