Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Miksi mä en muka ansaitse sellaista kuin sä? Miten se sika on muka mua parempi? Ei varmasti ole.

Et ikinä tuntunut haluavan mua lähellesi. Käännyit pois, et puhunut mulle, et edes vastannut tervehdyksiin. Aina kylmää vettä niskaan.

Kato osaan/voin minäkin tehdä johtopäätöksiä.

Kerran kulkija kuustoistavuotias

Olin minäkin aikoinani

Luulin silloin, jo vähintään puolikas

Meni kaikista unelmistani

Sä et usko mua nyt mutta lupaan sen

Vielä unelmoi myös nelikymppinen

Sillä suoraan sanottuna suurinpiirtein

Sellaista elämä on

Vierailija kirjoitti:

Sut on tarkoitettu mulle, mies. Nyt tiedän sen. On niin väärin, etten voi sitä sulle kertoa. Oletkohan nähnyt mun katseesta kuinka paljon sua haluan...

Mistä tiedät sen? Mikset voi kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kadonnut sun äänen pehmeyteen

Mä voin lohduttaa, että jos eläisit arkee hänen kanssaan, niin paluu maan pinnalle tapahtuisi ja se äänikin alkaisi välillä kyl taatusti vihloa korvia. (sivusta vain)

Luuletko, etteivät toiset ihmiset ihastuessaan ymmärrä sitä tosiasiaa, että ihastuksessakin hyvin todennäköisesti on joitain ärsyttäviä piirteitä tai ”vikoja”?

Kysehän on vain siitä, keneltä niitä ”vikojakin” haluaa sietää.

Tuskin kukaan aikuinen ihminen luulee, että on olemassa joku täydellinen ihminen joka ei koskaan ärsyttäisi tai kenen persoonassa ei olisi yhtään huonoja puolia.

Ärsyttää tuollaiset kanssaeläjiä aliarvioivat lannistajakuhat joiden on pakko tulla jotain ”lohdutteleen” ja ah niin viisaana kertomaan itsestäänselvyyksiä muille.

Pysyttelen kaukana tuollaisista ihmisistä, joiden on aivan pakko aina muistuttaa kolikon pimeämmästäkin puolesta kun itse ilakoit valosta.

”Aaaahhh ihana auringonpaiste” ja lannistajakuha vastaa: ”mutta muistathan, ettei tämä kestä ikuisuuksiin...huomenna voi jo sataa...”

Sivusta tämäkin!

Mä ajattelin vain todeta. Sorry. Sorry kun pahoitin mielesi.

Mulla on vaan omakohtainen oma pettymys yhdestä tyypistä, toi äänen pehmeyteen katoaminen tapahtui minussakin. Sitten toisenlainen katoaminen (rakkaus katosi). Kun ihmisestä alkaakin paljastumaan v-mäisiä piirteitä ja ääni muuttuukin siirappisesta pelottavaksi ja möykkääväksi, pistää varomaan.

En ole pelännyt kenenkään ääntä..

Hänellä on ihanan pehmeä ääni, jaksan sitä kuunnella vaan puhuu melko vähän

Niin oli sillä minunkin tyypilläni alussa ihanaakin ihanampi siirappiääni, kunnes tutustuttiin paremmin ja alkoi löytyä pelottava ja möykkäävä ääni myös.

Nimenomaan MYÖS.

Eiköhän meistä kaikista löydy myös pelottava ja möykkäävä ääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kadonnut sun äänen pehmeyteen

Mä voin lohduttaa, että jos eläisit arkee hänen kanssaan, niin paluu maan pinnalle tapahtuisi ja se äänikin alkaisi välillä kyl taatusti vihloa korvia. (sivusta vain)

Luuletko, etteivät toiset ihmiset ihastuessaan ymmärrä sitä tosiasiaa, että ihastuksessakin hyvin todennäköisesti on joitain ärsyttäviä piirteitä tai ”vikoja”?

Kysehän on vain siitä, keneltä niitä ”vikojakin” haluaa sietää.

Tuskin kukaan aikuinen ihminen luulee, että on olemassa joku täydellinen ihminen joka ei koskaan ärsyttäisi tai kenen persoonassa ei olisi yhtään huonoja puolia.

Ärsyttää tuollaiset kanssaeläjiä aliarvioivat lannistajakuhat joiden on pakko tulla jotain ”lohdutteleen” ja ah niin viisaana kertomaan itsestäänselvyyksiä muille.

