Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on ollut ihmeellisessä tilassa tämä aihe nyt muutama päivää. Nimibingoa, tanssiopettaja Åke Blomqvist fantasioita, ja jankutusta kaikesta.
Kaipaan erään läheisyyttä, mutta himot ovat kyllä dominoineet kaipausta nyt jo muutama viikkoa. Panettaa, vit-uttaa ja turhauttaa niin, että tätäkin kirjoitellessa meni 10 minuuttia hengitellen syvään. Ei vaan toimi yläkerta niin kuin pitäisi.
Samassa fiilis täälläkin. Kauanko sulla kestänyt? Mulla elokuusta..
Kaipailu, himot vai viime kerrasta aikaa? :D
Kaksi ekaa. Viimeiseen no comments😅
Kuukausia, alle puoli vuotta kuitenkin onneksi. Himot dominoi joskus pieniä viikon tai kahden kausia, mutta kyllä se on enemmän tota, että toinen ihminen kiinnostaa monella tapaa. Kunhan vaan vähän turhauttaa, että olen eksynyt tähän tilanteeseen. Pitäisi uskaltaa saada ne pakit, että pääsisi eteenpäin. Suhteeseen tai edes deittailuun en todellakaan kenen tahansa kanssa ryhdy, mutta kyllä alkaisi olla jo aika nollata toi viime kerrasta aikaa laskuri kun on jo kaksinumeroisella luvulla enkä ole sen näköinen, että tarvitsisi missään selibaatissa elää. Kunhan nyt avaudun vaan johonkin kun on vähän huono päivä.
Kaksinumeroinen luku kuukausissa siis tietenkin. Ei sentään vuosissa tai viikoissa. :D
Mä luulin että päivissä ja vähän alkoi kyllä mietityttään!!
Mutta suosittelen tavoittelemaan häntä ketä oikeasti haluat. Laskurin nollaaminen pelkästä nollaamisen halusta ei ole sen arvoista.
Miksi epäilet pankkeja?
Pakkeja siis..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikella on tarkoituksensa. Mikä sun sitten on?
Miks mä en voi unohtaa sua?
T->J
Vierailija kirjoitti:
Mihin unohtuivat kaipaamasi henkilöt I - VI?
Tarkoitatko aiempia ketjuja? Minua harmittaa kun en ole niitä seurannut. Etenkin 2015 loppusyksystä alkaen olisi pitänyt katella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on ollut ihmeellisessä tilassa tämä aihe nyt muutama päivää. Nimibingoa, tanssiopettaja Åke Blomqvist fantasioita, ja jankutusta kaikesta.
Kaipaan erään läheisyyttä, mutta himot ovat kyllä dominoineet kaipausta nyt jo muutama viikkoa. Panettaa, vit-uttaa ja turhauttaa niin, että tätäkin kirjoitellessa meni 10 minuuttia hengitellen syvään. Ei vaan toimi yläkerta niin kuin pitäisi.
Samassa fiilis täälläkin. Kauanko sulla kestänyt? Mulla elokuusta..
Kaipailu, himot vai viime kerrasta aikaa? :D
Kaksi ekaa. Viimeiseen no comments😅
Kuukausia, alle puoli vuotta kuitenkin onneksi. Himot dominoi joskus pieniä viikon tai kahden kausia, mutta kyllä se on enemmän tota, että toinen ihminen kiinnostaa monella tapaa. Kunhan vaan vähän turhauttaa, että olen eksynyt tähän tilanteeseen. Pitäisi uskaltaa saada ne pakit, että pääsisi eteenpäin. Suhteeseen tai edes deittailuun en todellakaan kenen tahansa kanssa ryhdy, mutta kyllä alkaisi olla jo aika nollata toi viime kerrasta aikaa laskuri kun on jo kaksinumeroisella luvulla enkä ole sen näköinen, että tarvitsisi missään selibaatissa elää. Kunhan nyt avaudun vaan johonkin kun on vähän huono päivä.
Kaksinumeroinen luku kuukausissa siis tietenkin. Ei sentään vuosissa tai viikoissa. :D
Mä luulin että päivissä ja vähän alkoi kyllä mietityttään!!
