Miehen ex kiristää lapsella, missä menee raja?

Vierailija kirjoitti:

No tästä ketjusta löytyi osatotuus! Kyselin joskus vuosia sitten palstalla, että ihanko oikeasti lapset ja exät ja nyxät sopeutuvat uusiin perheisiin. Sain silloin vastauksia että toisen lapset ovat kuin omia ym. Ja kyllä ystäväpiirini erolapset tuntuvat olevan avarasydämisiä ja puhuvat bonusisistä ja -äideistä ja sisarpuolet ovat ihan siskoja ja veljiä.

Ainakin ulospäin näytetään, että uusioperhe on kuin lahja.

Yksi huomio katkerasta exästä: työkaverillani oli vaikea parisuhde, kestänyt jo vuosia. (esim. puoliso aterioi omissa ruuissaan/kahvit kun oli omat ja nukkuivat eri huoneissa) Eli todella tulehtuneet välit.

Tämä kotitilanne alkoi vaikuttaa töihin,niinpä mies muutti pois yhteisestä kodista.

Tämän jälkeen äiti vieraannutti lapset (8v ja 11v) isästään vuosikausiksi.

Vanhempi lapsista alkoi vierailla isällään nyt täysi-ikäisenä.

Kolmatta osapuolta ei ollut,mutta äiti eristi lapset isästään siitäkin huolimatta

Miten isä taisteli omista oikeuksistaan? Tai oikeastaa lasten oikeuksista? 

Minusta olisi tosi outoa olla parisuhteessa miehen kanssa jolla on lapsia, mutta minä en tapaisi niitä ollenkaan, ikinä. Siis todella outoa. Miksi ihmeessä en haluaisi tutustua minulle rakkaan ihmisen lapsiin? En ymmärrä. Meillä eletään ihan tavallista perhe-elämää niinä viikkoina kun miehen lapset ovat meidän luona. Minuakin lasten äiti huoritteli ensin ja sanoi lapsillekin että älkää sitten antako sen h*oran koskea teihin, ym. sekavaa settiä. Onneksi nuo ajat ovat jo takana päin. Koin kyllä hieman loukkaavaksi sen kuinka hän minua haukkui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se exä voi sitä tapaamista edes estää. Mielipiteensä voi toki sanoa. Reippaasti vaan miehen kanssa suunnittelette missä ja milloin tapaat lapsen. Tuot itsesi ensin esille isän ystävänä ja sitten se siitä lähtee. Jos exä rupeaa kiristämään ja hankalaksi haette oikeuden kautta tapaamiset. Näiden av mammojen mielestä pitäisi olla jo muuttanut yhteen, kihlat vaihdettu ja hääpäivä sovittu sekä yhteinen muksu jo tulossa ennen kuin voi tavata puolison lapset, mutta eihän se silloinkaan oo hyvä 😂

Ohjeita jakaessa kannataa vähän edes miettiä kenen yli ajetaan joka mutkassa aina uudelleen ja uudelleen.

Isän pitäisi nyt ottaa todellista vastuuta puhumalla tämä asia lapsen äidin kanssa läpi, että hänellä ei ole mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lasta automaattisesti itselleen ja tehdä se tapaamissopimus. Yhdenkään lapsen etu ei ole, että lasta pompotellaan kuin jotain palloa ja hän joutuu miettimään kuka milloinkin ottaa kopin ja tapaamiset pitää vaan saada pyörimään suht säännöllisesti. Aidosti läsnäoleva vanhempi pystyy siihen kyllä vaikka työ olisi mikä.

Mistä sinä tiedät ettei isä ole yrittänyt äidin kanssa keskustella? Aloittajan mukaan sieltä on tullut täystyrmäys. Äiti ei voi yksipuolisesti päättää lapsen elämästä, vaikka onkin synnyttänyt. Isällä on 50% oikeus myös päättää omastaan sekä lapsen elämästä. Jos äitipuoli ei lapsen äidille sovi niin se on henkilökohtainen voi voi.

Miksi isä sitten ei ole taistellut omista oikeuksistaan ja laatinut sitä tapaamissopimusta?

