Lue keskustelun säännöt.
Olen kohta 38, enkä vieläkään tiedä, haluanko lapsia vai en
27.05.2018 |
Miehen kanssa olemme olleet yhdessä lähes 20 vuotta. Vuosien saatossa on käyny ilmi, että hän kallistuisi enemmän lasten hankintaan, mutta on myötäillyt minua kaikki nämä vuodet. Enkä minä tiedä, onko se hyvä päätös. Raskautuminen on todennäköisest hyvin vaikeaa tämän ikäisenä, eivätkä kohdun rakennepoikkeamat varmasti tekiee siitä yhtään helpompaa.
Mies ei oikein ymmärrä, että naisilta loppuu aika kesken, vaikka olen sitä vuosien varrella hänelle sanonut useamman kerran. Kuittaa sanomiset vain, että "meillä on kyllä aikaa" ja "olen varmasti hedelmällinen". Ei siis kykene näkemään asiaa naisen näkökulmasta. Ehkäisy on periaatteessa jätetty pois ja varmoilla päivillä on pelailtu jo vuosikymmen.
Ei tule ihmettä, joka kertoisi, mitä pitäisi tehdä. Ei tule mystistä vauvakuumetta. En pahemmin välitä lapsista. Ystäväpariskunnilla on oikeastaan kaikilla jonkinlainen katras. Sitä elämää on nähnyt sen verran, etten tiedä, miten itse sitä jaksaisin. Sitten on muutama näitä ikisinkkuja, joilla ei ole kumppania. Mies olisi hyvä isä, mutta silti lapsen hankkiminen tuntuu huonolta vaihtoehdolta, koska häilyn. Todennäköisesti myös ura ja omat harrastukset menisi lopulta lapsen edelle, vaikka sellaisen onnistuisi hankkimaan. Jos olet äiti, et saa olla itsekäs. Joudut luopumaan kaikesta tai sitten yhteensovittamaan lapsen siihen. Tällaisen viestin olen saanut. Entä jos minä olen se itsekäs? Olenko huono äiti, jos jätän lapsen selviämään enimmäkseen itsekseen?
Luonto on saattanut tehdä jo ratkaisun tai sitten on viimeiset hetket käsillä. Mutta miten saan itse päätettyä?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättäkää kokeilla. Sitten ehkä huomaat paremmin, alatko todella odottaa, että tulet raskaaksi, vai onko ihan sama.
Meillä on pari kertaa käynyt sellaine "vahinko", että kuukautiset olivat poissa pari viikkoa ja kuviteltiin, että olen raskaana. Ensimmäisen kerran seurauksena miehelle selvisi, että hän on selvästi enemmän kallellaan lasten hankintaan päin ja hän on jokaisen kerran yhteydessä sitten aloittanut jännäämisen. Minua se ei hetkauttanut mihinkään suuntaan, paitsi vähän stressannut, että mitähän siitäkin tulee. En halua "kokeilla", jos en ole varma, haluanko lasta. Riski on koko ajan ilman ehkäisyä, mutta varmat päivät ovat toimineet tai sitten olen ihan maho. Ap
Ei mitään varmoja päiviä ole olemassakaan.
Ei niin. Jos olette olleet ilman ehkäisyä jo vuosikymmenen, niin vaikuttaa valitettavasti siltä, että et tule enää raskaaksi ilman hedelmällisyyshoitoja ja niidenkin kanssa ei välttämättä todennäköisyydet kovin korkeat.. Kannattaa ihan oikeasti alkaa jo työstämään sitä tosiasiaa, että lapsia ei tule. Voimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei sinusta ole äidiksi, mun mielestä sun juttus on työ ja ura, satsaa niihin. Niiden parissa onnistunee päätöksenteotkin paremmin.
Sääliksi käy vaan miestä joka selvästi olisi halukas isäksi.
Sääli on sairautta, joten unohda se. Keskittykää toisiinne ja töihin/harrastuksiin. Lapsi tarvitsee isän lisäksi myös äidin, sellaisen siis, joka jaksaa olla läsnä ja kasvattaa turvallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättäkää kokeilla. Sitten ehkä huomaat paremmin, alatko todella odottaa, että tulet raskaaksi, vai onko ihan sama.