Mutta suosittelen tavoittelemaan häntä ketä oikeasti haluat. Laskurin nollaaminen pelkästä nollaamisen halusta ei ole sen arvoista.
Miksi epäilet pankkeja?
Siis kunhan purin turhautumista huonona päivänä. Luulin, että tuosta tulisi selväksi että "laskurit" kyllä saisin nollattua jos haluaisin, mutta ei se vaan tunnu sopivalta kaivata jotakin ihmistä ja paneskella samaan aikaan muita. En tiedä pakeista, kunhan yritin kuvailla että huonoinkin skenaario voittaisi nykytilanteen missä tuntee itsensä aika yksinäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on ollut ihmeellisessä tilassa tämä aihe nyt muutama päivää. Nimibingoa, tanssiopettaja Åke Blomqvist fantasioita, ja jankutusta kaikesta.
Kaipaan erään läheisyyttä, mutta himot ovat kyllä dominoineet kaipausta nyt jo muutama viikkoa. Panettaa, vit-uttaa ja turhauttaa niin, että tätäkin kirjoitellessa meni 10 minuuttia hengitellen syvään. Ei vaan toimi yläkerta niin kuin pitäisi.
Samassa fiilis täälläkin. Kauanko sulla kestänyt? Mulla elokuusta..
Kaipailu, himot vai viime kerrasta aikaa? :D
Kaksi ekaa. Viimeiseen no comments😅
Kuukausia, alle puoli vuotta kuitenkin onneksi. Himot dominoi joskus pieniä viikon tai kahden kausia, mutta kyllä se on enemmän tota, että toinen ihminen kiinnostaa monella tapaa. Kunhan vaan vähän turhauttaa, että olen eksynyt tähän tilanteeseen. Pitäisi uskaltaa saada ne pakit, että pääsisi eteenpäin. Suhteeseen tai edes deittailuun en todellakaan kenen tahansa kanssa ryhdy, mutta kyllä alkaisi olla jo aika nollata toi viime kerrasta aikaa laskuri kun on jo kaksinumeroisella luvulla enkä ole sen näköinen, että tarvitsisi missään selibaatissa elää. Kunhan nyt avaudun vaan johonkin kun on vähän huono päivä.
Kaksinumeroinen luku kuukausissa siis tietenkin. Ei sentään vuosissa tai viikoissa. :D
Mä luulin että päivissä ja vähän alkoi kyllä mietityttään!!
Mutta suosittelen tavoittelemaan häntä ketä oikeasti haluat. Laskurin nollaaminen pelkästä nollaamisen halusta ei ole sen arvoista.
Miksi epäilet pankkeja?
Mullakin tuli mieleen eka että päivissä. :D
Pankkeja kannattaa aina vähän epäillä oikeesti (pieni vinkki vaan).
Ei muuta, jatkakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihminen kaipaa jotain ihmistä? Mikä saa kaipaamaan?
Kaipaisiko jos tuntisi täysin toisen, kaikki piirteet, olisi elänyt sekä huonoja että ihania hetkiä, rajujakin riitoja kanssaan?
Ne astuu voimaan vasta myöhemmässä vaiheessa ja sitten voikin alkaa kaipailla taas jotain uutta ja tuntematonta.
Mutta eikös tuo ole sellainen puolittainen totuus? Entäpä jos sen kaivatun ominaisuuksiin kuuluu esimerkiksi sellainen ominaisuus että hän pyrkii ihmissuhdetta kehittämään positiivisessa hengessä, kääntämään konfliktit suhdetta vahvistavaksi seikaksi?
Luulisi moisen vahvistavan sitä kaipausta? Siis ihan yleisellä tasolla teorisoin mies-nainen dilemmista :)
Voi hyvin olla äärimmäisen raskasta jos kumppani koittaa aina lässyttää asiat "paremmaksi". Kyllä saa olla huonolla tuulella ja asiat olla täysin huonosti jos saa kenkää.
Ei ole tuo ihminen kokenut rankkoja asioita jos ei voi tuntea huonoksi oloaan. On lähinnä kohtuutonta jos pitää aina olla positiivinen ja iloinen, silloinkin kun voi huonosti.
