Uimarannoilla näkee suomalaisten lasten surullisen tilan

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on nyt kolmannella luokalla ja olen pistänyt merkille, että ikäryhmän pojat ovat ruvenneet pullistumaan.  Muutaman kohdalla muutos viime syksyyn on huomattava. Mikä lie syynä? Pyörällä niiden näkee usein painelevan, että kyllä ne ainakin jonkin verran liikkuvat.

Ravinnoton ruoka on syy.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä osa osallistuu vakavan aiheen keskusteluun typerästi. Ei siinä ole mitään hyvää jos lapsi opetetaan herkuttelemaan ja olemaan liikkumatta. Minun puolisoni lapsi on nyt hyvin pitkällä tässä enkä voi sanoin kuvailla kuinka pahalta tuntuu toisen puolesta. Lapsi ei valitettavasti itse osaa asiaa ratkaista vaan vanhempien kuuluu se tehdä.

Armeija on joillekin hyvä kuntokoulu mutta valtaosa pullaa koko ikänsä syöneistä ei tänä päivänä enää kyseistä palvelusta suorita. Sitten kun lasta alkaa itseään harmittaa oma läskiys, niin todennäköisin tapa ratkaista harmitus on herkkujen syönti koska niistä saa varman hyvän olon tunteen.

Tilanne tuntuu itsellekin vankilalta koska lapsi itse eivätkä hänen vanhempansa aio tehdä asialle ilmeisesti mitään.

Tähän on pakko todeta, ettei armeija ole kummoinen kuntokoulu. Minulla ja monella tuntemallani urheilijalla kunto laski palveluksessa, kun liikunnan määrä tuli annettuna. Toki se niille voi olla, jotka eivät liiku ollenkaan, mutta ei siinä 6 kk nyt ihmeitä tehdä. 

Armeijan ongelma on se, että siellä on pari tosi rankkaa marssiharjoitusta, jotka rikkoo paikat, jos ei ole kunnossa. Tämän lisäksi armeijan varusteiden ergonomia on perseestä - eli vaikka itse olin harrastanut vaellusta, niin yläselkää oli ihan paskana ja ne remmit pureutui ihoon. Mutta ei peruskuntoa kasvateta riuhtasemalla pari 30 km:n marssia. 

Ihmettelen kuitenkin, miten armeija kykenee pitämään tätä imagoaan; se tuo ihmiset yhteen eri taustoista (niin kuin peruskoulu), se käy kuntokuurista (vähän hirväää riuhtomista), se auttaa eroon tupakasta (ai ihan tosi - tupakoijilla oli taukoja enemmän kuin muilla, itsekin poltin armeijan ajan, ei onneksi jäänyt päälle) jne. 

Vierailija kirjoitti:

Koetaa nyt rauhoittua. Sulla on selkeän paha olla. Ensin melskasit tuossa leluja lainaavista lapsista, kun ne on "lokkeilijoita", ja nyt itket lapsien ylipainosta. Sulla ei liene itsellä mitään aihetta tyytyväisyyteen, kun pitää rakentaa itsetunto parista hiekkalapiosta ja laihuudesta.

Tissitkin pienemmät kuin pikkupojilla. Hormonihäiriöinen anorektikko, jolla aivojen harmaa aine kutistuu kuin lumiukko helteessä.

Musta on kauhean surullista että kolmosluokkalainen tyttö painaa enemmän kuin minä. Lapseni kaveri painaa 89kg kolmosluokalla. 89kg. :(

Juuri viimeksi näin tilanteen kun äiti käski kolme lastaan "ulos liikkumaan ja leikkimään" hetken päästä pyöräilin läheisen puiston ohitse ja siellä kaikki kolme istuivat hiekkalaatikon reunalla älypuhelimiaan räpeltäen. Tässä nyt ainakin yksi osasyy lasten lisääntyneeseen lihavuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Musta on kauhean surullista että kolmosluokkalainen tyttö painaa enemmän kuin minä. Lapseni kaveri painaa 89kg kolmosluokalla. 89kg. :(

Kolmasluokkalainen tyttö painaa melkein yhtä paljon kuin minä. Olen nelikymppinen 190-senttinen  mies. Säälittävä pentu.

Vierailija kirjoitti:

Musta on kauhean surullista että kolmosluokkalainen tyttö painaa enemmän kuin minä. Lapseni kaveri painaa 89kg kolmosluokalla. 89kg. :(

Minä painoin 26-vuotiaana maanisesti pyöräilyä harrastavana nuorehkona miehenä karvan yli 70 kg ja olin 187 cm pitkä... Rasvaprosentti oli nolla.

Ylästeellä samalla luokalla oli kaveri, joka painoi 15-vuotiaana muistaakseni 118 kg. Oli tosin jonkun 188 cm pitkä.

Mutta jos kolmasluokkalainen tyttö oikeasti painaa vajaan 90 kg, niin kyseessä on jo huomattavan sairaalloinen ylipaino.

Moni noin 10-13-vuotias poika kyllä hoikistuu ihan itsestään kun tulee kasvupyrähdys.

