Tohtorin työllistyminen muualle kuin tutkimustöihin?
Onko kenelläkään kokemusta, omaa tai tutun?
Onko se oikeasti niin vaikeaa kuin väitetään?
Kommentit (38)
Tohtorien koulutusmääräthän ovat viimeisen 5-8 vuoden aikana pudonneet huomattavasti entisestä. Ainakin omassa tiedekunnassani (Tampereen yhteiskuntatieteellinen) on käytössä rajattu määrä paikkoja vuodeessa. Kilpailu niistä on aika kova, monena vuonna ei omassa oppiaineessani voida ottaa edes sitä puolta jatko-opiskelijaksi hakevista. Mitä olen toisten tliopistojen kolleegojen kanssa keskustellut, tilanne on samassa aineessa sama myös muissa yliopistoissa.
En myöskään tiedä, mistä on peräisin tuo harhakuva siitä, että yliopistot saavat rahaa jokaisesta tutkinnosta. Yliopistot saavat rahaa siitä, että tuottavat täsmälleen niin monta tutkintoa, kuin OKM on arvioinut, että tarvitaan. Yksikin yli, ja rahaa ei enää tule, tai rahaa saatetaan seuraavana vuonna jopa vähentää (koska tavoitteeseenhan olisi päästy vähemmälläkin). Sen sijaan tavoitteesta vajaaksi jäänyttä yliopistoa/tiedekuntaa saatetaan tukea losärahalla.
Mitäääähhhhhhh täällä taas aiheesta puhuvat ihmiset jotka eivät tiedä siitä mitään. Olen tohtori ja moni tuttavani on tohtori, hyvin ovat työllistyneet, alasta riippumatta. Tohtori on ikään kuin uusi maisteri, monella alalla!!!
Ja joku toinenkin täällä totesi että tohtoreita vähiten työttöminä.
Vierailija kirjoitti:
Outoa, koska esiintyminen monilla kielillä ja erilaiset seminaarit ja tiimityöt muodostavat niin suuren osan tohtorikoulutuksesta. Millä alalla rekrytoit?
Oman työni takia tunnen paljon tohtoreita. Heitä on töissä yliopiston ja kilpaillun tutkimusrahoituksen lisäksi valtion sektoritutkimuslaitoksissa, kuntien ja kaupunkien ja vltionhallinnossa ja johdossa, museioissa, ja teknologiayritysten kehitys-, markkinointi-, hr- ja keskusjohdossa sekä kansainvälisissä non-government-non-profit järjestöissä ja tietenkin eu ja yk.
Toimin luonnontieteiden parissa yksityisellä sektorilla ja olen itsekin tohtori, samoin osa kollegoistani ja yhteistyökumppaneistani. On siis toki olemassa myös tohtoreita, jotka menestyvät tutkimusmaailman ulkopuolella. Sanonpahan vain näin rekrytoijan näkökulmasta, että moni tohtori ei tuota seulaa läpäise. Ne jotka läpäisevät, olisivat monissa tapauksissa läpäisseet sen vaikka maisterinpapereillakin.
Mikäli työllistyminen mihin tahansa työhön riittää, tohtorintutkinto ei tietenkään vähennä todennäköisyyttä päästä palkkatyöhön. Tohtorien työttömyysaste on muita koulutusryhmiä alhaisempi. Aina voi ryhtyä yrittäjäksikin.
Moni tutkimussektorin ulkopuolella työskentelevä tohtori on kuitenkin työssä, johon riittäisi erinomaisesti maisteritason koulutus. Esimerkiksi yllä mainittu kuntien ja kaupunkien hallinto ei varsinaisesti vastaa käsitystäni tohtorinkoulutusta vastaavasta työstä. Ehkä ymmärsin ap:n kysymyksen väärin ja vastasin turhan kriittisesti...
Vierailija kirjoitti:
Mitäääähhhhhhh täällä taas aiheesta puhuvat ihmiset jotka eivät tiedä siitä mitään. Olen tohtori ja moni tuttavani on tohtori, hyvin ovat työllistyneet, alasta riippumatta. Tohtori on ikään kuin uusi maisteri, monella alalla!!!
Ja joku toinenkin täällä totesi että tohtoreita vähiten työttöminä.
