Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Mikä siitä tekee pirullisen?

Muista että sinäkin se hymyilit.[/quote

Minä nyt olen syntynyt hymy huulilla. 

Viime aikoina on tosiaan ollut vähän totisempi meininki. Ei meinaa jaksaa kaikkea sitä, mikä on kaatumassa niskaan lähiaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletkohan koskaan mua nainen, kun olet miehesi kanssa?

Kyllä

Ottaisin sinut mieluiten takaapäin, mutta kuuntelisin toki toiveitasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin miksi tänne vielä sulle kirjoitan, enkö osaisi jo lopettaa? Ehkä toivoisin sun mulle joskus vastaavan, jotta tietäisin sunkin mua kaipaavan.

Mulle tää palsta on ollut paikka jonne purkaa mun tunteita sua kohtaan, joihin en koskaan saanut kokea vastavuoroisuutta. En ole enää lainkaan surullinen, vain edelleen kaipaan sua. Sä jätit muhun lähtemättömän vaikutuksen kauneudellasi, älykkyydellääsi ja sillä jollain määrittelemättömällä joka sai mut tuntemaan löytäneeni ihmisen, joka ymmärtäisi täysin kuka minä olen, ensimmäisen kerran elämässäni.

Siksi vielä kirjoitan tälle hullulle palstalle.

Miten sulle voisi täällä vastata jos et anna mitään tunnisteita? Kuka vaan voisi nyt vastata että on tunteita sua kohtaan, kenet heistä sitten osaat valita? Kerro lisäksi että mitä se muuttaisi jos kuulisit että hän kaipaa sinua?

Mä tunnistin tunteen olleen niin voimakkaan, ettei sellainen voi syntyä tyhjiössä, joten tiedän hänen tunteneen vahvasti myös minua kohtaan. Tällä palstalla ei ole väliä sinänsä, mulla ei vaan ole enää keinoja häneen lähestyä. Oma tilanteenikin on mahdoton. Varmaan siksi kaikki jäi. Ei se kuitenkaan tätä helpommaksi tee, päinvastoin.

Siis jos olet varma, että tunne oli molemminpuoleinen, niin mikä ihme teitä sitten esti saamasta toisianne? Vai halutko sittenkin vain riutua jossakin melodramaattisessa menetetyn rakkauden ideassa, jota et edes halunnut koskaan muuttaa oikeaksi suhteeksi? Fantasiahan on aina tosielämää parempaa.

Niin, aloittaja halusi vain saada tietää että onko tuo toinen tuntenut samoin häntä kohtaan. Ja se siitä sitten. Miksi kukaan sinkku haluaisi tunnustaa tunteitaan mieheen joka on tahollaan varattu, omien sanojensa mukaan tilanteensa on mahdoton, joten hänellä ei ole edes mitään mielenkiintoa mihinkään enempään. 

Eli kysyn vaan, miksi hänelle on niin tärkeä tietää mitä toinen tuntee?

On hirveä olotila, jos jää koko loppuelämäksi selvittämättä ja epäselväksi että olivatko tunteet yksipuolisia vai molemminpuolisia.

Mitä väliä sillä on tiedätkö vai et, jos suhde hänen kanssaan on mahdoton?

Pistänpä lusikkani tähän soppaan. Se nyt vain voi olla jollekin jossain tilanteessa ihan oleellinen tieto, vaikkei se tieto johtaisi mihinkään. Sitä on varmaan vaikea ymmärtää sellaisen, joka ei ole siinä tilanteessa ollut.

Mahdollisia syitä, mistä tämmöinen tilanne syntyy, on lukemattomia. Esim. ajatus siitä ihmisestä on voinut kannatella läpi vaikeiden aikojen. Mutta lopulta on siinä tilanteessa, ettei tiedä, onko se omaa kuvitelmaa vai totta. Osalle totuus on asia, jolla on elämässä eniten merkitystä. Tai jos on saanut rakkaudessa siipeensä, tullut ehkä petetyksi ja kusetetuksi, eikä tiedä uskoako enää mihinkään. Silloin haluaa tietää, mikä on totta ja mikä ei, jotta pystyy rakentamaan maailmankuvansa uusiksi.

Näin kävi minulle. Kerroin omistani suoraan ja kysyin toiselta suoraan. Ei suostunut kertomaan. Olisin vain halunnut tietää, vaikka mitään meistä ei tulekaan. Tieto olisi auttanut minua jäsentelemään asiat uudestaan ja olisin voinut jatkaa eteenpäin esim. siksi, että voisin olla onnellinen siitä, että tunne on ollut molemminpuolinen tai sitten todennut, että olenpa ollut hölmö ja voinut alkaa toipumisen pettymyksestä. Nyt jätettiin leijumaan välitilaan ja syytäkään siihen en tiedä. Saiko toinen sitten itselleen jotain tyydytystä tilanteesta? Enpä tiedä.