Kaupassa työskentelevänä huomaa, miten ne samat lapset, jotka jokaisen työvuoroni aikana hakevat ainakin kerran karkkia, sipsiä, jäätelöä tai mehua, ovat alkaneet pyöristyä. Karkinsyönti on siis näillä ainakin lähes päivittäistä ja jatkunut useamman vuoden. Eräs selkeästi ylipainoinen poika kävi yhden aamuvuoron aikana ostamassa noin kerran tunnissa jäätelön. Yhteensä jonkun 5-6 kertaa.

Minusta vastuu on vanhemmilla ja isovanhemmilla ja muilla aikuisilla, jotka näille antaa rahaa. Kyseessä kuitenkin alakouluikäiset lapset, joilla mukana vielä nuorempia sisaruksia (?) oppimassa samoille tavoille.

Heitä heittelevät kivillä somalit ja arabit.

Ei oo helppoa vanhempanakaan aina.

Jos toivot ettei päiväkodissa ole jatkuvasti sokeroituja välipaloja/aamupaloja, olet sokerinatsi. Sama titteli tulee, jos et halua syöttää vauvalle lisäsokeroituja juttuja...

Jos et anna kouluikäiselle lapselle "tarpeeksi" rahaa mukaan jokaiseen kissanristiäisiin (retket, pullikset jne. ) tai anna tarpeeksi herkkuja mukaan teemapäiviin (leffapäivät, palkintopäivät, erikoispäivät...) olet epäreilu vanhempi, joka aiheuttaa lapsen syrjäytymisen. Näitä erikoistilaisuuksia on lapsen koululla lähes joka viikko + vanhempainyhdistyksen diskot jne. päälle.

Jos rajoitat ruutuaikaa, olet vanhanaikainen etkä ymmärrä nykyajan vaatimuksia ja aiheutat syrjäytymistä.

Siihen päälle isovanhemmat ja muut sukulaiset, jotka syöttävät lapsille vain keksejä, jäätelöä, pullaa, limpparia jne. jokaisella kyläilykerralla ja tuovat usein vielä tuliaisina isot kasat herkkuja...

"Mutta eihän nyt pieni poikkeus haittaa..." Ei haittaakaan, mutta kun jatkuvasti on näitä poikkeuksia niin kyllähän se näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Moni noin 10-13-vuotias poika kyllä hoikistuu ihan itsestään kun tulee kasvupyrähdys.

Lapsena lihava on tilastollisesti paljon useammin aikuisenakin lihava kuin hoikka lapsi ja nuori. 

Mutta voihan sitä näin lihavan vanhempana itseään lohdutella. Lasta ei saa päästää lihomaan siinä toivossa, että se siitä hoikistuu. 

Tai ehkä ne lapset viihtyvät isokokoisina henkilöinä. Millä oikeudella tuomitset jonkun valinnan olla person of size? Unbelievable että vuonna 2018 fat shaming on vielä "a thing". Kehopositiivinen koulukaverini suunnittelee kouluterkkarin oikeuteenhaastamista, koska tämä oli terveystarkastuksessa alkanut kovin sanoin suositella laihduttamista ja muutenkin tunkeutunut hänen henkilökohtaiseen tilaansa. 

Luulin että joltain rannalla olijalta oli tusahtanut ja jäänyt uimaveteen iso ihonvärinen rantalelu, kun oli niin valtava. Näkyi selvästi pitkän matkan päästä.

Samalla huomasin että se rantalelu liikkuu, ja että se valtava otus oli jonkun lapsi kun kömpi rantaan! Ei herranjestas sentään, leukani putosi rantahiekkaan asti kun tajusin asian! Suomi alkaa pahasti olla kuin Amerikka!

Ti r s k!

Hankalia asioita.. Oma äitini huolestui painostani lapsuusaikanani, ehkä aiheesta, mutta toi sen ilmi väärällä tavalla.

Kommentoi syömisiäni ja kokoani välillä liiankin kärkkäästi. Piti hienosti huolta että syötiin terveellisesti ja patisti ulos liikkumaan. Mutta ”ei-herkkuja-linja” sai minut sinne lähikioskille liiankin usein, ja kun äiti sai selville niin sain huudot ja läksytykset, josta saatuun pahaan oloon suoritin ihan hulluja ahmimiskausia.. söin järkyttäviä määriä herkkuja, ja syyllisyyden tuskissani sitten paastosin päiväkausia pyörtymiskuntoisena. Teini-ikäisenä kehitin sitten ihan kunnon syömishäiriön, jonka hoitamiseen on kulunut aikaa tähän päivään asti.

Haluaisin ehkä lähinnä sanoa, että vaikka lapsi ei liiku vapaaehtoisesti yhtä paljon kuin sisarukset, tai pitää ruoasta (halusin olla isona kokki), niin lapsen auttamisen tulisi olla tarpeeksi hienovaraista.

Mainittakoon vielä, että en koskaan ollut ylipainoinen lapsi. Vain lihava vauva (äidin raskauden ajan diabetes vaikutti luultavasti osaltaan), josta äiti sitten kohkasi koko lapsuuteni ajan.

