Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytäisinpä vaan pian jonkun uuden.

Sellaisen, joka on läheinen - ei etäinen.

Luo turvaa - ei pelkoa, ja joka antaa luottamusta epäröinnin sijaan.

Sellainen, jonka kanssa voi olla oikeasti vapaa ja joka kokee minut esim. selitysten arvoiseksi.

Sellainen, joka haluaa MINUT eikä viittä muuta ja minua ehkä joskus ja jouluna.

Sellainen, jonka varaan uskaltaa pistääkin jotain.

Tajusin tässä, että tämä herra jota olen viimeiset 2,5v kaipaillut on kaikkea muuta.

Luonut ainoastaan emotionaalista turvattomuutta, repinyt kaikki haavat entistäkin syvemmiksi ja heitellyt naureskellen suolaa päälle eikä hänestä kaikesta päätellen vaan ole mihinkään syvään ja kehittävään, kypsään ihmissuhteeseen.

Ehkä hänet on luotu tuhoojaksi, rauhattomaksi sieluparaksi joka onnettomana ympäriinsä pyöriessään kylvää onnettomuutta ympärilleenkin?

Hänelle sopisi joku sellainen 18-vuotias ”tyttöystävä” joka katselisi spanelikatseella palvoen eikä kyseenalaistaisi mitään, hyväksyisi kaiken ja olisi vaan, että jeesjees olet oikeassa hani ja ihailua riittäisi.

Sellainen perässä tassutteleva, helppo ja epävarma fifi.

Hänenlaisensa tarvitsevat sellaisen, pienelle ihmiselle vielä pienempi ihminen.

Anteeks toi fifi  naurattaa... mut siis onneks sä olet tajunnut millainen ihastuksesi onkaan. Toisen oppii tuntemaan vain olemalla yhdessä.

Tietyt asiat haistaa kyllä kaukaa ja etenkin kuin oma kokemus hänestä pohjana näille vainuille, niiin tämä sitten lopputulos.

Ystäväni, saanko kysyä yhtä asiaa? 🤨

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni, saanko kysyä yhtä asiaa? 🤨

Tottakai

Sitä juuri ajattelinkin, että sellainen 18v fifi tai muu epävarma ja sopivasti typerä läheisriippuvainen olisi hyvä, koska sellaset jaksaa uskoa ja ajatella, että ei se varmasti tahallee, kyllä se musta tykkää ja miehet on nyt vaan tollasii hehheh ja mä en ainakaa ikinä jätä mun Japee vaik se tekis mitä ja sitäpaitsi KYLLÄ SE VIELÄ MUUTTUU:))))

(Sit katkerana vuosia myöhemmin: ”mies on muuttunut ja kasvoimme erilleen:(((” vaikka totuus: se mies on pysynyt just samana, mutta et vaan halunnut nähdä sitä ja rakastuit potentiaaliin)

Mutta rakkaushan on joidenkin mielestä sokea ja sitä rataa;)

Voin sitten naureskella kun hän on 40, eronnut ja rupsahtanut viikonloppuisi ja sen fifi lähti voimaantuneena Kaija Koon tahtiin käveleen :D

Ne helpot läheisriippuvaiset tapaa voimaantua tuossa 30-40v ja sitten saa perhe kyytiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni, saanko kysyä yhtä asiaa? 🤨

Tottakai

Kiitos 😊 Niin sitä vaan, että olen ajatellut hakea johonkin toiseen koulutukseen tämän jälkeen. Tästä ei puutu enää paljon, mutta en tiedä onko tämä sopiva minulle kuitenkaan. Olen kokeillut opettamista, mutta se ole minun juttuni ollenkaan. Olen suorittanut tulkin opinnot, mutta en tiedä olisiko sekään hyvä minulle. Siinä on paljon esiintymistä. 😣 Ja toisaalta vaikea löytää alan töitä. Mietin nyt, että hakisinko johonkin muuhun koulutukseen. Saisin jotain tietotekniikan ja viestinnän kursseja hyväksiluettua varmaan mihin tahansa kouluun, koska ne ovat melkein kaikissa pakollisia ja samantyyppisiä. Ja voisin saada tenttimällä tehtyä aika nopeasti jotain. Kannattaisiko minun miettiä jotain muuta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista päivää ei tule, että jotenkin mystisesti ajan kuluessa unohtaisin ja olisin vaan rentona, että kato moro ei muistella vanhoja ihan sama hehheh.

