Parisuhteesi pahin ongelma/pahimmat ongelmat?

Pitkästä aikaa ketju, jossa voi lukea ihan aitoja kommentteja. Paljon te joudutte kestämään.

Oma mies juo taas vuosien tauon jälkeen, on siis alkoholisti. Vanhana juovana aikana katosi aina kavereidensa luokse ja jätti minut yksin, kun oli juomatta niin kotona oleminen oli kuulemma teeskentelyä ja pskaa.

Seksiä en saa juuri koskaan, ja silloin harvoin kun saa niin minä teen hommat. Pornoa mies kyllä katsoo parikin kertaa päivässä. Olen vain ihan hänen ihanteidensa ulkopuolella, mutta mies roikkuu minussa koska tarvitsee taloudellista turvaa.

Jos vain joskus voisin jättää pienet lapsemme jonnekin hoitoon ja jollekin kivalle miehelle kelpaisin, haluaisin sivusuhteen. Ero tässä toisaalta tulee kumminkin, kun ei lapsia juoppotaloudessa voi kasvattaa.

Havanabanana kirjoitti:

Miehen mielenterveyden ongelmat (ahdistuneisuus, paniikkihäiriö, masennus) heijastuvat moneen asiaan (mm. seksielämään), mutta eniten ongelmia aiheuttaa hänen alkoholin käyttönsä, jolla hän yrittää turruttaa mieltään. Hänellä on alkoholiongelma.

Alkoholi ei kuitenkaan ole ainoa iso ongelma. Miehen työ ja ystävät menevät kaiken edelle ja hän pitää minua itsestäänselvyytenä, josta pahoitan jatkuvasti mieleni. Mies sitten ihmettelee, miksi kiukuttelen ja valitan. En tiedä, miksi hän edes haluaa jatkaa suhdetta kanssani, kun ei minulle ole koskaan aikaa. Olen lopettanut suhteen monta kertaa asioiden kumuloiduttua ja sitä mietin nytkin.

En syytä miestä kaikista ongelmistamme. Olen tunteellinen ja suorapuheinen ja aloitan riidat. Olemme olleet useita vuosia yhdessä, mutta suhteemme ei ole kehittynyt mihinkään. Turhauttaa. Emme ole tehneet asioita, joita luultavasti kaikki muut ”normaalit” parit ovat tehneet. On tosin vaikea edes viedä suhdetta eteenpäin, kun mielessä pyörii usein, että ei tästä tule koskaan mitään.

Jännä miten moni mies ei huomaa aiheuttamaansa mielipahaa! Meilläkin mies vain ihmettelee että miksi valitan! No....ihan vaikkapa siksi että: Haluaisin viettää aikaa myöskin yhdessä! Mutta kun ne rakkaat mieskaverit! Ja myös mun mies pitää mua itsestäänselvyytenä, mutta olen sen luonteinen että perhe on mulle arvoista ykkönen ja mitä vain että perheellä on hyvä olla. Ja tulee sitten paha mieli kun sama asia ei ole miehen prioriteeteissä ykkösasia eikä hän juuri perhettään jaksa huomioida. Ja silloin kun jää kotiin niin mököttää ja on hiljaa koska kaverit ovat jossain ryyppäämässä - laivalla, yökerhossa, terassilla jne. ja mun miesPARKA se viettää iltaa perheensä kanssa, hitsi sentään.

Parempi ehkä oliskin jos menisi kavereidensa kanssa kuin mököttäisi naama norsun alapäällä kotona. On ainakin tosi iloinen kun palaa sieltä ja saan jopa seksiä!

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tässäkin maassa on tyydyttämättömiä parisuhteita tarpeeksi :/

On tosi paljon, surullista! Miksi ihmeessä ei voida olla kilttejä toisilleen?

Minun epävakaa persoonallisuuteni (ei dg) ja hylätyksi tulemisen tunnelukkoni, miehen alentunut toimintakyky (masennuksesta ja somaattisista sairauksista työkyvyttömyyseläkkeellä) ja hamstraus.

