Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
13 vuotias ihmettelee, miksi kuuluu kirkkoon
25.05.2018 |
Miksi ei ole vielä erottu.
Ei usko jumalaan. Haluaisi mutta järki sanoo että se on höpöhöpöä.
Sään unohtaa haaveet rippijuhlista. :(
Kommentit (54)
No mitä ihanaa rippijuhlissa on? Voitte järjestää vaikka isot 15-v. juhlat, jos juhlia kaipaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko kannattanut tehdä kasvatustyötä ja auttaa hengellisissä asioissa aiemmin? En tarkoita että olisi pitänyt saarnata Raamatun sanomaa ja pakottaa lapsi uskoon, mutta ihan sellainen tavallinen elämän suurten kysymyksien ihmettely aiheutti meillä sen että lapsi hiljalleen alkoi tutkailla omaa katsomustaan. Ei tosin löytänyt sitä kirkon piiristä, mutta kasvoi tasapainoiseksi aikuiseksi. Vastauksia en hänelle valmiina tarjonnut, mutta yritin antaa ajateltavan aihetta.
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihanaa rippijuhlissa on? Voitte järjestää vaikka isot 15-v. juhlat, jos juhlia kaipaat.
No onhan se tärkeä juttu nuoren elämässä eräs virstanpylväs, ja itsenäistymisriitti.
Mutta prometheus leiri ajaa saman asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kannattanut tehdä kasvatustyötä ja auttaa hengellisissä asioissa aiemmin? En tarkoita että olisi pitänyt saarnata Raamatun sanomaa ja pakottaa lapsi uskoon, mutta ihan sellainen tavallinen elämän suurten kysymyksien ihmettely aiheutti meillä sen että lapsi hiljalleen alkoi tutkailla omaa katsomustaan. Ei tosin löytänyt sitä kirkon piiristä, mutta kasvoi tasapainoiseksi aikuiseksi. Vastauksia en hänelle valmiina tarjonnut, mutta yritin antaa ajateltavan aihetta.
Meillä lapsi on erityisen herkkä pohtija ja suurten filosofisten keskustelujen ja kysymysten rakastaja. Ei vaan uppoa usko, minkäs teet. Pohtii kyllä oikeaa-väärää, moraalia ja anteeksiantamista, armoa, eettisiä kysymyksiä, mutta ei Jeesusta.
Kerrot, että ateismi on todella hyvä asia, joka johtaa Neuvosto-onnelan tasoisiin hyvinvointiyhteiskuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kannattanut tehdä kasvatustyötä ja auttaa hengellisissä asioissa aiemmin? En tarkoita että olisi pitänyt saarnata Raamatun sanomaa ja pakottaa lapsi uskoon, mutta ihan sellainen tavallinen elämän suurten kysymyksien ihmettely aiheutti meillä sen että lapsi hiljalleen alkoi tutkailla omaa katsomustaan. Ei tosin löytänyt sitä kirkon piiristä, mutta kasvoi tasapainoiseksi aikuiseksi. Vastauksia en hänelle valmiina tarjonnut, mutta yritin antaa ajateltavan aihetta.
Meillä lapsi on erityisen herkkä pohtija ja suurten filosofisten keskustelujen ja kysymysten rakastaja. Ei vaan uppoa usko, minkäs teet. Pohtii kyllä oikeaa-väärää, moraalia ja anteeksiantamista, armoa, eettisiä kysymyksiä, mutta ei Jeesusta.