En moikkaa edelleenkään useita yläasteaikaisia (miespuolisia) luokkakavereitani, koska ne oli niin inhottavia silloin 13-15-vuotiaana.:D

Katselen vaan intensiivisesti nenänvartta pitkin halveksuen ja hymyilen nautiskellen kun näen, miten paskat housussa ne luuserit on.

Inhoan myös pitkälti niiden vuoksi liki kaikkia lätkänpelaajia ja koko sitä kulttuuria, minun kodissani ei tule ikinä, siis ikinä koskaan näkymään yksikään lätkämatsi.

Katkera osaat olla, muuta et sitten osaakkaan. 

Sitäpaitsi on aivan oikein halveksia ja nöyryyttää ikuisesti ihmisiä, jotka olivat (ovatko jopa yhä?) vuosia elämästään hikisiä lätkänpelaajajonneja joiden ykkösharrastuksia oli kiusata niitä poikia joilla oli kotona vaikeaa, köyhä perhe, nörtti luonne, hiljainen luonne, ”outo” tyyli ymv. ja niitä tyttöjä, jotka eivät olleet erityisen kauniita tai jotka olivat ns. hissukoita.

Eli kiusasivat niitä, jotka eivät tehneet heille mitään, eivät olleet uhka mitenkään!

Jos ihminen on tuhlannut VUOSIA elämästään tuollaiseen, ansaitsee ikuisen häpeän ja halveksunnan.

Ellei siis sovita tekojaan ja pyydä anteeksi, mutta sitähän ne leveäleukaiset paskalle haisevat neandertalilaiset eivät tee.

Todella typerää leimata koko laji ja kaikki pelaajat. Niin isoihin harrastajamääriin mahtuu kuule monenlaista poikaa ja tyttöä sekaan.

Näissä kaipausketjuissa pitkään roikkuneena voin vihdoin rehellisesti sanoa, että nyt mulle riitti. Tää jorina tympii mua ja tänne kirjoittavat tympii mua vähintään yhtä paljon kuin se vastenmielinen ihminen, jota jostain syystä vuosia ihailin ja jolle täällä kirjoittelin. Suurin osa teistä on ihan oikeasti mielisairaita. Menkää hoitoon.

Haluaisin kirjoittaa kirjeen, mutta mihin sen laitan kun en voi sitä hänelle antaa. Tämä ikävöinti on kamalaa. En syytä rakkauteni kohdetta, vaan sydäntäni joka ei päästä irti ja kohtaloa joka toi hänet elämääni. Tarvitsen ja kaipaan kaikkea hänessä. Milloin ja miten tämä päättyy. Voi hyvin missä kuljetkaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista päivää ei tule, että jotenkin mystisesti ajan kuluessa unohtaisin ja olisin vaan rentona, että kato moro ei muistella vanhoja ihan sama hehheh.

En moikkaa edelleenkään useita yläasteaikaisia (miespuolisia) luokkakavereitani, koska ne oli niin inhottavia silloin 13-15-vuotiaana.:D

Katselen vaan intensiivisesti nenänvartta pitkin halveksuen ja hymyilen nautiskellen kun näen, miten paskat housussa ne luuserit on.

Inhoan myös pitkälti niiden vuoksi liki kaikkia lätkänpelaajia ja koko sitä kulttuuria, minun kodissani ei tule ikinä, siis ikinä koskaan näkymään yksikään lätkämatsi.

Katkera osaat olla, muuta et sitten osaakkaan. 

Sitäpaitsi on aivan oikein halveksia ja nöyryyttää ikuisesti ihmisiä, jotka olivat (ovatko jopa yhä?) vuosia elämästään hikisiä lätkänpelaajajonneja joiden ykkösharrastuksia oli kiusata niitä poikia joilla oli kotona vaikeaa, köyhä perhe, nörtti luonne, hiljainen luonne, ”outo” tyyli ymv. ja niitä tyttöjä, jotka eivät olleet erityisen kauniita tai jotka olivat ns. hissukoita.

Eli kiusasivat niitä, jotka eivät tehneet heille mitään, eivät olleet uhka mitenkään!

Jos ihminen on tuhlannut VUOSIA elämästään tuollaiseen, ansaitsee ikuisen häpeän ja halveksunnan.

Ellei siis sovita tekojaan ja pyydä anteeksi, mutta sitähän ne leveäleukaiset paskalle haisevat neandertalilaiset eivät tee.