Onkohan niin että miehet (ei kaikki, mutta useat) eivät kestä arkea? Se että oma vaimo on yhtäaikaa kotihengetär, huushollin hoitaja, ruuanlaittaja, siivooja, lasten synnyttäjä, lasten kasvattaja, lasten syli jne koko rumban pyörittäjä. Mies ei enää sitten "syty" sille että se sama nainen on sängyssä rakastajatar, vaikka oma "rakas" onkin. Jos arki (vähän tai enemmän) tökkii, on kuormitusta, nainen alkaa ottaa ohjat käsiin, väsyy kotitöissä, koko pyörityksessä, huomauttelee asioista, niin miehellä katoaa halut. Jos on ollut riitoja, ei saisi keskustella asioista, miehellä prkl katoaa halut silloinkin jos asioita käydään läpi.

Luulevatko miehet että on yhtään naista olemassa, joka ei sanoisi tai huomauttelisi jostain joskus. Sekin hehkeä ja alati iloinen laittautunut työkaverinainen tai salasuhteen nainen, millainenhan on kotona, arkioloissa???

Jos nainen ei puhu mistään, ei tuo esille ongelmakohtia, kehittämiskohtia, ei ole riitoja eikä ristiriitaisuuksia koskaan, niin luultavasti hän nielee kaiken, välttää niitä ristiriitatilanteita ja riitoja, on liian kiltti, alistuva. On ehkä enemmän suurpiirteinen, ehkä vastuuton, jopa välinpitämätön.

Mies ei enää syty, kun vaimon kanssa on riidellyt? Hohto katoaa. Haluttomat miehet vastatkaa, miksi olette haluttomia.

Huomasin että lähes jokaisessa kommentissa puhutaan miehen haluttomuudesta ja jos nainen on haluton se on yleensä syy siihen että miehet eivät huomioi, kiitä tai puhu kauniisti. Ihmekään jos naisia ei huvita alkaa harrastamaan intohimoista, kiihkeää seksiä kun mies ei tee kotona mitään, ei puhu eikä pussaa ja on epäkunnioittava. Aina silti ne miehet valittaa naisista ja niiden nalkutuksesta ja pihtaamisesta. Kannattaisiko katsoa peiliin hei....

Minun eksäni odotti että kun olen ensin hoitanut työpäiväni, siivonnut, laittanut ruoan ja hoitanut lapset että olen auliisti levittämässä haaroja ja suuttui kun sanoin että eipä oikein nyt huvita. Ja minä olen kyllä todella seksuaalinen, ei vaan tee mieli kun toinen ei ikinä auta missään omasta tahdostaan...

Miehen (parin) puute!

Vierailija kirjoitti:

Onkohan niin että miehet (ei kaikki, mutta useat) eivät kestä arkea? Se että oma vaimo on yhtäaikaa kotihengetär, huushollin hoitaja, ruuanlaittaja, siivooja, lasten synnyttäjä, lasten kasvattaja, lasten syli jne koko rumban pyörittäjä. Mies ei enää sitten "syty" sille että se sama nainen on sängyssä rakastajatar, vaikka oma "rakas" onkin. Jos arki (vähän tai enemmän) tökkii, on kuormitusta, nainen alkaa ottaa ohjat käsiin, väsyy kotitöissä, koko pyörityksessä, huomauttelee asioista, niin miehellä katoaa halut. Jos on ollut riitoja, ei saisi keskustella asioista, miehellä prkl katoaa halut silloinkin jos asioita käydään läpi.

Luulevatko miehet että on yhtään naista olemassa, joka ei sanoisi tai huomauttelisi jostain joskus. Sekin hehkeä ja alati iloinen laittautunut työkaverinainen tai salasuhteen nainen, millainenhan on kotona, arkioloissa???