Pysyttelen kaukana tuollaisista ihmisistä, joiden on aivan pakko aina muistuttaa kolikon pimeämmästäkin puolesta kun itse ilakoit valosta.

”Aaaahhh ihana auringonpaiste” ja lannistajakuha vastaa: ”mutta muistathan, ettei tämä kestä ikuisuuksiin...huomenna voi jo sataa...”

Sivusta tämäkin!

Mä ajattelin vain todeta. Sorry. Sorry kun pahoitin mielesi.

Mulla on vaan omakohtainen oma pettymys yhdestä tyypistä, toi äänen pehmeyteen katoaminen tapahtui minussakin. Sitten toisenlainen katoaminen (rakkaus katosi). Kun ihmisestä alkaakin paljastumaan v-mäisiä piirteitä ja ääni muuttuukin siirappisesta pelottavaksi ja möykkääväksi, pistää varomaan.

En ole pelännyt kenenkään ääntä..

Hänellä on ihanan pehmeä ääni, jaksan sitä kuunnella vaan puhuu melko vähän

Niin oli sillä minunkin tyypilläni alussa ihanaakin ihanampi siirappiääni, kunnes tutustuttiin paremmin ja alkoi löytyä pelottava ja möykkäävä ääni myös.

Nimenomaan MYÖS.

Eiköhän meistä kaikista löydy myös pelottava ja möykkäävä ääni.

Paitsi Vesa Keskiseltä. Sillä on vaan se sama päätä sahaava monotoninen ääni.

Mä oon seilannut maailman meren läpi, nähny kaiken kahteen kertaan, mut nyt siinä sä seisot mun edessäni..

Oon alkanu hukkumaan, turtumaan ulappaan, saat mut murtumaan, tuun susta humalaan, haluun rummuttaa sua, puhkuu ja puhaltaa, saada sut sulamaan, hulluna huutamaan, oot jotain puuttuvaa, ei mua muuttumaan saa kuka vaan..

Mä tuun sua kumartaa, hajoon jos en sua mun mukaan saa..

(XTC;Lukas Leon)

Olen ikävöinyt sinua niin paljon mies, vaikka loma tekeekin hyvää. Tekisi mieli järjestää syksymmällä kun taas nähdään meille kahdenkeskistä aikaa tavalla tai toisella.

Nyt juuri tässä ikävänpuuskassani ajattelen, että saattaisin ylittää jonkin rajan välillämme. Rikkoa jonkun hiljaisen sopimuksen siitä, että olemme vain ”kavereita”. Koska tiedämmehän molemmat, että olemme toisillemme niin paljon muutakin. Ainakin sinä olet minulle. Ikävöin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ikävöinyt sinua niin paljon mies, vaikka loma tekeekin hyvää. Tekisi mieli järjestää syksymmällä kun taas nähdään meille kahdenkeskistä aikaa tavalla tai toisella.

Nyt juuri tässä ikävänpuuskassani ajattelen, että saattaisin ylittää jonkin rajan välillämme. Rikkoa jonkun hiljaisen sopimuksen siitä, että olemme vain ”kavereita”. Koska tiedämmehän molemmat, että olemme toisillemme niin paljon muutakin. Ainakin sinä olet minulle. Ikävöin.

sama työpaikka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jompi kumpi on varmasti kielitieteilijä. Eikös meidän ääntiömies ja kaivattunsa olleet opiskelleet yliopistossa. Kaikki eivät ehkä tiedä, mitä ääntiö tarkoittaa.

Ääntiömies, vaadimme lisää vihjeitä!

Ei vaadita. Hullu on hullu vaikka voissa paistaisi.

Onko tämä tarkoitettu aktiiviksi vai passiiviksi? Aktiivissa, indikatiivin monikossa kuuluu: " Emme vaadi". Ja Qihiz on luultavimmin rapeaksi paistettu houru.

Jos olisit kiinnostunut musta, sä kävisit täällä vieläkin, koska kävit silloinkin, kun kerroin tästä.

Mutta kun et sä ole etkä käy.

😔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kadonnut sun äänen pehmeyteen

Mä voin lohduttaa, että jos eläisit arkee hänen kanssaan, niin paluu maan pinnalle tapahtuisi ja se äänikin alkaisi välillä kyl taatusti vihloa korvia. (sivusta vain)

Luuletko, etteivät toiset ihmiset ihastuessaan ymmärrä sitä tosiasiaa, että ihastuksessakin hyvin todennäköisesti on joitain ärsyttäviä piirteitä tai ”vikoja”?