Todella typerää leimata koko laji ja kaikki pelaajat. Niin isoihin harrastajamääriin mahtuu kuule monenlaista poikaa ja tyttöä sekaan.

Mahtuuhan sinne tietysti myös empatiaa ja hyväntahtoista hölmöyttä, mutta totuus on silti se, että nekin on sivistymättömiä fanipersoonia.

Mutta pisteet niille, jotka eivät kiusaa!

Kyseinen kulttuurihan perustuu fyysisesti vahvimman jumaloinnille ja aggressiiviselle statuksen tavoittelulle, ”heikkoutta” ei sivistymättömien neandertalilaisten keskuudessa suvaita.

Todella takapajuinen kultti koko lätkäkultti.

Mutta hyvä pointti nyt tämä sinänsä, kun vei minut pohtimaan asiaa enemmän ja tosiaan; ne aggressiiviset muiden potkija-lätkätyypitkin ovat fanipersoonia, eli vähän reppanoita, säälittäviä.

Ja reppanoita ei oikein voi vihata.

Vähän silleen, että voi raukat....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista päivää ei tule, että jotenkin mystisesti ajan kuluessa unohtaisin ja olisin vaan rentona, että kato moro ei muistella vanhoja ihan sama hehheh.

En moikkaa edelleenkään useita yläasteaikaisia (miespuolisia) luokkakavereitani, koska ne oli niin inhottavia silloin 13-15-vuotiaana.:D

Katselen vaan intensiivisesti nenänvartta pitkin halveksuen ja hymyilen nautiskellen kun näen, miten paskat housussa ne luuserit on.

Inhoan myös pitkälti niiden vuoksi liki kaikkia lätkänpelaajia ja koko sitä kulttuuria, minun kodissani ei tule ikinä, siis ikinä koskaan näkymään yksikään lätkämatsi.

Katkera osaat olla, muuta et sitten osaakkaan. 

Sitäpaitsi on aivan oikein halveksia ja nöyryyttää ikuisesti ihmisiä, jotka olivat (ovatko jopa yhä?) vuosia elämästään hikisiä lätkänpelaajajonneja joiden ykkösharrastuksia oli kiusata niitä poikia joilla oli kotona vaikeaa, köyhä perhe, nörtti luonne, hiljainen luonne, ”outo” tyyli ymv. ja niitä tyttöjä, jotka eivät olleet erityisen kauniita tai jotka olivat ns. hissukoita.

Eli kiusasivat niitä, jotka eivät tehneet heille mitään, eivät olleet uhka mitenkään!

Jos ihminen on tuhlannut VUOSIA elämästään tuollaiseen, ansaitsee ikuisen häpeän ja halveksunnan.

Ellei siis sovita tekojaan ja pyydä anteeksi, mutta sitähän ne leveäleukaiset paskalle haisevat neandertalilaiset eivät tee.

Todella typerää leimata koko laji ja kaikki pelaajat. Niin isoihin harrastajamääriin mahtuu kuule monenlaista poikaa ja tyttöä sekaan.

Mahtuuhan sinne tietysti myös empatiaa ja hyväntahtoista hölmöyttä, mutta totuus on silti se, että nekin on sivistymättömiä fanipersoonia.

Mutta pisteet niille, jotka eivät kiusaa!

Kyseinen kulttuurihan perustuu fyysisesti vahvimman jumaloinnille ja aggressiiviselle statuksen tavoittelulle, ”heikkoutta” ei sivistymättömien neandertalilaisten keskuudessa suvaita.

Todella takapajuinen kultti koko lätkäkultti.

Mutta hyvä pointti nyt tämä sinänsä, kun vei minut pohtimaan asiaa enemmän ja tosiaan; ne aggressiiviset muiden potkija-lätkätyypitkin ovat fanipersoonia, eli vähän reppanoita, säälittäviä.

Ja reppanoita ei oikein voi vihata.

Vähän silleen, että voi raukat....

Mä väitän, että naiset osaa olla yleisesti ottaen todella paljon häijympiä ja kierompia kuin joku satunnainen ryhmä harrastelijakiekkoilijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista päivää ei tule, että jotenkin mystisesti ajan kuluessa unohtaisin ja olisin vaan rentona, että kato moro ei muistella vanhoja ihan sama hehheh.