Joo, tämä tohtorintutkinnon inflaatio on harmillinen asia. Tohtorikoulutettavien aikaa ja yhteiskunnan varoja kuluu siihen, että ihmisiä ylikoulutetaan tehtäviin, joissa vähempikin koulutus riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Tohtorien koulutusmääräthän ovat viimeisen 5-8 vuoden aikana pudonneet huomattavasti entisestä. Ainakin omassa tiedekunnassani (Tampereen yhteiskuntatieteellinen) on käytössä rajattu määrä paikkoja vuodeessa. Kilpailu niistä on aika kova, monena vuonna ei omassa oppiaineessani voida ottaa edes sitä puolta jatko-opiskelijaksi hakevista. Mitä olen toisten tliopistojen kolleegojen kanssa keskustellut, tilanne on samassa aineessa sama myös muissa yliopistoissa.
En myöskään tiedä, mistä on peräisin tuo harhakuva siitä, että yliopistot saavat rahaa jokaisesta tutkinnosta. Yliopistot saavat rahaa siitä, että tuottavat täsmälleen niin monta tutkintoa, kuin OKM on arvioinut, että tarvitaan. Yksikin yli, ja rahaa ei enää tule, tai rahaa saatetaan seuraavana vuonna jopa vähentää (koska tavoitteeseenhan olisi päästy vähemmälläkin). Sen sijaan tavoitteesta vajaaksi jäänyttä yliopistoa/tiedekuntaa saatetaan tukea losärahalla.
Eikö ne päinvastoin nousseet laman jälkimainingeissa ja sen takia alettiin jo rajoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tohtorien koulutusmääräthän ovat viimeisen 5-8 vuoden aikana pudonneet huomattavasti entisestä. Ainakin omassa tiedekunnassani (Tampereen yhteiskuntatieteellinen) on käytössä rajattu määrä paikkoja vuodeessa. Kilpailu niistä on aika kova, monena vuonna ei omassa oppiaineessani voida ottaa edes sitä puolta jatko-opiskelijaksi hakevista. Mitä olen toisten tliopistojen kolleegojen kanssa keskustellut, tilanne on samassa aineessa sama myös muissa yliopistoissa.
En myöskään tiedä, mistä on peräisin tuo harhakuva siitä, että yliopistot saavat rahaa jokaisesta tutkinnosta. Yliopistot saavat rahaa siitä, että tuottavat täsmälleen niin monta tutkintoa, kuin OKM on arvioinut, että tarvitaan. Yksikin yli, ja rahaa ei enää tule, tai rahaa saatetaan seuraavana vuonna jopa vähentää (koska tavoitteeseenhan olisi päästy vähemmälläkin). Sen sijaan tavoitteesta vajaaksi jäänyttä yliopistoa/tiedekuntaa saatetaan tukea losärahalla.
Ihan julkisesti löytyy tieto Ylestä että "Yliopistot saavat jokaisesta väitöskirjasta 100 000 euroa." Tuo taisi olla 2011 tieto. Nyt summa voi olla jo lähemmäs 300 000 e.
Ja kyllä tuo jatko-opintoja suorittavien kahmiminen on ihan fakta sekin, eikös sulle ole julkisuudestakin tuttu termi "tohtoritehdas"?
Oletko yleensä lainkaan seurannut keskustelua aiheesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, koska esiintyminen monilla kielillä ja erilaiset seminaarit ja tiimityöt muodostavat niin suuren osan tohtorikoulutuksesta. Millä alalla rekrytoit?
Oman työni takia tunnen paljon tohtoreita. Heitä on töissä yliopiston ja kilpaillun tutkimusrahoituksen lisäksi valtion sektoritutkimuslaitoksissa, kuntien ja kaupunkien ja vltionhallinnossa ja johdossa, museioissa, ja teknologiayritysten kehitys-, markkinointi-, hr- ja keskusjohdossa sekä kansainvälisissä non-government-non-profit järjestöissä ja tietenkin eu ja yk.
Toimin luonnontieteiden parissa yksityisellä sektorilla ja olen itsekin tohtori, samoin osa kollegoistani ja yhteistyökumppaneistani. On siis toki olemassa myös tohtoreita, jotka menestyvät tutkimusmaailman ulkopuolella. Sanonpahan vain näin rekrytoijan näkökulmasta, että moni tohtori ei tuota seulaa läpäise. Ne jotka läpäisevät, olisivat monissa tapauksissa läpäisseet sen vaikka maisterinpapereillakin.
Mikäli työllistyminen mihin tahansa työhön riittää, tohtorintutkinto ei tietenkään vähennä todennäköisyyttä päästä palkkatyöhön. Tohtorien työttömyysaste on muita koulutusryhmiä alhaisempi. Aina voi ryhtyä yrittäjäksikin.
Moni tutkimussektorin ulkopuolella työskentelevä tohtori on kuitenkin työssä, johon riittäisi erinomaisesti maisteritason koulutus. Esimerkiksi yllä mainittu kuntien ja kaupunkien hallinto ei varsinaisesti vastaa käsitystäni tohtorinkoulutusta vastaavasta työstä. Ehkä ymmärsin ap:n kysymyksen väärin ja vastasin turhan kriittisesti...
Kyllä esim opetuspuolella sitä pidetään selkeästi meriittinä, että johdolla on jatkotutkintoja. Yleensä se kertoo monipuolisemmasta koulutuksesta, esim luokanopettajan tutkinto on tietynlainen ’ammattikoulu’, jatkotutkinto tuo mukaan tieteellisemmän ja laajemman näkemyksen.
Valtion puolella taas on monenlaista tutkimustoimintaa, mitä minusta maisteri ei voi uskottavasti johtaa. Kun alaisena on 50 tutkijaa tohtorintutkintoineen, minusta uskottava johtaja ymmärtää, millä tasolla työtä tehdään.
Lanko on kemian tohtori ja nykyään töissä alan yrityksen tutkimus- ja kehittämistehtävissä. Yksi kaveri on VTT:llä, jotain biokemiaa taisi opiskella. Muut tohtorikaverit taitaa olla yliopistolla töissä. Tunnen useamman väitöskirjantekijän, jotka ovat samalla yritysmaailmassa töissä ja todennäköisimmin jäävät samoihin hommiin, vaikka hatun saisivatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, koska esiintyminen monilla kielillä ja erilaiset seminaarit ja tiimityöt muodostavat niin suuren osan tohtorikoulutuksesta. Millä alalla rekrytoit?
Oman työni takia tunnen paljon tohtoreita. Heitä on töissä yliopiston ja kilpaillun tutkimusrahoituksen lisäksi valtion sektoritutkimuslaitoksissa, kuntien ja kaupunkien ja vltionhallinnossa ja johdossa, museioissa, ja teknologiayritysten kehitys-, markkinointi-, hr- ja keskusjohdossa sekä kansainvälisissä non-government-non-profit järjestöissä ja tietenkin eu ja yk.
Toimin luonnontieteiden parissa yksityisellä sektorilla ja olen itsekin tohtori, samoin osa kollegoistani ja yhteistyökumppaneistani. On siis toki olemassa myös tohtoreita, jotka menestyvät tutkimusmaailman ulkopuolella. Sanonpahan vain näin rekrytoijan näkökulmasta, että moni tohtori ei tuota seulaa läpäise. Ne jotka läpäisevät, olisivat monissa tapauksissa läpäisseet sen vaikka maisterinpapereillakin.
Mikäli työllistyminen mihin tahansa työhön riittää, tohtorintutkinto ei tietenkään vähennä todennäköisyyttä päästä palkkatyöhön. Tohtorien työttömyysaste on muita koulutusryhmiä alhaisempi. Aina voi ryhtyä yrittäjäksikin.
Moni tutkimussektorin ulkopuolella työskentelevä tohtori on kuitenkin työssä, johon riittäisi erinomaisesti maisteritason koulutus. Esimerkiksi yllä mainittu kuntien ja kaupunkien hallinto ei varsinaisesti vastaa käsitystäni tohtorinkoulutusta vastaavasta työstä. Ehkä ymmärsin ap:n kysymyksen väärin ja vastasin turhan kriittisesti...
Kyllä esim opetuspuolella sitä pidetään selkeästi meriittinä, että johdolla on jatkotutkintoja. Yleensä se kertoo monipuolisemmasta koulutuksesta, esim luokanopettajan tutkinto on tietynlainen ’ammattikoulu’, jatkotutkinto tuo mukaan tieteellisemmän ja laajemman näkemyksen.
Valtion puolella taas on monenlaista tutkimustoimintaa, mitä minusta maisteri ei voi uskottavasti johtaa. Kun alaisena on 50 tutkijaa tohtorintutkintoineen, minusta uskottava johtaja ymmärtää, millä tasolla työtä tehdään.
Useimmissa töissä, joita olen maisterina hakenut ja tehnyt viimeisten 10 vuoden kuluessa, on nykyään vaatimuksensa tohtorintutkinto.
Teen töitä tohtorin kanssa. Hän on ystävällinen ja mukava ja mitä ilmeisimmin osaa työnsä.
Toisaalta hän on pikkumainen ja kriittinen ja puhuu loputtomasti tohtoriudestaan.
Työpaikka, ei tutkimusympäristö.
Tunnen toisenkin tohtorin. Hän asuu Saksassa ja saa niin paljon pokkurointia arvonsa perusteella, että hän on edelleen miellyttävä ihminen.