Jos nainen ei puhu mistään, ei tuo esille ongelmakohtia, kehittämiskohtia, ei ole riitoja eikä ristiriitaisuuksia koskaan, niin luultavasti hän nielee kaiken, välttää niitä ristiriitatilanteita ja riitoja, on liian kiltti, alistuva. On ehkä enemmän suurpiirteinen, ehkä vastuuton, jopa välinpitämätön.

Mies ei enää syty, kun vaimon kanssa on riidellyt? Hohto katoaa. Haluttomat miehet vastatkaa, miksi olette haluttomia.

Juuri tuo! Miehille pitäisi puhua kuin pienelle lapselle ja mistään ei saisi koskaan sanoa, koska muuten se muna ei vain enää toimi. Onhan se nyt niiiiin kamalaa keskustella asioista. Ja varsinkin jos erehdyt kysymään mieheltä että miksi runkkaa ennemmin pornolle kuin harrastaa seksiä puolison kanssa.. Siinä se viimeinenkin halukkuus naista kohtaan katoaa, mutta yksin vemppaaminen jatkuu kahta kauheammin.

Vierailija kirjoitti:

Havanabanana kirjoitti:

Miehen mielenterveyden ongelmat (ahdistuneisuus, paniikkihäiriö, masennus) heijastuvat moneen asiaan (mm. seksielämään), mutta eniten ongelmia aiheuttaa hänen alkoholin käyttönsä, jolla hän yrittää turruttaa mieltään. Hänellä on alkoholiongelma.

Alkoholi ei kuitenkaan ole ainoa iso ongelma. Miehen työ ja ystävät menevät kaiken edelle ja hän pitää minua itsestäänselvyytenä, josta pahoitan jatkuvasti mieleni. Mies sitten ihmettelee, miksi kiukuttelen ja valitan. En tiedä, miksi hän edes haluaa jatkaa suhdetta kanssani, kun ei minulle ole koskaan aikaa. Olen lopettanut suhteen monta kertaa asioiden kumuloiduttua ja sitä mietin nytkin.

En syytä miestä kaikista ongelmistamme. Olen tunteellinen ja suorapuheinen ja aloitan riidat. Olemme olleet useita vuosia yhdessä, mutta suhteemme ei ole kehittynyt mihinkään. Turhauttaa. Emme ole tehneet asioita, joita luultavasti kaikki muut ”normaalit” parit ovat tehneet. On tosin vaikea edes viedä suhdetta eteenpäin, kun mielessä pyörii usein, että ei tästä tule koskaan mitään.

Jännä miten moni mies ei huomaa aiheuttamaansa mielipahaa! Meilläkin mies vain ihmettelee että miksi valitan! No....ihan vaikkapa siksi että: Haluaisin viettää aikaa myöskin yhdessä! Mutta kun ne rakkaat mieskaverit! Ja myös mun mies pitää mua itsestäänselvyytenä, mutta olen sen luonteinen että perhe on mulle arvoista ykkönen ja mitä vain että perheellä on hyvä olla. Ja tulee sitten paha mieli kun sama asia ei ole miehen prioriteeteissä ykkösasia eikä hän juuri perhettään jaksa huomioida. Ja silloin kun jää kotiin niin mököttää ja on hiljaa koska kaverit ovat jossain ryyppäämässä - laivalla, yökerhossa, terassilla jne. ja mun miesPARKA se viettää iltaa perheensä kanssa, hitsi sentään.

Parempi ehkä oliskin jos menisi kavereidensa kanssa kuin mököttäisi naama norsun alapäällä kotona. On ainakin tosi iloinen kun palaa sieltä ja saan jopa seksiä!

