Lue keskustelun säännöt.
Miehen ex kiristää lapsella, missä menee raja?
29.05.2018 |
Huhhei, tilanne on siis se että heidän erosta on jo vuosi aikaa ja ex ei tunnu pääsevän asiasta yli. Ollaan miehen kans seurusteltu n.10kk, ja lapsen äiti on edelleen sitä mieltä että lapsi ei saa nähdä minua. Ex sanoo, että jos lapsi näkee minut, hän evää mieheltä oikeuden olla lapsensa kanssa ollenkaan.
Lapsi on viisivuotias, eli ei mikään ihan pieni enää. Mies on minun lapset tavannut aikaa sitten, ja vietetään paljon aikaa yhdessä. Tapaamissopimusta heillä ei vielä ole. Miehellä on työt sellaiset, ettei pystyisi noudattamaan täsmällisiä aikoja mitä sopimukseen yleensä kirjataan.
Onko lähivanhemmalla todella oikeus tuollaiseen mielivaltaiseen käytökseen? Pitääkö tässä nyt elää niinkuin ex haluaa? Eli olla piilossa. Heillä yhteishuoltajuus,jos sillä mitään väliä on.
Kommentit (94)
On tosiaan katkeria exiä täällä roppakaupalla. Lapselle on vahingollista äidin hysteerinen ja ylisuojeleva käytös, ei se että tapaa uusia ihmisiä.
Eikä toisekseen exällä ole mtn oikeutta määritellä, ketä isän kodissa on samaan aikaan paikalla kun lapsikin tai ketä he vaikka puistossa tapaa. Eli eikun vaan suljette korvat exän uhkailuilta, omaa kuoppaa vaan siinä kaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen erosta on vuosi aikaa ja nyt olette jo tehtailemassa uusperhe kuviota. Ihanko oikeasti kuvittelet lapsen toipuvan vanhempien erosta noin lyhyessä ajassa.
Ja mikä ihmeen kiire sinulla on, kyllä lapsella on oikeus surra vanhempien eroa ja tässä tapauksessa sitä vielä hidastaa, jos lapsi tapaa vain satunnaisesti isää. Anna lapselle kuin miehelle aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Ja enkä ole eks tai edes eronnut, vaan kolmen ydinperheen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Perheen erosta on vuosi aikaa ja nyt olette jo tehtailemassa uusperhe kuviota. Ihanko oikeasti kuvittelet lapsen toipuvan vanhempien erosta noin lyhyessä ajassa.
Ja mikä ihmeen kiire sinulla on, kyllä lapsella on oikeus surra vanhempien eroa ja tässä tapauksessa sitä vielä hidastaa, jos lapsi tapaa vain satunnaisesti isää. Anna lapselle kuin miehelle aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Ja enkä ole eks tai edes eronnut, vaan kolmen ydinperheen äiti.
Kolmen ydinperheen äitinä en huutelis :D aikamoista kaksoiselämää (vai kolmois?)
Saako päiväkodissakaan käydä kun siellä on uusia ihmisiä?
Kyllä ihmettelen näitä katkeria exiä täällä kommentoimassa. Järkyttävää.
Eiköhän lapsen isä pysty harkitsemaan kannattako naisystävään tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Perheen erosta on vuosi aikaa ja nyt olette jo tehtailemassa uusperhe kuviota. Ihanko oikeasti kuvittelet lapsen toipuvan vanhempien erosta noin lyhyessä ajassa.
Ja mikä ihmeen kiire sinulla on, kyllä lapsella on oikeus surra vanhempien eroa ja tässä tapauksessa sitä vielä hidastaa, jos lapsi tapaa vain satunnaisesti isää. Anna lapselle kuin miehelle aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Ja enkä ole eks tai edes eronnut, vaan kolmen ydinperheen äiti.
Ja kohta perheeseen tulee se ankkurilapsi ja ap avautuu kuinka joutuu vastaamaan uusperhe kuviosta yksin, kun mies ei edes yhdestä lapsesta suoriudu, kun on ne työt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tapaamissopimusta ei ole niin käytännössä lähi voi estää tapaamiset.