Meillä on pari kertaa käynyt sellaine "vahinko", että kuukautiset olivat poissa pari viikkoa ja kuviteltiin, että olen raskaana. Ensimmäisen kerran seurauksena miehelle selvisi, että hän on selvästi enemmän kallellaan lasten hankintaan päin ja hän on jokaisen kerran yhteydessä sitten aloittanut jännäämisen. Minua se ei hetkauttanut mihinkään suuntaan, paitsi vähän stressannut, että mitähän siitäkin tulee. En halua "kokeilla", jos en ole varma, haluanko lasta. Riski on koko ajan ilman ehkäisyä, mutta varmat päivät ovat toimineet tai sitten olen ihan maho. Ap
Ei mitään varmoja päiviä ole olemassakaan.
Ei niin. Jos olette olleet ilman ehkäisyä jo vuosikymmenen, niin vaikuttaa valitettavasti siltä, että et tule enää raskaaksi ilman hedelmällisyyshoitoja ja niidenkin kanssa ei välttämättä todennäköisyydet kovin korkeat.. Kannattaa ihan oikeasti alkaa jo työstämään sitä tosiasiaa, että lapsia ei tule. Voimia
Olen oppinut lukemaan omaa kroppaa vuosien aikana. Voimakkaita ovulaatio-oireita on kuitenkin yhä ja niiden aikana emme ole harrastaneet seksiä, että mies laukeaisi sisään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ajattele pieniä sukkia.
Pienet sukat on pienet sukat? En ymmärrä, miten joku voi niistä emotionaaliseksi heittäytyä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Olen sinua jonkun verran nuorempi, mutta ihmettelen myös, missä se into lapsien hankintaan viipyy. Ei vauvakuumeita, enkä todellakaan tiedä, haluanko lapsia. Mutta ei sinulla nyt hätää vielä ole, terveitä lapsia syntyy +40 -vuotiaille koko ajan. Toki sitä ymmärtää, että alkaisi haluta tietää, mitä elämältä haluaa.
Jätät lapsen selviämään yksin.. Eh.. Niin että huudat nälkäiselle vauvalle että yritä tehdä jotain syötävää jos nälkä on? Joo älä tee lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain lapseni 42 -vuotiaana. Terve on. Suosittelen. Muuttaa elämänarvoja kyllä. Ei se ura ole niin tärkeää.
Heh heh joo, ehkei ura, mutta toimeentulo kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei sinusta ole äidiksi, mun mielestä sun juttus on työ ja ura, satsaa niihin. Niiden parissa onnistunee päätöksenteotkin paremmin.
Sääliksi käy vaan miestä joka selvästi olisi halukas isäksi.
Sääli on sairautta, joten unohda se. Keskittykää toisiinne ja töihin/harrastuksiin. Lapsi tarvitsee isän lisäksi myös äidin, sellaisen siis, joka jaksaa olla läsnä ja kasvattaa turvallisesti.
Mies on ehdottanut myös viime aikoina, että hän voisi ottaa pääasiallisen kasvatusvastuun. En kyllä tiedä, toteutuisiko se käytännössä vai jäisikö minun harteille. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samanlainen tilanne, yhdessä tuossa vaiheessa 18 vuotta. Meille syntyi vauva minun ollessa 38 v, miehen 39 v. Raskaus alkoi kolmannesta yrityskierrosta.
Jos sinulla ei ole ehdotonta mielipidettä lasta vastaan, niin miksette voisi tehdä yhden lapsen miehen mieliksi? Kyllä biologiakin tässä auttaa, hormonit tekevät äidistä äidin, jos äiti ei pane kovasti kampoihin. Voit yllättyä, miten paljon pidätkin omasta lapsestasi, vaikket muiden lapsista niin piittaisi. Eikä se lapsi loputtomasti jää pieneksi. Jos et olekaan synnynnäinen pienen lapsen äiti, voit huomata olevasi hyvä koululaisen ja teinin äiti.