Kysehän on vain siitä, keneltä niitä ”vikojakin” haluaa sietää.

Tuskin kukaan aikuinen ihminen luulee, että on olemassa joku täydellinen ihminen joka ei koskaan ärsyttäisi tai kenen persoonassa ei olisi yhtään huonoja puolia.

Ärsyttää tuollaiset kanssaeläjiä aliarvioivat lannistajakuhat joiden on pakko tulla jotain ”lohdutteleen” ja ah niin viisaana kertomaan itsestäänselvyyksiä muille.

Pysyttelen kaukana tuollaisista ihmisistä, joiden on aivan pakko aina muistuttaa kolikon pimeämmästäkin puolesta kun itse ilakoit valosta.

”Aaaahhh ihana auringonpaiste” ja lannistajakuha vastaa: ”mutta muistathan, ettei tämä kestä ikuisuuksiin...huomenna voi jo sataa...”

Sivusta tämäkin!

Mä ajattelin vain todeta. Sorry. Sorry kun pahoitin mielesi.

Mulla on vaan omakohtainen oma pettymys yhdestä tyypistä, toi äänen pehmeyteen katoaminen tapahtui minussakin. Sitten toisenlainen katoaminen (rakkaus katosi). Kun ihmisestä alkaakin paljastumaan v-mäisiä piirteitä ja ääni muuttuukin siirappisesta pelottavaksi ja möykkääväksi, pistää varomaan.

En ole pelännyt kenenkään ääntä..

Hänellä on ihanan pehmeä ääni, jaksan sitä kuunnella vaan puhuu melko vähän

Niin oli sillä minunkin tyypilläni alussa ihanaakin ihanampi siirappiääni, kunnes tutustuttiin paremmin ja alkoi löytyä pelottava ja möykkäävä ääni myös.

Nimenomaan MYÖS.

Eiköhän meistä kaikista löydy myös pelottava ja möykkäävä ääni.

Kävi siis niin että se siirappiääni katosi ja löytyi pelottava ja möykkäävä myös. Ehkä en ollut sille se oikea, ehkä sille oikealle sillä riittää siirappiääntä. Kirjoitin vähän huonosti. Sorry. Mutta ei tämä tästä jankkaamalla tule miksikään. Toivotan sulle onnea ihastuksesi ja hänen äänensä kanssa.

Tekisin mitä vain, että saisin ihanat kasvosi eteeni. Silittäisin poskiasi, katsoisin syvälle silmiisi, vaipusimme suloisimpaan suudelmaan. Kaikki huolet unohtuisi eikä tarvitsisi itkeä ikävääni. Mulla on niin iso ikävä sun syliin!

Mielenkiintoisia kirjoituksia, mutta harmillisen vähän tunnisteita.

Vierailija kirjoitti:

Olen ikävöinyt sinua niin paljon mies, vaikka loma tekeekin hyvää. Tekisi mieli järjestää syksymmällä kun taas nähdään meille kahdenkeskistä aikaa tavalla tai toisella.

Nyt juuri tässä ikävänpuuskassani ajattelen, että saattaisin ylittää jonkin rajan välillämme. Rikkoa jonkun hiljaisen sopimuksen siitä, että olemme vain ”kavereita”. Koska tiedämmehän molemmat, että olemme toisillemme niin paljon muutakin. Ainakin sinä olet minulle. Ikävöin.

Onko sulla ollut kauankin näitä tunteita?

 Minä olen miettinyt sinua paljon

Paljon enemmän kuin ketään muuta

Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana

Suruna sielussain, valona yössä vain

(lainaukset, Kim Lindholm)

Vierailija kirjoitti:

 Minä olen miettinyt sinua paljon

Paljon enemmän kuin ketään muuta

Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana

Suruna sielussain, valona yössä vain

(lainaukset, Kim Lindholm)

Se on Lönnholm, opettele kirjoittamaan

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia kirjoituksia, mutta harmillisen vähän tunnisteita.

Ei kai tänne kukaan enää uskalla laittaa tunnisteita?

Asiasta toiseen olen päättänyt tunnustaa tunteeni hänelle. Munattomalla tavalla, mutta ainakin kasvotusten. Ympäristö on niin huono, että pitää olla innovatiivinen. Tuskin vielä sentään seuraavalla kerralla kun nähdään, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Joskus sitä toivoisi vielä olevansa teini... Olisi niin paljon helpompaa antaa joku paperi mihin on piirretty on sydän. :D

Yritän kuvitella sut tähän viereeni katsomaan ottelua <3