Kyllä kuulosti tutulta edellisestä suhteesta. Olin jotenkin pitänyt normaalina, että esim. juhlat vietetään ensisijaisesti sen kumppanin kanssa, jos sattuu tulemaan kutsu jonnekin omien kavereiden menoihin niin sitten keskustellaan yhdessä ja toki tämä yleensä järjestyy, jos mitään ihmeempää juhlanviettoa ei oltu suunniteltu. Mutta exän kanssa meni niin, että mun piti ajoissa alkaa kyselemään että mahtaako hän haluta viettää juhlapäivää mun kanssa ja hän piti loppuun asti kaikki vaihtoehdot auki, koska saattaa sattua joku mielenkiintoisempi kutsu. Ja sattuihan se yleensä, no 98 % kerroista se oli se paras kännäyskaveri, jonka kanssa menivät mökille hirveän viinalastin kera. Jos ei, niin sitten saattoi mun kanssa viettää juhlaa (ei muuten kauheasti juonut eikä mun seurassa, mutta tuo kännikaverin viinalastikutsu mökille oli aina jotenkin niin houkutteleva).

Nykyisen kanssa tämä pelittää kivasti, on jotenkin automaatio että yhdessä sovitellaan menomme, yleensä ollaan kahdestaan tai pienellä kaveri-/sukulaisporukalla, mutta valtaosan ajasta kuitenkin luontevasti se toinen mukana menossa.

Puolison kontrolloiva käytös. Se on oikeasti ihan eri kaliiberin ongelma kuin mikään muu, mikä parisuhteessa mättää.

Meidän parisuhteessa ongelma on se, että mies ei ole vielä ymmärtänyt mitä tarkoittaa "kantaa vastuu omista tunteistaan".

Eli hän ei ole varsinaisesti vielä aikuistunut.

Itse havahduin reilu vuosi sitten, jonka jälkeen olen tehnyt valtavasti työtä kommunikaatiomme eteen.

Muita ongelmia suhteessa ei ole kuin se, että täysin mitättömistä asioista alkaa riita sen vuoksi, että mies ei osaa sanoittaa /tunnistaa/kantaa vastuuta omista tunteistaan.

Itsekin kyllä ajoittain suutun lapsellisesti, mutta tiedostan sen.

Tosin, uskon, että miehelläkin asia on suhteellisen lähellä avautua ja pääsemme aikuisina keskustelemaan asioista vielä jonain päivänä :)

Mies on patologinen valkoisten valheiden kuningas

esimerkkejä:

minä: söitkö sä sen viimesen kanavartaan jääkaapista?

mies: en, ei niitä ollu siellä. muistat varmaan väärin.

(käärin sen folioon ja laitoin lautaselle jääkaappiin mutta lautanen oli yksin sielä nyt ja roskiksessa foliota)

minä: käytitkö töistä tullessa koiran pihalla?

mies (makaa sohvalla): joo

(koira kusee pyykkihuoneeseen puolen tunnin sisään)

minä: mulla oli täs tiskipöydällä rätti kuivumassa. missä se on?

mies: en tiiä

(mies oli juuri heittänyt pyykkikoriin märkänä)

kuulostaa pikkumaiselta minulta mutta päivittäinen tuollainen on hyvin väsyttävää ja vaikea luottaa toisen sanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan niin että miehet (ei kaikki, mutta useat) eivät kestä arkea? Se että oma vaimo on yhtäaikaa kotihengetär, huushollin hoitaja, ruuanlaittaja, siivooja, lasten synnyttäjä, lasten kasvattaja, lasten syli jne koko rumban pyörittäjä. Mies ei enää sitten "syty" sille että se sama nainen on sängyssä rakastajatar, vaikka oma "rakas" onkin. Jos arki (vähän tai enemmän) tökkii, on kuormitusta, nainen alkaa ottaa ohjat käsiin, väsyy kotitöissä, koko pyörityksessä, huomauttelee asioista, niin miehellä katoaa halut. Jos on ollut riitoja, ei saisi keskustella asioista, miehellä prkl katoaa halut silloinkin jos asioita käydään läpi.