En usko että tuo ihminen on aito ja pystyy empaattisesti ymmärtää mitä toinen kokee.Tai sitten hän on kokenut paljon niitä vaikeuksia ja haluaa sen vuoksi vältellä negatiivisia asioita kuin ruttoa, koska tietää ettei kestä enää yhtäkään vaikeutta.
Elämä on vaikeaa. Se ettei kestä niitä kertoo että pitää hoitaa itseään, ei muuttaa toista.
Se on todella raskasta myös jos kumppani ei kestä toisen tunteita. Pahimmillaan joku kiltti, joka ei sano sinulle vastaan sairastuu koska sinulle pitää esittää jotain mitä ei ole.No sellainen ihminen toivottavasti osaa suojella itseään ja lähteä epäterveestä ihmissuhteesta pois.
Et taida nähdä omia vikojasi.
Sinusta on ok valittaa jos kumppanillasi on huonoja tunteita eikä hän ole aurinkoinen.
Sinä päätät että lähdet, koska suhde on silloin epäterve.
Missä kohtaa sinä voit katsoa omaa napaa ja hyväksyä toisen virheet? Koska se on tervettä ja vaatii itseltään ymmärrystä ja hyväksyy toisen puutteineen. Saan kuvan että haet alistuvaa ihmistä, sellaista joka ottaa vastaan sinun haukkumisesi kun hän on sinun mielestäsi vääränlainen ja muokkaat häntä sellaiseksi mitä itse tahdot. Se on väärin. Toiset pitää hyväksyä vikoineen.
Aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä vedit muutamasta rivistä. :) Jos jompi kumpi suhteen osapuolista kokee suhteen epäterveeksi, silloin suhteesta on korkea aika lähteä - suojellakseen itseä tai toista osapuolta. Itse näen omat vikani ja en siksi vaadi myös kumppaniltanikaan täydellisyyttä. Rakastan häntä vikoineen päivineen ja osittain myös niiden vuoksi. Täydellistä ihmistä ei onneksi ole. Jokaisessa meissä on omat viat.
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu, mulla on niin kauhea ikävä!! juon varmaan itseni tainnoksiin, helpottaa hetkeksi.
Minun ikävää ei helpota mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään olet kaivannut häntä? Milloin huomasit rakastuneesi häneen?
Olen kaivannut häntä siitä lähtien kun hän sanoi nimensä.
Millainen ääni hänellä on, kuvaile esim joillakin adjektiiveilla.
Ihanan matala, muttei kuitenkaan möreä ja siinä on jokin jännä sointi. Mielestäni maailman makein ääni ja puhetapa.
Joku muu katsoi asiakseen vastata puolestani. Vähemmän makeaa tuollainen tunkeilu.
Mitä sinä vastaisit, millainen ääni sillä sinun hänellä on?
Hän puhuu minulle korostetun asiallisesti ja pitää äänensä tasaisena, ei kiirehdi. Viipyilee, kuin hänen sanojensa välissä olisi enemmän tilaa kuin muille puhuessaan. Lauseiden välissä hän katsoo minua totisena, miltei huolestuneen näköisenä. Kerran olin aivan hänen lähellään, ja hänen äänensä oli vain hieman kuiskausta kovempi. Hän saattaa aloittaa keskustelun leikillisesti, kuin kujeillen, mutta vakavaksi se päätyy kuitenkin.
Mutta olenhan kuullut kuinka hän puhuu muille. Kun hän on närkästynyt, äänessä on uhmaa ja naputtava, kärkäs rytmi. Onnellisena se on lempeän pehmeä. Useimmiten hän on kuulteni hiljaa. Eikä se haittaa minua yhtään.
Jos puhuu sulle erilailla kuin muille tai katsoo erilailla kuin muita, suhtautuu suhun muutenkin erilailla kuin muihin. Eikös tuo nyt ole ihan kaikkien into you -oppaiden klassikkokamaa?
Vierailija kirjoitti:
Rakastan häntä vikoineen päivineen ja osittain myös niiden vuoksi. Täydellistä ihmistä ei onneksi ole. Jokaisessa meissä on omat viat.
