confused

No niin tilanne on tämä että 4v sitten tapahtuneen avioeron jälkeen olen alkanut vihdoin deittailemaan ja tavannut kiinnostavan miehen MUTTA läheisyys tuottaa mulle isoja ongelmia. Tämä tapaamani mies on kova koskettelemaan ja halailemaan, kaappaa kainaloon jne, mutta itselle se on todella kiusallista ja "livahdan" aina jotenkin karkuun. Kontaktin tekeminen tai ensimmäisen liikeeen (esim seksiin) on mulle miltei mahdotonta. En muista ollaanko kertaakaan suudeltu vaikka seksiä ollaan harrastettu (puolisen vuotta ollaan tapailtu), joka sekin on jotenkin hankalaa koska mun on vaan todella vaikeaa rentoutua ja antaa mennä / heittäytyä.

Millä ilveellä saan itteni rennommaksi ja oikeesti tekemään aloitteita, tää on todella haastavaa ja rajoittaa paljon elämääni (ja tätä uutta suhdetta), ja haluaisin todella nauttia seksistä (sillä olen siitä aina ennen nauttinut).

Oma entinen avioliitto päättyi ex-miehen pettämisten tultua ilmi, hänellä oli paljon naisia liittomme ulkopuolella (joista en tiennyt kunnes sitten yhtäkkiä puun takaa vahingossa) ja sai yhden kanssa meidän avioliiton aikana lapsiakin. Tämä kyllä vaikutti paljon mun itsetuntoon ja mun on todella hankala luottaa miehiin. Uskon että se vaikuttaa myös tähän kuvioon uuden tyypin kanssa.

Myös siis oman avioliiton loppuaikoina (vika vuosi) harrastimme kyllä seksiä joka oli hyvää, mutta en pystynyt suutelemaan koska olin niin pettynyt mieheen. Aloin kääntää päätä pois päin kun mies yritti suudella. Tiedän että tämä jotenkin linkittyy tähän nykyiseen suutelukammooni.

Ens viikonloppuna risteily tiedossa tämän "uuden" kumppanin kanssa ja olisi vihdoin mahtavaa jos pääsisimme harrastamaan seksiä MUN aloitteesta. Miten mä uskaltaudun, miten saan tän kuoren auki että pystyisin tekemään sen ekan liikkeen? Aikaisemmat kumppanit ovat aina kehuneet että olen hyvä sängyssä, olen mielestäni kaunis ja älykäs. Mutta pää totaalisen jumissa nyt tän rakastelukuvion kanssa. :(

Kiitos etukäteen neuvoista!

  • ylös 3
  • alas 2

Kommentit (11)

Vierailija

Oletettavasti tuo läheisyysongelmasi oli myös ensimmäisen liiton kariutumusen syy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tämä ei ole mikään pikainen apu mutta ehkä kannattaisi käydä keskustelemassa seksuaaliterapeutin kanssa.

Vierailija

Jos pidät miehestä, kerro tuo hänelle kasvotusten. Sano, että jos hän oikeasti sinusta välittää, aloitatte uudestaan puhtaalta pöydältä.

Tunne-elämän ja läheisyyden ongelmiin on sekä hyviä oppaita että terapeutteja.
Nautinnollisen läheisyyden saavuttamisen perusehto on toimiva ja avoin puheyhteys.

Että sanot suoraan mutta loukkaamatta, mikä on vaikeaa sinulle, mistä tykkäät, mikä aiheuttaa sinulle hankalan olon ja miksi. Ja: mitä mies tekee juuri oikein.

Jos äijä ei ole kehityskykyinen, suhde ehkä loppuu, mutta sitten hän oli väärä mies. Tsemppiä!

confused

ap tässä..

kiitos neuvoista. Vähän vastailen muutamiin kommentteihin tässä: En todella ollut läheisyyskammoinen avioliiton aikana, päinvastoin. Olen mielestäni erittäin hellä ja herkkä tyyppi, nukkumaan mentiin käsi kädessä ja aina sanottiin että rakastan sua ennen nukahtamista. Oli aika traumaattista sitten oppia että en ollutkaan miehen ainoa vaimo, vuosienkin jälkeen edelleen työstän tätä elämäni isointa kriisiä. Eikä mies koskaan syyttänyt mua pettämisestään, "se vain tapahtui".