Luulevatko miehet että on yhtään naista olemassa, joka ei sanoisi tai huomauttelisi jostain joskus. Sekin hehkeä ja alati iloinen laittautunut työkaverinainen tai salasuhteen nainen, millainenhan on kotona, arkioloissa???

Jos nainen ei puhu mistään, ei tuo esille ongelmakohtia, kehittämiskohtia, ei ole riitoja eikä ristiriitaisuuksia koskaan, niin luultavasti hän nielee kaiken, välttää niitä ristiriitatilanteita ja riitoja, on liian kiltti, alistuva. On ehkä enemmän suurpiirteinen, ehkä vastuuton, jopa välinpitämätön.

Mies ei enää syty, kun vaimon kanssa on riidellyt? Hohto katoaa. Haluttomat miehet vastatkaa, miksi olette haluttomia.

Juuri tuo! Miehille pitäisi puhua kuin pienelle lapselle ja mistään ei saisi koskaan sanoa, koska muuten se muna ei vain enää toimi. Onhan se nyt niiiiin kamalaa keskustella asioista. Ja varsinkin jos erehdyt kysymään mieheltä että miksi runkkaa ennemmin pornolle kuin harrastaa seksiä puolison kanssa.. Siinä se viimeinenkin halukkuus naista kohtaan katoaa, mutta yksin vemppaaminen jatkuu kahta kauheammin.

Hei nää kommentit! Vitsit, oon tuuminut aivan samaa! Meillä ei saa tuoda mitään ongelmakohtia esiin, se on aina marinaa tai nalkutusta ja "sä se et ole mihinkään tyytyväinen" -huutoa alkaa mies mylviä + seksihaluthan siinä miehellä katoaa! Totta, muna ei toimi jos miehelle huomauttaa jostain, näin se tuntuu menevän. Huomauttaminen on ainakin meillä miehen aivoissa sama asia kuin NALKUTTAMINEN. Mulle saa kyllä huomautella kaikesta hänen mielestään ja tottakai saakin jos on aihetta, kyllä mä pystyn seksiä harrastamaan senkin jälkeen. Mutta, mies on kuningas. Herkähipiäinen muka-niin-macho-mies, jolle kuitenkaan mistään epäkohdasta EI saa sanoa, menee herneenpalko nenään eikä muna nouse.

Vierailija kirjoitti:

Puolison kontrolloiva käytös. Se on oikeasti ihan eri kaliiberin ongelma kuin mikään muu, mikä parisuhteessa mättää.

Jep, mä osallistuin sillä "mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivoitukset" -ketjuun. Erosta oi pitkälti toistakymmentä vuotta ja vieläkin surettaa aikanaan hukkaanheitetty aika. Toisaalta, siinä koulussa oppi valitsemaan kumppaninsa jatkossa täikamman tarkkuudella. Nykyinen mies oli aikanaan vuosia haluton sairauden takia, sekin satutti, mutta eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mies on patologinen valkoisten valheiden kuningas

esimerkkejä:

minä: söitkö sä sen viimesen kanavartaan jääkaapista?

mies: en, ei niitä ollu siellä. muistat varmaan väärin.

(käärin sen folioon ja laitoin lautaselle jääkaappiin mutta lautanen oli yksin sielä nyt ja roskiksessa foliota)

minä: käytitkö töistä tullessa koiran pihalla?

mies (makaa sohvalla): joo

(koira kusee pyykkihuoneeseen puolen tunnin sisään)

minä: mulla oli täs tiskipöydällä rätti kuivumassa. missä se on?

mies: en tiiä

(mies oli juuri heittänyt pyykkikoriin märkänä)

kuulostaa pikkumaiselta minulta mutta päivittäinen tuollainen on hyvin väsyttävää ja vaikea luottaa toisen sanaan.

Ai vitsit miten tuttua dialogia! Aivan kuin meiltä.