En moikkaa edelleenkään useita yläasteaikaisia (miespuolisia) luokkakavereitani, koska ne oli niin inhottavia silloin 13-15-vuotiaana.:D

Katselen vaan intensiivisesti nenänvartta pitkin halveksuen ja hymyilen nautiskellen kun näen, miten paskat housussa ne luuserit on.

Inhoan myös pitkälti niiden vuoksi liki kaikkia lätkänpelaajia ja koko sitä kulttuuria, minun kodissani ei tule ikinä, siis ikinä koskaan näkymään yksikään lätkämatsi.

Katkera osaat olla, muuta et sitten osaakkaan. 

Sitäpaitsi on aivan oikein halveksia ja nöyryyttää ikuisesti ihmisiä, jotka olivat (ovatko jopa yhä?) vuosia elämästään hikisiä lätkänpelaajajonneja joiden ykkösharrastuksia oli kiusata niitä poikia joilla oli kotona vaikeaa, köyhä perhe, nörtti luonne, hiljainen luonne, ”outo” tyyli ymv. ja niitä tyttöjä, jotka eivät olleet erityisen kauniita tai jotka olivat ns. hissukoita.

Eli kiusasivat niitä, jotka eivät tehneet heille mitään, eivät olleet uhka mitenkään!

Jos ihminen on tuhlannut VUOSIA elämästään tuollaiseen, ansaitsee ikuisen häpeän ja halveksunnan.

Ellei siis sovita tekojaan ja pyydä anteeksi, mutta sitähän ne leveäleukaiset paskalle haisevat neandertalilaiset eivät tee.

Todella typerää leimata koko laji ja kaikki pelaajat. Niin isoihin harrastajamääriin mahtuu kuule monenlaista poikaa ja tyttöä sekaan.

Mahtuuhan sinne tietysti myös empatiaa ja hyväntahtoista hölmöyttä, mutta totuus on silti se, että nekin on sivistymättömiä fanipersoonia.

Mutta pisteet niille, jotka eivät kiusaa!

Kyseinen kulttuurihan perustuu fyysisesti vahvimman jumaloinnille ja aggressiiviselle statuksen tavoittelulle, ”heikkoutta” ei sivistymättömien neandertalilaisten keskuudessa suvaita.

Todella takapajuinen kultti koko lätkäkultti.

Mutta hyvä pointti nyt tämä sinänsä, kun vei minut pohtimaan asiaa enemmän ja tosiaan; ne aggressiiviset muiden potkija-lätkätyypitkin ovat fanipersoonia, eli vähän reppanoita, säälittäviä.

Ja reppanoita ei oikein voi vihata.

Vähän silleen, että voi raukat....

Mä väitän, että naiset osaa olla yleisesti ottaen todella paljon häijympiä ja kierompia kuin joku satunnainen ryhmä harrastelijakiekkoilijoita.

Se voi olla sinun kokemuksesi elämässä.

Minun kokemukseni on päinvastainen, ja olen kasvanut miesten keskellä plus ollut useammassa miesvaltaisessa työpaikassa.

Naisten kanssa ei ole ollut ongelmia eikä naisten energia ole pilannut ympäristöä toisin kuin lätkäfanipelaajamiesten.

Tosin naisissakin välttelen lätkäpersoonia ja muita maskuliinisuuden mielistelijöitä.....

Ja voit lopettaa tuon minulle vastailun.

En tule olemaan samaa mieltä kanssasi ja tähän menee vain turhaa palstatilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista päivää ei tule, että jotenkin mystisesti ajan kuluessa unohtaisin ja olisin vaan rentona, että kato moro ei muistella vanhoja ihan sama hehheh.

En moikkaa edelleenkään useita yläasteaikaisia (miespuolisia) luokkakavereitani, koska ne oli niin inhottavia silloin 13-15-vuotiaana.:D

Katselen vaan intensiivisesti nenänvartta pitkin halveksuen ja hymyilen nautiskellen kun näen, miten paskat housussa ne luuserit on.

Inhoan myös pitkälti niiden vuoksi liki kaikkia lätkänpelaajia ja koko sitä kulttuuria, minun kodissani ei tule ikinä, siis ikinä koskaan näkymään yksikään lätkämatsi.

Katkera osaat olla, muuta et sitten osaakkaan. 