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi tosi outoa olla parisuhteessa miehen kanssa jolla on lapsia, mutta minä en tapaisi niitä ollenkaan, ikinä. Siis todella outoa. Miksi ihmeessä en haluaisi tutustua minulle rakkaan ihmisen lapsiin? En ymmärrä. Meillä eletään ihan tavallista perhe-elämää niinä viikkoina kun miehen lapset ovat meidän luona. Minuakin lasten äiti huoritteli ensin ja sanoi lapsillekin että älkää sitten antako sen h*oran koskea teihin, ym. sekavaa settiä. Onneksi nuo ajat ovat jo takana päin. Koin kyllä hieman loukkaavaksi sen kuinka hän minua haukkui.

Minä olen parisuhteessa miehen kanssa, en tämän lapsen. Minulla on oma irralleni elämäni, jossa mies on lisäarvo ei itseisarvo. Pystyn olemaan erossa miehestä sen aikaa kun hän tapaa lapsiaan. Minusta se on reilua lapsillekin olla jakamatta isäänsä sen vähän ajan jonka he ehtii yhdessä olemaan kun mies on kuitenkin minun muun ajan ; )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi tosi outoa olla parisuhteessa miehen kanssa jolla on lapsia, mutta minä en tapaisi niitä ollenkaan, ikinä. Siis todella outoa. Miksi ihmeessä en haluaisi tutustua minulle rakkaan ihmisen lapsiin? En ymmärrä. Meillä eletään ihan tavallista perhe-elämää niinä viikkoina kun miehen lapset ovat meidän luona. Minuakin lasten äiti huoritteli ensin ja sanoi lapsillekin että älkää sitten antako sen h*oran koskea teihin, ym. sekavaa settiä. Onneksi nuo ajat ovat jo takana päin. Koin kyllä hieman loukkaavaksi sen kuinka hän minua haukkui.

Minä olen parisuhteessa miehen kanssa, en tämän lapsen. Minulla on oma irralleni elämäni, jossa mies on lisäarvo ei itseisarvo. Pystyn olemaan erossa miehestä sen aikaa kun hän tapaa lapsiaan. Minusta se on reilua lapsillekin olla jakamatta isäänsä sen vähän ajan jonka he ehtii yhdessä olemaan kun mies on kuitenkin minun muun ajan ; )

Ei se mitään, sinulle/teille tuo sitten sopii ja on ok. Erilaisiahan me olemme. Minulle kuitenkin on itsestäänselvyys että olen kiinnostunut mieheni lapsista ja minusta on mukavaa että meillä on hyvät ja melko läheiset välit. Meille tämä taas sopii hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavinta on se kun uuden naikkosen lapsia markkinoidaan että olisivat sisaria tai puolisisaria. Sukua kun eivät ole ollenkaan. Usein myös taustat tosi erilaiset kuten niin että toisen perheen lapset on hyviä koulussa ja toisessa koulu menee heikosti. Ei meinata oppia esim vieraita kieliä ollenkaan saati päästä ylioppilaaksi.

Siis ei jumankauta mitä naikkosia täällä on ! Oletteko te oikeesti noin tyhmiä ja lapsellisia mitä nää suurimmat osat vastauksista on !! ??

Meiodän perheessä on suuri rikkaus ollut sun mun ja yhteiset lapset. Aikuisenakin pitävät yhteyttä. Koettakaa kasvaa aikuisiksi , te narsistiset omaa napaa tuijottavat tyhjäpäät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavinta on se kun uuden naikkosen lapsia markkinoidaan että olisivat sisaria tai puolisisaria. Sukua kun eivät ole ollenkaan. Usein myös taustat tosi erilaiset kuten niin että toisen perheen lapset on hyviä koulussa ja toisessa koulu menee heikosti. Ei meinata oppia esim vieraita kieliä ollenkaan saati päästä ylioppilaaksi.

Siis ei jumankauta mitä naikkosia täällä on ! Oletteko te oikeesti noin tyhmiä ja lapsellisia mitä nää suurimmat osat vastauksista on !! ??

Meiodän perheessä on suuri rikkaus ollut sun mun ja yhteiset lapset. Aikuisenakin pitävät yhteyttä. Koettakaa kasvaa aikuisiksi , te narsistiset omaa napaa tuijottavat tyhjäpäät!

Wt-perheissä yleinen kuvio. Ovatko viellä sisarruksia? Huom. Vittuilu 😂

Lapsien kautta on niin helppo kiristää. Se on kyllä todella julmaa. Ikävän yleistä myös.