N41

Nyt en kyllä näitä kommentteja lukiessa ihmettele yhtään miksi eronnut nainen pysyy eron jälkeen usein mieluiten ilman miestä. Minäkin pysyisin, en enää ikinä ottaisi ketään miestä vaivoikseni ja jos ottaisinkin, erilliset asunnot täytyisi olla.

Miesten kommentteja kyllä kaivattaisiin tähän ketjuun enemmän.

Se että mies on usein tyytymättömän oloinen ja tuntuu, että se on minun syyni. Tuntuu, etten ole riitävän hyvä, vaan pitäisi olla koko ajan parempi. Tästä ei voi edes syyttää miestä tai ottaa puheeksi hedelmällisellä tavalla, koska mies kiistää sen lähtökohtaisesti ja toisaalta ehkä minänoikeasti olenkin se huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Se että mies on usein tyytymättömän oloinen ja tuntuu, että se on minun syyni. Tuntuu, etten ole riitävän hyvä, vaan pitäisi olla koko ajan parempi. Tästä ei voi edes syyttää miestä tai ottaa puheeksi hedelmällisellä tavalla, koska mies kiistää sen lähtökohtaisesti ja toisaalta ehkä minänoikeasti olenkin se huonompi.

Ihan sama täällä.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan niin että miehet (ei kaikki, mutta useat) eivät kestä arkea? Se että oma vaimo on yhtäaikaa kotihengetär, huushollin hoitaja, ruuanlaittaja, siivooja, lasten synnyttäjä, lasten kasvattaja, lasten syli jne koko rumban pyörittäjä. Mies ei enää sitten "syty" sille että se sama nainen on sängyssä rakastajatar, vaikka oma "rakas" onkin. Jos arki (vähän tai enemmän) tökkii, on kuormitusta, nainen alkaa ottaa ohjat käsiin, väsyy kotitöissä, koko pyörityksessä, huomauttelee asioista, niin miehellä katoaa halut. Jos on ollut riitoja, ei saisi keskustella asioista, miehellä prkl katoaa halut silloinkin jos asioita käydään läpi.

Luulevatko miehet että on yhtään naista olemassa, joka ei sanoisi tai huomauttelisi jostain joskus. Sekin hehkeä ja alati iloinen laittautunut työkaverinainen tai salasuhteen nainen, millainenhan on kotona, arkioloissa???

Jos nainen ei puhu mistään, ei tuo esille ongelmakohtia, kehittämiskohtia, ei ole riitoja eikä ristiriitaisuuksia koskaan, niin luultavasti hän nielee kaiken, välttää niitä ristiriitatilanteita ja riitoja, on liian kiltti, alistuva. On ehkä enemmän suurpiirteinen, ehkä vastuuton, jopa välinpitämätön.

Mies ei enää syty, kun vaimon kanssa on riidellyt? Hohto katoaa. Haluttomat miehet vastatkaa, miksi olette haluttomia.

Juuri tuo! Miehille pitäisi puhua kuin pienelle lapselle ja mistään ei saisi koskaan sanoa, koska muuten se muna ei vain enää toimi. Onhan se nyt niiiiin kamalaa keskustella asioista. Ja varsinkin jos erehdyt kysymään mieheltä että miksi runkkaa ennemmin pornolle kuin harrastaa seksiä puolison kanssa.. Siinä se viimeinenkin halukkuus naista kohtaan katoaa, mutta yksin vemppaaminen jatkuu kahta kauheammin.