Mutta jos saatte tapaamiset järjestymään niin ei se, että sinä tapaat lapsen, anna exälle mitään mahdollisuutta "viedä" isältä tapaamisia kokonaan.
Tosin jos isä ei tee mitään asialle niin vaikuttaa siltä, että tilanne on hänelle ok, joten sinä voit tuskin muuttaa asiaa.
Se on äiti, ja tältä palstalta on opittu, että äiti on aina oikeassa. Älä siis edes yritä horjuttaa tätä 'totuutta'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä näitä eronneita, kun pitää raahata ukkoa,akkaa ja uusia kakaroita kun minä olen uusi kumppani ja minä,minä,minä tahdon!!! Meillä erosta usemapi vuosi, tänne ei muuta kukaan ukko,lasten isä menee etusijalle kun puhutaan lapsien hyvinvoinnista ja yhteisten lasten asioiden sopimisesta,siihen ei uudella kumppanilla ole nokan koputtamista, jos tää ei mun uudelle sopisi vois alkaa kattoo uutta muikkia. Hyvin on toiminut puolin ja toisin. Ite muistan kun tulin oman isäni luota loman jälkeen kotiin joku ukko oli muutanu meille,ikuiset traumat ja vihat jääny miten hienosti äitini homman hoiti,NOOOT. Eli multa ei kysytty,vaan laitettiin väkisin sopeutumaan no musta tuli sit ongelmanuori kun en jaksanu kattoo sitä faijapuolta. Niinpä toimin nyt omieni kanssa paremmin. uusiperhekuvio ei toimi ikinä pidemmän päälle
Omat lapseni olivat jo teinejä kun erosimme, pari kuukautta eron jälkeen isä esitteli uuden naisen ja tämän lapset.
Sen jälkeen lapset ja isä eivät ole kertaakaan tavanneet ilman tuota kolmikkoa. Joskus yritin kysyä voisiko olla mahdollista, että isä tapaisi lapsiaan ilman heitä, sellaista aikaa ei kuulemma ollut.
Nykyisin nuoret aikuiset tapaavat isäänsä kerran, pari vuodessa pari tuntia kerrallaan.
Täytyy myöntää, että olen kyllä loppuikäni katkera tavasta, jolla isä lapsiaan kohteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaamissopimuksen voi tehdä vaikka siihen ei mitään strandardiaikoja pystytä määrittämään. Sopimus tehdään lapsen eduksi ja se on varsikin tarpeen, jos lähivanhempi hankaloittaa tapaamisia.
Ei minunkaan mieheni ole tavannut minun lapsiani. Haluaisi kyllä mutta sanoin että vasta kun suhde on oikeasti vakaalla pohjalla. En halua että lapset menevät sekaisin uusista ihmisistä. Mihin sulla on kiire? Olen seurustellut mieheni kanssa 1,5v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tästä ketjusta löytyi osatotuus! Kyselin joskus vuosia sitten palstalla, että ihanko oikeasti lapset ja exät ja nyxät sopeutuvat uusiin perheisiin. Sain silloin vastauksia että toisen lapset ovat kuin omia ym. Ja kyllä ystäväpiirini erolapset tuntuvat olevan avarasydämisiä ja puhuvat bonusisistä ja -äideistä ja sisarpuolet ovat ihan siskoja ja veljiä.
Ainakin ulospäin näytetään, että uusioperhe on kuin lahja.
Yksi huomio katkerasta exästä: työkaverillani oli vaikea parisuhde, kestänyt jo vuosia. (esim. puoliso aterioi omissa ruuissaan/kahvit kun oli omat ja nukkuivat eri huoneissa) Eli todella tulehtuneet välit.
Tämä kotitilanne alkoi vaikuttaa töihin,niinpä mies muutti pois yhteisestä kodista.
Tämän jälkeen äiti vieraannutti lapset (8v ja 11v) isästään vuosikausiksi.
Vanhempi lapsista alkoi vierailla isällään nyt täysi-ikäisenä.
