Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII
Kommentit (16650)
Vierailija kirjoitti:
Kauniita unia rakkaani. Olet ollut tänäänkin mielessäni jatkuvasti. Sisimpäni kaipaa sinua enemmän kuin mitään muuta. Yhteisten hetkiemme taika ei unohdu.
Tahtoisin kävellä kanssasi käsi kädessä, suudella ja halailla. Haluaisin tuntea sen onnen tunteen kun saisin sinut syliini ja voisimme keskittyä vain toisiimme. Rakastan sinua. Saisimmepa pian yhteisiä hetkiä. Hyvää yötä.
Nämä sun viestit on niin täynnä tunnetta että tuntuisi väärältä jos et näitä voisi kertoa tälle kaivatullesi? Onko hän muuten mies vai nainen? Onko teillä ollut joskus joku suhde ja olet jäänyt kaipaamaan vai onko hän sun saavuttamaton ihastus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista päivää ei tule, että jotenkin mystisesti ajan kuluessa unohtaisin ja olisin vaan rentona, että kato moro ei muistella vanhoja ihan sama hehheh.
En moikkaa edelleenkään useita yläasteaikaisia (miespuolisia) luokkakavereitani, koska ne oli niin inhottavia silloin 13-15-vuotiaana.:D
Katselen vaan intensiivisesti nenänvartta pitkin halveksuen ja hymyilen nautiskellen kun näen, miten paskat housussa ne luuserit on.
Inhoan myös pitkälti niiden vuoksi liki kaikkia lätkänpelaajia ja koko sitä kulttuuria, minun kodissani ei tule ikinä, siis ikinä koskaan näkymään yksikään lätkämatsi.
Olen 50 v, ja haluaisin tulla raskaaksi, jos löydän ihanan, nuoremman miehen kumppanikseni : )
Alunperin ei edes ollut mitään vihaa, mutta ajan myötä alkaa kyllä kasvaa sellaiseksi!
Jossain vaiheessa tulee varmaan (taas) se hetki, kun täytyy saada siirrettyä tuska itsestäni sen AIHEUTTAJAAN, en tiedä mitäs sitten.
Mutta tämä v i h a häiritsee jo yöuntakin.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista päivää ei tule, että jotenkin mystisesti ajan kuluessa unohtaisin ja olisin vaan rentona, että kato moro ei muistella vanhoja ihan sama hehheh.
En moikkaa edelleenkään useita yläasteaikaisia (miespuolisia) luokkakavereitani, koska ne oli niin inhottavia silloin 13-15-vuotiaana.:D
Katselen vaan intensiivisesti nenänvartta pitkin halveksuen ja hymyilen nautiskellen kun näen, miten paskat housussa ne luuserit on.
Inhoan myös pitkälti niiden vuoksi liki kaikkia lätkänpelaajia ja koko sitä kulttuuria, minun kodissani ei tule ikinä, siis ikinä koskaan näkymään yksikään lätkämatsi.
Katkera osaat olla, muuta et sitten osaakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytäisinpä vaan pian jonkun uuden.
Sellaisen, joka on läheinen - ei etäinen.
Luo turvaa - ei pelkoa, ja joka antaa luottamusta epäröinnin sijaan.
Sellainen, jonka kanssa voi olla oikeasti vapaa ja joka kokee minut esim. selitysten arvoiseksi.
Sellainen, joka haluaa MINUT eikä viittä muuta ja minua ehkä joskus ja jouluna.
Sellainen, jonka varaan uskaltaa pistääkin jotain.
Tajusin tässä, että tämä herra jota olen viimeiset 2,5v kaipaillut on kaikkea muuta.
Luonut ainoastaan emotionaalista turvattomuutta, repinyt kaikki haavat entistäkin syvemmiksi ja heitellyt naureskellen suolaa päälle eikä hänestä kaikesta päätellen vaan ole mihinkään syvään ja kehittävään, kypsään ihmissuhteeseen.