Kun oma lapsi on sanonut, että isällä on nyt joku "Sanna", niin olen ihan normaalisti jutellut hänen kanssa, että ai niinkö? Onko mukava? Ja kun lapsi sanoo että joo, ihan mukava, niin olen vaan että sehän on hyvä. Ja että onhan se nyt hyvä ettei tarvitse isänkään yksin olla, että on se kiva että on joku mukava kumppani. Kun heille on tullut ero, niin harmittelen lapselle, että harmi että siinä kävi niin, joskus noin käy ettei sitten kuitenkaan ole sopivat toisilleen.

Ei minun tarvitse lapsen isää mustamaalata, hänen vähän päämäärätön ja aikatauluton luonteensa on jo lapsellekin tullut selväksi. Ja lapsikin osaa suhtautua isän lupaamiin menoihin vähän mausteen kanssa, kun ei niistä sitten tiedä toteutuuko, vai jääkö puheeksi.

Isä on hänelle silti rakas ja tärkeä, ja toivon että oma suhtautumiseni on auttanut lasta ottamaan isän luonteenpiirteet vähän niin kuin, että sellainen hän nyt vaan on, ei se ole kenenkään vika. Ei lapsen varsinkaan. Ja että isä silti rakastaa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi tosi outoa olla parisuhteessa miehen kanssa jolla on lapsia, mutta minä en tapaisi niitä ollenkaan, ikinä. Siis todella outoa. Miksi ihmeessä en haluaisi tutustua minulle rakkaan ihmisen lapsiin? En ymmärrä. Meillä eletään ihan tavallista perhe-elämää niinä viikkoina kun miehen lapset ovat meidän luona. Minuakin lasten äiti huoritteli ensin ja sanoi lapsillekin että älkää sitten antako sen h*oran koskea teihin, ym. sekavaa settiä. Onneksi nuo ajat ovat jo takana päin. Koin kyllä hieman loukkaavaksi sen kuinka hän minua haukkui.

Minä olen parisuhteessa miehen kanssa, en tämän lapsen. Minulla on oma irralleni elämäni, jossa mies on lisäarvo ei itseisarvo. Pystyn olemaan erossa miehestä sen aikaa kun hän tapaa lapsiaan. Minusta se on reilua lapsillekin olla jakamatta isäänsä sen vähän ajan jonka he ehtii yhdessä olemaan kun mies on kuitenkin minun muun ajan ; )

Kuulostaa mun uudelta mieheltä. Oikeasti olen alkanut ajatella, että hän ei vaan liiemmin pidä lapsistani, ja mieluummin tekee mitä tahansa muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi tosi outoa olla parisuhteessa miehen kanssa jolla on lapsia, mutta minä en tapaisi niitä ollenkaan, ikinä. Siis todella outoa. Miksi ihmeessä en haluaisi tutustua minulle rakkaan ihmisen lapsiin? En ymmärrä. Meillä eletään ihan tavallista perhe-elämää niinä viikkoina kun miehen lapset ovat meidän luona. Minuakin lasten äiti huoritteli ensin ja sanoi lapsillekin että älkää sitten antako sen h*oran koskea teihin, ym. sekavaa settiä. Onneksi nuo ajat ovat jo takana päin. Koin kyllä hieman loukkaavaksi sen kuinka hän minua haukkui.

Minä olen parisuhteessa miehen kanssa, en tämän lapsen. Minulla on oma irralleni elämäni, jossa mies on lisäarvo ei itseisarvo. Pystyn olemaan erossa miehestä sen aikaa kun hän tapaa lapsiaan. Minusta se on reilua lapsillekin olla jakamatta isäänsä sen vähän ajan jonka he ehtii yhdessä olemaan kun mies on kuitenkin minun muun ajan ; )

Ei se mitään, sinulle/teille tuo sitten sopii ja on ok. Erilaisiahan me olemme. Minulle kuitenkin on itsestäänselvyys että olen kiinnostunut mieheni lapsista ja minusta on mukavaa että meillä on hyvät ja melko läheiset välit. Meille tämä taas sopii hyvin.