Kai niitä tuollaisiakin miehiä jostain löytyy. Itse olen huomannut, että ne on naiset, jotka eivät voi keskustella seksistä / haluista - ainakaan sen miehensä kanssa. Omassa lähipiirissä kovin monelle naiselle tuottaa vaikeuksia erottaa perhe ja parisuhde toisistaan. Olen useammalta mieheltä kuullut tätä päivittelevän. Jos puhuvat parisuhteen hoitamisesta, niin vaimon ehdotukset on luokkaa koko perheen loma tai retki huvipuistoon tuttavaperheen kanssa. On sekin tärkeää, mutta kyllä pariskunnalla pitäisi olla myös kahdenkeskistä aikaa. Enkä puhu pelkästä seksistä vaan ajasta jolloin voi keskittyä vain toiseen ja siihen mitä hänelle kuuluu. Totta kai se vaatii lapsiperheessä järjestelyjä, mutta ei ole mahdotonta. Eikä ne taaperot tai kouluikäiset siihen kuole, jos äiti ja isä ovat kerran pari kuussa illan jossain muualla. Omaa aikaa kyllä osataan vaatia ja ottaa, mutta kahden keskeinen aika tuntuu olevan jo käsitteenä unohtunut. En ihmettele haluttomuutta puolin tai toisin, jos omaa kumppania näkee vain kotona arjen kiireessä ja paineessa. Omia kavereita tai jopa työkavereita näkee useammin hauskaa pitämässä. Silloin on luonnollista, että puolisoon liittyy vain kaikesta kiireestä ja velvollisuuksista muistuttavia juttuja. Mielleyhtymät kavereista ja työkavereista voivat silloin olla paljon positiivisemmat ja arjen harmaus (=kumppani) ei enää kiehdokaan.

Arjessa monella miehellä on ongelmana se, että vaimo määrää perheen kalenterista. Ihan yleistä on, että naiset sopivat keskenään jonkun retken tai illanvieton. Miehille ja lapsille asiasta vain ilmoitetaan, koska se on jo päätetty. Vasta viikonloppuna kaveri viimeksi avautui siitä, miten hän oli taas hankala ihminen kun hänelle ei käynytkään juuri vaimon ehdottamana ajankohtana vaimon ehdottama perheen yhteinen tekeminen. Ihan kuin mies ilkeyttään ehdottaisi muuta aikaa. Jos taas vaimolle ei joku miehen ehdotus käy, niin sehän johtuu vain siitä, että ajatus tai ajankohta oli huono. Turha odottaa miehen käyttäytyvän oma-aloitteisen ja vastuullisen aikuisen tavoin, jos itse kohtelette häntä lapsena, ettekä anna hänelle mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään. Jos haluaa jakaa vastuuta, pitää jakaa myös valtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan niin että miehet (ei kaikki, mutta useat) eivät kestä arkea? Se että oma vaimo on yhtäaikaa kotihengetär, huushollin hoitaja, ruuanlaittaja, siivooja, lasten synnyttäjä, lasten kasvattaja, lasten syli jne koko rumban pyörittäjä. Mies ei enää sitten "syty" sille että se sama nainen on sängyssä rakastajatar, vaikka oma "rakas" onkin. Jos arki (vähän tai enemmän) tökkii, on kuormitusta, nainen alkaa ottaa ohjat käsiin, väsyy kotitöissä, koko pyörityksessä, huomauttelee asioista, niin miehellä katoaa halut. Jos on ollut riitoja, ei saisi keskustella asioista, miehellä prkl katoaa halut silloinkin jos asioita käydään läpi.

Luulevatko miehet että on yhtään naista olemassa, joka ei sanoisi tai huomauttelisi jostain joskus. Sekin hehkeä ja alati iloinen laittautunut työkaverinainen tai salasuhteen nainen, millainenhan on kotona, arkioloissa???

Jos nainen ei puhu mistään, ei tuo esille ongelmakohtia, kehittämiskohtia, ei ole riitoja eikä ristiriitaisuuksia koskaan, niin luultavasti hän nielee kaiken, välttää niitä ristiriitatilanteita ja riitoja, on liian kiltti, alistuva. On ehkä enemmän suurpiirteinen, ehkä vastuuton, jopa välinpitämätön.

Mies ei enää syty, kun vaimon kanssa on riidellyt? Hohto katoaa. Haluttomat miehet vastatkaa, miksi olette haluttomia.