Kolmatta osapuolta ei ollut,mutta äiti eristi lapset isästään siitäkin huolimatta
Minä miettisin tarkaan seurustelua miehen kanssa joka ei ole pitänyt kiinni omista ja lapsen oikeuksista. Tapaamissopimattomuus kertoo miehestä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen erosta on vuosi aikaa ja nyt olette jo tehtailemassa uusperhe kuviota. Ihanko oikeasti kuvittelet lapsen toipuvan vanhempien erosta noin lyhyessä ajassa.
Ja mikä ihmeen kiire sinulla on, kyllä lapsella on oikeus surra vanhempien eroa ja tässä tapauksessa sitä vielä hidastaa, jos lapsi tapaa vain satunnaisesti isää. Anna lapselle kuin miehelle aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Ja enkä ole eks tai edes eronnut, vaan kolmen ydinperheen äiti.
Ja kohta perheeseen tulee se ankkurilapsi ja ap avautuu kuinka joutuu vastaamaan uusperhe kuviosta yksin, kun mies ei edes yhdestä lapsesta suoriudu, kun on ne työt...
Ja kuinka mies syysää kaikki rahat exälleen :D (eli maksaa elatusmaksut)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se exä voi sitä tapaamista edes estää. Mielipiteensä voi toki sanoa. Reippaasti vaan miehen kanssa suunnittelette missä ja milloin tapaat lapsen. Tuot itsesi ensin esille isän ystävänä ja sitten se siitä lähtee. Jos exä rupeaa kiristämään ja hankalaksi haette oikeuden kautta tapaamiset. Näiden av mammojen mielestä pitäisi olla jo muuttanut yhteen, kihlat vaihdettu ja hääpäivä sovittu sekä yhteinen muksu jo tulossa ennen kuin voi tavata puolison lapset, mutta eihän se silloinkaan oo hyvä 😂
Ohjeita jakaessa kannataa vähän edes miettiä kenen yli ajetaan joka mutkassa aina uudelleen ja uudelleen.
Isän pitäisi nyt ottaa todellista vastuuta puhumalla tämä asia lapsen äidin kanssa läpi, että hänellä ei ole mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lasta automaattisesti itselleen ja tehdä se tapaamissopimus. Yhdenkään lapsen etu ei ole, että lasta pompotellaan kuin jotain palloa ja hän joutuu miettimään kuka milloinkin ottaa kopin ja tapaamiset pitää vaan saada pyörimään suht säännöllisesti. Aidosti läsnäoleva vanhempi pystyy siihen kyllä vaikka työ olisi mikä.
Mistä sinä tiedät ettei isä ole yrittänyt äidin kanssa keskustella? Aloittajan mukaan sieltä on tullut täystyrmäys. Äiti ei voi yksipuolisesti päättää lapsen elämästä, vaikka onkin synnyttänyt. Isällä on 50% oikeus myös päättää omastaan sekä lapsen elämästä. Jos äitipuoli ei lapsen äidille sovi niin se on henkilökohtainen voi voi.
Miksi lapsille ei voi antaa sellaista kuvaa, että vaikka äiti ja isä eivät enää ole yhdessä, on täysin ok alkaa uuteen suhteeseen. Se uusi suhde voi olla parempi kuin aiempi. Elämässä tapahtuu kurjia asioita, kuten eroaminen. Se ei ole mikään maailmanloppu. Voidaan silti mennä eteenpäin ja olla onnellisia. Eikä kannata yleistää ja kuvitella että kaikilla menee erot ja kaikki asiat samalla tavalla kun sinulla tai naapurin Reijolla on mennyt. Typerää julistaa sellaista, että olisi AINA JOKA TAPAUKSESSA väärin että eronnut vanhempi esittelee lapsille uuden kumppanin.
En minäkään ole esitellyt miesystäväni minun lapsille. Ollaan nyt yhdessä oltu 3 vuotta ja homma toimii mitä parhaiten. Eli meillä viikko - viikko sopimus ja sillä viikolla kun minulla on lapset, miesystäväni on omassa kodissa. Silloin kun hän tapaa omia lapsia, niin olen omassa kodissani.
Silloin ei tarvitse miettiä, minun, sinun lapsia. Tämä toimii meillä, ja näin jatketaan kunnes lapset ovat omillaan.