Minä en ollut koskaan sellainen joka oikein osaisi leikkiä saati askarrella. Mutta koululaisen kanssa oli jo vaikka mitä mielenkiintoisia keskusteluja ja siinä kohtaa aloin tuntea itseni jo kelpo äidiksi. Toki ekoina vuosina hoivasin ja imetin, mutta kyllä niihin vuosiin kuului paljon tylsääkin. Vähän isompi lapsi voi olla jo yllättävän hyvää lounasseuraa.
Yhden lapsen kanssa elämä on kuitenkin vielä melko leppoisaa. Ei tarvita kauhean suurta asuntoa eikä tarvitse miettiä kenen kevätjuhliin pystyy menemään. Töistäkin tulee vähemmän poissaoloja sairaan lapsen vuoksi ja voitte miehen kanssa varmaan vuorotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies saattaa haluta erota esim parin vuoden päästä lapsiasian takia vaikkei nyt haluakaan, vaikuttaisiko se päätökseesi?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli samanlainen tilanne, yhdessä tuossa vaiheessa 18 vuotta. Meille syntyi vauva minun ollessa 38 v, miehen 39 v. Raskaus alkoi kolmannesta yrityskierrosta.
Miten lopulta päädyitte sitten yrittämään lapsia? Kuinka teitte lopullisen valinnan? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on ilmeisesti täysi-ikäinen, joten on vastuussa omista päätöksistään. Sinun ei tarvitse sääliä häntä tai tehdä hankkia lapsia vasten tahtoasi häntä miellyttääksesi. Miellytä jollain pienemmillä asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain lapseni 42 -vuotiaana. Terve on. Suosittelen. Muuttaa elämänarvoja kyllä. Ei se ura ole niin tärkeää.
Heh heh joo, ehkei ura, mutta toimeentulo kyllä.
Estääkö lapsi jotenkin työnteon? Useimmissa tuntemissani lapsiperheissä molemmat käyvät töissä. Meillä molemmilla työaika klo 8-16, lapsi oli sen aikaa pph:lla hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain lapseni 42 -vuotiaana. Terve on. Suosittelen. Muuttaa elämänarvoja kyllä. Ei se ura ole niin tärkeää.
Heh heh joo, ehkei ura, mutta toimeentulo kyllä.
Kyllähän normaalilla nelikymppisellä alkaa olla jo sen verran varallisuuttakin ettei toimeentulo ole ongelma vaikka perheessä olisi lapsikin.
Voi olla että olet jo hedelmätön.
Tärppäysmahikset hupenee jo 10 v ennen menopausea.
Jos mä olisin vielä sun tilanteessa alkaisin yrittää ja tosissaan.
Siinä vaiheessa kun saa kuulla että vaihtarit alkoi, tulee kumman ontto olo.
Ap hyvä, valitettavasti korkean iän vuoksi todennäköisesti ainoa keino tulla vielä raskaaksi on hedelmällisyyshoidot. Kunnalliselle puolelle hoitoihin pääsee, kunnes nainen täyttää 40 vuotta. Jos et halua lapsia tai tiedä vielä haluatko, niin biologia päättää puolestasi pian..ja on ehkä päättänytkin jo. Tämä on yksi niistä asioista elämässä, joita valitettavasti ei voi valita.. Tämä kannattaa puhua miehenkin kanssa. Voi elää hyvinkin hyvää, täyttä ja onnellista elämää ilman lapsia. Näin meille on käynyt. Meillä on eläimiä, ihanat työt ja vapaa-aika ja onnellinen parisuhde. Mutta se edellyttää sitä, että molemmat puolisot kykenevät hyväksymään tilanteen ja käsittelemään surun ja vihankin. Käsittelyyn meni minulla kauan, mutta vauvakuume väistyi ja tilalle tuli onni muiden lapsista ja eläinlapsista ja ilo vapaudesta :)
En keksi yhtään syytä miksi sun pitäisi yrittää lasta. Selvästikään et niitä halua. Vauvan ja pienen lapsen hoitaminen on rankkaa. Miten jaksat ilman kunnollista motivaatiota?
Ei halua. Mies on tätä monet itkut itkenyt, kun ero on tullut puheeksi. Ap