Se on ihan hyvä ja juuri sitä hengellisyyttä, josta itse puhuin. Hengellisyys on eri asia kuin uskonto, ja hengellinen voi olla ilman uskontoakin. Meillä lapsi oli kiinnostunut Jeesuksesta ja halusi hirveästi tietää kirkkohistoriasta, mutta ei lopulta kasvanut kristilliseen vakaumukseen. Hänestä tuli agnostikko, mutta kaiken pohdinnan avulla vakaumuksia kunnioittava sellainen, ja uskonnolliselta yleissivistykseltään hyvä. Opiskeli ahkerasti uskontoa koulussa, erityisesti maailmanuskonnot kiinnostivat ja niistä saikin yläaste- ja lukioaikana kuulla paljon, kirjoittikin uskonnosta laudaturin mutta siihen se sitten jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle kymmenvuotiaat ymmärtää jo että Harry Potterit ei ole totta, ja onhan tuo jeesuspaska nyt dekaadia rankempaa tuubaa vielä Pottereihin verrattuna, että ihmekös tuo? Lähinnä ihmetyttää miten joku yksisoluisesta kehittyneempi olento voi mihinkään jeesuksiin ylipäätään uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Kerrot, että ateismi on todella hyvä asia, joka johtaa Neuvosto-onnelan tasoisiin hyvinvointiyhteiskuntiin.
”Kommunismi” oli se sana jota etsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten 'pakottaa lapsi uskoon'!?
Ei omani ole aivopestävissä.onneksi.
Ei kuulu pakottaa, mutta hengellisyydessä vanhemman tehtävä on tukea. Pohtia elämän kysymyksiä lapsen kanssa ja kertoa erilaisista vaihtoehdoista, myös joskus kyseenalaistaa ja opettaa ettei kaikki ole niin mustavalkoista. Näillä avuilla lapsi saa hyvän katsomuksellisen yleissivistyksen ja ymmärtää sekä itseään että muita, ja on perillä mm. etiikan ja moraalin kysymyksistä.
- nr. 4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kannattanut tehdä kasvatustyötä ja auttaa hengellisissä asioissa aiemmin? En tarkoita että olisi pitänyt saarnata Raamatun sanomaa ja pakottaa lapsi uskoon, mutta ihan sellainen tavallinen elämän suurten kysymyksien ihmettely aiheutti meillä sen että lapsi hiljalleen alkoi tutkailla omaa katsomustaan. Ei tosin löytänyt sitä kirkon piiristä, mutta kasvoi tasapainoiseksi aikuiseksi. Vastauksia en hänelle valmiina tarjonnut, mutta yritin antaa ajateltavan aihetta.
Meillä lapsi on erityisen herkkä pohtija ja suurten filosofisten keskustelujen ja kysymysten rakastaja. Ei vaan uppoa usko, minkäs teet. Pohtii kyllä oikeaa-väärää, moraalia ja anteeksiantamista, armoa, eettisiä kysymyksiä, mutta ei Jeesusta.
Tämä! Niinkuin jeesus omistaisi nuo mainitsemasi asiat. Moraalin ja armon pohtija on muka automaattisesti uskovainen!?
Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kannattanut tehdä kasvatustyötä ja auttaa hengellisissä asioissa aiemmin? En tarkoita että olisi pitänyt saarnata Raamatun sanomaa ja pakottaa lapsi uskoon, mutta ihan sellainen tavallinen elämän suurten kysymyksien ihmettely aiheutti meillä sen että lapsi hiljalleen alkoi tutkailla omaa katsomustaan. Ei tosin löytänyt sitä kirkon piiristä, mutta kasvoi tasapainoiseksi aikuiseksi. Vastauksia en hänelle valmiina tarjonnut, mutta yritin antaa ajateltavan aihetta.
Meillä lapsi on erityisen herkkä pohtija ja suurten filosofisten keskustelujen ja kysymysten rakastaja. Ei vaan uppoa usko, minkäs teet. Pohtii kyllä oikeaa-väärää, moraalia ja anteeksiantamista, armoa, eettisiä kysymyksiä, mutta ei Jeesusta.
Se on ihan hyvä ja juuri sitä hengellisyyttä, josta itse puhuin. Hengellisyys on eri asia kuin uskonto, ja hengellinen voi olla ilman uskontoakin. Meillä lapsi oli kiinnostunut Jeesuksesta ja halusi hirveästi tietää kirkkohistoriasta, mutta ei lopulta kasvanut kristilliseen vakaumukseen. Hänestä tuli agnostikko, mutta kaiken pohdinnan avulla vakaumuksia kunnioittava sellainen, ja uskonnolliselta yleissivistykseltään hyvä. Opiskeli ahkerasti uskontoa koulussa, erityisesti maailmanuskonnot kiinnostivat ja niistä saikin yläaste- ja lukioaikana kuulla paljon, kirjoittikin uskonnosta laudaturin mutta siihen se sitten jäi.
Teistinen vai ateistinen agnostikko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot, että ateismi on todella hyvä asia, joka johtaa Neuvosto-onnelan tasoisiin hyvinvointiyhteiskuntiin.
”Kommunismi” oli se sana jota etsit.
Ateisteja hekin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kannattanut tehdä kasvatustyötä ja auttaa hengellisissä asioissa aiemmin? En tarkoita että olisi pitänyt saarnata Raamatun sanomaa ja pakottaa lapsi uskoon, mutta ihan sellainen tavallinen elämän suurten kysymyksien ihmettely aiheutti meillä sen että lapsi hiljalleen alkoi tutkailla omaa katsomustaan. Ei tosin löytänyt sitä kirkon piiristä, mutta kasvoi tasapainoiseksi aikuiseksi. Vastauksia en hänelle valmiina tarjonnut, mutta yritin antaa ajateltavan aihetta.
Meillä lapsi on erityisen herkkä pohtija ja suurten filosofisten keskustelujen ja kysymysten rakastaja. Ei vaan uppoa usko, minkäs teet. Pohtii kyllä oikeaa-väärää, moraalia ja anteeksiantamista, armoa, eettisiä kysymyksiä, mutta ei Jeesusta.
Se on ihan hyvä ja juuri sitä hengellisyyttä, josta itse puhuin. Hengellisyys on eri asia kuin uskonto, ja hengellinen voi olla ilman uskontoakin. Meillä lapsi oli kiinnostunut Jeesuksesta ja halusi hirveästi tietää kirkkohistoriasta, mutta ei lopulta kasvanut kristilliseen vakaumukseen. Hänestä tuli agnostikko, mutta kaiken pohdinnan avulla vakaumuksia kunnioittava sellainen, ja uskonnolliselta yleissivistykseltään hyvä. Opiskeli ahkerasti uskontoa koulussa, erityisesti maailmanuskonnot kiinnostivat ja niistä saikin yläaste- ja lukioaikana kuulla paljon, kirjoittikin uskonnosta laudaturin mutta siihen se sitten jäi.
Teistinen vai ateistinen agnostikko?
Ateistinen.
Itse en aio mennä minnekkään leirille Jeesustelemaan, enkä aio maksaa kirkollisveroa senttiäkään elämäni aikana - 13-vuotias
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten 'pakottaa lapsi uskoon'!?
Ei omani ole aivopestävissä.onneksi.Ei kuulu pakottaa, mutta hengellisyydessä vanhemman tehtävä on tukea. Pohtia elämän kysymyksiä lapsen kanssa ja kertoa erilaisista vaihtoehdoista, myös joskus kyseenalaistaa ja opettaa ettei kaikki ole niin mustavalkoista. Näillä avuilla lapsi saa hyvän katsomuksellisen yleissivistyksen ja ymmärtää sekä itseään että muita, ja on perillä mm. etiikan ja moraalin kysymyksistä.
- nr. 4
Poika tosiaan pohtii paljon näitä ja ei omien sanojensa mukaan usko sieluun tai henkeen. Pari vuotta sitten ahdistui, kun tajusi ettei voi uskoa, vaikka haluaisi, koska kuolema pelotti. Mutta hän olikin silloin vasta 10v lapsi. Maailman tuska on myös hänen harteillaan liian usein. Tiedostaa ihmisten pahuuden ja kärsii eksistentialistisesta kriisistä.
Eli kyllä hän tuntunut on ihan kylliksi ikäänsä nähden.
Alue: Aihe vapaa
5/5