Lue keskustelun säännöt.
Seurustelu pelottaa!
29.05.2018 |
Olen löytänyt miehen jonka kanssa synkkaa ja on muutenkin niin täydellinen mulle. Silti pelkään aloittaa seurustelua, ihan siksi että olen tottunut itsenäiseen elämään ja tekemään asioita itse. Mulla on omat kuviot ja harrastukseni, ja pelkään jotenkin että mielenkiintoni esim hevosiin lopahtaisi miehen tullessa kuvioihin. Olen nähnyt tämän ilmiön ainakin omassa tuttavapiirissäni. Olisi vaikeaa kuvitella että en olisikaan enää niin se hullu hevosnainen jolla ei ole muuta elämää kuin hevoset. Ainakin teininä ihastuessa ei mielessä ollut enää muuta kuin se ihastus/kumppani eikä mikään muu kiinnostanut.
Tiedän että tämä on ärsyttävää jahkailua ja pitäisi olla onnellinen, mutta jotenkin en uskalla heittäytyä. Vaikka haluaisinkin.
Kenelläkään ei tunnu olevan samaa ongelmaa ja haluaisin kuulla onko täällä kenelläkään ollut samoja ajatuksia?
Kommentit (3)
Hei. Aloituksessasi oli hieman jyrkkiä sävyjä. Joko olet hullu hevosnainen joka ei kiinnostu mistään muusta tai sitten rakastut ja elämääsi ei mahdukaan enää mitään muuta? Miksi nämä ääripäät?
Mielestäni tasapainoiseen elämään mahtuu monta eri kiintymystä ja kiinnostuksen aihetta. On totta, että ihastuksen alkuaikoina se valtaa melko lailla ajatukset ja toiminnan, mutta alkuihastumisen on tarkoituskin muuttua vakiintuneemmaksi kumppanuudeksi, jossa kummallakin on myös omat harrastuksensa. Parisuhteessa elää kaksi erillistä yksilöä, jotka ovat halunneet sitoutua toisiinsa elämässä.
Erillisyys on välttämätöntäkin, mutta välttämätöntä on myös antaa suhteelle läheisyyttä. Terve parisuhde ei koe toisen harrastuksia ja erillisyyttä uhkana, jos voi luottaa saavansa myös läheisyyttä, tukea ja yhteenkuuluvuutta.
Mitä ajattelet tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En taida ymmärtää ongelmaasi. Ilmeisesti tapailet jo kyseistä miestä koskapa tiedät hänen olevan "täydellinen sulle"? Miten seurustelu sitten muuttaisi asiaa ja mikä ylipäänsä muuttuisi, jos alkaisit kutsua tapailua seurusteluksi?
Joo tapailen, mutta ihastumiseni on vasta "ruohonjuuritasolla" koska ei olla tunnettu kuin pari viikkoa. Olen vielä pikemminkin kiinnostunut, mutta kovaa vauhtia olen ihastumiseen menossa. Sitten kun ihastun/rakastun tosissaan niin se on menoa sitten. Toisaalta en ole kyllä vuosiin ollutkaan rakastunut.
Kirkkosisko, kiitos vastauksesta. Tiedostan nuo ääripäät, koska olen aina ollut juuri sellainen ääripääihminen, aivan kuten vanhempanikin. Se on joko tai. Mutta ehkä mulle tekisi hyvää tuo suhde, koska tiedän ettei ole hyväksi että elää vain yhtä asiaa varten ja pitäisi varmaan opetella jakamaan kiintymystä ja kiinnostusta useampiin asioihin.
-ap
En taida ymmärtää ongelmaasi. Ilmeisesti tapailet jo kyseistä miestä koskapa tiedät hänen olevan "täydellinen sulle"? Miten seurustelu sitten muuttaisi asiaa ja mikä ylipäänsä muuttuisi, jos alkaisit kutsua tapailua seurusteluksi?