Hihiiii!

Kääk!

Vierailija kirjoitti:

Ei oo helppoa vanhempanakaan aina.

Jos toivot ettei päiväkodissa ole jatkuvasti sokeroituja välipaloja/aamupaloja, olet sokerinatsi. Sama titteli tulee, jos et halua syöttää vauvalle lisäsokeroituja juttuja...

Jos et anna kouluikäiselle lapselle "tarpeeksi" rahaa mukaan jokaiseen kissanristiäisiin (retket, pullikset jne. ) tai anna tarpeeksi herkkuja mukaan teemapäiviin (leffapäivät, palkintopäivät, erikoispäivät...) olet epäreilu vanhempi, joka aiheuttaa lapsen syrjäytymisen. Näitä erikoistilaisuuksia on lapsen koululla lähes joka viikko + vanhempainyhdistyksen diskot jne. päälle.

Jos rajoitat ruutuaikaa, olet vanhanaikainen etkä ymmärrä nykyajan vaatimuksia ja aiheutat syrjäytymistä.

Siihen päälle isovanhemmat ja muut sukulaiset, jotka syöttävät lapsille vain keksejä, jäätelöä, pullaa, limpparia jne. jokaisella kyläilykerralla ja tuovat usein vielä tuliaisina isot kasat herkkuja...

"Mutta eihän nyt pieni poikkeus haittaa..." Ei haittaakaan, mutta kun jatkuvasti on näitä poikkeuksia niin kyllähän se näkyy.

Erittäin hyvä kirjoitus. Vaikka vastuu on vanhemmalla, niin hemmetin vaikeaksi monet tahot sen vastuunkantamisen tekevät. Mummoilla ei ollut lapsena karkkia, niin nyt sitä tuputetaan, kun "pitäähän lasta joskus hemmotella". Riippuen kaveripiiristä, niitä kaverisynttäreitä herkkuineen voi olla tiuhaankin. Koulussa pidetään karkkikioskia, jolla kerätään rahaa luokkaretkelle, myös discoissa lapset yllyttävät toisiaan ostamaan karkkia. Ja tietysti pikkukoululaiset saavat viedä karkkia kouluun syntymäpäivänään. Ja tietysti vappua, ystävänpäivää ja ties mitä päivää juhlistetaan sillä, että otetaan herkkuja kouluun. Lapseni koulussa ainakin ekaluokilla opettajat jakelivat lapsille joskus tikkareita. Tänään mennään koululle liikuntatapahtumaan, jonka hyödyn lapset voivat kätevästi tuhota paikan puffetissa… Siis kaikki yksittäisiä "pikku juttuja", mutta kun niitä kiusauksia kertyy ja kertyy ja joskus voi olla niin, että sitä lasta kiusataan, jolla ei ole lupa ostaa herkkuja. 

Suomalaisten jatkuvaa pupeltamista aloin ihmetellä jo ennen lasten kouluikää, kun kävimme kerhoissa. Kerhot olivat aamupäivällä aamupalan ja lounasajan välillä, niistä sai lähteä ennen loppumistakin pois. Yksi ohjelmanumero oli totta kai... syöminen! Parivuotiaat pikkulapset kaatoivat sisäänsä lisäainemehuja mukikaupalla, vetivät valkoista leipää ja keksejä ja siitä sitten kotiin syömään... varmaan maittoi ruoka! Nyt juuri koululaisellani oli liikuntapäivä ja siinä aamiaisen ja koululounaan välillä oli aikaa ehkä reilut kolme tuntia; ohje oli toki, että eväät mukaan! (Vesipullon kyllä ymmärsin kuumalla säällä.)

En itse kannata mitään natsilinjaa, koska kielletty herkku on se houkuttelevin. Mutta Suomessa välipalat ja herkut ovat ihan peruskauraa, jotain mitä jauhetaan edes maistamatta. Sipsejä tungetaan suuhun niin nopeasti kuin ehditään, ei siinä mikään maku ratkaise. Eräillä kaverisynttäreillä lapset ahmivat kilpaa ja sitten oksensivat. Mitä ihanaa itsensä hemmottelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on kauhean surullista että kolmosluokkalainen tyttö painaa enemmän kuin minä. Lapseni kaveri painaa 89kg kolmosluokalla. 89kg. :(

Minä painoin 26-vuotiaana maanisesti pyöräilyä harrastavana nuorehkona miehenä karvan yli 70 kg ja olin 187 cm pitkä... Rasvaprosentti oli nolla.

Ylästeellä samalla luokalla oli kaveri, joka painoi 15-vuotiaana muistaakseni 118 kg. Oli tosin jonkun 188 cm pitkä.

Mutta jos kolmasluokkalainen tyttö oikeasti painaa vajaan 90 kg, niin kyseessä on jo huomattavan sairaalloinen ylipaino.

Ihan ohiksena, mutta nollan rasvaprosentti ei ole mahdollinen. Alle kymmenelläkin mennään jo todella kireässä kondiksessa.