Eron partaalla. Liian erilaiset sosiaaliset elämäntavat.

No tuota.. Älä mene miehen mukana sinne istumaan iltaa. Sano että haluat lomailla kaksin. Ei ole niin vaikeaa. Oma tila pitää osata ottaa, eihän mies ole mikään ajatustenlukija ja te ette ole missään symbioosissa, ettettekö voisi viettää aikaa eripaikoissa.

Samaistun. Puhu miehelle jotta ymmärtää sun  ajatusmaailmaa paremmin. Mun mies ei ymmärtänyt/välittänyt, erottiin. 

Aina isolla porukalla reissuun tai aina porukkaa istumassa kylässä - mua kuormitti liikaa ja alkoi tulla hengenahdistusta ja paskaa oloa. Kyllä tuon saa varmasti toimimaan, mutta puhukaa asiasta, ei se mies muuten tajua :)  Tsemppiä

Miksi ihmeessä sä lähdet miehen kanssa sinne kylään jos et halua?

Ja vaadi miestä ilmoittamaan jos joku tulee teille, ja tule sitten kotiin vasta myöhään. Tai vielä parempi, selitä miehelle ettet halua vieraita niin usein. Se on sinunkin kotisi ja saat vaikuttaa asiaan.

Mietin sitä, että harkitsette perheenlisäystä.

Oletko varautunut siihen, että olet paljon kotona vauvan kanssa ja mies menee ja viettää aikaa ystäviensä kanssa?

Mies tuskin muuttuu kokoaikaiseksi koti-ihmiseksi ja sinä et muutu seuraa kaipaavaksi.

Jokin kompromissi pitäisi löytyä.

Ilman keskustelemista ei onnistu, ei ehkä muutenkaan.

Tiesikö mies, että olet noin hissukseen?

Olitko seurallisempi kun tutustuitte?

Miten ylipäätään menitte yhteen?

Puhu miehelle ainakin siitä, että halut lomalle kaksistaan.

Mies ei välttämättä tiedä, jos et ole sanonut, ettet ollenkaan tykkää muiden ihmisten mukana olosta.

Puhu ajoissa, ettei tarvitse perua muiden ihmisten matkasuunnitelmia.

Meillä samankaltainen tilanne mutta toisinpäin. Olen viimeiset pari vuotta käynyt kylässä melkein joka kerta ilman miestä ja meille kotiin kutsutaan enää aniharvoin ketään. Mies hajosi aikoinaan niin pahasti koska se mikä mulle oli normaalia sosiaalista elämää, oli hänelle hyvin stressaavaa. Saatiin puhuttua asiat kuntoon ja sovimme, että jotkut asiat elämässä teemme erillään, jotkut yhdessä, niin että molemmilla on hyvä olla. Haastavaa oli se, että monet ottivat henkilökohtaisesti sen kun mies ei tullut mukana kylään. "Eikö se tykkää meistä? Ollaanko loukattu jotenkin?" Piti sitten selittää että ei, se vaan haluaa olla kotona tutkimustensa parissa ja kuunnella kuulokkeilla jazzia. Se tykkää teistä mutta sille riittää tapaaminen pari kertaa vuodessa.

Minulla on lähes samanlainen tilanne. Kuinka nopeasti olette muuttaneet yhteen? Perheenlisäystä suunnitteilla vaikka noin ratkaisevasta asiasta ette ole edes keskustelleet?

Minulla on sosiaalinen työ, matkoineen pitkät työpäivät, jonkin verran työmatkoja, kaiken kaikkiaan työ vie energiaa. Töiden jälkeen tapaan noin kerran viikossa omia ystäviäni kaupungilla ennen kuin palaan kotiini tai miesystäväni luo. Lisäksi on ollut joitakin harrastuksia, joskin nyt loppukeväällä niihin ei enää ole ollut voimia. Joka tapauksessa olen miesystäväni luona aikaisintaan noin klo 18, ja jos menen omaan kotiini niin vielä myöhemmin, koska ajoitan niille päiville harrastukseni ja ystävieni tapaamiset. Haluaisin siis ne loppuillat ja etenkin viikonloput levätä.

Mies taas on pienyrittäjä, jonka työ on yksinäistä ja tapahtuu kotona. Hän kaipaisi vapaa-aikanaan sosiaalisuutta ja ihmisiä ympärilleen. Tänäänkin hän olisi halunnut lähteä yhdessä siivouspäivän hulinoihin ja Maailma kylässä -tilaisuuteen. Maanantaina hänen luokseen pöllähti yllätysvieraita, viimeiset kaksi viikonloppua on mennyt vieraiden kanssa.

Ei tässä ole auttanut mikään muu kuin kompromissit. Minä jaksan viikonloppuvieraita ja satunnaisia iltavieraita, kun hän puolestaan ymmärtää, että minun on pakko saada välillä täysin "ohjelmoimattomia" viikonloppuja. Sen verran erilaisia kuitenkin näissä tarpeissamme olemme, että en tiedä tuleeko yhteen muuttaminen meille koskaan ajankohtaiseksi. Kallista minun on pitää omaa asuntoani suurin osa viikosta tyhjillään, mutta toisaalta tiedän pääseväni sinne koska tahansa lepäämään ja viettämään hiljaista omaa aikaa tarvitessani.

Suu auki ja sanot mitä mieltä olet tilanteesta. Et voi elää tuollaisessa tilanteessa. Mies osaa varmasti itsekkin kyläillä jos tahtoo. Ei ole syytä ottaa eroa, kerrot vaan rehellisesti ja avoimesti miltä sinusta tuntuu. Ja heti. Suhteenne on tuhoon tuomittu jos et puhu hänen kanssaan. Jospa hän luulee että sinä kaipaat seuraa ja vieraita kun et ole sanonut mitään? Ei hän varmasti telepatiaa osaa.

Itse olen todella sosiaalisessa työssä jossa päivät pitkät vietän aikaa ihmisten kanssa, en todellakaan jaksa viikolla ravata tapaamassa ketään, joskus en viikonloppuisinkaan. Olen miehelleni kertonut että en vaan jaksa muita ihmisiä koko ajan vapaa-ajalla, häntä kyllä, mutta en muita. Onneksi hän ymmärtää :)

Kuutonen jatkaa vielä: Sama meillä lomailun suhteen. Olen tehnyt miehelle selväksi, että minä matkustan vain hänen kanssaan tai yksin (joskus harvoin lähimmän ystäväni kanssa). Olen lupautunut lähtemään Tallinnaan isommalla porukalla, mutta sekin ahdistaa minua jo nyt, vaikka matkaa ei ole edes varattu. Mies matkustelee sitten välillä omien kavereidensa kanssa, kun haluaa mennä isommalla porukalla. Minulla ei ole varaa kovin moneen ulkomaanmatkaan vuodessa, joten niiden suhteen en halua tehdä kompromisseja.

Jep, kannattaa tosiaan puhua miehen kanssa asiasta. Voi olla, ettei hän tiedosta sinun väsyvän jatkuvasta ihmisten kanssa seurustelusta ja vieraiden ramppaamisesta, jos et asiasta ole hänelle mitään maininnut. Hän voi olettaa, että vieraat talossanne eivät haittaa sinua, jos samanaikaisesti saat vetäytyä omiin oloihisi.

Sitten, jos mies ei ymmärrä kantaasi...Minulla on tuttavapariskunta, joka erosi vain vähän päälle vuoden kestäneen avioliiton jälkeen. Olimme kovin ihmeissämme ja surullisia, olivathan he vaikuttaneet varsin yhteensopivalta pariskunnalta. Eron jälkeen ex-pariskunnan introvertimpi osapuoli avautui liiton kaatuneen siihen, ettei enää kestänyt seurallisen puolisonsa sosiaalista vaativuutta. Kaikki olisi pitänyt tehdä yhdessä pariskuntana eikä tällä introverttipuolisolla ollut sen koommin henkistä kuin fyysistäkään tilaa omille harrastuksilleen ja akkujen lataukselle. Jätti lopulta yksin avioeropaperit. Liitto oli solmittu klassiseen tapaan viimeisenä oljenkortena mutta sekään ei tietenkään voinut korjata parin täysin erilaisia sosiaalisuuden asteita.

Kyllä kahden saman katon alla asuvan aikuisen pitää pystyä tällaisesta keskustelemaan.........

Ei tulisi kyseeseenkään että kumpikaan omassa suhteessani kutsuisi meidän kotiin vieraita toisen tietämättä tai kysymättä toiselta onko se ok. Koti on rauhoittumisen paikka, jossa pitää olla mahdollisuus rentoutua poissa ulkomaailmasta jos niin haluaa.

Todella vaikea tilanne. Itse olen seurallisempaa laatua ja oma sosiaalinen elämä koki jyrkän alamäen parin vuoden seurustelun jälkeen, kun olin uupunut taistelemaan mieheni kanssa kuka saa kylällä ja missä kenen kanssa jne. Meille ei kotiin voi kutsua ketään ja kylään joudun aina menemään yksin. Paitsi mies haluaa käydä kavereillaan ja nähdä perhettään joskus harvoin - näihin en enää osallistu, koska mies ei ole mukana minun elämässä ja en ole koskaan päässyt tutustumaan miehen "läheisiin" tai oikeammin etäisiin. Koen itseni yksinäiseksi ja mietin eroa. Toivottavasti saatte ratkottua asianne, asiasi voi tosin olla miehelle shokki pitkän piilottelun jälkeen. Kuten myös arvostamansa elämäntavan loppuminen sinun kanssa, jos jäät kotiin.

Tuo on kyllä aika iso deal breaker.

Eksän kanssa oli sama. Ja tosiaan erottiinkin..

Onneks löyty introvertti

Miksei ihmiset osaa keskustella enään? Älkää nyt todellakaan perustako sitä perhettä ennekuin olette käyneet nämä asiat läpi, lapsi todellakin hankaloittaa tälläisiä tilanteita, ei se mies sinne kotia jymähdä lapsen tullessa vaan varmasti senkin kanssa haluaa käydä kylässä/kutsua teille kavareita kylään

Onhan tuo varmasti aika stressaavaa jos oikeasti joka ilta pitää seurustella toisten ihmisten kanssa. Tuosta vaan kannattaa puhua, ei siinä muu auta ja keksiä kompromissi.