Itse olen julkisella puolella asiantuntijahommissa, ja tunnen muita vastaavia. Kuulin että erään kollegan entisiä tutkijakavereita on ruvennut lähihoitajaksi yms., sillä perheellinen tarvitsee säännöllisen kuukausipalkan. Tutkijan hommista luopuvat niin humanistit kuin luonnontieteilijät. Itse aloitin sihteerin nimikkeellä, tällä hetkellä olen esimies. Kiinnostus uuden oppimiseen auttaa missä tahansa työssä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäääähhhhhhh täällä taas aiheesta puhuvat ihmiset jotka eivät tiedä siitä mitään. Olen tohtori ja moni tuttavani on tohtori, hyvin ovat työllistyneet, alasta riippumatta. Tohtori on ikään kuin uusi maisteri, monella alalla!!!
Ja joku toinenkin täällä totesi että tohtoreita vähiten työttöminä.
Joo, tämä tohtorintutkinnon inflaatio on harmillinen asia. Tohtorikoulutettavien aikaa ja yhteiskunnan varoja kuluu siihen, että ihmisiä ylikoulutetaan tehtäviin, joissa vähempikin koulutus riittäisi.
EI OLE KYSE SIITÄ ETTÄ TUTKINTO OLISI INFLATOITUNUT VAAN SIITÄ ETTÄ MAAILMA ON MONIMUTKAISTUNUT!!! Anteeksi (kaikki muut) caps lockit mutta ottaa päähän että tällaista yksinkertaista asiaa ei ymmärretä! Moni nykytyö, esimerkiksi tuotetkehityksessä, vaatii tutkijakoulutuksen! Tutkijakoulutetulla on PALJON ANNETTAVAA erilaisilla aloilla. Sanon kokemuksesta, ja en tunne yhtään työtöntä tohtoria. Tohtoriksi opiskelu / tutkimustyön opettelu on jotain ihan muuta kuin maisteriksi lukeminen ja gradun kasaan räpiköiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, koska esiintyminen monilla kielillä ja erilaiset seminaarit ja tiimityöt muodostavat niin suuren osan tohtorikoulutuksesta. Millä alalla rekrytoit?
Oman työni takia tunnen paljon tohtoreita. Heitä on töissä yliopiston ja kilpaillun tutkimusrahoituksen lisäksi valtion sektoritutkimuslaitoksissa, kuntien ja kaupunkien ja vltionhallinnossa ja johdossa, museioissa, ja teknologiayritysten kehitys-, markkinointi-, hr- ja keskusjohdossa sekä kansainvälisissä non-government-non-profit järjestöissä ja tietenkin eu ja yk.
Toimin luonnontieteiden parissa yksityisellä sektorilla ja olen itsekin tohtori, samoin osa kollegoistani ja yhteistyökumppaneistani. On siis toki olemassa myös tohtoreita, jotka menestyvät tutkimusmaailman ulkopuolella. Sanonpahan vain näin rekrytoijan näkökulmasta, että moni tohtori ei tuota seulaa läpäise. Ne jotka läpäisevät, olisivat monissa tapauksissa läpäisseet sen vaikka maisterinpapereillakin.
Mikäli työllistyminen mihin tahansa työhön riittää, tohtorintutkinto ei tietenkään vähennä todennäköisyyttä päästä palkkatyöhön. Tohtorien työttömyysaste on muita koulutusryhmiä alhaisempi. Aina voi ryhtyä yrittäjäksikin.
Moni tutkimussektorin ulkopuolella työskentelevä tohtori on kuitenkin työssä, johon riittäisi erinomaisesti maisteritason koulutus. Esimerkiksi yllä mainittu kuntien ja kaupunkien hallinto ei varsinaisesti vastaa käsitystäni tohtorinkoulutusta vastaavasta työstä. Ehkä ymmärsin ap:n kysymyksen väärin ja vastasin turhan kriittisesti...
Tämä pätee kaikkiin ihmisjoukkoihin, tunareita löytyy kaikista ihmisryhmistä. Ei ole mikään tohtoreihin liittyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohtorien koulutusmääräthän ovat viimeisen 5-8 vuoden aikana pudonneet huomattavasti entisestä. Ainakin omassa tiedekunnassani (Tampereen yhteiskuntatieteellinen) on käytössä rajattu määrä paikkoja vuodeessa. Kilpailu niistä on aika kova, monena vuonna ei omassa oppiaineessani voida ottaa edes sitä puolta jatko-opiskelijaksi hakevista. Mitä olen toisten tliopistojen kolleegojen kanssa keskustellut, tilanne on samassa aineessa sama myös muissa yliopistoissa.