Villasukka on täydellinen. Hänessä ei ole yhtäkään vikaa. Ei voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa sanotut ja sanomatta jääneet sanat.
Voisiko niitä vielä korjailla?
Tai avaudu tänne, jos et mitenkään voi tehdä sitä kohteelle itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään olet kaivannut häntä? Milloin huomasit rakastuneesi häneen?
Olen kaivannut häntä siitä lähtien kun hän sanoi nimensä.
Millainen ääni hänellä on, kuvaile esim joillakin adjektiiveilla.
Ihanan matala, muttei kuitenkaan möreä ja siinä on jokin jännä sointi. Mielestäni maailman makein ääni ja puhetapa.
Joku muu katsoi asiakseen vastata puolestani. Vähemmän makeaa tuollainen tunkeilu.
Mitä sinä vastaisit, millainen ääni sillä sinun hänellä on?
Hän puhuu minulle korostetun asiallisesti ja pitää äänensä tasaisena, ei kiirehdi. Viipyilee, kuin hänen sanojensa välissä olisi enemmän tilaa kuin muille puhuessaan. Lauseiden välissä hän katsoo minua totisena, miltei huolestuneen näköisenä. Kerran olin aivan hänen lähellään, ja hänen äänensä oli vain hieman kuiskausta kovempi. Hän saattaa aloittaa keskustelun leikillisesti, kuin kujeillen, mutta vakavaksi se päätyy kuitenkin.
Mutta olenhan kuullut kuinka hän puhuu muille. Kun hän on närkästynyt, äänessä on uhmaa ja naputtava, kärkäs rytmi. Onnellisena se on lempeän pehmeä. Useimmiten hän on kuulteni hiljaa. Eikä se haittaa minua yhtään.
Jos puhuu sulle erilailla kuin muille tai katsoo erilailla kuin muita, suhtautuu suhun muutenkin erilailla kuin muihin. Eikös tuo nyt ole ihan kaikkien into you -oppaiden klassikkokamaa?
Sivusta kommentoin tähän, että sanopas se!
Ja sitten yhdistä siihen se, mikä täällä jokin aika sitten oli varma ja yksimielinen tulkinta siitä, että he's just not that into you, mutta ei halua loukata ja on siksi ystävällinen. Niin kummin se sitten on? Tätä olen miettinyt jo vuosia, ilman mitään lopputulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan häntä vikoineen päivineen ja osittain myös niiden vuoksi. Täydellistä ihmistä ei onneksi ole. Jokaisessa meissä on omat viat.
Villasukka on täydellinen. Hänessä ei ole yhtäkään vikaa. Ei voi olla.
Kerro vähän sinusta, joka Villasukkaa kaipaat? Millainen sä oot? Villasukasta tiedämme jo jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
P:lle
Ajoit taas mun ohi muutama viikko sitten ja mulle tuli siinä hetkessä onnellinen olo. Hassua. Niin on käynyt aiemminkin, että mulla on tullu vastaavassa tilanteessa onnellinen olo. Mistäköhän se johtuu? Oonkohan mä vaan hullu? Me ei olla puhuttu vuosiin ja pelkään, että ei koskaan enää puhutaankaan. Millastakohan olis nyt tavata? Ollaan varmaan molemmat muututtu. Voi olla, että meillä ei olisi enää mitään yhteistä, voi olla että ei edes enää siedettäisi toisiamme. Tai sitten pitäisin susta edelleen ihan älyttömästi ja ehkä sä pitäisit myös musta. Mulla on ollut ikävä sua. Välillä ajattelen, että tarvitsisin maisemanvaihdoksen, että asiat ei muistuttaisi susta ja unohtaisin.
t: J
Onko P mies ja sä itte olet nainen, vai miten? Monta kirjainta teidän etunimissä yhteensä?
P on mies ja kirjaimia 14.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On taas niin ikävä sua, tekis mieli laittaa viestiä... Mutta älä pelkää, en mä häiritte 💖
Häiritte vaan. Mä oikein toivoisin, että sä häiritteisit.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa sanotut ja sanomatta jääneet sanat.