Ehkä hänet on luotu tuhoojaksi, rauhattomaksi sieluparaksi joka onnettomana ympäriinsä pyöriessään kylvää onnettomuutta ympärilleenkin?
Hänelle sopisi joku sellainen 18-vuotias ”tyttöystävä” joka katselisi spanelikatseella palvoen eikä kyseenalaistaisi mitään, hyväksyisi kaiken ja olisi vaan, että jeesjees olet oikeassa hani ja ihailua riittäisi.
Sellainen perässä tassutteleva, helppo ja epävarma fifi.
Hänenlaisensa tarvitsevat sellaisen, pienelle ihmiselle vielä pienempi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista päivää ei tule, että jotenkin mystisesti ajan kuluessa unohtaisin ja olisin vaan rentona, että kato moro ei muistella vanhoja ihan sama hehheh.
En moikkaa edelleenkään useita yläasteaikaisia (miespuolisia) luokkakavereitani, koska ne oli niin inhottavia silloin 13-15-vuotiaana.:D
Katselen vaan intensiivisesti nenänvartta pitkin halveksuen ja hymyilen nautiskellen kun näen, miten paskat housussa ne luuserit on.
Inhoan myös pitkälti niiden vuoksi liki kaikkia lätkänpelaajia ja koko sitä kulttuuria, minun kodissani ei tule ikinä, siis ikinä koskaan näkymään yksikään lätkämatsi.Katkera osaat olla, muuta et sitten osaakkaan.
Lollllll
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löytäisinpä vaan pian jonkun uuden.
Sellaisen, joka on läheinen - ei etäinen.
Luo turvaa - ei pelkoa, ja joka antaa luottamusta epäröinnin sijaan.
Sellainen, jonka kanssa voi olla oikeasti vapaa ja joka kokee minut esim. selitysten arvoiseksi.
Sellainen, joka haluaa MINUT eikä viittä muuta ja minua ehkä joskus ja jouluna.
Sellainen, jonka varaan uskaltaa pistääkin jotain.Tajusin tässä, että tämä herra jota olen viimeiset 2,5v kaipaillut on kaikkea muuta.
Luonut ainoastaan emotionaalista turvattomuutta, repinyt kaikki haavat entistäkin syvemmiksi ja heitellyt naureskellen suolaa päälle eikä hänestä kaikesta päätellen vaan ole mihinkään syvään ja kehittävään, kypsään ihmissuhteeseen.
Ehkä hänet on luotu tuhoojaksi, rauhattomaksi sieluparaksi joka onnettomana ympäriinsä pyöriessään kylvää onnettomuutta ympärilleenkin?
Hänelle sopisi joku sellainen 18-vuotias ”tyttöystävä” joka katselisi spanelikatseella palvoen eikä kyseenalaistaisi mitään, hyväksyisi kaiken ja olisi vaan, että jeesjees olet oikeassa hani ja ihailua riittäisi.
Sellainen perässä tassutteleva, helppo ja epävarma fifi.
Hänenlaisensa tarvitsevat sellaisen, pienelle ihmiselle vielä pienempi ihminen.
Millaisista merkeistä sä tajusit ton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löytäisinpä vaan pian jonkun uuden.
Sellaisen, joka on läheinen - ei etäinen.
Luo turvaa - ei pelkoa, ja joka antaa luottamusta epäröinnin sijaan.
Sellainen, jonka kanssa voi olla oikeasti vapaa ja joka kokee minut esim. selitysten arvoiseksi.
Sellainen, joka haluaa MINUT eikä viittä muuta ja minua ehkä joskus ja jouluna.
Sellainen, jonka varaan uskaltaa pistääkin jotain.Tajusin tässä, että tämä herra jota olen viimeiset 2,5v kaipaillut on kaikkea muuta.
Luonut ainoastaan emotionaalista turvattomuutta, repinyt kaikki haavat entistäkin syvemmiksi ja heitellyt naureskellen suolaa päälle eikä hänestä kaikesta päätellen vaan ole mihinkään syvään ja kehittävään, kypsään ihmissuhteeseen.
