Lue keskustelun säännöt.
Onko se työelämä niin rankkaa ku ruikutetaan? Kuka myöntää löysäilevänsä?
25.05.2018 |
Itse työskentelen päällikköasemassa suuryrityksen tukitoiminnoissa (vakuutusala). Palkka 4300e. Välillä on kiirettäkin toki. Mutta tekemistä leimaa se, että tekemisessä ei ole järkeä, asiat eivät enene ja oikeasti mitään järkevää ei tehdä. Silloinkin, kun töitä tehdään kovasti, tuntuu ettei se johda mihinkään ts. tulokset eivät ole nähtävillä. Joten silloin kun ei tehdä mitään, ei kukaan huomaa sitäkään.
Silti paljon puhutaan työelämän kovuudesta. En jaksa kuitenkaan uskoa että oma työni tai työpaikkani olisi ainoa laatuaan tässä. Kuka uskaltaa myöntää? Kenen töissä vaan leikitään työntekoa?
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työhän itsessään on ihmiselle kirous. Mieluiten olisin tekemättä mitään, mutta sehän ei tietenkään Suomessa käy.
Surkea palkka fyysisesti rasittavassa ja oikeita kädentaitoja vaativassa työssä vie veronsa henkisesti ja aiheuttaa ammattiylpeyden ja työn arvon alenemista.
Aloitin pienessä työpaikassa, jossa hoetaan koko ajan kiireestä. Toinen työkaveri hoitaa lastensa asioita ja toinen vanhempiensa. Kolmas järjestää harrastuksiinsa liittyviä menoja. Kiire on koko ajan. Kova kiire.
Teemme etätöitä, mutta mietin, kuinka työajasta voi mennä noin kolmasosa yksityisasioiden hoitamiseen joka päivä.
Aiemmassa työssäni oli osastokyylä, joka seurasi muiden tekemisiä ja menemisiä. Hänellä oli aina auki iltapäivälehtien sivu.
Toisinaan ns. kiireellisyys naurattaa.
Työ itsessään ei ole rankkaa. Se on vain sellaista hyvin intensiivistä keskittymistä ja vuorovaikutusta vaativaa että ydintyötä on mahdollista olla melko vähän työajasta. Loppuaika on sitten valmistelua, opiskelua, etäisyyden ottamista - ja siihen on liikaa aikaa. Tätä työtä on ihan älytöntä tehdä se 8 h päivässä koska tehokasta työaikaa on tuosta pieni osa. Rankalta tuntuu se miten vähän lasten kanssa jää aikaa iltaisin kun töissä joutuu hengaamaan "turhaan" tuntien täyttämiseksi.
Onneksi elokuussa alkaa 30h työaika, työtulokseni tulee säilymään ennallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei meillä ainakaan. Mutta alani ei onneksi ole työntekijöiden riistossa sieltä pahimmasta päästä, joten siksi meille työntekijöille jääkin voimia muuhun elämään.
Työntekijöiden riisto on pahon ja käytännössä ainoa työntekijöitä kuormittava asia työssä, ei työn sisältö tai työ itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä ainakin tehdään ihan todella paljon töitä. Joskus tekee pimeästi kotonakin kun tuntuu, että työaikana pitäisi selvitä mutta kun ei selviä. Tai toisten aikataulut kusee ja sitten joutuu itse painamaan yömyöhään kotona jotta saa pidettyä homman aikataulussa. Työkavereita ei ole samassa toimipisteessä joten työkavereiden kanssa juoruiluun tms ei mene aikaa.
Myönnän sen, että se Ilta-Sanomat ja Hesari on joskus auki työkoneella mutta esim. syön ja juon kahvin usein tietsikan ääressä niin olen mielestäni sen ansainnut että samalla luen päivän lehdet ja hyvä on lepuuttaa aivoja välillä. Yksityispuheluita en puhu, joskus saatan tsekata tilin saldon tms. Käyn myös joskus ulkona haukkaamassa happea kesken työnteon, kierrän korttelin tms, saa vähän liikuntaa, vaikka onkin sähköpöytä töissä välillä voi tehdä töitä seisten. Pomolta ei tarvitse salata lukeneensa lehtiä, lukee se itsekin. Sille riittää, että työt tulee tehtyä sama se koska ja missä.
Vähän sama kuin ap:lla. Olen ns. pikkupomo julkisella. Suurin osa työajasta on turhia palavereita, joissa 90% ajasta juorutaan ja puhutaan iha muusta, kuin työasioista. Loppu työaikakin on sellaista, että ihan sama tekeekö vai ei, kun ei ketään kiinnosta. Palkka on siinä karvam yli 4k€, eli sanoisin, että on ihan hyvä siihen nähden, että ei tarvitse tehdä juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitin pienessä työpaikassa, jossa hoetaan koko ajan kiireestä. Toinen työkaveri hoitaa lastensa asioita ja toinen vanhempiensa. Kolmas järjestää harrastuksiinsa liittyviä menoja. Kiire on koko ajan. Kova kiire.