Juurikin näin. Kukin omalla tavallaan, mutta aikuiset ihmiset vois kunnioittaa toisten tapaa. Minulle oli ainakin itselleni selviö, että miehen lapsiin tutustutaan. Samoin minulle on ollut tärkeä tutustua hänen sisaruksiin, vanhempiin ja läheisiin kavereihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi tosi outoa olla parisuhteessa miehen kanssa jolla on lapsia, mutta minä en tapaisi niitä ollenkaan, ikinä. Siis todella outoa. Miksi ihmeessä en haluaisi tutustua minulle rakkaan ihmisen lapsiin? En ymmärrä. Meillä eletään ihan tavallista perhe-elämää niinä viikkoina kun miehen lapset ovat meidän luona. Minuakin lasten äiti huoritteli ensin ja sanoi lapsillekin että älkää sitten antako sen h*oran koskea teihin, ym. sekavaa settiä. Onneksi nuo ajat ovat jo takana päin. Koin kyllä hieman loukkaavaksi sen kuinka hän minua haukkui.

Minä olen parisuhteessa miehen kanssa, en tämän lapsen. Minulla on oma irralleni elämäni, jossa mies on lisäarvo ei itseisarvo. Pystyn olemaan erossa miehestä sen aikaa kun hän tapaa lapsiaan. Minusta se on reilua lapsillekin olla jakamatta isäänsä sen vähän ajan jonka he ehtii yhdessä olemaan kun mies on kuitenkin minun muun ajan ; )

Kuulostaa mun uudelta mieheltä. Oikeasti olen alkanut ajatella, että hän ei vaan liiemmin pidä lapsistani, ja mieluummin tekee mitä tahansa muuta.

Ei minulle tee tiukkaa myöntää, että myös yksi syy on etten pidä lapsista ja mies tietää tämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se exä voi sitä tapaamista edes estää. Mielipiteensä voi toki sanoa. Reippaasti vaan miehen kanssa suunnittelette missä ja milloin tapaat lapsen. Tuot itsesi ensin esille isän ystävänä ja sitten se siitä lähtee. Jos exä rupeaa kiristämään ja hankalaksi haette oikeuden kautta tapaamiset. Näiden av mammojen mielestä pitäisi olla jo muuttanut yhteen, kihlat vaihdettu ja hääpäivä sovittu sekä yhteinen muksu jo tulossa ennen kuin voi tavata puolison lapset, mutta eihän se silloinkaan oo hyvä 😂

Ohjeita jakaessa kannataa vähän edes miettiä kenen yli ajetaan joka mutkassa aina uudelleen ja uudelleen.

Isän pitäisi nyt ottaa todellista vastuuta puhumalla tämä asia lapsen äidin kanssa läpi, että hänellä ei ole mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lasta automaattisesti itselleen ja tehdä se tapaamissopimus. Yhdenkään lapsen etu ei ole, että lasta pompotellaan kuin jotain palloa ja hän joutuu miettimään kuka milloinkin ottaa kopin ja tapaamiset pitää vaan saada pyörimään suht säännöllisesti. Aidosti läsnäoleva vanhempi pystyy siihen kyllä vaikka työ olisi mikä.

Mistä sinä tiedät ettei isä ole yrittänyt äidin kanssa keskustella? Aloittajan mukaan sieltä on tullut täystyrmäys. Äiti ei voi yksipuolisesti päättää lapsen elämästä, vaikka onkin synnyttänyt. Isällä on 50% oikeus myös päättää omastaan sekä lapsen elämästä. Jos äitipuoli ei lapsen äidille sovi niin se on henkilökohtainen voi voi.

Miksi isä sitten ei ole taistellut omista oikeuksistaan ja laatinut sitä tapaamissopimusta?

Kyllä he sen tekevät, jos tuo exä ei rupea asettuun. Mikä siinä on, että pitää heittää kapuloita rattaisiin eikä voi olla aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se exä voi sitä tapaamista edes estää. Mielipiteensä voi toki sanoa. Reippaasti vaan miehen kanssa suunnittelette missä ja milloin tapaat lapsen. Tuot itsesi ensin esille isän ystävänä ja sitten se siitä lähtee. Jos exä rupeaa kiristämään ja hankalaksi haette oikeuden kautta tapaamiset. Näiden av mammojen mielestä pitäisi olla jo muuttanut yhteen, kihlat vaihdettu ja hääpäivä sovittu sekä yhteinen muksu jo tulossa ennen kuin voi tavata puolison lapset, mutta eihän se silloinkaan oo hyvä 😂

Ohjeita jakaessa kannataa vähän edes miettiä kenen yli ajetaan joka mutkassa aina uudelleen ja uudelleen.

