Lue keskustelun säännöt.
Alue: Arkisto
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
29.05.2018 |
asialinjalla tällä(kin) kertaa.
Kommentit (16650)
Ikävä sinua, kaivattuni. Töissä on tylsää, kun et ole siellä. Päivistä puuttuu jotain, kun en näe sinua. Tänäänkin tuntunut koko ajan, että pian tulet jostain nurkan takaa ja kaikki on niin kuin ennen. Olen näkevinäni sinut joka paikassa, kaupassa tai liikenteessä. Ehkä olen nähnytkin. En ole varma, kun tilanteet menevät niin nopeasti ja joskus olen ajatuksissani.
Kaduttaa, että en heti ensimmäisiä kertoja nähdessämme alkanut jutella sinulle. En olisi ehtinyt alkaa jännittää ja miettiä tilanteita liikaa. Nyt taitaa olla liian myöhäistä. Jäljelle jäi tämä ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet liian rakas nainen. Siksi en voi unohtaa sinua.
Kenelle tämä on? Millaiselle naiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liisa, minulla on kaikki ne viestisi vielä tallessa.... mitä meille sitten kävi, kaipaan ja olisin valmis yrittämään uudelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liisa, minulla on kaikki ne viestisi vielä tallessa.... mitä meille sitten kävi, kaipaan ja olisin valmis yrittämään uudelleen
Soita Liisalle! Ei se täällä käy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liisa, minulla on kaikki ne viestisi vielä tallessa.... mitä meille sitten kävi, kaipaan ja olisin valmis yrittämään uudelleen
Soita Liisalle! Ei se täällä käy!
Joo, täällä ei tosiaan käy ketään Liisaa.
Viitattiinkohan sillä eilisellä viestillä noihin Liisan kaipailuihin?
Siinä siis, jossa joku kertoi ettei joku täällä vihjaillen kaivattu henkilö edes tiedä tämän palstan olemassaolosta.
Tuskin samaa Liisaa tarkoitti, mutta yhtä kaikki: tässä ketjussa ei käy Liisa-nimistä naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä oltaisi koskaan tavattu!! Minulla meni taas monta vuotta ihan hukkaan. 😣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traagisinta on koko ”tilanteen” olemassaolo todennäköisesti vain omassa päässäni.
Tai siellähän se onkin, oman pään vaivoja kaikki tyynni.Muuttaisiko se mitään, jos tuo "tilanne" ei olisikaan vain oman pääsi juttuja?
Jos saisin varmasti tietää tai edes selkeän vihjeen, ettei ole vain minun päässäni, niin tekisin asialle jotain.
Tai voisin tehdä aika paljonkin jos tietäisin sen olevan ok ja toivottua.Oletko saanut tältä toiselta koskaan mitään selkeää vihjettä että olisi kiinnostunut?
Hmm en osaa oikein sanoa.
Tiedäthän, rakastuneen mieli näkee helposti ”vihjeitä” siellä missä niitä ei ehkä edes ole ja toisaalta ”suoratkin” vihjeet voi sopia myös johonkin toiseen.En kyllä mitään sellaista, minkä voisin yhdistää vain itseeni.
Enkä ylipäätään pitkään aikaan mitään.
Luulen, että jos hänellä joskus tunteita olikin, on päässyt niistä yli ja mennyt eteenpäin.Millaisessa yhteydessä tapaatte tai tutustuitte toisiinne? Olisiko mahdollista hakeutua noihin tilanteisiin hänen kanssaan?
Emme tapaa missään eikä ”lähtökuoppiin” voi hakeutua.
En siis ole nähnytkään häntä yli vuoteen.No toi on aika pitkä aika, jos ei ole nähnyt...ei varmaan mitään yhteyttä kannata enää sitten ottaa.
En mä tässä mitään peliliikkeitä suunnittelekaan, mutta toki toimisin jos saisin sopivia vihjeitä.
Ja niitähän saa muutenkin kun vain näkemällä, olen ennenkin saanut.
Millaisia vihjeitä olet aikaisemmin saanut jos et ole edes häntä nähnyt?
Tarkistin vain, ovatko silmäsi edelleen kauneimmat maailmassa. Olivathan ne.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kyllähän kaikenlaiset ihmiset voi tulla toimeen ja ystävystyä, jos vain päättää niin ja molemmat tulee vastaan.:)
Harvemmin vaan kukaan jaksaa, helpompi pysytellä itsessään joustamatta missään.
Itse huomaan iän myötä tulevan vain pahemmaksi tässä asiassa.Ja oikeastaan vielä vahvemmin rakkauden kanssa.
Vaikka kaksi ihmistä olisivat miten samanlaisia ja sopivia kaikinpuolin, niin silti välissä voi olla joustamattomuus ja haluttomuus tulla senttiäkään vastaan, ja siksi mistään ei tule ikinä mitään.
Jos ajatellaan, että kumpikin kahlaisi puoliväliin pientä puroa ja miten paljon hyvää siitä seuraisi, tai ettei kumpikaan kahlaa yhtään vaan juoksee sata kilometriä kauemmas, niin kumpi on helpompaa?
Astua suunnilleen yksi askel, vai juosta henkihieverissä sata kilometriä?
Silti moni valitsee juoksemisen.
Valitsisin poikkeuksellisesti sitten varmaan kahlaamisen puoliväliin. Valitsen säästää itseäni juoksemiselta, säästäisin myös kaikelta turhalta riidalta. Jos vain voin olla seurassa, missä on hyvä olla ja nautin olosta, toki valitsen niin. Kai sitä voi kutsua joustamiseksi.
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Olet liian rakas nainen. Siksi en voi unohtaa sinua.