Sitäpaitsi on aivan oikein halveksia ja nöyryyttää ikuisesti ihmisiä, jotka olivat (ovatko jopa yhä?) vuosia elämästään hikisiä lätkänpelaajajonneja joiden ykkösharrastuksia oli kiusata niitä poikia joilla oli kotona vaikeaa, köyhä perhe, nörtti luonne, hiljainen luonne, ”outo” tyyli ymv. ja niitä tyttöjä, jotka eivät olleet erityisen kauniita tai jotka olivat ns. hissukoita.

Eli kiusasivat niitä, jotka eivät tehneet heille mitään, eivät olleet uhka mitenkään!

Jos ihminen on tuhlannut VUOSIA elämästään tuollaiseen, ansaitsee ikuisen häpeän ja halveksunnan.

Ellei siis sovita tekojaan ja pyydä anteeksi, mutta sitähän ne leveäleukaiset paskalle haisevat neandertalilaiset eivät tee.

Todella typerää leimata koko laji ja kaikki pelaajat. Niin isoihin harrastajamääriin mahtuu kuule monenlaista poikaa ja tyttöä sekaan.

Mahtuuhan sinne tietysti myös empatiaa ja hyväntahtoista hölmöyttä, mutta totuus on silti se, että nekin on sivistymättömiä fanipersoonia.

Mutta pisteet niille, jotka eivät kiusaa!

Kyseinen kulttuurihan perustuu fyysisesti vahvimman jumaloinnille ja aggressiiviselle statuksen tavoittelulle, ”heikkoutta” ei sivistymättömien neandertalilaisten keskuudessa suvaita.

Todella takapajuinen kultti koko lätkäkultti.

Mutta hyvä pointti nyt tämä sinänsä, kun vei minut pohtimaan asiaa enemmän ja tosiaan; ne aggressiiviset muiden potkija-lätkätyypitkin ovat fanipersoonia, eli vähän reppanoita, säälittäviä.

Ja reppanoita ei oikein voi vihata.

Vähän silleen, että voi raukat....

Mä väitän, että naiset osaa olla yleisesti ottaen todella paljon häijympiä ja kierompia kuin joku satunnainen ryhmä harrastelijakiekkoilijoita.

Se voi olla sinun kokemuksesi elämässä.

Minun kokemukseni on päinvastainen, ja olen kasvanut miesten keskellä plus ollut useammassa miesvaltaisessa työpaikassa.

Naisten kanssa ei ole ollut ongelmia eikä naisten energia ole pilannut ympäristöä toisin kuin lätkäfanipelaajamiesten.

Tosin naisissakin välttelen lätkäpersoonia ja muita maskuliinisuuden mielistelijöitä.....

Mä taas olen ollut naisvaltaisissa työpaikoissa, enkä ole pahempaa sipinää, supinaa, juoruilua, kieroilua ja selkäänpuukottamisia nähnyt missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista päivää ei tule, että jotenkin mystisesti ajan kuluessa unohtaisin ja olisin vaan rentona, että kato moro ei muistella vanhoja ihan sama hehheh.

En moikkaa edelleenkään useita yläasteaikaisia (miespuolisia) luokkakavereitani, koska ne oli niin inhottavia silloin 13-15-vuotiaana.:D

Katselen vaan intensiivisesti nenänvartta pitkin halveksuen ja hymyilen nautiskellen kun näen, miten paskat housussa ne luuserit on.

Inhoan myös pitkälti niiden vuoksi liki kaikkia lätkänpelaajia ja koko sitä kulttuuria, minun kodissani ei tule ikinä, siis ikinä koskaan näkymään yksikään lätkämatsi.

Katkera osaat olla, muuta et sitten osaakkaan. 

Sitäpaitsi on aivan oikein halveksia ja nöyryyttää ikuisesti ihmisiä, jotka olivat (ovatko jopa yhä?) vuosia elämästään hikisiä lätkänpelaajajonneja joiden ykkösharrastuksia oli kiusata niitä poikia joilla oli kotona vaikeaa, köyhä perhe, nörtti luonne, hiljainen luonne, ”outo” tyyli ymv. ja niitä tyttöjä, jotka eivät olleet erityisen kauniita tai jotka olivat ns. hissukoita.

Eli kiusasivat niitä, jotka eivät tehneet heille mitään, eivät olleet uhka mitenkään!

Jos ihminen on tuhlannut VUOSIA elämästään tuollaiseen, ansaitsee ikuisen häpeän ja halveksunnan.

Ellei siis sovita tekojaan ja pyydä anteeksi, mutta sitähän ne leveäleukaiset paskalle haisevat neandertalilaiset eivät tee.