Alkoholista, joo olen sitä kokeillut kyllä mutta ongelma viinin kanssa on se, että 1. (2 pienen lapsen yh jolla tosi vähän omaa aikaa ja aina kiire) alkaa väsyttää ihan sikana, ja 2. tuntoaisti häiriintyy :P (=mun saattaa olla vaikea laueta jos oon humalassa). Ja siis oikeasti haluaisin päästä semmoseen modeen että toimisin normaalisti, enkä turrutais tai blokkaisi tunteita sit viinalla. 

Olen itseasiassa menossa juttelemaan terapeutin kanssa, sillä päätin että nuppi on saatava kuntoon. Olen nuori nainen vielä ja unelmoin tietty tasapainoisesta, onnellisista parisuhteesta ja ehkä avioliitostakin. 

Edelleen mielelläni luen teidän omia mahdollisia "selviytystarinoita" vastaavissa haasteissa. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos pidät miehestä, kerro tuo hänelle kasvotusten. Sano, että jos hän oikeasti sinusta välittää, aloitatte uudestaan puhtaalta pöydältä.

Tunne-elämän ja läheisyyden ongelmiin on sekä hyviä oppaita että terapeutteja.
Nautinnollisen läheisyyden saavuttamisen perusehto on toimiva ja avoin puheyhteys.

Että sanot suoraan mutta loukkaamatta, mikä on vaikeaa sinulle, mistä tykkäät, mikä aiheuttaa sinulle hankalan olon ja miksi. Ja: mitä mies tekee juuri oikein.

Jos äijä ei ole kehityskykyinen, suhde ehkä loppuu, mutta sitten hän oli väärä mies. Tsemppiä!

Yllätys yllätys: äijässä vika, jos lähtee tuollaisesta lätkimään. Ei morjens! Moniko katselis mieheltä tuollaista (tai syyttäisi naista, joka häippäis "ei-kehityskykyiseksi" huhhuh. Kenenköhän tässä täytyy kehittyä?

Ap, jos haluat oikeasti muutosta, niin kanna vastuusi äläkä vaadi muilta kohtuuttomia. Yllä kuvattu ajattelumalli keikauttaa suhteen nopeasti epätasa-arvoon.

Vierailija

Se, joka tuo suhteeseen painolastia, on velvollinen myös olemaan ensisijassa se, joka asian myös hoitaa. Toinen voi valita onko kaikki sen arvoista, että jaksaa olla tukena.

Vierailija

Ainoa keino on saada oma pääkoppa kuntoon, koska vaikuttaa ettet uskalla päästää ketään liian lähelle ettei sua vaan taas sattuis. Älä anna yhen m*lkun pilata koko sun elämää, vaan opettele nauttimaan siitä. Vaikka sit psykologin/terapeutin avulla.

Confused

Ap vastaa..

Juu olen aikuinen ihminen ja ymmärrän etten voi vaatia toista aikuista hyväksymään omaa tunne-elämän "vammaisuuttani". En odota hänen muuttuvan, hän on todella kärsivällinen eikä painosta millään muotoa. Ollaan toki tästä puhuttukin mutta pitää puhua enemmän. Ja todella, ymmärrän että tää on täysin minusta kiinni - siksi olenkin päättänyt nyt hoitaa itseni kuntoon.

Vierailija

Confused kirjoitti:
Ap vastaa..

Juu olen aikuinen ihminen ja ymmärrän etten voi vaatia toista aikuista hyväksymään omaa tunne-elämän "vammaisuuttani". En odota hänen muuttuvan, hän on todella kärsivällinen eikä painosta millään muotoa. Ollaan toki tästä puhuttukin mutta pitää puhua enemmän. Ja todella, ymmärrän että tää on täysin minusta kiinni - siksi olenkin päättänyt nyt hoitaa itseni kuntoon.

Noni. Kyllä sulla on kaikki edellytykset onnistua sitten. Ja kyllä toisaalta miehenkin olisi hyvä antaa arvoa sun kovalle uurastukselle.

Liikaa näkee vaan niitä, jotka turvautuu kehäpäätelmään: jos toinen ei tee/reagoi kuten minä haluaisin, hän ei välitä/ole se oikea.

Sulla on hyvä asenne, kyllä se tuosta!

7&8

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla