Miten joudut "peittelemään luonnettasi" töissä?

Uudessa työssäni aion hymyillä enemmän ja isommin, vaikka oikeasti olen luontevampi ja kauniimpi suu kiinni.

Yritän piereskellä vähemmän kuin luonnossa.

Offtopiccina, en ole salaa muita halveksiva ihmisvihaajaintrovertti, mutta introverttiyteni näkyy vahvasti siinä, että jos olen väsynyt, suljen ihan ekana pois kaikki ylimääräiset sosiaaliset ärsykkeet.

Olen itseasiassa rasisti mutta työni puolesta minun täytyy olla suvaitsevainen, diplomaattinen ym ym ym vaikka tekisi mieli oikeasti sanoa että..no,jätetään sanomatta.

Olen siis väärällä alalla. Todellakin.

Joudun esittämään vähäsanaista, rauhallista ja turvallista hoitohenkilöä töissä. Oikeasti olen hirveän puhelias, yhteiskunnasta vieraantunut, anarkistinen tyhjännauraja. Pahinta on se, että töissä ei uskalla nauraa kuin ihan alkeellisimmalle tilannekomiikalle, koska työkaverit ovat sen verran matalastikoulutettuja ja tehneet samaa duunarihommaa vuosikaudet, että eivät oikeasti tajua mitään verbaaliakrobatiaa tai abstraktimpaa huumoria. Se on harmi, koska työssä tulee vastaan todella absurdeja tilanteita, ja on pakko vaan pitää naama pokerilla.

Olen patalaiska, mukavuudenhaluinen ja saamaton vitkuttelija. Kaikki työ on näiden ominaisuuksien peittelyä.

Joudun "piilottelemaan" todellista minääni, esitän paljon asiallisempaa ja joissain määrin myös vähän mukavampaa kuin oikeasti olen. (Koen olevani yleisestiottaen ihan mukava tyyppi muutenkin, mutta tuolla asiallisuus -linjalla tämä jotenkin korostuu.) Lisäksi olen oikeasti patalaiska, töissä minut on aina tituulerattu sinä "ahkerana tyyppinä"

Olen normaalisti todella räiskyvä, (joskus ehkä liiankin) avoin, en ihan kauheasti mieti tai häpeile mitä suustani päästän. Lisäksi olen melko yleisesti sellainen "höselö".

Haluan että minut otetaan töissäni uskottavana työntekijänä ja auktoriteettinä, nämä oikeat luonteenpiirteeni eivät tähän kuvaan mielestäni sovi.

Olen INFP ja työni on numeroiden pyöritystä, lakien, asetusten ja ohjeiden noudattamista. Teen parhaani vaikuttaakseni järkevältä työpaikalla, mutta toisinaan ottaa voimille. Töissä jotkut varmaan pitävät mua helposti höynäytettävänä hidasälyisenä idioottina.

Minäkin joudun esittämään fiksua ja asiallista. Oikeasti olen ehkä yksi hölmöimmistä ja hulluimmista ihmisistä mitä maa on päällään kantanut.

Voin olla oma itseni. Olen hoitoalalla ja hoitaminen ja huolehtiminen tulee minulta luonnostaan. Joskus huomaan että olen ehkä liiankin kiltti. Helposti tulee tehtyä enemmän mitä edes vaadittaisiin, mutta en ole kokenut sitä huonoksi asiaksi. Tavallaan saan siitä hyvän mielen. Työkavereissa on paljon sellasia jotka tekevät vain pakolliset, välttämättä ei niitäkään kunnolla.

Minulla on adhd, ja lääkityksestä huolimatta olen tavattoman altis huolimattomuusvirheille ja tapaturmille. Muisti on kuin dementikolla ja hukkaan tavarani yhtenään.

Teen tarkkuutta ja hoksottimia vaativaa työtä. Välillä mietin että miten kauan hermot enää kestävät, että jatkuvasti ylikellotan itseäni.

Kävi aika hyvä mäihä asuntosijoituksissa. Meillä on tosi kivalla paikalla velaton asunto. Yhtiövastike 120 neliön asunnosta on alle 100 e.

En hirveesti huutele taloudellisesta tilanteesta. Olen ostanut yksitellen kaikille kummilapsille, siis olen ostanut asunnon, missä kummityttö asuu. Maksaa yhtiövastikkeen ja saa asua siinä 10 v. Näin olen tehnyt jokaiselle kummilapsille ja ehkä omat lapset muuttavat niihin aikanaan.

Eipä paljoa puristele. Teen työni ja sillä siisti.

Olen ’tavis’ töissä. Oikeesti olen ’ökyrikas tavis’. Tykkään työstäni ja työkavereistani ja sekoaisin kotona.

Meillä on aika iso vene ja mökki ja joka vuosi käymme Lapissa/Alpeilla laskettelemassa ja teemme paljon muitakin ulkomaanmatkoja. Niitä aina vähättelen tyyliin ’mies menee taas työmatkalle (muka) Nykiin niin pääsen siinä pummilla tai sitten vaan käyn kertomatta ’no kotona vaan joulu tietenkin’ vaikka oikeasti oltiin Thaimaassa. - Somessa en myöskään retostele.

Nyt kahvipöytäkeskusteluissa esim sijoittaminen - minä olen hiljaa ikäänkuin ei olisi lainkaan minun juttuni. Jne

En voi oikeasti sanoa "ammu se eteiseen" vaikka mieli monesti tekisi.

Olen asiakaspalvelussa. Inhoan sitä iloisena olemista hymyssä suin. Jokainen asiakas ärsyttää suunnattomasti, väärä ala siis, mutta nyt ei ole vaihtoehtoa tarjolla. Tätä ei kukaan minusta uskoisi, koska olen niin rauhallinen ja erittäin ystävällinen kaikille. Sisällä kyllä kiehuu!