Isän pitäisi nyt ottaa todellista vastuuta puhumalla tämä asia lapsen äidin kanssa läpi, että hänellä ei ole mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lasta automaattisesti itselleen ja tehdä se tapaamissopimus. Yhdenkään lapsen etu ei ole, että lasta pompotellaan kuin jotain palloa ja hän joutuu miettimään kuka milloinkin ottaa kopin ja tapaamiset pitää vaan saada pyörimään suht säännöllisesti. Aidosti läsnäoleva vanhempi pystyy siihen kyllä vaikka työ olisi mikä.

Mistä sinä tiedät ettei isä ole yrittänyt äidin kanssa keskustella? Aloittajan mukaan sieltä on tullut täystyrmäys. Äiti ei voi yksipuolisesti päättää lapsen elämästä, vaikka onkin synnyttänyt. Isällä on 50% oikeus myös päättää omastaan sekä lapsen elämästä. Jos äitipuoli ei lapsen äidille sovi niin se on henkilökohtainen voi voi.

No isän pitäisi tehdä se tapaamissopimus, eikä vain keskustella. Ilman sitä isällä ei ole käytännön keinoja toteuttaa tuota oikeuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä eronneita, kun pitää raahata ukkoa,akkaa ja uusia kakaroita kun minä olen uusi kumppani ja minä,minä,minä tahdon!!! Meillä erosta usemapi vuosi, tänne ei muuta kukaan ukko,lasten isä menee etusijalle kun puhutaan lapsien hyvinvoinnista ja yhteisten  lasten asioiden sopimisesta,siihen ei uudella kumppanilla ole nokan koputtamista, jos tää ei mun uudelle sopisi vois alkaa kattoo uutta muikkia. Hyvin on toiminut puolin ja toisin. Ite muistan kun tulin oman isäni luota loman jälkeen kotiin joku ukko oli muutanu meille,ikuiset traumat ja vihat jääny miten hienosti äitini homman hoiti,NOOOT. Eli multa ei kysytty,vaan laitettiin väkisin sopeutumaan no musta tuli sit ongelmanuori kun en jaksanu kattoo sitä faijapuolta. Niinpä toimin nyt omieni kanssa paremmin. uusiperhekuvio ei toimi ikinä pidemmän päälle

Tämä.

Ja samaan hullunmyllyyn joutuvat myös isovanhemmat, kun ei aina pysy perässä missä mennään ja kuka on kenenkin lapsi ja tietysti isivanhemmilta odotetaan lahja-automaattina oloa ja hoitovastuuta ja vuoden päästä on taas uusi kumppani kierroksessa. Siinä on lapsella ja isovanhemmilla perässä pysymistä.

Tässäkin tapauksessa mies on jo eronnut kun lapsi oli edes neljä ja ero pantu vireelle, kun lapsi oli 3v. eikä tapaa lastaan säännöllisesti.

Mikä mahtaa olla työ, jos lapsi tapaamiset ei säännöllisesti onnistu, kun vastuullisella vanhemmilla ne onnistuu hyvin, vaikka tekesi komlmivuorotyötä tai työmatkoja olisi ulkomaille.

Ole onnellinen, yksi riesa vähemmän sinulle hoidettavaksi....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavinta on se kun uuden naikkosen lapsia markkinoidaan että olisivat sisaria tai puolisisaria. Sukua kun eivät ole ollenkaan. Usein myös taustat tosi erilaiset kuten niin että toisen perheen lapset on hyviä koulussa ja toisessa koulu menee heikosti. Ei meinata oppia esim vieraita kieliä ollenkaan saati päästä ylioppilaaksi.

Siis ei jumankauta mitä naikkosia täällä on ! Oletteko te oikeesti noin tyhmiä ja lapsellisia mitä nää suurimmat osat vastauksista on !! ??