En myöskään tiedä, mistä on peräisin tuo harhakuva siitä, että yliopistot saavat rahaa jokaisesta tutkinnosta. Yliopistot saavat rahaa siitä, että tuottavat täsmälleen niin monta tutkintoa, kuin OKM on arvioinut, että tarvitaan. Yksikin yli, ja rahaa ei enää tule, tai rahaa saatetaan seuraavana vuonna jopa vähentää (koska tavoitteeseenhan olisi päästy vähemmälläkin). Sen sijaan tavoitteesta vajaaksi jäänyttä yliopistoa/tiedekuntaa saatetaan tukea losärahalla.
Ihan julkisesti löytyy tieto Ylestä että "Yliopistot saavat jokaisesta väitöskirjasta 100 000 euroa." Tuo taisi olla 2011 tieto. Nyt summa voi olla jo lähemmäs 300 000 e.
Ja kyllä tuo jatko-opintoja suorittavien kahmiminen on ihan fakta sekin, eikös sulle ole julkisuudestakin tuttu termi "tohtoritehdas"?
Oletko yleensä lainkaan seurannut keskustelua aiheesta?
Olen minä keskustelua seurannut, mutta ihmettelenkin sitä juuri siksi, koska tiedän faktat keskustelun takana (työni puolesta, olen eräässä yliopistossa talousjohdossa ja kåynyt näitä tulsneuvotteluja OKMn kanssa). Nuo ylen luvut ovat olleet keskimääräisiä lukuja silloin kun kaikki menee hyvin ja neuvoteltu ”tulosarvio” osuu yhteen oikean tuloksen kanssa. Tinen asia on, että yliopistolla kuluu tohtorintutkintoon useita kymmeniä tuhansia vaikka väittelijä olisi kokonaan ulkopuolisella rahoituksella eikä yliopisto maksaisi senttiäkään palkkaa. Palkallisella tutkijankoulutuspaikalla oleva väitöskirjantekijä maksaa yliopistolle 70-80 000€ vuodessa. Jos tästä laskee että väitöskirjan teko kestää 4 vuotta, kuluja tulee 320 000€. Tappiolle menee...
Minäkin luulin, että yliopisto saa rahaa jokaisesta väitelleestä, mutta se on joko muuttunut tai media ei vaihteeksi ole tiennyt mistään mitään. Väittelin nimittäin viime vuonna ja kun kysyin asiasta yliopistohallinnosta, vastasivat, että yksittäisestä tohtorista ei saa rahaa, vaan on tietty vuositavoite, kuinka monta tohtoria koulutetaan. Joku aiempi kirjoittaja kertoi saman asian ja oli siis oikeassa.
Jos ei työllisty suomessa niin ulkomailla ainakin arvostetaan
Julkisen hallinnon asiantuntijoiden lisäksi tunnen opettajan ja kirjastonhoitajan. Kaikki töitä, joissa tohtoriudesta ei ole suoranaista hyötyä, jos ei haittaakaan. Kaikki kyllästyimme pätkätöihin.
Jos verrataan eri tutkinnon saaneiden työllistymistä, niin kyllä tohtoreita on selvästi vähiten työtömänä kaikista.
Mutta luulenpa että ennen oli suhteessa vähemmän tohtoreita, just noissa ikäluokissa 40+, joten heidän on ollut helppo työllistyä, myös siksi että aikaisemmin valtionhallinto ja kunnatkin ylläpitivät asiantuntijuutta organisaatioissaan. Nyt on monia virastoja, joista ei enää asiantuntijoita löydä kirveelläkään.
Jossain vaiheessa yliopisto alkoi saada ns. tulospalkkioita eli jokaisesta tohtorikoulutetusta yliopisto saa aika massin rahaa. Silloin alettiin kouluttaa enemmän tohtoreita rahan kiilto silmissä. Tohtoreita on valmistunut nyt suhteessa enemmän.
Varmasti näissä nuoremmissa ikäluokissa on tohtoreita, joiden alkaa olla vaikea löytää töitä koska heitä on enemmän, mutta työpaikkoja on vähemmän. Lisäksi ennen tohtoreita valmistui muutamilta aloilta, nyt ovat alatkin lisääntyneet, mutta työelämä ei ole pysynyt tahdissa mukana eli työnantajat ovat usein itse heikommin koulutettuja, eivätkä ole sen verran sivistyneitä että ymmärtäisivät akateemista maailmaa laajasti, joten eivät osaa hyödyntää tohtorien osaamista. Lisäksi työnantajat pyrkivät työllistämään nykyisin mahdollisimman halvalla, siksi yritetään ottaa vähemmän koulutettuja töihin, ettei vaan jouduttaisi maksamaan osaamisesta.