Ja, en ole valmis perstumaan mitää uusperhettä, tämä toimii meille. Minun ei tarvitse hoitaa kenekään muun lapsia kuin omat, ja ei tartvitse ottaa huomioon exät ja muut kuviot. Voi olla, että jossain vaiheessa tavataan ja tehdään jotain yhdessä, mutta minä menen kotiin omien lapsien kanssa. ja, jos lapset eivät tule toimeen minun miesystävän kanssa tai hänen lasten kanssa, niin ollan erikseen.
Minun lapset eivät tarvitse hyväksyä uutta miestä meidän kotiin, katso koska se on myös heidän koti ja he tekevät jo ison uhrauksen kun siirtyvät viikottain kahden kodin väliä. Minä ja miesystäväni jaksetaan odottaa kunnes he ovat aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä näitä eronneita, kun pitää raahata ukkoa,akkaa ja uusia kakaroita kun minä olen uusi kumppani ja minä,minä,minä tahdon!!! Meillä erosta usemapi vuosi, tänne ei muuta kukaan ukko,lasten isä menee etusijalle kun puhutaan lapsien hyvinvoinnista ja yhteisten lasten asioiden sopimisesta,siihen ei uudella kumppanilla ole nokan koputtamista, jos tää ei mun uudelle sopisi vois alkaa kattoo uutta muikkia. Hyvin on toiminut puolin ja toisin. Ite muistan kun tulin oman isäni luota loman jälkeen kotiin joku ukko oli muutanu meille,ikuiset traumat ja vihat jääny miten hienosti äitini homman hoiti,NOOOT. Eli multa ei kysytty,vaan laitettiin väkisin sopeutumaan no musta tuli sit ongelmanuori kun en jaksanu kattoo sitä faijapuolta. Niinpä toimin nyt omieni kanssa paremmin. uusiperhekuvio ei toimi ikinä pidemmän päälle
Oletko harkinnut terapiaa? Ei multakaan kysytty haluanko äiti- tai isäpuolta. Sain kummatkin. Eikä musta mitään ongelmanuorta tullut. Fiksu hyvin pärjäävä aikuinen. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu hyväksyä muiden valintoja ja olla itse vastuussa omista valinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se exä voi sitä tapaamista edes estää. Mielipiteensä voi toki sanoa. Reippaasti vaan miehen kanssa suunnittelette missä ja milloin tapaat lapsen. Tuot itsesi ensin esille isän ystävänä ja sitten se siitä lähtee. Jos exä rupeaa kiristämään ja hankalaksi haette oikeuden kautta tapaamiset. Näiden av mammojen mielestä pitäisi olla jo muuttanut yhteen, kihlat vaihdettu ja hääpäivä sovittu sekä yhteinen muksu jo tulossa ennen kuin voi tavata puolison lapset, mutta eihän se silloinkaan oo hyvä 😂
Ohjeita jakaessa kannataa vähän edes miettiä kenen yli ajetaan joka mutkassa aina uudelleen ja uudelleen.
Isän pitäisi nyt ottaa todellista vastuuta puhumalla tämä asia lapsen äidin kanssa läpi, että hänellä ei ole mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lasta automaattisesti itselleen ja tehdä se tapaamissopimus. Yhdenkään lapsen etu ei ole, että lasta pompotellaan kuin jotain palloa ja hän joutuu miettimään kuka milloinkin ottaa kopin ja tapaamiset pitää vaan saada pyörimään suht säännöllisesti. Aidosti läsnäoleva vanhempi pystyy siihen kyllä vaikka työ olisi mikä.
Mistä sinä tiedät ettei isä ole yrittänyt äidin kanssa keskustella? Aloittajan mukaan sieltä on tullut täystyrmäys. Äiti ei voi yksipuolisesti päättää lapsen elämästä, vaikka onkin synnyttänyt. Isällä on 50% oikeus myös päättää omastaan sekä lapsen elämästä. Jos äitipuoli ei lapsen äidille sovi niin se on henkilökohtainen voi voi.
Aloittaja taisi häipyä porvoon torille...
Eli se raha on edelleen tärkeintä. Sillä ei ole väliä että lapsi ei saa nähdä toista vanhempaa. Raha tuo sen ilon ja onnen lapselle.