Teemme etätöitä, mutta mietin, kuinka työajasta voi mennä noin kolmasosa yksityisasioiden hoitamiseen joka päivä.
Aiemmassa työssäni oli osastokyylä, joka seurasi muiden tekemisiä ja menemisiä. Hänellä oli aina auki iltapäivälehtien sivu.
Toisinaan ns. kiireellisyys naurattaa.
Ollaankohan vaihdettu samasta työpaikasta samaan uuteen työpaikkaan, on meinaa ihan sama tilanne? Tai sitten ap:n aloituksessa on vinha perä. Työelämä on rankkaa lähinnä sen takia, että se häiritsee yksityiselämää, jota yritetään parhaan mukaan elää ja hoitaa työaikana.
On se! Raskainta siinä on se ajan menettäminen ja se että oma henkilökohtainen elämä täytyy ohjelmoida ja ajoittaa työn mukaan. Iltaisin on aina kamala kiire hoitaa pakolliset kotityöt eikä koskaan voi mitään muuta arki-iltoihin suunnitella kun työ matkoineen vie niin paljon aikaa. Olisipa kuuden tunnin työpäivät (samalla palkalla kuin nyt) niin elämänlaatu paranisi heti huimasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksityisellä ja joskus koko työpäivä menee tinderissä kun ei mitään tekemistä ole. Välillä on kova kiire kun monta asiakasta tarvitsee apuja juuri samalla hetkellä. Ei siis jakaudu työ tasaisesti kaikille viikoille.
Jotkut työkaverit ovat sellaisia että juoruavat kahvilla koko työpäivän vaikka oikeita töitäkin olisi. En välitä, koska en itsekään aina ole tehokas ja jos pomoa ei haittaa niin minulle ihan sama.
Palkkaa saan 3,2 k€.
Työ on rankkaa vain jos siitä tekee itselleen rankkaa. Fiksuimmat toki osaa säädellä työtehoaan vastaamaan palkkatasoaan, jos ei palkka päätä huimaa niin ei sitten se työsuoritekaan. Vain hullut puurtaa itsensä tunnollisesti piippuun eivätkä kehtaa/uskalla palkankorotuksiakaan pyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On rankkaa kun joku muu löysäilee.
Sosiaalitanttana avokonttorissa ei paljon löysäillä, kun kaikilla työmäärä kohtuuton.
Tähän haluan vielä kommentoida, että nuorena otti pattiin aspa-alalla, kun vanhat konkarit löysäili ja otti feikkisaikkuja ja itse sai tuntea nahoissaan niiden poissaolot ja lusmuilut. Minun lusmuiluni taas eivät ole keltään pois. Nykyisessä asiantuntijatyössä sairauslomia ei kannata ottaa, koska kukaan ei tee töitäni, jos olen poissa. Se onkin työnantajalta oiva tapa minimoida poissaolot! Eli minun laiskotteluni ei ainakaan ole keltään muulta pois. Kuin tietysti työnantajalta. Mutta kuten aloituksessani tuon esiin, kyseessä on myös johtamisongelma, jos tekemisessä ei ole järkeä ja sillä ei ole vaikuttavuutta.
AP
Tämä siis vastauksena tuohon, että toisilla on rankkaa, kun yksi lusmuilee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tähän haluan vielä kommentoida, että nuorena otti pattiin aspa-alalla, kun vanhat konkarit löysäili ja otti feikkisaikkuja ja itse sai tuntea nahoissaan niiden poissaolot ja lusmuilut. Minun lusmuiluni taas eivät ole keltään pois. Nykyisessä asiantuntijatyössä sairauslomia ei kannata ottaa, koska kukaan ei tee töitäni, jos olen poissa. Se onkin työnantajalta oiva tapa minimoida poissaolot! Eli minun laiskotteluni ei ainakaan ole keltään muulta pois. Kuin tietysti työnantajalta. Mutta kuten aloituksessani tuon esiin, kyseessä on myös johtamisongelma, jos tekemisessä ei ole järkeä ja sillä ei ole vaikuttavuutta.
AP
Minun. Tärkeintä on näyttää kiireiseltä ja valitella töiden paljoutta - samalla lojutaan vaan koneella ja selaillaan nettiä. Minulle on parin vuoden kuluessa siirretty muiden töitä, kun tekijät ovat siirtyneet muualle. On siinä sitten valiteltu, että voivoivoi kun sulle tulee taas lisää duunia, ja sano heti jos et suoriudu näistä. No - kyllä mulla kiireisenä päivänä melkein koko päivä menee töitä tehdessä. Jos en pidä kiirettä.
Meille on asetettu kovat tulostavoitteet. Niihin on päästävä, jos haluaa olla jatkossakin töissä.
Eli minun hommissani ei ole aikaa löysäillä.
Raskainta on se, kun tietää monen terveen saavan saman elintason tekemättä mitään tai olematta edes työtön työnhakija.. Ei kiinnosta työskennellä heidänkin hyväkseen.