Justiin näin ajattelen itsekin (tuon edellisen kirjoittaja). Ja noin kävi mullekin. Asiat mitä tapahtui sen jälkeen, ei liity enää samaan ihmiseen, mutta erityisesti niiden takia olisi tarve saada selvyys tuohon aiempaankin.

Noissa teidän tapauksissahan on täysin selvää että tunteita oli jos toinen ei suostunut kertomaan. Jos ei olisi ollut tunteita, niin tottakai hän olisi voinut sanoa ettei hänellä ole tunteita. Asia olisi ollut sillä selvä. Nyt hän joutui olemaan kertomatta, koska arvosti kuitenkin teitä sen verran ettei halunnut valehdellakaan ettei tunteita ole. Ei kuitenkaan voinut kertoa tunteistaan, koska oli parisuhteessa tms. Ainoa vaihtoehto on olla kertomatta, koska on moraalitonta valehdellakaan etenkään ihmiselle josta pitää. Toki on niitäkin rohkeita jotka kertoo tunteistaan ja perään lisää että on varattu tms. eikä voi siksi ryhtyä mihinkään. Tosin jos sitä rohkeutta ei ole, useimmilla ei, niin on vain tuo vaihtoehto olla kertomatta ellei sitten ole niin sujuva valehtelija että pystyy pokkana väittämään ettei mitään tunteita ole. Siinä tapauksessa saattaa myös vain menettää tuon ihmisen luottamuksen lopullisesti ja sitä voi tarvita jos joutuu olemaan myöhemmin pakosta tekemisissä, työskentelemään yhdessä yms.

Ei ollut silloin varattu meistä kumpikaan.

"Tutkimuksilla on osoitettu, että mitä enemmän vastoinkäymisiä on rakastumisvaiheessa, sitä voimakkaammin ihastumistunteet tulevat. Kun ihastunut ihminen pääsee rakastumisen kohteen luokse, se aiheuttaa voimakkaan dopamiiniryöpyn ja hyvänolontunteen. Kun tätä yritetään estää, halu vain voimistuu."

Vierailija kirjoitti:

"Tutkimuksilla on osoitettu, että mitä enemmän vastoinkäymisiä on rakastumisvaiheessa, sitä voimakkaammin ihastumistunteet tulevat. Kun ihastunut ihminen pääsee rakastumisen kohteen luokse, se aiheuttaa voimakkaan dopamiiniryöpyn ja hyvänolontunteen. Kun tätä yritetään estää, halu vain voimistuu."

Eli roikkumaan jääminen on aivokemiaa, no can do.

Täytyy vain kitua ja odotella, että aika hoitaa.

Mitäs nää legendaariset ovet ja kivet täällä nyt on? Kuulostaa siltä, että liittyy johonkin, mikä on tapahtunut silloin, kun ihmiset elivät vielä todellisessa maailmassa.

Yst.vast. tlk "Etsinkö turhaan?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletkohan koskaan mua nainen, kun olet miehesi kanssa?

Kyllä

Ottaisin sinut mieluiten takaapäin, mutta kuuntelisin toki toiveitasi.

Haluaisin suudella kanssasi rakastellessamme. Tykkäisin myös rakastella kanssasi suihkussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tutkimuksilla on osoitettu, että mitä enemmän vastoinkäymisiä on rakastumisvaiheessa, sitä voimakkaammin ihastumistunteet tulevat. Kun ihastunut ihminen pääsee rakastumisen kohteen luokse, se aiheuttaa voimakkaan dopamiiniryöpyn ja hyvänolontunteen. Kun tätä yritetään estää, halu vain voimistuu."

Eli roikkumaan jääminen on aivokemiaa, no can do.

Täytyy vain kitua ja odotella, että aika hoitaa.

Nii. Ja jos ei hoida, niin kuollessas saatatki olla niin hyvissä että se sun ihastus tulee saattamaan, jos jää vaikka viimeiseksi ihastukseksi. Sitä kun voi kuolla vaikka huomenna. Tai jos hää menee kuolemaan ennen kuin sun kipuileva ihastus haalistuu, niin saat ehkä jossitella enemmän ja vähemmän loppuelämäsi. Pääpalkinto, ikuinen rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

"Tutkimuksilla on osoitettu, että mitä enemmän vastoinkäymisiä on rakastumisvaiheessa, sitä voimakkaammin ihastumistunteet tulevat. Kun ihastunut ihminen pääsee rakastumisen kohteen luokse, se aiheuttaa voimakkaan dopamiiniryöpyn ja hyvänolontunteen. Kun tätä yritetään estää, halu vain voimistuu."

Outo tutkimus. Ei ihastuminen ja rakastuminen oo sama asia.

Muistatko nainen, milloin olen viimeksi lausunut nimesi? Tai sinä minun?