Ehkä hänet on luotu tuhoojaksi, rauhattomaksi sieluparaksi joka onnettomana ympäriinsä pyöriessään kylvää onnettomuutta ympärilleenkin?
Hänelle sopisi joku sellainen 18-vuotias ”tyttöystävä” joka katselisi spanelikatseella palvoen eikä kyseenalaistaisi mitään, hyväksyisi kaiken ja olisi vaan, että jeesjees olet oikeassa hani ja ihailua riittäisi.
Sellainen perässä tassutteleva, helppo ja epävarma fifi.
Hänenlaisensa tarvitsevat sellaisen, pienelle ihmiselle vielä pienempi ihminen.
Anteeks toi fifi naurattaa... mut siis onneks sä olet tajunnut millainen ihastuksesi onkaan. Toisen oppii tuntemaan vain olemalla yhdessä.
T olet ajatuksissani joka päivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sanonut edes hei.
Tai ehkä et kuullut.
Hänen äänensä kuului oikein hyvin kun tervehti kaveriani.
Mies vai nainen? Jos se on yksi noista välttelijöistä, joista täällä on puhuttu ketjukaupalla?
Itsellä oli hetki sitten tilanne, jossa olis varmaan ollut järkevää tervehtiä ihastusta, mutta leikin kuin en olis huomannutkaan. Halua olis ollut, muttei rohkeutta. Siksihän se syntyvyys laskee ja sinkkujen määrä lisääntyy, huonojen sosiaalisten taitojen takia.
Jossittelut ei auta. Hänellä oli mahdollisuus mutta häntä ei vain kiinnostanut tarpeeksi. Ei ole sosiaalisista taidoista kyse, ei ne ihastukset vain osu aina yksiin. Jos olisimme samassa jamassa, hän olisi tehnyt toisin. Olen siis täällä yksin. Ikävä kyllä en ole tarpeeksi hullu, että voisin jäädä roikkumaan tähän ketjuun kuvitellen että mitä jos kuitenkin. Yksipuolista hullaantumista siis on olemassa, minulta meni vain näin pitkään kokea se itse, mutta hyvä on, minä uskon.
No moikkasitko itse? Tervehtiminen on osa peruskäytöstapoja ja melkeinpä refleksi, joten jos on moikannut kaveriasi muttei sinua (ja tiedät varmaksi, että hän tuntee sinut moikkaustasolla), niin ignoraaminen on aina merkki jostain erityisemmästä - joko inhoaa tai sitten ihastelee. Yhdentekevä noteerattaisiin kyllä, jos olisi moikattavan vieressä.
Ilman muuta jossittelet ja spekuloit! Oli miten hullua tahansa. Ikinä ei voi tietää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista päivää ei tule, että jotenkin mystisesti ajan kuluessa unohtaisin ja olisin vaan rentona, että kato moro ei muistella vanhoja ihan sama hehheh.
En moikkaa edelleenkään useita yläasteaikaisia (miespuolisia) luokkakavereitani, koska ne oli niin inhottavia silloin 13-15-vuotiaana.:D
Katselen vaan intensiivisesti nenänvartta pitkin halveksuen ja hymyilen nautiskellen kun näen, miten paskat housussa ne luuserit on.
Inhoan myös pitkälti niiden vuoksi liki kaikkia lätkänpelaajia ja koko sitä kulttuuria, minun kodissani ei tule ikinä, siis ikinä koskaan näkymään yksikään lätkämatsi.Katkera osaat olla, muuta et sitten osaakkaan.
Sitäpaitsi on aivan oikein halveksia ja nöyryyttää ikuisesti ihmisiä, jotka olivat (ovatko jopa yhä?) vuosia elämästään hikisiä lätkänpelaajajonneja joiden ykkösharrastuksia oli kiusata niitä poikia joilla oli kotona vaikeaa, köyhä perhe, nörtti luonne, hiljainen luonne, ”outo” tyyli ymv. ja niitä tyttöjä, jotka eivät olleet erityisen kauniita tai jotka olivat ns. hissukoita.