Meiodän perheessä on suuri rikkaus ollut sun mun ja yhteiset lapset. Aikuisenakin pitävät yhteyttä. Koettakaa kasvaa aikuisiksi , te narsistiset omaa napaa tuijottavat tyhjäpäät!

Rikkauttahan se nykyään on. Ja suurta rakkautta. Mun naapurin mummo oli ristiäisissä ja siunaili, mitä kaikkea sitä näkeekin, kun vanhaksi elää, kun kastelapsen perhekuvassa oli 9 isovanhempaa. Ja sisaruksia lukematon määrä, mutta siinä vaiheessa oli jo vanhana ihmisenä mennyt sekaisin, kuka on kenenkin isä tai äiti.

Eivät lapset tosiaan siihen "kuole" että tapaavat uusia kumppaneita nopealla aikataululla ja heidän lapsiaan ja yhteenmuuttoa sun muuta, kun erokin eli oman kodin rikkoutuminen on vastikään tapahtunut. Mutta kyllä se silti useisiin lapsiin vaikuttaa, esim perusturvallisuudentunteeseen, pysyvyyden kokemukseen, luottamukseen ja sen sellaisiin aika olennaisiin asioihin tasapainoiseksi aikuiseksi kehittymisen kannalta. Kun lapsen pitäisi kyetä vielä aikuisena perustamaan itse tasapainoinen ja toivon mukaan pysyvä perhe.

Itse olen sitä mieltä, että liian aikaista olisi tavata. Mutta kuulunkin tähän joukkoon, jonka mielestä lapsia kasvatetaan muillakin perusteilla kuin että se säilyy hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä eronneita, kun pitää raahata ukkoa,akkaa ja uusia kakaroita kun minä olen uusi kumppani ja minä,minä,minä tahdon!!! Meillä erosta usemapi vuosi, tänne ei muuta kukaan ukko,lasten isä menee etusijalle kun puhutaan lapsien hyvinvoinnista ja yhteisten  lasten asioiden sopimisesta,siihen ei uudella kumppanilla ole nokan koputtamista, jos tää ei mun uudelle sopisi vois alkaa kattoo uutta muikkia. Hyvin on toiminut puolin ja toisin. Ite muistan kun tulin oman isäni luota loman jälkeen kotiin joku ukko oli muutanu meille,ikuiset traumat ja vihat jääny miten hienosti äitini homman hoiti,NOOOT. Eli multa ei kysytty,vaan laitettiin väkisin sopeutumaan no musta tuli sit ongelmanuori kun en jaksanu kattoo sitä faijapuolta. Niinpä toimin nyt omieni kanssa paremmin. uusiperhekuvio ei toimi ikinä pidemmän päälle

Tämä.

Ja samaan hullunmyllyyn joutuvat myös isovanhemmat, kun ei aina pysy perässä missä mennään ja kuka on kenenkin lapsi ja tietysti isivanhemmilta odotetaan lahja-automaattina oloa ja hoitovastuuta ja vuoden päästä on taas uusi kumppani kierroksessa. Siinä on lapsella ja isovanhemmilla perässä pysymistä.

Tässäkin tapauksessa mies on jo eronnut kun lapsi oli edes neljä ja ero pantu vireelle, kun lapsi oli 3v. eikä tapaa lastaan säännöllisesti.

Mikä mahtaa olla työ, jos lapsi tapaamiset ei säännöllisesti onnistu, kun vastuullisella vanhemmilla ne onnistuu hyvin, vaikka tekesi komlmivuorotyötä tai työmatkoja olisi ulkomaille.

Tunnen montakin ihmistä, jotka eivät voi sopia säännöllisiä tapaamisia töidensä takia. Yksi reissaa viikottain ympäri maailmaa. Työreissut saattaa kestää 2-8vkr joskus jopa enemmän. Reissuun lähdöt voi olla mikä viikonpäivä tahansa. Viimeksi oli puoli vuotta Australiassa. Ja ei kaikki ei voi valita "lapset edellä" elämää. Lapsia tapaa kun on Suomessa.

Onhan noita nähty. Ystävällä oli sama juttu: asui miehen kanssa yhdessä ja ex pelkkää katkeruuttaan ei antanut lasten mennä heille vaan isän piti mennä exän luo lapsia katsomaan. Lapset pyytelivät että pääsisivät, mutta äidille ei käynyt. Ihan silkkaa kostoa.