Vierailija kirjoitti:

Muistatko nainen, milloin olen viimeksi lausunut nimesi? Tai sinä minun?

Muistan, olisi mahtavaa jos yllättäisi mut taas huutelemalla nimeäni jossain arkisessa tilanteessa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tutkimuksilla on osoitettu, että mitä enemmän vastoinkäymisiä on rakastumisvaiheessa, sitä voimakkaammin ihastumistunteet tulevat. Kun ihastunut ihminen pääsee rakastumisen kohteen luokse, se aiheuttaa voimakkaan dopamiiniryöpyn ja hyvänolontunteen. Kun tätä yritetään estää, halu vain voimistuu."

Outo tutkimus. Ei ihastuminen ja rakastuminen oo sama asia.

Jos tuntisit aivoja tietäisit, että on rakastuminen ja kiintymysrakkaus, aivokemiallisesti siis.

Muu on semantiikkaa ja yksilöllisiä kokemuksia, aivoissa prosessit samat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tutkimuksilla on osoitettu, että mitä enemmän vastoinkäymisiä on rakastumisvaiheessa, sitä voimakkaammin ihastumistunteet tulevat. Kun ihastunut ihminen pääsee rakastumisen kohteen luokse, se aiheuttaa voimakkaan dopamiiniryöpyn ja hyvänolontunteen. Kun tätä yritetään estää, halu vain voimistuu."

Outo tutkimus. Ei ihastuminen ja rakastuminen oo sama asia.

Evoluutiobiologian dosentti: "Rakkaus ei ole tunne"

YLE ystävänpäivänä 2016

Vierailija kirjoitti:

Muistatko nainen, milloin olen viimeksi lausunut nimesi? Tai sinä minun?

Petteri, noin. Sanottu.

Nuku hyvin, rakas. Mietin niin paljon sitä, miksi meidän kahden tiet kohtasivat niin merkittävällä tavalla. Ainakin minulle se on sitä ollut. Valtavasti rakkautta, kaipuuta, suruakin. Kaiken keskiössä me, kaksi pientä ihmistä linnunradan laidalla, suurien tunteiden kourissa. Tässä suurien tunteiden keskellä tuntee itsensä kovin pieneksi. Hyvää yötä, rakas. Olet kaunis monellakin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Muistatko nainen, milloin olen viimeksi lausunut nimesi? Tai sinä minun?

Sä mun ehkä tänään tai eilen mun kuullen minä sun nimesi aika paljon aikaa sitten, osuiko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siitä tekee pirullisen?

Muista että sinäkin se hymyilit.[/quote

Minä nyt olen syntynyt hymy huulilla. 

Viime aikoina on tosiaan ollut vähän totisempi meininki. Ei meinaa jaksaa kaikkea sitä, mikä on kaatumassa niskaan lähiaikoina.

Voi sua. Olisi ihana jutella oikeasti. Jos olisit hän. Mutta sä selviät kaikesta.

Hyvää yötä sinulle, E. Missähän olet tällä hetkellä ja mitä teet. Haluaisin kysyä, onko sinulla kaikki hyvin ja miten kesä on mennyt. Jos olisit nyt vieressäni, silittelisin sinua hellästi ja suutelisin. Kertoisin, miten paljon välitän sinusta. Olet niin rakas.

Vierailija kirjoitti:

Muistatko nainen, milloin olen viimeksi lausunut nimesi? Tai sinä minun?

Sanot nimeäni aika harvoin. Toisin kuin minä sinun nimeäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tutkimuksilla on osoitettu, että mitä enemmän vastoinkäymisiä on rakastumisvaiheessa, sitä voimakkaammin ihastumistunteet tulevat. Kun ihastunut ihminen pääsee rakastumisen kohteen luokse, se aiheuttaa voimakkaan dopamiiniryöpyn ja hyvänolontunteen. Kun tätä yritetään estää, halu vain voimistuu."

Eli roikkumaan jääminen on aivokemiaa, no can do.

Täytyy vain kitua ja odotella, että aika hoitaa.

Nii. Ja jos ei hoida, niin kuollessas saatatki olla niin hyvissä että se sun ihastus tulee saattamaan, jos jää vaikka viimeiseksi ihastukseksi. Sitä kun voi kuolla vaikka huomenna. Tai jos hää menee kuolemaan ennen kuin sun kipuileva ihastus haalistuu, niin saat ehkä jossitella enemmän ja vähemmän loppuelämäsi. Pääpalkinto, ikuinen rakkaus.

Kuolema voi tulla tosiaan milloin vain, en ole ikinä pelännyt kuolemaa enkä täten myöskään tehnyt valintoja kuolemanpelon ajamana.

Aina voi tapahtua jotain tai olla tapahtumatta, ihmissuhdeasioissa useammin jälkimmäistä.

Kuten sanottua: no can do