Eli kiusasivat niitä, jotka eivät tehneet heille mitään, eivät olleet uhka mitenkään!
Jos ihminen on tuhlannut VUOSIA elämästään tuollaiseen, ansaitsee ikuisen häpeän ja halveksunnan.
Ellei siis sovita tekojaan ja pyydä anteeksi, mutta sitähän ne leveäleukaiset paskalle haisevat neandertalilaiset eivät tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän vietän aikaa kanssasi, sen isompi ikävä minulla on sinua erossa ollessamme.
Olen tehnyt aamulla reissuun liittyviä järjestelyjä. Siinä syy miksi en ole kirjoitellut täällä.
Voi kumpa voisin lähteä täältä ja tulla vaikka luosesi, mutta valitettavasti olen vielä huomiseen asti kiinni täällä.
Mutta ehkä tiistaiiltana sitten, jos sulle sopii 😉
Käykö täällä ketään miestä, jonka nimi alkaa V-kirjaimella?
Vierailija kirjoitti:
Voi kumpa voisin lähteä täältä ja tulla vaikka luosesi, mutta valitettavasti olen vielä huomiseen asti kiinni täällä.
Mutta ehkä tiistaiiltana sitten, jos sulle sopii 😉
Reissun jälkeen oikein mielellään! 🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytäisinpä vaan pian jonkun uuden.
Sellaisen, joka on läheinen - ei etäinen.
Luo turvaa - ei pelkoa, ja joka antaa luottamusta epäröinnin sijaan.
Sellainen, jonka kanssa voi olla oikeasti vapaa ja joka kokee minut esim. selitysten arvoiseksi.
Sellainen, joka haluaa MINUT eikä viittä muuta ja minua ehkä joskus ja jouluna.
Sellainen, jonka varaan uskaltaa pistääkin jotain.Tajusin tässä, että tämä herra jota olen viimeiset 2,5v kaipaillut on kaikkea muuta.
Luonut ainoastaan emotionaalista turvattomuutta, repinyt kaikki haavat entistäkin syvemmiksi ja heitellyt naureskellen suolaa päälle eikä hänestä kaikesta päätellen vaan ole mihinkään syvään ja kehittävään, kypsään ihmissuhteeseen.
Ehkä hänet on luotu tuhoojaksi, rauhattomaksi sieluparaksi joka onnettomana ympäriinsä pyöriessään kylvää onnettomuutta ympärilleenkin?
Hänelle sopisi joku sellainen 18-vuotias ”tyttöystävä” joka katselisi spanelikatseella palvoen eikä kyseenalaistaisi mitään, hyväksyisi kaiken ja olisi vaan, että jeesjees olet oikeassa hani ja ihailua riittäisi.
Sellainen perässä tassutteleva, helppo ja epävarma fifi.
Hänenlaisensa tarvitsevat sellaisen, pienelle ihmiselle vielä pienempi ihminen.Millaisista merkeistä sä tajusit ton?
Siis ihan vaan katselin taaksepäin ja mietin kokemuksiani hänestä (ensimmäinen osio) ja vähän sivusta seuraamallakin (loppuosio)
MINULLE hän edustaa noita asioita (emotionaalinen turvattomuus, epävarmuus, epäluottamus, hylkääminen).
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Jossittelut ei auta. Hänellä oli mahdollisuus mutta häntä ei vain kiinnostanut tarpeeksi. Ei ole sosiaalisista taidoista kyse, ei ne ihastukset vain osu aina yksiin. Jos olisimme samassa jamassa, hän olisi tehnyt toisin. Olen siis täällä yksin. Ikävä kyllä en ole tarpeeksi hullu, että voisin jäädä roikkumaan tähän ketjuun kuvitellen että mitä jos kuitenkin. Yksipuolista hullaantumista siis on olemassa, minulta meni vain näin pitkään kokea se itse, mutta hyvä on, minä uskon.