Juuri tuo! Miehille pitäisi puhua kuin pienelle lapselle ja mistään ei saisi koskaan sanoa, koska muuten se muna ei vain enää toimi. Onhan se nyt niiiiin kamalaa keskustella asioista. Ja varsinkin jos erehdyt kysymään mieheltä että miksi runkkaa ennemmin pornolle kuin harrastaa seksiä puolison kanssa.. Siinä se viimeinenkin halukkuus naista kohtaan katoaa, mutta yksin vemppaaminen jatkuu kahta kauheammin.

Kai niitä tuollaisiakin miehiä jostain löytyy. Itse olen huomannut, että ne on naiset, jotka eivät voi keskustella seksistä / haluista - ainakaan sen miehensä kanssa. Omassa lähipiirissä kovin monelle naiselle tuottaa vaikeuksia erottaa perhe ja parisuhde toisistaan. Olen useammalta mieheltä kuullut tätä päivittelevän. Jos puhuvat parisuhteen hoitamisesta, niin vaimon ehdotukset on luokkaa koko perheen loma tai retki huvipuistoon tuttavaperheen kanssa. On sekin tärkeää, mutta kyllä pariskunnalla pitäisi olla myös kahdenkeskistä aikaa. Enkä puhu pelkästä seksistä vaan ajasta jolloin voi keskittyä vain toiseen ja siihen mitä hänelle kuuluu. Totta kai se vaatii lapsiperheessä järjestelyjä, mutta ei ole mahdotonta. Eikä ne taaperot tai kouluikäiset siihen kuole, jos äiti ja isä ovat kerran pari kuussa illan jossain muualla. Omaa aikaa kyllä osataan vaatia ja ottaa, mutta kahden keskeinen aika tuntuu olevan jo käsitteenä unohtunut. En ihmettele haluttomuutta puolin tai toisin, jos omaa kumppania näkee vain kotona arjen kiireessä ja paineessa. Omia kavereita tai jopa työkavereita näkee useammin hauskaa pitämässä. Silloin on luonnollista, että puolisoon liittyy vain kaikesta kiireestä ja velvollisuuksista muistuttavia juttuja. Mielleyhtymät kavereista ja työkavereista voivat silloin olla paljon positiivisemmat ja arjen harmaus (=kumppani) ei enää kiehdokaan.

Arjessa monella miehellä on ongelmana se, että vaimo määrää perheen kalenterista. Ihan yleistä on, että naiset sopivat keskenään jonkun retken tai illanvieton. Miehille ja lapsille asiasta vain ilmoitetaan, koska se on jo päätetty. Vasta viikonloppuna kaveri viimeksi avautui siitä, miten hän oli taas hankala ihminen kun hänelle ei käynytkään juuri vaimon ehdottamana ajankohtana vaimon ehdottama perheen yhteinen tekeminen. Ihan kuin mies ilkeyttään ehdottaisi muuta aikaa. Jos taas vaimolle ei joku miehen ehdotus käy, niin sehän johtuu vain siitä, että ajatus tai ajankohta oli huono. Turha odottaa miehen käyttäytyvän oma-aloitteisen ja vastuullisen aikuisen tavoin, jos itse kohtelette häntä lapsena, ettekä anna hänelle mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään. Jos haluaa jakaa vastuuta, pitää jakaa myös valtaa.

Meillä kyllä järkätään myös niitä lapsettomia, kahdenkeskisiä reissuja, mutta mies tuppaa niillä sitten mököttämään. Tahtoisi ennemmin varmaan olla A-luokan reissulla poikien kanssa kittaamassa kaljaa ja puhumassa paskaa. Mun seura kun on paljon tylsempää ilmeisesti kuin A-luokan poikien seura. Mä kun en niin kittaa kaljaa vaan haluaisin viettää kahdenkeskistä parisuhdeaikaa, miehen mielestä se varmaan vaan on liian tylsää....

Ota näistä nyt sitten selvää....