Mitä sellaista olet hänelle sanonut, että se on alkanut jälkikäteen harmittaa?
Voisiko sanomatta jääneitä asioita vieläkin sanoa, tai korjata niitä harmittamaan jääneitä?
Omien kokemusteni takia olen tullut siihen tulokseen, että elämä on niin arvaamatonta, että ehkä kannattaisi vaan kertoa, jos jotain tärkeätä tuntuu jääneen ilmaisematta. Huomenna voi olla myöhäistä. Ihmisenkokoisia juttuhan ne yleensä, ei sen ihmeempiä kuitenkaan.
Voisitko sä vaan jo pikku hiljaa tulla ja pelastaa mut? Mä en enää pärjää ilman sua.
Haluaisin kertoa sulle kaikesta ihan oikeastikin enkä vaan mielessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään olet kaivannut häntä? Milloin huomasit rakastuneesi häneen?
Olen kaivannut häntä siitä lähtien kun hän sanoi nimensä.
Millainen ääni hänellä on, kuvaile esim joillakin adjektiiveilla.
Ihanan matala, muttei kuitenkaan möreä ja siinä on jokin jännä sointi. Mielestäni maailman makein ääni ja puhetapa.
Joku muu katsoi asiakseen vastata puolestani. Vähemmän makeaa tuollainen tunkeilu.
Mitä sinä vastaisit, millainen ääni sillä sinun hänellä on?
Hän puhuu minulle korostetun asiallisesti ja pitää äänensä tasaisena, ei kiirehdi. Viipyilee, kuin hänen sanojensa välissä olisi enemmän tilaa kuin muille puhuessaan. Lauseiden välissä hän katsoo minua totisena, miltei huolestuneen näköisenä. Kerran olin aivan hänen lähellään, ja hänen äänensä oli vain hieman kuiskausta kovempi. Hän saattaa aloittaa keskustelun leikillisesti, kuin kujeillen, mutta vakavaksi se päätyy kuitenkin.
Mutta olenhan kuullut kuinka hän puhuu muille. Kun hän on närkästynyt, äänessä on uhmaa ja naputtava, kärkäs rytmi. Onnellisena se on lempeän pehmeä. Useimmiten hän on kuulteni hiljaa. Eikä se haittaa minua yhtään.
Jos puhuu sulle erilailla kuin muille tai katsoo erilailla kuin muita, suhtautuu suhun muutenkin erilailla kuin muihin. Eikös tuo nyt ole ihan kaikkien into you -oppaiden klassikkokamaa?
Sivusta kommentoin tähän, että sanopas se!
Ja sitten yhdistä siihen se, mikä täällä jokin aika sitten oli varma ja yksimielinen tulkinta siitä, että he's just not that into you, mutta ei halua loukata ja on siksi ystävällinen. Niin kummin se sitten on? Tätä olen miettinyt jo vuosia, ilman mitään lopputulosta.
No varmaan näissä voi olla joitakin tilannekohtaisiakin eroja? Ja jos olis vain peruskohtelias niin kai olis sitä samalla lailla kaikille? Se ero käytöksessä tehnee sen eron suhtautumisessakin?
Toki voi olla, että ap on kuvitellutkin nämä erot. Itsekin joskus ihastuksissani ylianalysoin ja vatvon kaikkia sanoja, ilmeitä ja eleitä niin kauan, että saan ne käännettyä mieleisikseni ja merkityksellisiksi. Ikävää, mutta hemmetin totta.
Kannattaisi siis aina ennemmin kysyä kuin konstruoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas niin ikävä sua, tekis mieli laittaa viestiä... Mutta älä pelkää, en mä häiritte 💖
Häiritte vaan. Mä oikein toivoisin, että sä häiritteisit.
Mistä päin toi häiritte ilmaisu tulee? Tampereelta?
Ketju on lukittu.
Mä luulin että päivissä ja vähän alkoi kyllä mietityttään!!
Mutta suosittelen tavoittelemaan häntä ketä oikeasti haluat. Laskurin nollaaminen pelkästä nollaamisen halusta ei ole sen arvoista.
Miksi epäilet pankkeja?