Todella typerää leimata koko laji ja kaikki pelaajat. Niin isoihin harrastajamääriin mahtuu kuule monenlaista poikaa ja tyttöä sekaan.

Mahtuuhan sinne tietysti myös empatiaa ja hyväntahtoista hölmöyttä, mutta totuus on silti se, että nekin on sivistymättömiä fanipersoonia.

Mutta pisteet niille, jotka eivät kiusaa!

Kyseinen kulttuurihan perustuu fyysisesti vahvimman jumaloinnille ja aggressiiviselle statuksen tavoittelulle, ”heikkoutta” ei sivistymättömien neandertalilaisten keskuudessa suvaita.

Todella takapajuinen kultti koko lätkäkultti.

Mutta hyvä pointti nyt tämä sinänsä, kun vei minut pohtimaan asiaa enemmän ja tosiaan; ne aggressiiviset muiden potkija-lätkätyypitkin ovat fanipersoonia, eli vähän reppanoita, säälittäviä.

Ja reppanoita ei oikein voi vihata.

Vähän silleen, että voi raukat....

Mä väitän, että naiset osaa olla yleisesti ottaen todella paljon häijympiä ja kierompia kuin joku satunnainen ryhmä harrastelijakiekkoilijoita.

Se voi olla sinun kokemuksesi elämässä.

Minun kokemukseni on päinvastainen, ja olen kasvanut miesten keskellä plus ollut useammassa miesvaltaisessa työpaikassa.

Naisten kanssa ei ole ollut ongelmia eikä naisten energia ole pilannut ympäristöä toisin kuin lätkäfanipelaajamiesten.

Tosin naisissakin välttelen lätkäpersoonia ja muita maskuliinisuuden mielistelijöitä.....

Mä taas olen ollut naisvaltaisissa työpaikoissa, enkä ole pahempaa sipinää, supinaa, juoruilua, kieroilua ja selkäänpuukottamisia nähnyt missään.

Olen minäkin ollut naisvaltaisissa työpaikoissa ja huomannut, että pahimpia ovat ne joiden mielestä naiset on ”selkäänpuukottajia, juoruilijoita” ym.:D

Kuten sanoin, itselläni ei ole ollut ongelmia naisten kanssa.

Maskuliinisuudelle kumartelevilla naisilla niitä näkyy usein olevan.....

Eikä minua voisi vähempää kiinnostaa, mitä joku jauhaa selkäni takana.

Minua häiritsee sellainen suora ilmapiirin pilaaminen ja kukkoilu, kun yritetään kilpaa potkia näkymätöntä pallia toisen jalkojen alta, nolata jne.

Olet jatkuvasti mielessäni.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kirjoittaa kirjeen, mutta mihin sen laitan kun en voi sitä hänelle antaa. Tämä ikävöinti on kamalaa. En syytä rakkauteni kohdetta, vaan sydäntäni joka ei päästä irti ja kohtaloa joka toi hänet elämääni. Tarvitsen ja kaipaan kaikkea hänessä. Milloin ja miten tämä päättyy. Voi hyvin missä kuljetkaan..

Miksi et voi vaan kertoa hänelle mitä tunnet?

Olisin mies kohta lähdössä lenkille. Saisinpa sinut mukaani tai tulisitpa edes vastaan.

Mutta kyllähän kaikenlaiset ihmiset voi tulla toimeen ja ystävystyä, jos vain päättää niin ja molemmat tulee vastaan.:)

Harvemmin vaan kukaan jaksaa, helpompi pysytellä itsessään joustamatta missään.

Itse huomaan iän myötä tulevan vain pahemmaksi tässä asiassa.

Ja oikeastaan vielä vahvemmin rakkauden kanssa.

Vaikka kaksi ihmistä olisivat miten samanlaisia ja sopivia kaikinpuolin, niin silti välissä voi olla joustamattomuus ja haluttomuus tulla senttiäkään vastaan, ja siksi mistään ei tule ikinä mitään.

Jos ajatellaan, että kumpikin kahlaisi puoliväliin pientä puroa ja miten paljon hyvää siitä seuraisi, tai ettei kumpikaan kahlaa yhtään vaan juoksee sata kilometriä kauemmas, niin kumpi on helpompaa?

Astua suunnilleen yksi askel, vai juosta henkihieverissä sata kilometriä?

Silti moni valitsee juoksemisen.