Vietättekö ollenkaan aikaa kahdestaan?

Sun pitää avata suusi ja saada aikaan joku kompromissi. Välillä voitte toki nähdä muitakin ihmisiä, se on vallan normaalia, mutta aivan yhtä normaalia on haluta rauhoittua ja viettää laatuaikaa oman kumppanin kanssa. Sopikaa vaikka etukäteen, että milloin on ok lähteä seurustelemaan ja milloin vietätte tasan tarkkaan kahdenkeskistä aikaa.

Tämä on taas näitä ketjuja, joissa ihmiset yrittävät vilpittömästi kommentoida mutta ap ei vaivaudu enää vastaamaan edes hänelle esitettyihin kysymyksiin. Taisi olla trolli alun alkaenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas näitä ketjuja, joissa ihmiset yrittävät vilpittömästi kommentoida mutta ap ei vaivaudu enää vastaamaan edes hänelle esitettyihin kysymyksiin. Taisi olla trolli alun alkaenkin.

Aloittaja tässä, nöyrin anteeksipyyntöni nyt kun en ollut heti täällä vastailemassa. Keskustelua ei meinannut millään löytyä enää kun seuraavaksi koneelle pääsin. Ja miten tällainen aihe voi edes olla mikään trolli?

Kiitos kaikille vastanneille, on näemmä sekä tullut eroja että selvitty yhdessä vastaavista jutuista. On tosiaan hyvin totta että keskustelun kautta tämäkin asia lähtisi purkautumaan, mutta pelkään sitä tilannetta ja kaikkea sitä mihin se voi johtaa. En siis pelkää miestäni mitenkään, hänelle voi kyllä puhua mistä tahansa, mutta mulla on niin syvään juurtunut se ajatustapa että tuollainen sosiaalinen kyläilijä elää "oikein" ja tällainen itsekseen viihtyvä kotihiiri "väärin". Ja että jos jommankumman tulee muuttua, se on se kotihiiri jonka pitää opetella sosiaalisemmaksi. Asiahan ei näin ole, mutta koko maailma ihmisineen painostaa kuitenkin tällaiseen. 

Minulle kyllä sopisi oikein hyvin se että mies menee ja kyläilee, ja itse jäisin useimmiten kotiin touhuamaan omiani. Pelkään että tämä alkaa ajaa meitä erilleen pikkuhiljaa, kun minusta tulee se tuttavapiirin kummajainen.

Mistä mies voi tietää, mitä haluat jos et kerro?

Miksi ihmeessä teet jatkuvasti asoita, joita et halua?

Taitaa olla kyse huonosta itsetunnosta - yrität loputtomasti miellyttää muita ja muuttamaan itseäsi heidän kaltaisekseen saadaksesi hyväksyntää. Se ei kuitenkaan tule toimimaan. 

Kuulostaa myös siltä, että roikut miehessä aika tavalla. Lähdet mielummin vastentahtoisesti mukaan hänen menoihinsa kuin annat hänen mennä muiden kanssa - ei kuulosta hyvältä. Et taida pahemmin luottaa häneen tai itseesi?

Luultavasti miehesi tuntee itsensä aika petetyksi, kun hänelle tässä vaiheessa selviää, että hänelle tavalliset ja kivat jutut ovatkin aina olleet sinulle käsimystä. Ystävänne myös, jos asia heille asti paljastuu.

Ei kuitenkaan ole muuta mahdollisuutta kun alkaa olla rehellinen itselleen ja elää niin, kun se tuntuu hyvältä. Miehen kanssa löydätte kompromissin ja balanssin tai sitten ette.

Mulla oli samanlainen tilanne, tosin toisinpäin! Tapasin ihanan ja ’täydellisen’ naisen ja kaikki vaikutti niin täydelliseltä. Nainenkin omien sanojensa mukaan aika introvertti tapaus. Ei ollut koskaan kunnolla seurustellut.

Alku olikin täydellistä, mutta puolen vuoden jälkeen nainen muuttui jotenkin aivan täysin. Uusia ystäviä ja kavereita tuli tyyliin viikottain mukaan kuvioihin ja raahasi mua mukaan joka paikkaan. Itse olen todellinen introvertti, ja oli todella kuluttavaa. Eroonhan tämä lopulta johti. Naisen mukaan olin pelastanut hänet introverttiydeltä ja että minussa on vikaa kun en jaksa 24/7 olla jossain porukassa mukana...

Oli kyllä uskomattoman surullinen kokemus se suhde ja vielä nytkin monen vuoden jälkeen tulee soimattua itseään kun en ”parantunut”.

Mä haluaisin löytää tuollaisen naisen kuin AP eli introvertin. Mulle riittäisi vähemmät sosiaaliset menot.

Viihdyn parhaiten juuri kahdestaan.

Miten ap päädyit yhteen hänen kanssaan? Viehättikö miehen ekstrovertti/sosiaalinen luonne?