Miksi sanotaan ihmistä, jonka kiinnostuksen kohde yhtäkkiä vaihtuu toiseen?
Minulla on ystävä, joka vaihtaa muutaman vuoden välein kiinnostuksen kohdetta. Hän innostuu jostain asiasta täysillä ja hylkää kaiken entisen, myös siihen liittyneet ihmiset.
Hän keskittyy uuteen asiaan intensiivisesti pari vuotta, ostaa kaiken siihen liittyvän tavaran, ym. Ajattelee ja puhuu vain tästä asiasta. Liikkuu lähinnä vain tähän harrastukseen liittyvien ihmisten kanssa. Ja sitten, yhtäkkiä, innostus lopahtaa, hän keksii jotain uutta ja kaikki entinen jää.
Ystäväni on nyt ollut innostunut esim. lavatansseista, leipomisesta, laskettelusta, korujen tekemisestä, käsitöistä.... Nuo kaikki vuorollaan sitten jääneet. Aina hän julistaa löytäneensä oman juttunsa, oman ystäväpiirinsä, yms. Mutta siihen se sitten jää.
Ikävää on, kun sitten jäävät myös ne ihmiset. Jotka ovat luulleet, että heillä on tässä elinikäinen ystävä, joka jakaa saman mielenkiinnonkohteen. Eivätkä he tajua olevansa kiinnostavia tämän henkilön silmissä kuin sen harrastuksen kautta. Kumma kyllä, minä ja pari muuta ystävää olemme edelleen kuvioissa.
Kommentit (24)
Onko olemassa ihmisiä jotka on pitkään kiinnostuneita samasta ammatista/asiasta/ihmisestä/mistävain? Siis kiinnostus pysyy esim yli vuorokauden? Outoa.
Minullakin on yksi tuollainen tuttu. Minä tavallaan ihailen sitä intohimoa, jota hänellä on uutta kiinnostustaan kohtaan. Itselläni on vähän hällä väliä-asenne omia harrastuksianikin kohtaan.
Itsekeskeinen. Muilla on vain välinearvo hänen viihdyttämisessä. Tuskin on pitkäaikaisia ystäviä eli on pohjimmiltaan yksinäinen ja kykenemätön pitkiin ihmissuhteisiin.
Borderline. Eli, öö... epävakaa persoonallisuus.
Olisiko asberger? Usein asberger ihmisillä on joku yksi erityis mielenkiinnon kohde johon syventyvät ja panostavat täysillä tehoilla.
Olen tuollainen ja minulla on ADHD. Uutuudenviehätys motivoi tekemään asioita ja kun jotain on nähty tarpeeksi, sitä ei vaan enää jaksa. Samojen asioiden tahkoaminen ja rutiinien toistuminen aiheuttavat pidemmän päälle jonkinlaisen lamaantumisen ja pahimmillaan iskee sellainen apatiavaihe, että makaan vain sohvalla turhautuneena kun ei ole motivaatiota nousta ylös. Parempi pysyä liikkeessä ja keksiä aina välillä uutta tekemistä.
Ai että parin vuoden välein kiinnostukset vaihtuu? Parin vuoden välein ei ole usein.
Ala ihmetellä asiaa vasta sitten kun se tekee sitä vaikkapa parin viikon välein. Pari vuotta on pitkä aika.
En mä kutsu niitä miksikään. Mutta suurin harmi tuossa ei ole se, että itse harrastavat, vaan vetävät muutkin harrastamaan ja kun muut alkavat innostua, niin tämä henkilö onkin keksimässä jo jotain aivan muuta.
Itse en tämmöisten tuuliviirien matkaan lähde, mutta olen nähnyt monta, jotka katsovat suu auki, kun eräänä päivänä henkilö ilmestyy selittämään miten joku muu homma on niin hienoa, eikä muista enää sanaakaan niistä vanhoista asioista.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
En mä kutsu niitä miksikään. Mutta suurin harmi tuossa ei ole se, että itse harrastavat, vaan vetävät muutkin harrastamaan ja kun muut alkavat innostua, niin tämä henkilö onkin keksimässä jo jotain aivan muuta.
Itse en tämmöisten tuuliviirien matkaan lähde, mutta olen nähnyt monta, jotka katsovat suu auki, kun eräänä päivänä henkilö ilmestyy selittämään miten joku muu homma on niin hienoa, eikä muista enää sanaakaan niistä vanhoista asioista.
Sinkkumies
No juurikin näin! Kerää ihmisiä mukaan harrastukseen ja sitten keksii itse jotain muuta. Samoin käy parisuhteelle, perheelle...
Vierailija kirjoitti:
Ai että parin vuoden välein kiinnostukset vaihtuu? Parin vuoden välein ei ole usein.
Ala ihmetellä asiaa vasta sitten kun se tekee sitä vaikkapa parin viikon välein. Pari vuotta on pitkä aika.
Samoin ajattelen. Ehkä ihminen haluaa kokea elämässä paljon. Enemmän ihmettelen sitä, että joku jumittaa koko elämänsä yhtäjasamaatyyylsääärataa. Olosuhteille ei välttämättä voi mitään, mutta siis asenne on sellainen kaikkea samaa vanhaa rutiinia rakastava.
Vaihteleva ihminen. Jotkut ovat radikaalisia mutta en tunne tapausta.
Ehkä hän ei näe mitään syytä tehdä jotain asiaa pitkään? Ihan niinkuin minä en näe mitään syytä tehdä melkein mitään melkein hetkeäkään. Sanotaan, että ihmisillä on sellaisia syitä toiminnalleen kuin esim tunteet, kiinnostukset, arvot, halut ja mielihyvät, mutta en minä tuollaisista syistä mitään tiedä, ei minulla tuollaisia juttuja ole. Tunteet, kiinnostukset,... mitä ne ovat?
Eli jos mä oon harrastanut jotain muutaman vuoden niin mä en saa lopettaa sitä ja kokeilla jotain muuta? Mun on pakko harrastaa sitä samaa juttua elämäni loppuun asti? Aikamoinen harrastusvankeus. Ei harrastukset ole mikään avioliitto, jossa on pakko pysyä jumissa vaikkei yhtään huvittaisi. Harrastuksen kanssa ei olla naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän ei näe mitään syytä tehdä jotain asiaa pitkään? Ihan niinkuin minä en näe mitään syytä tehdä melkein mitään melkein hetkeäkään. Sanotaan, että ihmisillä on sellaisia syitä toiminnalleen kuin esim tunteet, kiinnostukset, arvot, halut ja mielihyvät, mutta en minä tuollaisista syistä mitään tiedä, ei minulla tuollaisia juttuja ole. Tunteet, kiinnostukset,... mitä ne ovat?
Valitettavasti uskon, että tälläisiä ihmisiä todella on, ehkä paljonkin. Näitä ei vain "voi olla", vaan näitä väistämättä on. Yhteiskuntamme suorastaan luo näitä. Mutta ehkä tuo aloittajan ystävä ei ole ihan näin paha tapaus kuitenkaan, ei vaikuttanut mitenkään huolestuttavalta.
Mä kutsuisin sun ystävää sen etunimellä. Vai tarvitseeko ihmisiä kutsua jollain muulla kuin niiden nimillä?
Onko tällaista paljonkin?